Kirjoitukset avainsanalla Porvoo

Aloittaisitko uuden kesäisen viikkosi erilaisella vierailukohteella tuhansien lelujen parissa?

 

Nukke- ja lelumuseon jokainen lelu kertoo omaa tarinaansa. Niistä jokaista, tuhansia leluja kaiken kaikkiaan, on pidetty lasten leikeissä rakkaudella ja huolella. Toisin kuin tänä kulutushysterian ja muovikrääsän aikakautena, ne ovat olleet vaalittuja ja valmistustavaltaan hyvinkin kestäviä.

 

Porvoon vanhan kaupungissa, keskellä idyllisiä kujia, sijaitsee eräs Suomen suurimmista lelumuseoista. Kahdessa kerroksessa oleva museo kätkee kaappeihinsa valtavan määrän leluja 1800-luvulta 1960-luvun tienoille paloautoista nukkekotitarvikkeisiin. Pelkästään nukkeja museosta löytyy yli tuhat. Niiden katse oli lähes aistittavissa tutustuessamme museoon ystäväperheen kanssa.

Nukke- ja lelumuseo on oiva kohde myös päivään, joka on tarkoitus viettää isovanhemman kanssa. Museoon on näet koottu leluja erityisesti 1900-luvun alkupuolelta 1960-luvulle, jolloin monet tämän päivän pienten lasten isovanhemmista olivat niitä nalleaan lujasti rutistavia leikki-ikäisiä. Museossa voi siis tehdä aikamatkan menneisyyteen ja katsottavaa löytyy kaikenikäisille. Itse viehätyin erityisesti Brion vanhasta, suuresta puisesta kuorma-autosta ja sympaattisista nalleista. Kaksivuotiaamme innostui lentokoneista ja paloautoista, sekä tutki onnellisena nukenrattaita vuosikymmenten takaa.

 

Vaikka monet leluista ovat pikemminkin äitini kuin minun aikakautta, huomasin silti useasti hihkuvani "hei, tuon mä muistankin"-tyyliin ja innostuvani posket punottaen hetkeksi palanneesta lapsuudesta. Miten mahtavaa, että näin paljon kauniita leluja on ylipäätään yhä tallella. Niitä, joiden tunnearvo on mittaamaton.

Kesäaikana kiinnostava museo on avoinna päivittäin. Yksityisen museon sympaattinen omistaja pyrkii itse olemaan mahdollisuuksien mukaan paikalla museon aukioloaikoina. Hänellä olikin kerrottavaan valtavasti tarinoita leluista, jotka ulottuvat hänen antiikkikauppias-äitinsä ajalle. Kertomuksia osaakin arvostaa, sillä näin saa uudella tavalla tarttumapintaa leluparatiisiin.

 

Käynti nukke- ja lelumuseossa sai myös tarkastelemaan omaa suhdetta lasten leluihin. Mitkä niistä kestäisivät seuraaville sukupolville ja jääkö niille ylipäätään mitään arvoa - edes tunnearvoa - leikkien jälkeen? Museon leluista näkee, että niillä on leikitty ja ne on koettu merkityksellisiksi. Toivon, että kun historian siivet aikanaan havisevat, jokin tyttöjen leluistakin on yhä yhtä merkityksellinen.

Ps. Porvoo on ihana vierailukohde etenkin kesäisin jo pelkästään vanhan Porvoon idyllin takia.
 

Meidän perhe on tutustunut viime aikoina Porvoossa myös mm.
Erinomaisina eväsretki- ja näköalakohteina Emäsalon kallioille meren rannalla ja Hamarin kallioille keskustan tuntumassa sekä Postimäen ulkoilu- ja museoalueeseen.

Tutustumisen arvoinen kohde on myös Porvoon tuomiokirkko, jonne pääsee paitsi kävellen, myös kesäisin kaupunkia kiertävällä maksuttomalla Rinkeli-bussilla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Päivä ystävän kanssa on aina yhtä odotettu. Se, että pääsee istumaan viereen, leikkimään luontoon ja tarttumaan vähän kädestäkin - antamaan halauksen taas erottaessa. Odotettuja ovat myös yhdessä tehdyt kesäpäivien retket, jolloin voi tutustua lähialueelle ja etsiä uusia kohteita lähtien matkaan avoimin silmin.

 

Postimäellä, hieman Porvoon keskustan ulkopuolella Loviisan ja Kotkan suuntaan, sijaitsee yksi Suomen parhaiten säilyneistä aidoista mäkitupalaisalueista. Alueella on eittämättä historian siipien havinaa, sillä vanhimmat säilyneistä mäkituvista ovat peräisin 1700-luvulta. Pienissä mäkituvissa voi silmät sulkien nähdä asuneen käsitöillä itsensä elättäneitä seppiä, suutareita ja olkitöitä tehneitä naisia.

Kätevien yhteyksien päässä moottoritieltä, luonnon keskellä sijaitsevalle alueelle pääsee tutustumaan maksutta. Pääseepä samalla rapsuttamaan alueella laiduntavia lampaitakin. Mikäli haluaa kurkistaa tupiin, siihen on opastuksen kera pieni pääsymaksu. Nähtävää riittää silloinkin, jos alueella sattuu vierailemaan kuten me - ajankohtana, jolloin opastusta ei ole.

 

Ulkoilun lomassa voi pysähtyä paitsi pienten pöytien ääreen koivujen alle syömään omia eväitä tai nauttia ikiaikaisuutta huokuvassa kahvilassa tuoreen korvapuustin teen tai kahvin kera. Kahvila näyttäisi olevan avoinna muina päivinä paitsi maanantaisin.

Postimäellä järjestetään kesäisin myös monenlaista ohjelmaa, joista jo nyt tulevana viikonloppuna 2.7. heillä näyttää olevan käsityöpäivä ja vanhan tavaran huutokauppa. Itseasiassa sellainen, johon jokainen voi viedä huutokaupattavaksi vähintään 50 vuotta vanhoja tavaroita käyttöesineistä astioihin ja huonekaluihin. Että terveisiä vain mun äiti siellä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla, tää olisi niin sun juttusi.

 

Sunnuntaisesta käsityöpäivästä heillä käynnistyy kädentaitojen viikko, jossa on mahdollisuus esim. viettää päivä sepän pajassa, tehdä olkitöitä tai valmistaa vaikkapa kaikenikäisille sopivana askarteluna paperimassapeikkoja. Lapsiperheellisenä voi vierailun ajoittaa myös vaikkapa heinäkuun lopun lastenpäivään tai muutoin käydä konserteissa, yhteislauluissa ja muissa tapahtumissa.

 

Päätin vuoden alkaessa, että tämä vuosi on aikaa monien unelmien toteuttamiselle. Tämä kun on viimeinen vuoteni kotona lasten kanssa ennen töihin paluuta ja siksi poikkeuksellinen mahdollisuus pian 3v ja 5v tyttöjen kanssa tutustua erilaisiin paikkoihin niin tässä lähiseudulla kuin kauempanakin. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen yllätyn siitä, miten valtavasti kaikenlaista kiinnostavaa on ihan lähelläkin, vain lyhyen ajomatkan päässä omasta kodista. 

Olen oivaltanut myös sen, ettei lasten kanssa liikkuessa tarvitsekaan suoranaisesti googletella vain lapsiperhekohteita. Hyväntuulisen hetken voi viettää varsin monenlaisissa paikoissa.

 

Jos siis ajelette Porvoon ohitse kesälomareissuillanne ja historian siipien havina luonnossa kävellen sykähdyttää tai etsitte vain kohdetta jaloitella hetken ennen moottoritien pätkää, pysähtykää hetki Postimäellä.

 

- - - -

Ps. Liity mukaan seuraamaan blogiani Facebookissa ja Instagramissa. Erityisesti jos etsit kesääsi lapsiperheenä kotimaan matkailu- ja tutustumiskohteita. Me näet seikkaillaan viikoittain eväät mukaamme pakaten.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eläinrakkaus. Pieni ihminen kurkottaa kättään yhä uudelleen aidan raosta kohti lammasta ja katsoo pyytäen suoraan silmiin: "Nosta mut aitaukseen, haluan silittämään." Ottaa kädestä kiinni ja vetää mut aitaukseen mukanaan, kun eläimet samalla aavistuksen pelottavat ja jännittävät. Toisessa aitauksessa ottaa syliinsä pienen kilin, vuohen käyskennellessä vieressä.

 

Peikkorinne Askolassa, Itä-Uudellamaalla on kotieläinpiha, jossa eläimet ovat löytäneet oman paikkansa ja kai senkin vuoksi niistä voi aistia levollisuuden. Ihanan sympaattinen ja kodikas vierailukohde, joka kieltojen sijaan tarjoaa mahdollisuuksia "Tervetuloa aitaukseemme", "Saat silittää." Peikkorinteessä asuvat eläimet ovat selkeästi tottuneita lasten kanssa oleiluun ja vähän tiukempiinkin rutistamisiin ja läheisiin likistyksiin, mikä tekee meille lapsiperheenä paikasta turvallisen oloisen. Sellaisen, jossa oma olo pienten tyttöjen äitinä on luottavainen - nuo eläimet ottavat lasten hellyyden lämmöllä vastaan.

Peikkorinteestä on tullut paikka, jonne me palataan perheenä ja ystävien kanssa toistuvasti takaisin. Palataan sinne ihastelemaan pihapiirin tunnelmaa; omenapuuhun kiinnitettyjä lukuisia lyhtyjä, mummonmökin yläkerran ikkunasta kurkistelevia vanhoja nalleja ja elävää, kotieläinpihaksi älyttömän siistiä pihapiiriä. 

Tytöille - ja ilmiselvästi yhteistä kesäpäivää kanssamme viettäneelle ystäväperheellekin - yksi ehdottomista suosikeista on kanien aitaus. Kiltit luppakorvakanit antavat silittää ja nauttivat rapsuttamisesta, eivätkä hevin hätkähdä, vaikka lapset kulkevat heidän perässään vähän nopeammin askelinkin.

 

Koska Peikkorinteessä vierähtää sen leppoisan tunnelman takia helposti pitkään, on kaniaitauksen vieressä muuten mahdollisuus omien makkaroiden grillaamiseen ja eväiden syömiseen. Mahottoman mukavaa, etten sanoisi.

Kiinnostaisiko päivä eläintilan lapsena? Takuulla. Tänä keväänä lapset voivat jäädä Peikkorinteen isäntäväen seuraksi päiväksi tutustumaan eläimiin ja kotieläinpihan arkeen ja osallistua eläinten hoitamiseen. Lapset voivat tehdä kotieläinpihan töitä kananmunien keräämisestä ponien harjaamiseen ja vuohien kantamisesta eläinten ruokkimiseen.

 

Hihkuin itse tästä mahdollisuudesta jo siitä alkuvuonna lukiessani. Nyt tän kesän ekan käyntimme yhteyteen osui joidenkin lasten vierailupäivä, jota päästiin sivusilmällä vaivihkaa seuraamaan. Neiti neljävee innostui ajatuksesta paljon ja erityisesti kuulemma siitä, että hän saisi kantaa pieniä kilejä ja taluttaa ponia tarhaan. Samana iltana asiaa enemmän pohtiessaan hän lisäsi, että kai siihen kuuluu kanienkin hoitamista ja sylissä pitämistä. Vakuutin, että kyllä kuuluu - ruuan ja välipalan lisäksi. Heinäkuussa hän saa lähteä ystävänsä kanssa viettämään päivää eläinten kanssa ihanassa pihapiirissä.

Tämä vuosi on ennen työhön paluutani on meidän perheessä aikaa unelmien toteuttamiselle. Toteutumiselle. Osin sen tarkoittaa sitä, että vuoden aikana halutaan nähdä mahdollisimman monta kotimaan erinomaista lapsiperhekohdetta ja tutustua lasten ehdoilla juuri sellaisiin paikkoihin, joissa kaikki viihtyvät. Paljon ollaan kierretty ja nähtykin, ja osataan antaa arvo sille työlle, jota erilaisissa vierailukohteissa tehdään viihtyvyyden puolesta. Silti mä jotenkin liputan tän Peikkorinteen puolesta vilpittömästi tosi paljon. Peikkorinteessä lepää meinaan omakin mieli. Viime kesäisestä vierailustamme voit muuten lukea täältä.

 

Ilman siis mitään kaupallista sidosta suosittelen vilpittömästi - jos etsitte sympaattista pientä vierailukohdetta lapsiperheelle, ja sellaista, jossa teillä vanhempina on luottavainen olo vieraidenkin eläinten keskellä, menkää, tutustukaa ja viihtykää.

Ai niin, tule mukaan seuraamaan kesän seikkailujamme - retkeilyä, kotimaan matkailua, askartelua ja arkista puuhastelua leikkimökistä hiekkalaatikolle. Löydät Teehetkien koti-blogin Facebookista ja Instagramista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom... Lauluja voisi toki laulaa pidempäänkin, mutta sadepäivinä tuppaa ainakin meidän tytöillä kierrokset nousemaan siinä määrin, että jossakin vaiheessa on hyvä kurkistaa kotioven ulkopuolelle edes hetken. Tällä kertaa tytöt saivat itse päättää, mitä halusivat sateen ropistessa tehdä.

 

Porvoossa kiertää kesäisin maksuton kesäbussi-Rinkeli, jonka kyytiin voi hypätä tietyiltä pysäkeiltä ja kiertää sen kyydissä kaupungilla maisemia katsellen. Kyse on varsin tavallisesta pienestä bussista, mutta tytöillä siihen liittyy jo viime kesältä jotakin erityisen kiehtovaa. Liekö sen takia, että he siirtyvät poikkeuksetta paikasta toiseen takapenkin turvaistuimissa ja matkustaminen bussissa on siksi harvinaista ja jännittävääkin. Sadepäivän matkalle lähdettiin siis bussilla.

"Mennäänkö me kirkkoon?", kysyvät tytöt usein. Porvoon kaunis, arvokas tuomiokirkko näkyy kotimme takapihalta uljaasti mäellään kohoten, mutta lapset eivät muista muutamia käyntejään siellä kastejuhlissa tai häissä.

 

Lapsen silmin moni asia näyttää kovin erilaiselta kuin aikuisen. Kirkon penkkien pyöreät muodot, taulujen kultaiset kehykset, alttaritaulun värit, suuret urut ja THE kastemalja. "Mut kasteltiin tuossa, sua ei", totesi kohta kolmevee topakasti isosiskolleen. Asiasta on keskusteltu kotona, ja olikin mukava päästä näyttämään lapsille paikat, jotka he ovat nähneet vain kuvissa. Tuossa teidän äiti ja isä seisoivat, kun menivät naimisiin, tuossa penkissä istuivat mummo ja vaari, tuossa vieressä famo ja fafa. Tuomiokirkko on muuten esitelty virtuaalikierroksena, käyhän kurkkaamassa upeaa kotikirkkoamme.

"Voisko nyt olla joku lastenkin juttu?" Tennarit märkinä kipaisimme Vanhan Porvoon sateen kastelemia, liukkaita mukulakivikatuja Riimikkoon. Kutsuvan erilainen, laadukas lelukauppa lumoaa kerta kerran perään ja katse pysähtyy ihaillen niin nukkekotimaailman miniatyyreihin kuin ihanan sisustuksellisiin lasten sisustustuotteisiin ja leluihinkin. Riimikossa on mun mielestä erityisen kiva valikoima esimerkiksi palapelejä ja roolivaatteita sekä sellaista pientä tavaraa synttärilahjoihin ja muihin muistamisiin.

"Kyllä mä pysyisin sen selässä, pitäisin lujasti vain tukasta kiinni, jos se juoksis", vakuutti pian viisivee, kun päätettiin päiväkierros läheiselle hevostallille sateen tauottua. Esikoisen ollessa vajaa 3-vuotias, hän kävi joitakin kertoja ratsastamassa poneilla heppatytön taluttaessa ne parit kymmenet metrit edestakaisin. Nyt pitäisi kuulemma päästä taas, kaverin kanssa. Heppatallit eivät ole ihan mun juttuni, sillä arastelen viuhuvia häntiä ja jättimäisenä louskuttavia hampaita. Tyttöjen takia täytynee kuitenkin jossakin vaiheessa rohkaistua.

Sadepäivät ovatkin välillä siis ihan kivoja - ja kotikulmillakin on paljon nähtävää, kun avaa silmänsä. Edelleen mulla on tosin listauksessa "101 asiaa, joita voi tehdä sadepäivinä". Tälle kesälle näyttää olevan sille listalle tarvetta.

- - - -

Hyppää mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Kommentit (1)

Heinähattu
Liittynyt28.4.2016

Juuri samaa olen alkukesän aikana pohtinut - ei tarvi aina lähteä kauaksi. Muistan, kun pari vuotta sitten kysyin nyt 9-vuotiaalta Valtolta, mitä hän toivoo kesälomalta. "Joka päivä uimaan!" Viime kesänä oli sama vastaus. Tänä vuonna jo tiesin vastauksen, mutta siltikin tietysti kysyin. Ja edelleenkään tuon isompia toiveita ei ole.
Tänä kesänä päätettiin yhdessä ottaa tavoitteeksi kiertää täällä Vaasassa mahdollisimman monta eri rantaa ja vähän vertailla niitä. "Etsitään se paras uimapaikka!" No, toistaiseksi minua toive ei ole motivoinut, kun rantapäiviä ei ole ollut kovin montaa. Mutta vielä on kesää jäljellä!
Eilen lähdettiin sadepäivää pakoon uimahalliin. Pelasti päivän!
Ihanaa kesää teille! ❤

Oma blogini on Heinähattu, Valto ja Viljo.
Meidät löytää myös Facebookista ja Instagramista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo. Asiantuntijatyöstä opintovapaalla, toisenlaista arkea.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Kategoriat

Instagram