Kirjoitukset avainsanalla vierailukohteet lapsiperheille

Tuttu terminaali, liukuportaita ylös ja käytävää pitkin laivaan. Monipuolisesta buffasta toinenkin lautasellinen herkkuja aaltojen keinuttaessa kevyesti alusta. Aurinko merenaalloista heijastuen. Edessä perheen yhteinen viikonloppu Tallinnassa.

Vielä joulumarkkinoiden allakin taisin ystäväperheen kanssa Tallinnassa käydessä ajatella, että enpä olisi koskaan uskonut löytäväni itsestäni risteilijää. Vannoutunut maakrapu. Tälle reissulle lähdin jo toisin miettein, hyvinkin innostuneena. Lastenkin kanssa lähteminen on reissu toisensa jälkeen helpompaa, sillä he tietävät matkalaukkunsa monta kertaa pakanneina ja hytin ovet avainkortilla avanneina, mitä odottaa. Silti tuntuu mukavalta nähdä, miten he hihkuvat buffetin herkut nähdessään ja esittävät toiveen puolikkaasta kokislasillisesta, ihailevat tax freen kauniita hajuvesipulloja ja antavat tuulen hulmuta hiuksissa laivan kannella. 

Uutuudenjännitys on kiehtovaa, mutta myös uuvuttavaa. Kun matkajännitys ei enää purkaudu levottomuutena tai rauhattomana hääräämisenä, vaan pikemminkin nykyisin tuttuuden takia innostuksena ja loputtomina tarinoina, pysyy reissupäivien tietty arjenomaisuus sopivassa suhteessa. Ainakin meillä on tärkeää pitää reissussakin kiinni rutiineista unen ja ruokailujen suhteen. Silloin ollaan kaikki paremmalla tuulella ja jaksetaan käydä suunnitelluissa kohteissa – kylpylässä, merimuseossa, eläintarhassa , tiedekeskuksessa tai missä tahansa. Tämä viikonloppumatka tehtiin siltä osin poikkeuksellisesti, että siinä missä menomatka taittui pika-alus Megastarilla, valittiin paluumatkalle nopean parin tunnin shuttlen sijaan isompi risteilijä, Silja Europa ja liki neljän tunnin paluu Suomenlahden yli.

Osin tähän vaikuttivat lähtöaikataulut, mutta pääasiassa vaihtelun halu. Lapsia ilahdutti Europan erilainen leikkitila Lottemaan teemapuistohenkisesti ja buffetissa ehdittiin hakea vielä yksi annos suklaamoussea teen rinnalle. Omaksi suosikikseni jäävät Tallinnan osalta kyllä edelleen shuttlet, sen verran nopeita ja moderneja ne tässä siirtymässä lasten kanssa ovat. Tallinnassa yövyttiin tällä kertaa Tallink City Hotellissa, joka sijaitsee erinomaisella paikalla ihan Viru-keskuksen kupeessa. Aiemmin ollaan viivytty poikkeuksetta Tallink Spa& Conferencessa, joka vetoaa etenkin lapsiin suurella kylpyläosastollaan. Tallink Spa& Conference on kuitenkin tällä hetkellä remontissa avautuen toukokuussa uudella ilmeellä, joten palataan katsomaan tätä majoituksenkin myötä kesän tullen. Ilman tuttua kylpyläelämystä ei kuitenkaan oltu, vaan ennen iltapalaa käytiin sisarhotellissa uimassa.

Tallink City Hotel on sekin täysin remontoitu ja moderni, jonka ilmeessä näkyy sopivasti tuttu skandinaavisuus. Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli oli muuten yllättävän hiljainen.

Huoneenamme oli junior sviitti, joka toimi parisängyllä ja vuodesohvasta levitetyllä vuoteella hyvin. Tällä hetkellä eletään neiti neljäveen kanssa vaihetta, jossa hän kömpii tarvittaessa yhä hyvillä mielin reissuilla meidän väliimme, mutta nukkuu rauhallisesti myös omassa sängyssään.Kun katsottiin illalla näkymiä yli Tallinnan kymppikerroksen huoneestamme ja tytöt valmistautuivat pyjamissaan kikatellen ja höpötellen nukkumatin matkaan, oli sellainen hassun levollinen olo. Onnellinen. Tyytyväisyys ja onni siitä, että ihan paras reissuseura on oma perhe, vaikka tosi mielellään lähdetään myös ystäväperheidenkin kanssa matkalle. Mutta jotenkin jälleen sen kirkastuminen, että moni asia on tosi hyvin silloin, kun meillä on perheenä hyvä olla. Samoissa ajatuksissa oli kuusivuotias esikoinen. Vahvana tunneihmisenä ja fiilistelijänä hän asetteli Harri Hyljettä tyynynsä viereen ja pohti sängyllä jalat ristissä istuen reissun onnistuneisuutta ja huoneen mukavuutta. Sitäkin, miten ihmeellistä on, että aamulla voi olla ihan eri paikassa kuin samana iltana nukkumaan mennessä. Vaikka asiakkaista puhutaan kaiken liiketoiminnan lähtökohtana, asiakaspalvelun taito tuppaa edelleen kaunopuheista huolimatta unohtumaan monissa hotelleissa. Tallink Cityssä se hallittiin – kiitettävän ystävällistä palvelua saatiin niin vastaanotossa kuin ravintolankin puolella. Sille annan joka kerta reissuun lähtiessä yhä suuremman arvon. Olen löytänyt laivamatkaamisesta vaivattoman tavan reissata lapsiperheenä ja kokea satojen ajokilometrien rinnalla tai lentokoneessa nököttäessä jotakin muutakin. 

Tähän saakka ollaan näillä perhereissuilla jätetty auto Suomen päässä terminaaliin ja kuljettu niin Tallinnassa kuin Tukholmassakin takseilla ja busseilla. Vaikka nähtävää riittää yhä laivamatkan kohdekaupungissakin, on ajatuksissa tulevaisuudessa automatkailu Tallinnasta ja Tukholmasta eteenpäin. Kolmårdeniin Bamsea ja eläimiä moikkaamaan, Pärnun kylpylään ja vanhoihin linnoituksiin. 

Ystäväperheen kanssa ollaan mietitty tuleville vuosille Välimeren risteilyjä, mutta sitä ennen olisi kiinnostavaa käydä täällä lähempänä myös Peppi Pitkätossun ruusuisella Visbyn saarella tai Riiassa. Pakata Harri Hylkeet ja sateenkaarensävyiset uimapuvut, ja sujauttaa lasten pienten askelten näkökulmasta pitkiin terminaarisiirtymisiin matkaevääksi pieni rusinarasia kuten nytkin. Myötätuulessa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksi Tallinnan parhaista käyntikohteista kaikenikäisille – niin uskaltaisin Tallinnan Lentosataman merimuseosta, Lennusadamasta väittää. Hienon kokonaisuuden vetonaula on suuri 60-metrinen sukellusvene, Lembit, jota pääsee tutkimaan myös sisäpuolelta. 

Museossa esitellään Viron merenkulun historiaa sekä toisen maailmansodan ja neuvostovallan aikaista merisodankäynnin kalustoa, mutta näyttelyyn ei liity hitustakaan tylsyyttä. Tykit ovat vaikuttavia, vanhat laivojen ja sukellusveneiden tuhoamiseen tarkoitetut merimiinat jättimäisen suuria ja vihollista kohti osoittaneet ilmatorjuntatykit puhuttavat. 

Lähes kävelymatkan päässä Tallinnan keskustasta sijaitseva merimuseo on rakennettu valtavaan vesitasohalliin. Rakennuksen kupolit kattoikkunoineen ja muutamine sisään kurkistavine valonsäteineen sekä museoon luotu sinisenhämärä tunnelma tekevät paikasta visuaalisesti todella vaikuttavan. Betoniseinien suojassa, sinisen hämärässä valaistuksessa elää hetken kuin toisessa maailmassa. 

Päänähtävyys on Lembit, 1930-luvulta lähtöisin oleva sukellusvene, joka on sittemmin entisöity alkuvuosiensa kaltaiseksi. Lembit on yksi harvoista toisesta maailmansodasta selviytyneistä sukellusveneistä.

Lembitissä sai konkreettista tuntumaa, millaista miehistön elämä ahtaassa sukellusveneessä oli.

Ahtaanpaikankammoisena jo pelkkä laskeutuminen alukseen jyrkkiä tikkaita pitkin torpedojen lastausluukun kautta sai sydämen nousemaan kurkkuun. Tietoisuus siitä, että siirryimme pienistä oviaukoista yhä syvemmälle sukellusveneeseen, sai hengittämään syvään. Onneksi lukuisat yksityiskohdat nappuloineen ja mittareineen, kapteenin punaisine samettihytteineen ja periskooppeineen saivat ajatukset toisaalle.

Kierros merimuseossa aloitetaan yläkerroksesta, jossa ollaan ikään kuin merenpinnan tasolla.  

Alakerrassa taas voi kaiken nähdä ikään kuin merenpohjasta – myös merenpohjassa makaavan puurunkoisen, 1500-luvulla purjehtineen, laivanhylyn osalta.

Museo sopii kaikenikäisille, eikä kiinnostavuus rajoitu sotahistorian tai tekniikan tietämykseen. Tai sen puutteeseen. Paikka on tutustumisen arvoinen jo arkkitehtuurinsa takia. Sukellusveneeseen en kuitenkaan menisin taaperoikäisen lapsen kanssa jyrkkien portaiden ja ahtaiden kulkuväylien takia. 

Lapset on kävijäryhmänä huomioitu monin tavoin; lentosimulaattoreista radio-ohjattavaan veneeseen. Kaikkea on mahdollisuus kokeilla ja kaikkeen voi tutustua kantamatta huolta siitä, että jokin menisi rikki. 

Interaktiiviisia infotauluja on paljon, mikä mahdollistaa niihin uppoutumisen tiedonjanoisena niin halutessaan, mutta museossa on mahdollista kiertää myös vain katsellen. Meidät Tallinnan Lentosataman merimuseo yllätti positiivisesti. 

"Mitä tarkoittaa sota?", kysyi kuusivuotias, kun selitin museon historiaa. "Ammutaanko näillä oikeasti jotakin? Eikö se ota kipeää?", pohti nelivuotias katsoessaan jättimäisiä tykkejä. 

Jos otan kaiken vaikuttavan näkemäni rinnalla jotakin suurempaa matkaevääkseni tästä vierailusta, se olkoon ajatus rauhasta. Taidosta toimia yhdessä ja rakentaa tulevaisuutta ilman tykkejä tai merimiinoja. Merimuseon arvo olkoon myös linkki menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Historian ja tämän hetken.

Tallinnassa kannattaa vanhan kaupungin ohella vierailla myös esimerkiksi seuraavissa kohteissa: 

Energian oivalluskeskus on Tallinnan oma Heureka
Tallinn Zoo - Jääkarhujen ja norsujen koti vain risteilymatkan päässä Tallinnassa 
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tallinnan vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa Energian Oivalluskeskuksessa on kirjaimellisesti sähköä ilmassa.

Yli 100-vuotiaan entisen sähkölaitoksen tiloihin rakennetussa elämyksellisessä tiedekeskuksessa, koko perheen vierailukohteessa, voi oppia sähköstä, tekniikasta ja energiasta.

Siellä on myös mahdollisuus planetaarioesityksiin, joissa on suomenkielinen selostus. Samoin näyttelyopasteet löytyvät suomeksi. 

Koska rakennus on entinen sähkölaitos, joka oli toiminnassa vuoteen 1979, suuri osa näyttelystä on luonnollisesti omistettu energialle ja sähkölle. Näytteillä on yläkerran tiloissa myös aikanaan sähköntuotantoon käytettyjä laitteita ja koneita. Energian oivalluskeskus on ollut Tallinnassa pitkään, mutta se avattiin uudelleen peruskorjattuna vuonna 2014.Energian oivalluskeskuksen tilat ovat kolmessa kerroksessa: pohjakerroksessa keskitytään ääniin ja optiikkaan, keskitasossa mm. energiaan ja ylimmässä kerroksessa sähkön tuottamiseen. 
Oivalla, leiki ja opi, on yksi Energiakeskuksen tunnuslauseista. Se avaa lähtökohdan hyvin – paikka on tarkoitettu innostamaan lapsia luonnontieteiden pariin. Yksi parhaista puolista onkin, että tiedekeskuksen tiloissa pääsee vapaasti itse kokeilemaan ja testaamaan erilaisia asioita.

Oivalluskeskus on monelta osin kuten Heureka, mutta hieman kotikutoisemman oloinen.

Eniten vierailusta saisivat irti alakouluikäiset lapset, joilla on ohjeiden lukutaito ja rohkeus itsenäiseen tutustumiseen sekä jo tietyntasoinen ymmärrys luonnontieteen ilmiöistä. 

Meidän perheen 4- ja 6-vuotiaat innostuivatkin eniten konkreettisista asioista kuten lampusta, johon he saivat sytytettyä valon tai pääsivät kurkistelemaan peilien kautta toistuvia lukuisia kuvia itsestään. 

Paljon puhuttu Faradayn häkki, jossa tehdään Teslan akuilla näytöksiä parin tunnin välein, jäi meiltä aikataulullisesti näkemättä. Kun aiemmin harmittelin sitä, mitä en eri vierailukohteissa ennättänyt nähdä tai kokea, osaan jo nykyisin paremmin ajatella - saanhan syyn niin halutessani palata. Vaikka Energian Oivalluskeskuksen osalta lasten ollessa kouluikäisiä. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Dinosauruksen vieressä seistessä, jalkaa omaan jalkaan verratessa, tuntee itsensä pieneksi. Hyvin hyvin pieneksi. Aikuisenakin, sillä suurimmat jätit painoivat 50 000 kiloa. 

Varsin aidonnäköiset, osin liikkuvatkin dinosaurukset täyttävät Tiedekeskus Heurekan yhden näyttelytilan Vantaalla koko Heurekan 30-vuotisjuhlavuoden, maaliskuulle 2020 saakka.

Kun lasten isovanhemmat saapuivat vieraaksemme Etelä-Pohjanmaan lakeuksilta, haluttiin ottaa heidät mukaamme monipuoliseen Heurekaan, sillä olin isosta seurueestamme ainoa siellä aikuisiällä vieraillut. Heurekan aina kiinnostavien pysyväisnäyttelyjen rinnalla tämän hetken hitti on Jättimäiset dinosaurukset-näyttely. 
Esillä on yhteensä 12 dinosaurusta - tukevasti maanpinnalla sekä kohtuupelottavan näköisinä valtavilla siivillään katonrajassa liitäen. Dinosauruksista suurimmat, kaksi sauropodia, kurkottavat kaulojaan kohti kattoa liki kahdeksanmetrisinä. Nämä korkealta näköalatasanteeltakin ihasteltavat dinot olisivat vielä eläessään tuon kokoisina vasta teini-ikäisiä. Täyskasvuiset dinosaurushahmot 12 metrin korkuisina eivät olisi Heurekaan mahtuneetkaan. 

"Sukumuutto? Mitä se tarkoittaa?" toisteltiin näyttelykäynnin jälkeen monta kertaa. Ei ihan sukumuutto, mutta molemmat jätit kuolivat sukupuuttoon noin 145 miljoonaa vuotta sitten. 

Dinosaurusten hämmästelemiseen liittyy Heurekan jokaisen näyttelyn tavoin myös tiedon jakamisen elementti. Ymmärrys siitä, että dinosauruksia on ollut oikeasti olemassa, eivätkä tarinat tallennu vain satukirjojen sivuille ja elokuvaminuutteihin. 

Vaikka onhan siitä hurjan pitkä aika, kun dinosauruksia on maan päällä tallustellut. Niiden aikakausi päättyi näet jo 66 miljoonaa vuotta sitten. Asteroidin iskeytyminen maahan ja törmäyksestä seurannut vuosien mittainen kylmä ja pimeä talvi tappoivat metsät ja niistä riippuvaiset dinosaurukset.

Kookkaat hirmuliskot kiehtovat, mutta tiesitkö, että yksi dinosauruslaji selviytyi kylmistä olosuhteista ja kaikki linnut polveutuvat dinosauruksista?

Heurekan näyttelyssä esitellään liikkuvia dinosaurusrobotteja niiden elinympäristössään sekä myös aitoja dinosaurusfossiileita ja fossiililöytöjen perusteella rakennettuja luurankoja. Vain harvasta dinosauruksesta on löydetty kokonainen luuranko. Niistä on pääosin jäljellä vain kivettyneitä jäänteitä. 

Infotaulut kertovat tarkkaan kustakin lajista ominaispiirteineen. Siksi näyttely antaa paljon erilaisille vieraille - niille, jotka kiinnostuvat lähinnä näkemästään ja hämmästelevät muinaisajan jättimäisiä eläimiä, ja niille, jotka haluavat paneutua lukuisiin yksityiskohtiin ymmärrettävällä tavalla kerrottuna. Kuten siihen knoppitietoon, että suurin koskaan löydetty dinosauruksen yksi selkänikama painaa kivettyneenä noin 700 kiloa.

Vaikka huomio kiinnittyy väistämättä jättimäisiin dinosauruksiin, kannattaa näyttelytilaa kiertäessä katsoa myös alaspäin pieniin yksityiskohtiin. Vasta munasta kuoriutuva dinosaurus tuo ymmärrystä siitä, miten pienestä nuo suurimmat maanpinnalla koskaan eläneet eläimetkin lähtevät kasvamaan. 

Takaseinänkokoiset virtuaalilavasteet äänielementteineen välittävät vaikuttavasti tunnelmaa dinosaurusten elinoloista. Ukkosta ja salamoita, seesteisyyttä ja auringossa huojuvia puita. Tuulta ja myrskyä. Lapset, 4- ja 6-vuotiaat tutkijat, kuuntelivat sateenropinaa ja ukkosen jylinää epäuskoisina "äiti, onko tää ihan oikeaa?" Erinomainen toteutus tältä(kin) osin, Heureka.

Jättimäiset dinosaurukset ovat juuri nyt syy, miksi Heurekaan jonotetaan ja odotetaan. Parasta on kuitenkin se, etteivät dinosaurukset jää Heurekan ainoaksi koukuttavaksi elämykseksi.

Me ehdimme kiertää myös sekä Heurekan klassisia fysiikan ilmiöitä esittelevän näyttelyn että syksyllä 2018 auenneen Aivot Narikasta!-näyttelyn. 

Aivot Narikasta!-näyttely koostui erilaisista tehtävistä, aivojumpasta ja rentoutuksesta, joiden avulla osoitetaan, miten aivoihimme voi vaikuttaa monin eri tavoin. Näyttelyssä on tarkoitus liikkua - hohtavia aivoja mukana kantaen - pienissä, 2-5 hengen ryhmissä, jotta tehtäviä voidaan ratkoa yhdessä. 

Meidän seurueemme ikäjakauma oli nelivuotiaasta päiväkotilaisesta yli kuuskymppisiin eläkeläisiin, joten tehtävien yhtenäinen vaatimustaso tuntui joiltain osin haastavalta. Alle kouluikäisten osalta rytmi olisi pitänyt olla ripeämpi, aikuiset taas eivät heidän tahdissaan ennättäneet paneutua runoihin ja tehtävänantoihin. Toisaalta jokaisen oli mahdollisuus ottaa tanssiaskelia tai istahtaa rentouttavaan suklaamaisteluhetkeen aistit virittyneenä. 

Näyttelyn pysähdyttävin lienee onnenpyörä, jota pyöräyttämällä voi saada kohdalleen joka kuudennen suomalaisen tavoin aivoverenkiertohäiriön. Eri sarakkeet kertovat, miten omat elämäntavat huonon onnen ohella lisäävät riskiä sairastua siihen elämän jossakin vaiheessa. Tosiasia, että yli 80% verenkiertohäiriöistä olisi ehkäistävissä omia elämäntapoja parantamalla. 

Samanaikaisesti huoneen eri nurkissa kerrottiin videoiden kautta tositarinoita aivoinfarkteista, Kokeneiden totuuksina. 

"Stressi on tauti,
nyt lepää ja nauti.

Kuuntele toista hengittämässä
kaikki on hyvin hetkessä tässä.

Kun hitaasti yhdessä rauhoitumme,
aukeaa lammen ihanin lumme."

 – Laura Ruohonen 

 

Lummelampi-osion avautuvat ja sulkeutuvat kukat katossa ovat maagisia. Kaiken kiireen ja hälyn keskelläkin ne kietovat omaan maailmaansa. Siihen, missä maagisessa väri- ja valoloistossa ei ole kiirettä. 

Aivot Narikasta!-näyttelyn muistutus on se, että kaikesta mitä teemme, jää muistijälki. Tärkeistä kokemuksista vähempiarvoisia suurempi. Heureka onnistui jättämään näyttelykokonaisuudellaan muistijäljen. Mieleenpainuneen. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu