Kirjoitukset avainsanalla äläostajuurimitään

Neljä viikkoa sitten tehtiin vakaa päätös, että meidän kodissa harkitaan jokainen ostos hyvin tarkkaan. Ostetaan vain tarpeeseen ja suunnitellaan asioita vieläkin pitkäjänteisemmin. Annetaan ikäänkuin myös lupa tämän kaiken ärsyketulvan keskellä — tai siitä huolimatta — olla ostamatta. Kokeilujakso määriteltiin jatkumaan marraskuulle ja mukaan innostui useampikin ystäväperhe. (Aloitustekstini: Älä-osta(-juuri)-mitään — Tuletko mukaan?

Mennyt kuukausi on saanut pohtimaan, moniko ostoksista perustuu aitoon tarpeeseen ja moniko (ainakin osin) luotuun tarpeeseen. Yllättävänkin moni jälkimmäiseen ainakin keskivertokuluttajalla, veikkaan. 

 

Postiluukusta tulleita mainoksia en ole selannut pitkään aikaan. En tutki huonekaluliikkeen kuvastoa etsiäkseni uutta mattoa, enkä tartu urheilukaupan syyskuvastoon ulkoilutakin toivossa. Huonekalut ja muut kodin sisustusjutut hankitaan, kun niille on tarvetta, eikä silloin jäädä odottamaan tarjouslehtistä postiluukusta. 

Nettimainonnalle olen sen sijaan hyvinkin altis. Siksi jätin suosiolla seuraamatta vaatefirmojen sivustot, joilta olin aiemmin tehnyt suuriakin ostoksia etenkin lapsille. Heräteostokset, nehän ne katalimpia ovat. Etenkin jos sattuu olemaan kuluttajaprofiililtaan melkoisen avokätinen, eikä ihan aina siinä hyvässä merkityksessä. 

Päätin myös kaikki markkinointiuutiskirjeet. Unsubscribe-nappia on tullut klikattua useammin kuin koskaan aiemmin. Tiedän huolestuttavankin tarkkaan, milloin kausialet alkavat, joten niin halutessani — ja tarvitessani — pystyn edelleen navigoimaan heidän sivuilleen. Nyt en kuitenkaan koe houkutusta hankkia lapselle leggareita vain siksi, että uutiskirje muistuttaa vastustamattoman kauniista housuista. 

Viikkojen edetessä lempivaatekauppani netissä suorastaan villiintyivät "vain tänään kaikki -30%"-tarjouksin. Markkinoinnin automaation keinoin sähköpostini täyttyi toinen toistaan houkuttavimmista juuri minulle kohdennetuista eduista ja yritykset kertoivat kaipaavansa minua. Päätin, etten edes vilkaise niitä. 

 

Esikoisemme aloittaa elokuussa koulun. Hän on venähtänyt kesän aikana paljon pituutta, joten hän tulee tarvitsemaan uutta vaatetta koulun alkuun. Niiden hankinnassa kuuntelen vieläkin tarkemmalla korvalla lapsen omia näkemyksiä. Normaalisti näet ostaisin hänelle uusia vaatteita siinä määrin, että osa ehtisi rehellisyyden nimissä vain käyttöönottopesuun — ja jokunen saisi värinsä tai materiaalinsa puolesta lapselta täystyrmäyksen jääden vaatekaapin pohjalle. 

Odotan myös pääseväni valitsemaan hänen kanssaan koulutarvikkeita ja ensimmäistä koulureppua. Koulupöytäkin on jo katsottuna uutta, alkavaa polkua tukemaan. Toisaalta hän itse toivoi käyttöön vanhaa penaaliaan ja etsi joukon kyniä, jotka tahtoo kuulemma ainakin ottaa kouluun mukaan. Juuri sitä seuraankin nyt toisin silmin — mitä lapseni toivoo ja mitä kaikkea siihen päälle itse kuorruttaisin vanhemmuuden innolla. 

 

Moni käyttäytymismalli ja hankinta perustuu tottumukseen tai helppouden maksimointiin.

Huomaan, miten helposti ostoskoriin livahtaisi tarpeettomia hankintoja. Hapuilin esimerkiksi kaupassa aurinkovoidetta. Sinänsä varsin tarpeellista, mutta kotoa lasten päiväkotirepuista jo tuplakappalein löytyvää. Ostamisen sijaan totesin, että voihan niitä päiväkotiin tarkoitettuja ottaa kotikäyttöönkin etenkin, kun molemmilla oli enää muutama hoitopäivä jäljellä ennen pitkiä kesälomia.

Lastenvaatteissa mainitsemani helppouspyrkimyksen huomaa erityisen hyvin kumppareissa ja kuravaatteissa. En edes tiedä, miten monet kuravaatteet hanskoineen ja sadehattuineen lapsille on hankittu heidän päiväkotivuosinaan; päiväkotiin, kotiin, syksyksi tavalliset ja viileämpää kohden vuorelliset ja vähintään tuplat molemmille. Käsi sydämellä: Aika harvoin me ollaan kotona rämmitty sateisessa metsässä, vaan odotettu sateen taukoamista. Silloin taas pärjää niillä laadukkailla Goretexeillakin aika pitkälle. Tai voihan sitä ottaa tietyillä keleillä sadevaatteet viikonlopuksi kotiin. Kumppareiden osalta arvostan kyllä edelleen useamman saatavillaolopaikan vaivattomuutta.

 

Yllätyin, miten paljon ruokaostoksiin liittyy heräteostoja. Etenkin nälkäisenä. Aiemmin mukaan tarttui lähes viikoittain valmistiskin lämmintä lohta tai salaatteja ja vasta kotona mieleen muistui jääkaapissa odottava, edellispäivänä valmistettu ruoka. Maustehyllyn ohitse kävellessä nostin usein kärryyn kanelin ja uuden mustapippurin. Ihan vain varalta. Olikohan niitä lasten toivomia fetoja jääkaapissa sittenkään (joo, kaksi rasiaa) ja kaakaokin taisi olla lopussa (kolmannesta purkista päätellen ajattelin niin viime ja toissa kauppareissullakin). Suunnittelemattomuuden takia ruoka-aineita jäi paljon käyttämättä, sillä kanelista, fetasta ja kaakaosta harvemmin ainakaan mattimeikäläinen taikoo suurta gourmeeateriaa. 

Nyt toteutettavalla ruokasuunnittelulla ja viikon ruokalistalla heräteostokset jäävät pois, tai ainakin selkeästi satunnaisemmiksi. Sitä paitsi ruoka on vaihtelevampaa ja ruuanlaitto entistä mukavampaa, kun jo viikonloppuna miettii loppuviikolle saakka, eikä tee paniikkiratkaisuna useamman kerran viikossa samaa tuttua ja takuuvarmaa koko perheen näkökulmasta. 

 

Lähtökohtana ei ollut rahan säästäminen, mutta huomaamatta niinkin näyttää perushankintojen osalta käyvän. Haluan kuitenkin, että elämämme on sellaista kuin sen toivommekin olevan. Totesin jo alussa, että elämykset eivät joudu tämän osalta syyniin. Olemme kiertäneet kesäteattereita tai erilaisia perhekohteita edelleen viikoittain. Niissä tärkeimpiä ovat hetket — se, että perheemme tekee jotakin joko yhdessä tai ystävien kanssa. 

Kyse onkin nyt ennen kaikkea suhteesta tavaraan ja suunnitelmallisuudesta hankinnoissa. Aika moni asioista on sellainen, mitä luulee tarvitsevansa. Hetken pidempään mietittyään saattaa huomata tarpeen muuttuneen. Tai tajuta, ettei sitä ollut alun perinkään. Ostamisen tarve. Kuka sen muuten ylipäätään määrittää?

 

"Äiti, tarvitsisin uuden muistikirjan, koska kaikkiin on piirretty sivut melkein täyteen ja haluaisin harjoitella kirjaimia", totesi syksyllä koulunsa aloittava tavaroita järjestellessään. Perusteltu syy, joten saatetaan poiketa kirjakauppaan. 

Muistikirja on muuten ensimmäinen asia, jota kumpikaan lapsista huomasi ylipäätään toivoa. Pian viisivuotiaalle kuopukselle yhtään mainittavaa tarvetta ei ole ilmaantunut vieläkään. Edes leluja. He ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä on. Aika monta tavaraa olisin saattanut heille aiemmin tässä ajassa hankkia. Kuvittelemastani tarpeesta. 

 

Havaintoja tähän saakka:

  1. Yllättävän moni tarve on kuviteltu. Mieti, mitä aidosti tarvitset 
  2. Mieti myös, mistä nautit ja mikä tuo iloa. Panosta erityisesti siihen
  3. Lapset toivovat todennäköisesti vieläkin vähemmän tavaraa kuin olit odottanut
  4. Huolellinen ruokasuunnittelu helpottaa arkea, lisää ruuan monipuolisuutta ja vähentää heräteostoksia, joista osa päätyisi jätteeksi
  5. Anna itsellesi lupa olla ostamatta

 

Mitä kuviteltuja tarpeita sinä tunnistat omasta ostokäyttäytymisestäsi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystävä oli jokin aika sitten pidempään ostolakossa ja toinen jatkaa yhä. Tuttava pärjäsi koko viime vuoden kolmella uudella hankinnalla ruuan ohella. Jokainen on viitannut alkushokin jälkeen vapautuneisuuteen. Hmm.

 

Kaupasta tarttuu mukaan pikkulelut, joita kumpikaan tytöistä ei muista enää edes kotona kauppareissulta palatessa. Nippu uusia keräilykortteja ja slime, joka ei hiekkaan putoamiselta ennätä edes kotiin saakka. Ei niinkään kalliita, muttei juuri lisäarvoakaan tuovia.

Ties monennetko uudet kauniit leggarit ja t-paita toisten pinojen vierelle. Lastenvaatteita ei kai voi olla liikaa, vai voiko? 

Yksi varasuihkusaippua pesuhuoneen kaappiin odottamaan, kun tuoksu on hyvä. Lämpöalustat alesta, jos vaikka joskus jossain nuotiolla tarvis. Ihan niin kuin usein paistettaisiin makkaraa nuotiolla, kylmässä säässä ainakaan. 

Paljon kaunista ja ihanaa, mutta myös tarpeetonta. Ainakin meillä.

 

Olen jo useamman vuoden puhunut, että pitäisi kokeilla tietoista hyvin harkitun ostamisen linjaa. Että pitäisi ryhdistäytyä.

Sitä, että jokaisen ostoksen kohdalla tulisi aidosti mietittyä, onko sille tarvetta. Mieluummin jätettyä kuin otettua. Etenkin sitä huomaamatonta jokusen lantin pikkusälää. Vaatteiden osalta katsoisi ensin kaappiin (vaikkei siellä muka ikinä koskaan milloinkaan olekaan sopivia), ennen kuin hankkii uutta. 

 

Meille on tärkeää ruokailun säännönmukaisuus. Se, että syödään työ- ja hoitopäivän jälkeen yhdessä koko perheenä lämmintä ruokaa. Viikonloppuina ja vapaapäivinä kahdesti.

Aiemmin tein viikon monipuolisen ruokalistan, eikä hävikkiä juuri ollut. Saati miljoonaa kaupassa käyntiä. Kuten olen monesti todennut, ruokakaupassa käyminen on yksi vastentahtoisimmista tietämistäni asioista.

Suunnitelmallisen ruokailun sijasta haetaan tällä hetkellä tarvikkeet parille päivälle ja nakellaan huomaamatta ylipäiväisiä roskiin. Siksi tähän linkataan viime vuosina vähemmälle jäänyt suunnitelmallisuus, viikon ruokalistat esimerkiksi.

 

Haluan nähdä, mihin saakka nykyisellä tarpeistolla pärjätään ja ennen kaikkea sen, loppuuko tää roskan ja laatikoittain kirpparille vietävän tavaran määrä joskus. Voidaanko siirtyä pienempään roskikseen tai harventaa tyhjäysväliä. 

 

Elämyksistä en ole valmis luopumaan; teatterit, leffat, konsertit, kylpylät, matkat, ravintolat ja huvipuistot saavat tästä täyden vapautuksen. Lastenkirjat myös. Ja kesäinen pehmis juuri silloin, kun sellaista tekee mieli.

Muutoin lähetään tähän kokeiluun heti ensi viikon alusta. Ai miksei heti? Siksi, että mun kaltainen looginen tyyppi tarvitsee jonkun konkreettisen päivämäärän tai ajankohdan, eikä mitään ”joku päivä keskeltä viikkoa.” Samaan luonteeseen liittyen otetaan tähän myös aika ehdoton aloitus. Lähes nollalinja sen sijaan, että olisi vähän sinnepäin.

 

Alkuahdistus, kuvaavat monet, kun jatkuviin heräteostoksiin on tottunut. Vielä tässä vaiheessa olen tästä silti kovasti innoissani. Kiinnostavaa nähdä, moniko ajatelluista tarpeistani on keinotekoinen - sellainen, jonka olen ajatuksissani itselleni luonut. 

Kommentit (1)

Jennyfer 1980
Liittynyt6.6.2019
1/1 | 

Julkaisin juuri postauksen tuohon ruokakaupassakäyntiin liittyen otsikolla Ekoteko: Ekologinen ja rahaa säästävä kaupassakäynti :) http://www.jennyfer1980.fi/2019/06/ekoteko-ekologinen-ja-rahaa-saastava....

Elän minimalistista elämää muutenkin ja olen jo pitkään pyrkinyt ostamaan vain sen mitä tarvitsee. Silti, jostain ihan käsittämättömästä syystä, löydän kaapistani satunnaisesti vaatteita, joita en käytä enkä tarvitse. Nyt ollessani raskaana, olen pärjännyt niin vähällä vaatemäärällä etten ikinä olisi voinut kuvitellakaan, eikä minulla ole ollut kertaakaan reilu 27 raskausviikon aikana päivää, etteikö minulla olisi ollut jotain päälle pantavaa. En siis ole tuskaillut kertaakaan sen kanssa, mitä pukisin päälleni. Syyskuun alussa syntyvä vauva, kaikenlisäksi esikoinen, tietysti tuo mukanaan sen, että hankinnoitta ei pärjää ja sekin on tietysti epäselvää, miten vanhojen vaatteideni kanssa käy raskauden jälkeen. Teen kuitenkin kokoajan hankintoja vain ja ainoastaan tarpeeseen mahdollisimman pitkäaikaisilla ja monikäyttöisillä hankinnoilla. Tuo ihan täydellinen ostolakko on ollut itselläni haaveena monesti ja aion sitä kyllä vielä kokeilla. Seuraan erittäin suurella mielenkiinnolla matkaasi päätöksesi parissa ja miksipä en osallistuisi haasteeseesi siinä määrin kuin se tässä elämän tilanteessa on mahdollista :) Joten kiitos haasteesta ja tästä eteenpäin teen blogiini postauksia vähintään kuukausittaisella syntilistalla "Ostolakko" -teemalla :) 

Tässä vielä linkki hiljattain tekemääni postaukseen vaatteiden osalta, jossa käytin kaikki sukat totaalisen loppuun ja minkä henkisen tyydytyksen siitä sainkaan :D http://www.jennyfer1980.fi/2019/05/ekoteko-taydellinen-suoritus-vaatteid...

Jennyfer 1980 -blogi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu