Kirjoitukset avainsanalla askartelu

Huomasit varmaan, että jouluna ilahduttavimpia olivat itsetehdyt muistamiset? Huolella piirretyt ja askarrellut kortit, lapsen valmistama lankatonttu tai kuusenkoriste, anopin saaristolaisleipä tai ystävän tekemä suklaakakku. Se ajateltu ja persoonallinen.

 

Voisiko samalla idealla muistaa helmikuussa ystävää? Pienellä itsetehdyllä.

 

Aika on rajallista ja priorisoitavaa. Näitä helppoja, mutta kauniita sydämiä ehtii kuitenkin virkata monta jo tunnissa ja ystävänpäivään on vielä kuukausi. Pari joulua sitten tein näitä lähemmäs sata joulukuusen oksille, sillä ihastuin niiden helppouteen ja nopeaan toteutukseen. 

 

Ne sopivat myös kauniisti kattaukseen, liimattavaksi kortteihin tai lähetettäväksi postin mukana yksittäisinä tervehdyksinä.

 

Niinä hetkinä, kun lapset nukkuvat päiväunia tai tuhisevat yöuniaan, on toisinaan rentouttavaa istahtaa sohvannurkkaan mukaansa tempaavan kirjan tai virkkuukoukun ja lankakerän kanssa. Unohtaa ne puhtaat asiat tiskikoneessa, jotka pitäisi nostaa takaisin astiakaappiin ja viitata kintaalla kodinhoitohuoneen puhtaan pyykin pinoille, jotka kutsuvat käärimään. Sulkea korvat villakoirien kuiskinnalta. Ottaa hetki itselle, vaikka olisikin sata ja yksi kotityötä tehtävänä.


Ohjeen löydät Kodin Kuvalehdestä ja tämän postauksen lopusta. 

 

Ohje: (vinkkinä Novitalta silmukkaohje aloittelijalle)
1.KRS: Tee langasta aloituslenkki ja virkkaa siihen 12 ks, kiristä lenkki ja sulje renkaaksi 1 ps:lla 1. ks:aan.

2.KRS: 7 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 p seuraavaan ks:aan, 2 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 pp (= pitkä- eli kaksoispylväs), 3 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 pp, 2 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 p, 7 kjs ja jätä 1 ks väliin, 1 ps, siirry 1 ps:lla viimeiseen ks:aan.

3.KRS: 1 kjs, 1 puoli-p 7-kjs-kaareen, virkkaa sitten samaan kaareen 1 kjs + 1 p + 1 kjs + 1 pp + 1 kjs + 1 kp3 (= korkea p, jossa on 3 lk) + 1 kjs + 1 kp3 + 1 kjs + 1 pp + 1 kjs + 1 p + 1 kjs + 1 p + 1 kjs, virkkaa sitten 2-kjs-kaareen 1 p + 1 kjs + 1 p + 1 kjs + 1 p + 1 kjs, virkkaa 3-kjs-kaareen 1 p + 1 kjs + 1 pp + 3 kjs (= alakärki) + 1 pp + 1 kjs + 1 p + 1 kjs, seuraavaan 2-kjs-kaareen 1 p + 1 kjs + 1 p + 1 kjs + 1 p + 1 kjs ja 7-kjskaareen 2x (1 p + 1 kjs) + 1 pp + 1 kjs + 1 kp3 + 1 kjs + 1 kp3 + 1 kjs + 1 pp + 1 kjs + 1 p + 1 kjs + 1 puoli-p + 1 kjs, sulje krs 1 ps:lla ps:aan.

4.KRS: Virkkaa seuraavaan 1-kjs-kaareen (ennen puolipylvästä) 1 ks, sitten jokaiseen 1-kjs-kaareen 2 ks, alakulman 3-kjskaareen tulee 2 ks + 3 kjs + 2 ks. Virkkaa lopussa puoli-p:n jälkeen 1 ks 1-kjs-kaareen ja sulje krs 1 ps:lla ps:aan. Virkkaa ketjusilmukoita niin pitkäksi lenkiksi kuin haluat.

Viimeistely: Höyrytä työ kevyesti np:lta.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Muistan omasta lapsuudestani mummoni monivärisen, osin kullanhohtoisen nappirasian, joka kätki sisäänsä lukuisia aarteita. Pienet sormeni etsivät kauniita värejä, kiehtovia muotoja ja yksittäisiä ihanuuksia. Mummoni oli monipuolinen ja taitava käsityöihminen ja hän piti paljon myös askartelusta.

 

Hän asui vaarini kanssa kotimme, maalaistalon, yläkerrassa. Kipaisin vinttiin kymmenet kerrat päivässä ja lähes poikkeuksetta mummoni istui tekemässä jotakin käsityötä. Hänen kanssaan kävin kansalaisopiston savityökurssilla jo ennen kouluikääni, värjäsin kotirannassamme villalankoja luonnonmateriaaleilla ala-asteikäisenä ja askartelin joulukortteja yön pimeinä tunteina. Ja joka kerta vinttiin pinkaistessani ihastelin portaikossa olevia isoja nappitauluja, jotka mummoni oli saanut tuttavaltaan.

 

Napit ovat siis olleet aina mun heikkous. Eikä omena ole kauas puusta pudonnut, nappien lajittelu ja niistä askartelu ovat meidän tyttöjenkin toivotuimpia lempijuttuja askarteluhuoneessa.

 

 

Meillä on tehty lukuisia nappitauluja. Ensin yksi, jos toinenkin norsu, heti sen jälkeen sydämiä, perhosia ja ties mitä liskoja. Tehtiin kolmisin kotona ollessamme, pikkusiskon nukkuessa, serkun käydessä ja pyydettiin mukaan monet lapsikaveritkin. Tehtiin arkena, tehtiin viikonloppuna.

 

Idea on todella helppo. Canvaspohjalle tai vahvalle kartongille liimataan haluttuun muotoon leikattu paperi, esimerkiksi se norsu tai perhonen. Sitten vain paljon liimaa päälle ja nappeja, yhteen tai kahteen kerrokseen. Jos haluaa sommitella sisustuksellisen kauniisti, voi etukäteen yhdessä lapsen kanssa lajitella nappeja värisävyittäin tai sitten antaa lapsen olla juuri haluamallaan tavalla luova ja poimia juuri ne napit, jotka hän itse haluaa.

 

 

 

Kaunis ja erilaisen huomiota herättävä nappitaulu on muutoinkin askarteluna loistava, sillä sopii toteutettavaksi taaperoikäisestä alkaen heti, kunhan vain napit kädessä pysyvät ja on jonkinlainen taito laittaa niitä osoitettuun paikkaan. Meillä tytöt ovat tehneet näitä jo reilun vuoden ikäisestä, joten kokeilemaan vain! Varautukaa, tästä saattaa tulla teilläkin hitti.

 

- - - 

Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja kirjoja rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Glögi, piparkakku ja kauas kiitävät haaveet siitä, miltä oman kodin joulu voisi näyttää. Ne pienet somistukset, kauniit yksityiskohdat ja muiden puuhien lomassa valmistuvat helpot askartelut - joulun aikaan mahtuu paljon tunnelmointia. 

Kun on mahdollisuus nostaa hetkeksi jalat sohvalle ja kääriytyä lämpimään huopaan, vievät joulukirjat mukanaan. Siksi en malta olla näinä päivinä ja viikkoina raottamatta muutamia ihanuuksia tämän vuoden uutuuksina ja jouluilta taaksepäin. Palaan siihen perhearkeen sitten joulun jälkeen, joululaulujen tauottua ja amaryllisten kuihtuessa. Nyt on parhaat viikot fiilistellä.

Oi Ihana joulukuu / Outi Loimaranta ja Marjo Koivumäki, 2017, Otava

sisältää yli sata ideaa joulun valmisteluihin. Kirja sukeltaa nimensä mukaisesti kaikkeen siihen, mitä joulukuu voi ollakaan levollisinkin suunnitelmin. Suklaata, kynttilöitä, virkkausta, perinteitä ja toisaalta paljon uutta. Monista muista joulukirjoista poiketen kirjassa huomioidaan hyvällä tavalla uudenlaisia ryhmiä; tarjotaan eläinystävälle helppo resepti koiran keksien valmistamiseen ja lukuisille sushin ystäville ohje illansuun naposteltaviin. 

Ystävissämme on useita gluteenitonta ruokavaliota noudattavia, joten aion poimia kirjasta iltapalavinkin kookoslettuihin ja leipoa naapurin mummoille taatelikakkua. 

 

Ei liene kuitenkaan vaikea arvata, että ihan ensimmäisenä meillä kurkattiin kirjan askarteluvinkit. Lapset ovat valmistaneet häikäisevän glitterisiä joulukuusen palloja pyörittelemällä niitä ensin liimassa, sitten kimalteissa ja paljeteissa. Yksinkertaista ja arvatenkin säihkeessään pieniä lapsia ilahduttavaa, vaikkakin imuroinnin vaativaa. 

 

Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa / Miia Seppälä, 2017, Moreeni

on myös tämän joulun uutuuskirja, jossa huomioidaan erityisen paljon mahdollisuuksia käyttää luonnonmateriaaleja kodin somistamiseen perinteisempien jouluideointien rinnalla.

Seppälä onnistuu johdattamaan lukijansa, mun kaltaiset joulutunnelmasta haaveilevat, yksinkertaisten toteutusten kautta siihen innostusaaltoon, jossa tulee illan hämärissä listanneeksi to-do-listalle yhden, jos toisenkin.

Ajatus vieraanvaraisuudesta myös talvisille linnuille tuntuu jotenkin, no, harvinaisen mukavalta ja erilaiselta. Siksipä näiden iltojen pimentyessä sulatetaan kookosrasvaa ja taivutellaan lasten kanssa rautalanka-sammalpeitteisiä sydämiä. 

Herkut kuuluvat jouluun ja jokaiseen joulukirjaan. Seppälän ohjeilla voi leipoa vaikka viemisinä hunajaleivän, valmistaa suolatikuista mökin piparkakkutalon rinnalle tai poimia talteen ohjeen maustettujen pähkinöiden valmistamiseen (tunnen jo Tallinnan joulutorin tuoksun). 

Niin, ja ne askartelut. Pelkistettyjä ja moderniinkin kotiin sopivia tee-se-itse-ohjeita, joissa taivutellaan jokaisesta kodista löytyvää rautalankaa ja kieputellaan liimalla lankakuusia. Nämä onnistuvat jokaiselta, vähemmänkin askarrelleelta, mutta niihin jaksaa kivojen toteutusten takia paneutua enemmänkin askartelujen parissa viihtynyt.

- - - -
Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Joulukuu meillä hömpötellään auttamatta jouluhaaveiden ja lukuisten kirjojen ja askartelujen parissa, tammikuussa palataan arkeen uuden vuoden suunnitelmin. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tuntuu, että lähes jokaisessa perheessä ollaan jollakin tavoin kipeitä. Aivastellaan, niiskutellaan ja yskitään. Viedään lasta lääkäriin korvatulehduksen poissulkemiseksi ja mittaillaan iltaisin nousevaa kuumetta. Talven flunssakausi, sepä se. Miten mielelläni olisin tämän vaiheen skipannut.

Lasten päiväkotikaverit ovat poissa vuorollaan yksi toisensa perään. Eilen alkaneet leikit jatkuvat päiväkotipäivän alkaessa toisella kokoonpanolla.

Haluatteko idean takuulla maailman helpoimpaan parane pian-korttiin, jolla voitte muistaa flunssaisia ystäviä? 

 

Kun nenä valuu ja silmät vuotavat, on energia arjen keskellä hyvinkin vähissä. Silti samaan aikaan pitäisi jaksaa tehdä ruokaa,  huolehtia muista kotitöistä ja ylläpitää edes jossakin määrin tasapainoista arkea. Viime vuonna juuri näihin samoihin aikoihin tilanne oli prikulleen sama. Jokaisessa ystäväperheessä sairastettiin. 

 

Niinpä me itsekin tuolloin viikkoja sairastaneet tehtiin kipeisiin ystäväperheisiin paranemistoivotusten kortteja ja liitettiin mukaan Tigerista löytyneet karkkeja sisältävät sydämen muotoiset rasiat. Yksi päiväuniaika ajeltiin pitkin poikin kaupunkia ja pudoteltiin näitä postilaatikoihin. Tytöt nukkuivat turvaistuimissaan takapenkillä. 

 

Idea on yksi yksinkertaisimmista: laastari irtosilmin ja parilla viivalla piirretyllä raajalla. Ei yllä bravuuriksi, mutta ideana lämpimän sympaattinen ja kertoo toivottavasti omalla tavallaan välittämisestä. 

 

- - 


Teehetkien koti-blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti 3v ja 5v tytöille ja vaimo sielunkumppanille. Ystävä ja kodin hengetär. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesti tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Instagram