Kirjoitukset avainsanalla kevät

Kaupallinen yhteistyö: Lakka-pihakivet

Tänä kesänä on viimein ollut aikaa puutarhaunelmille. 

Muutettiin tähän toivottavasti loppuelämämme kotiin keväällä kaksi vuotta sitten, mutta vasta tänä keväänä meille palasi kipinä puutarhatöihin. Vanhassa kodissa se oli lähes intohimo, oli halu tehdä vielä yksi kukkapenkki tai möyhentää multaa auringonlaskuun saakka. 

 

"Tänä kesänä on viimein ollut aikaa puutarhaunelmille."

 

Edellisten asukkaiden jäljiltä piha on hyvin pelkistetty. He ovat itseasiassa täydellisen taloremontin yhteydessä joitakin vuosia sitten tehneet pihastakin hyvin yksinkertaistetun version. Naapurin mummon järkytys oli silminnähtävissä, kun hän eräällä vierailureissulla oivalsi, että kaikki aiemmin istutetut vuosikymmenten perennapenkit ja lukuisat koristepensaat olivat vaihtuneet tasaiseen nurmikkoon sekä aita- ja pensasistutuksiin. 

Nyt ollaan luomassa pihasta omanlaistamme, runsaampaa ja kutsuvampaa. Idea idealta. 

Polku leikkimökille. Se on ollut yksi toteutuslistalle raapustetuista siitä saakka, kun alettiin ideoimaan pihaa ja hankittiin takapihalle leikkimökki. 

Leikkimökki sijoitettiin nurmikolle, tontin reunalle tuija- ja kuusiaidan tuntumaan. Siihen on näkyvyys keittiöstä ja kodin takaterassilta. Pienten lasten perheessä koetaan tärkeäksi, että leikkimökissä leikkiminen on turvallista ja aikuisen valvottavissa, mutta samalla haluttiin, että leikkimökki ympäristöineen sulautuu mahdollisimman tiiviisti muuhun pihaan. 

Siksi leikkimökki sai tänä kesänä polun pihalaattoineen. Se ei ole enää irrallinen mökki nurmikolla, vaan polun myötä leikkimökki saa tietyllä tapaa oikeutuksen kuulua suunnitellusti osaksi pihaa.

Polku rakennettiin perinteisellä kivetyksellä, jonka uskotaan olevan paitsi pitkäikäinen ja siistinä pysyvä, myös toteutuksena meille noviiseillekin kohtuullisen vaivaton. Kotipuutarhuriudessa ja pihan rakentamisessa yllättävän paljon painaa se, että ideoiden synnyttyä pääsee puuhaan kiinni ilman puutarhurintaitoja vaativaa perehtymistä. 

Pihan elävöittäjiksi halutaan reilunkokoisia kukkapenkkejä. Sellaisia, jotka nostavat pihan ilmettä ja tuovat viimeistellyn vaikutelman. Runsautta selkeillä rajauksilla. Siksi kukkapenkitkin rajattiin reunakivillä, jotka tuovat täsmällisen, siistin linjan kukkapenkin ja nurmikon väliin. Takapihalle valittiin punasävyistä jo olemassa olevan aiemman kivetyksen sävyyn, ja etupihalle harmaansävyistä. Nappivalinnat.

 

Kukkavalintoja on tehty monin perustein. Osin tietämyksellä, osin mututuntumalla - ja poikkeuksetta värit mielessä pitäen. Ainakin tässä vaiheessa kokonaisuus on selkeän lila-valko-vihreä. Vaikka ollaan kannettu puutarhoilta yli sata perennaa ja viis veisattu suositelluista istutusetäisyyksistä, tuntuvat kukkapenkkien istutukset siltikin (vielä) armottoman harvoilta. 

Tiedänhän mä, että parin vuoden kuluttua saadaan osa kasveista siirtää toisaalle, kun kukkapenkkeihin tulee ahtautta. Malttamattomana luonteena toivoisi sitä mieletöntä kasvupyrähdystä jo nyt. 

Takapihan pääkukkapenkkiin on tehty sähköistyksen puolesta varaus suihkulähteelle, jonka toimitusajan vahvistusta odotellaan lähiviikoille. Samoin leikkimökkipolulla on varaus useammalle valopisteelle, jotka on kuitenkin tässä vaiheessa upotettu maahan kivien alle suojaputkissaan erinomaista oivallusta odottamaan.

Tekemistä on yhä tällekin kesälle paljon ja tiedän, että pihasuunnitelmissa ollaan vasta vuosien mittaisen toteutuksen alussa. Se, että päästiin alkuun, on kuitenkin palkitsevaa. Parasta on, tekemiseen osallistuu koko perhe - laattojen kantamisesta ja mullan kaivamisesta kukkien kastelemiseen ja sadettimen letkujen siirtämiseen. 

- - - 

Teehetkien kodissa pikkupuutarhureina, itseoppivina sellaisina, touhuavat äitinsä ja isänsä kanssa pian neljä- ja kuusivuotiaat tytöt. Yhdessä suunnitellaan tänä ja tulevina kesinä pihaa ja puutarhaa kaupungin suureen ulkoilualueeseen rajoittuvalla omakotitalotontilla Porvoon keskustan tuntumassa. 

Ideoita on paljon, tahtoa hurjasti, ruuhkavuosissa aikaa rajallisemmin ja osaamista opettelemisen ja (epä)onnistumisen kautta.

Liity mukaan seuraamaan meitä Facebookissa ja Instagramissa.  

 

Tämän kevään puutarhaunelmista: 

Puutarhassa vihdoin haaveista toteutukseen
Koko perheen puutarhakipinä - omakotiasujan unelmakevät
Sinivuokkoterveiset taivaaseen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä keväänä on vihdoin aikaa puutarhahaaveille. 

 

Muutettiin tähän (toivottavasti loppuelämämme) kotiin näihin aikoihin kaksi vuotta sitten. Ensimmäisenä keväänä taidettiin olla niin tapettiliimahuuruissa, ettei juuri nurmikolle haravaa näytetty. Vaikka kipaistiinkin usein metsäretkille läheiseen metsään ja viihdyttiin ulkona, kodin suhteen panostukset olivat juuri muuton jälkeen kodin seinien sisäpuolelle. Lasten suosikiksi noussut leikkimökkikin kasattiin vasta ihan loppukesästä. 

Viime keväänä multa karkasi realismi opiskelun suhteen ja kökötin aamuöihin saakka läppärin ääressä triplaopintopisteitä napsien ja koko perhe sairasti vuorollaan kuukausia. Koottiin trampoliini, kasattiin keinu ja nautittiin kesästä terassilla, mutta puutarhahaaveet jäivät suunnitteluasteelle. Se, ettei pihasuunnittelijan aikataulu antanut toteutuksen osalta periksi sille kesälle, oli kai viimeinen niitti. Että katsotaan vielä yksi vuosi.

 

Edellisessä kodissa innostuttiin parina viimeisimpänä kesänä ennen muuttoa tekemään puutarhassa paljon; kaivettiin lukuisia isojakin kukkapenkkejä, istutettiin pensaita ja köynnöksiä ja kuljettiin vielä auringon laskiessa yhdessä ideoiden pihaa ristiin rastiin. Miten mahtavaa oli nähdä se kaikki kasvu pioneista pensaisiin ja valkoisten kukkien loisto kesäauringossa. Keväässä on valtavasti taikaa, kun näkee kunkin kasvin vuorollaan nostavan päänsä mullasta ja nousevan kukoistukseen. 

Siksi tuntui oudolta, että puutarhakipinä ei heti tänne muutettua löytynytkään, vaikka itse koti tuntuu juuri meidänlaiselta. Koti on ollut meille aina tärkeä paikka, tietynlainen turvasatama vaikka ympärillä kuohuisi miten paljon, ja siksikin on ollut yllättävää, ettei olla jaksettu panostaa pihaan samalla intensiteetillä kuin sisälle. 

 

Edellisten asukkaiden jäljiltä piha on hyvin pelkistetty. He ovat itseasiassa täydellisen taloremontin yhteydessä joitakin vuosia sitten tehneet pihastakin hyvin yksinkertaistetun version. Naapurin mummon järkytys oli silminnähtävissä, kun hän eräällä vierailureissulla oivalsi, että kaikki hänen tuttaviensa istuttamat vuosikymmenten perennapenkit ja lukuisat koristepensaat olivat vaihtuneet tasaiseen nurmikkoon ja aitaistutuksiin.

Kukkapenkkejä, koristepensaita, omenapuita ja suihkulähde. Kivikkokasveja ja maan tasoittamista. Ehkä jokunen pensasmustikkakin ja rivi mansikoita. Kasvihuoneen tahtoisin joskus, kompostorinkin vajan taakse aikanaan. Kynä viuhuu, kun kirjataan ideoita listaan ja talletetaan kuvia puhelimen muistiin Instagramin henkeäsalpaavista gallerioista. Puutarhainto on jälleen palannut, meillä molemmilla. 

 

Ensin siitä alkoi vaivihkaa puhumaan mieheni, joka iltojen iloksi rapsutteli haravalla pensaiden alustoja ja leikkasi harottavia pensaita pensassaksilla. Tänä viikonloppuna into tarttui minuunkin. Kevyessä vesisateessakin haravoitiin ja kannettiin oksia, mitattiin kukkapenkin mittoja ja määriteltiin kivetysten paikkoja. 

Ulkoruokaa grillistä ja koko perhe raittiiseen ilmaan aina, kun on vapaata. Vielä kun tuo aurinko palaisi sadepilvien takaa. 

Tuttu puutarhuri on tulossa auttamaan penkkien perustamisessa ja kokemusta löytyy itseltäkin jonkin verran. 

Puutarhapainotteisia sivustoja tunnen kuitenkin vähän. Onko teillä vinkata niistä? Sellaisista "näin-teet-sen-itse" tai "kymmenen-helppohoitoisinta-näyttävää-perennapenkkiä"-tyyliin?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vappupäivää vietetään kerrassaan hirveässä säässä, maalailee Iltasanomat synkkiä pilviä jokaiselle valkolakkipäiselle. Meteorologin mukaan päivä lupailee jopa kaatosadetta kylmän tuulen lisäksi. Vapuksi simalasien kilinää ja hampaiden kalinaa, uutisoi YLE.

 

Vaikka vappua vietetään nykyisin kevään aloitusjuhlana, aika harvoin on vappu tainnut olla säänsä puolesta lämmin. Useammin ollaan hytisty ja harjoiteltu ulos lähtiessä kerrospukeutumisen aabeeceetä. Vappukojut kirkkaine ilmapallomerineen, ensimmäisiä kertoja avautuvat jäätelökioskit, kesäkahvilat ja terassit ilahduttavat silti - palelevista sormenpäistä huolimatta.

 

Olen tainnut viettää vappua vappumarssia lukuun ottamatta ihan jokaisella tavalla, jolla sitä vietetään. Olen istunut piknikillä eväskorien kanssa niin ystävien kuin perheidenkin kanssa, ottanut vapun vastaan ravintolaillallisella ja ystäväperheiden luona, reissannut maailmalla ja nostanut siellä kuohuvan keväälle, rymynnyt yliopistovuosina kirkuvan oransseissa haalareissani ja tennareissa satojen kaltaisteni tavoin opiskelijakaupungin yössä ja juhlistanut tuoretta avioparia mekossa ja korkkareissa. Tehnyt pihatöitä ja haravoinut vauvan nukkuessa uniaan vaunuissa. 

Lasten myötä olen löytänyt uudelleen viehätyksen ilmapalloihin ja serpentiineihin, vastapaistettuihin munkkeihin ja simaan. Nehän olivat omassa lapsuudessa ihan parasta. Eväsretki oman perheen kanssa kodin lähistölle, sen muistan edelleen vuosikymmenten taakse. Pikkusisko vaunuissa, itsellä omissa pikkurattaissa lapsuuteni rakkain nukke, tuulessa hulmuava vappuviuhka ja päässä kirkas vappuhattu. Miten mukavaa lapsen silmin! 

 

"Voi miten jännittävää, mä en kyllä millään malta odottaa, että me päästään sinne hotelliin, enkä voi nukkua", hykerteli viisivuotias juuri peiton alle kömpiessään. Hän haaveili siitä, miten saa leikkiä hyvän ystävänsä kanssa iltaan asti ja heti aamulla. Kolmevuotias pakkasi toiveikkaana unilelujensa rinnalle aurinkovoiteen ja jätti reppunsa huoneensa oven pieleen. 

 

Tänä vuonna vietetään vappua ystäväperheen kanssa kylpylässä rentoutuen ja hotellin valkoisiin lakanoihin pujahtaen. Istahdetaan touhukkaan päivän päätteeksi ravintolaan nauttimaan päivällisestä ja tyylikkäästä drinkistä. Nostetaan malja keväälle ja ystävyydelle - aikuisten ja lasten. Kaivetaan päivän päätteeksi villasukat matkalaukun uumenista ennen kuin kömmitään hotellihuoneen sänkyyn oman perheen kanssa ystäväperheen tuhistessa viereisessä hotellihuoneessa. Otetaan vappu vastaan meidän elämäntilanteeseen sopien perhekeskeisesti, mutta pienellä hyväntuulen elämyksellä. 

Lapsuuteni vappuhattu on kadonnut. Valkoisen ylioppilaslakkini sain 20 vuotta sitten, enkä osaa sitä enää osaa kutreilleni asettaa. Opiskelijahaalarikin on pakattu tiiviisti varaston uumeniin. Jokusen harmaan jo kurkistaessa suortuvien lomasta otan tämän vapun vastaan perheen ja ystävien kanssa.

 

Meteorologien maalailemasta hampaiden kalinasta huolimatta uskon merkittävään käännekohtaan kohti kesää. Riippukeinua, leikkimökkiöitä, irtopallojätskejä ja paljaita varpaita nurmikolla odottaen. 


Värikästä vappua! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime viikko oli säiden puolesta - ja muutoinkin - mahtava. Nautittiin lasten kanssa auringosta eväsretkeillen ja syötiin iltapalaa putipuhtaassa ja pitkän talven jälkeen sisustetussa leikkimökissä. Ihailtiin oman etupihan krookuksia ja naapurin pihan kukkaloistoa. Kevättä. Siivottiin autotallia ilman paksuja toppahanskoja ja oltiin lämpimimmät päivät pelkillä välikausitakeilla.

 

Samalla siirsin vihdoin lasten talvisemmat ulkovaatteet pois käyttövaatteiden vaatekaapista. Pieneksi jäävät siirsin suoraan kirppikselle lähtevien pinoon, pesin helpoimmat vaatteet ja odotan muutamien vaatteiden pesulaan viemistä. Tuntui vapauttavalta laittaa ne paksut karvareunushuppuiset takit laatikkoon ja pinota tupsupipot ja villarukkaset vierelle. Ensi talvena on teidän aikanne palata, ajattelin.

 

 

Tänään katsoin järkyttyneenä säätiedotusta - PAKKASTA ja päivisinkin hädin tuskin nollan yläpuolella! Eikä edes päivää tai paria, vaan pidemmälle kuin säätiedotus kymmenen päivän säässä yltää näyttämään. Meidän on tarkoitus lentää ensi viikolla lasten kanssa kolmisin kummitytön perheen luokse Ouluun ja suunnitelma pakattavista ulkovaatteista oli selvä - kevyestä välikausitakista kauniisiin kevätpipoihin ja ohuet neulesormikkaat niille päiville, kun on viileämpää. Ensi viikkoon suuntaavan säätiedotuksen perusteella en enää tiedä, miten tähän kevääseen pitäisi suhtautua. Ouluun kun esimerkiksi lupaavat koko reissumme ajaksi nollakeliä.

 

Asuin lapsuuteni maaseudulla Etelä-Pohjanmaalla. Maatalon tyttönä totuin peltotyökeskusteluihin ja siihen, että kevättä roudan sulamisineen ja kylvöineen odotettiin. Muistan, että jonakin vuonna ylioppilasjuhlien yhteydessä jännitettiin tarvetta myöhästyneille peltotöille. Tänä keväänä ollaan varmaan juhannuksessa ennen kuin mikään pääsee kasvukauteen.

 

Mussa heräsi silti pieni kapinallinen. En aio hakea enää talvipipojen ja paksujen hanskojen, saati untuvatakkien laatikoita takaisin. Keksitään muita ratkaisuja ja mennään niillä toppatakeilla, jotka vielä roikkuvat eteisen vaatekaapissa. Juostaan vaikka tarvittaessa ripeämmin, että pysytään lämpiminä. Whatever. Ihmekevät.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu