Kirjoitukset avainsanalla vierailukohteet lapsiperheille

Tatu ja Patu, nuo Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomat Outolan suosikkihahmot seikkailevat tänä kesänä Pyynikin kesäteatterissa Tampereella. 

Heidän seurassaan tutustutaan suomalaisuuden ytimeen kuten ruisleipään ja saunaan. Tunnustan, etten edelleenkään muista lukuisia lastenkirjoja lukeneenakaan, kumpi Outolan veljeksistä on Tatu ja kumpi Patu. Tunnistamattomuus ei haittaa, sillä veljesten seikkailuja on mukava seurata, riippumatta onko kyse kelta- vai punanutusta. 

Suomalainen mökkikulttuuri itikoineen ja ulkohuusseineen juhannuksena hymyilyttää. Tatusta ja Patusta löytyvät kaikki; historia, romantiikka, politiikka ja suomalaisittain sauna. Monet esityksen oivalluksista ovat tuttuja kirjoista, mutta näyttämöllä ne avautuvat uudella tavalla. Ehkä juuri siksi, että Tatu ja Patu kirmaavat reppuineen edessämme Pyynikin kauniissa rantamaisemassa. 

"Lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas", toistaa 800-päinen yleisö tutustuessaan Tatun ja Patun johdolla Suomen kielen outouksiin. Veljeskaksikon myötä selviää, että suomen kieli on kieli, jossa on eniten vokaaleja. Pyynikin lavalla on onnistuttu säilyttämään Havukaisen ja Toivosen Tatu ja Patu-kirjoihin luotu jatkuva ihmettelevyys ja kummastelevuus. Se, mikä hetkittäin vaikuttaa päättömältäkin, sisältää lähemmin tarkasteluna paljon yleistiedollisia tiedonhippusia. 

Pienimmille katsojille Tatun ja Patun vitsit eivät välttämättä avaudu, eikä heillä ole aikuisten tavoin linkkiä Armi Kuuselaan, Kekkoseen tai edes aikuisten tuulettamaan jääkiekkohuumaiseen Mörköön, mutta kesäteatterielämys ei jää niistä kiinni. Nelivuotiaamme seurasi esitystä herkeämättä, tarttui innostuen lempikirjoistaan tunnistamiin kohtiin ja vaikuttui savukoneesta ja lähes oikeasta moottorisahasta.

Hämmästyn yhä joka kerta, kun näen, miten satuja ja kirjoja rakastava kuopuksemme eläytyy teatterissa ja miten hän vaikuttuu todeksi tulevista satuhahmoista näyttämöllä. Siksi nautin itsekin niin paljon perheille suunnatuista teattereista, vaikka meille aikuisina saattaisi moni muu esitys antaa vieläkin syvempää ulottuvuutta. 

Pyynikin kesäteatteri on yksi Suomen suurimpia kesäteattereita tarjoten elämyksiä liki 800 teatterin ystävälle. Olen itse seurannut Pyynikin tarinaa vasta nämä muutamat vuodet lasten kasvettua seuralaisikään. Tatun ja Patun myötä päästiin vihdoin istahtamaan kuuluisaan, jo 60 vuotta paikallaan olleeseen pyörivään katsomoon. Onneksi katsomo pyörähtikin heti esityksen alussa, sillä muuten huomio olisi saattanut kiinnittyä pyörähdysodotuksessa aivan muuhun kuin hiihdellen matkaansa taittaviin Tatuun ja Patuun.  


Pyynikin kesäteatteri ja Suomen Kiertueteatteri tekivät Tatun ja Patun parissa erinomaista työtä – ja kyllä, Tatu ja Patu olivat tälle kesälle erinomainen valinta laajalle yleisölle sopien. 

Tatu ja Patu kuvien kuvaaja Karri Harju, Pyynikin Kesäteatteri

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ymmärrän hyvin, miksi Tampereen seudulla asuvat puhuvat Pyhäjärvellä, vain 20 minuutin päässä Tampereesta, sijaitsevasta Viikinsaaresta vihreänä kesäkeitaanaan.

Järven ja vehreän luonnon läheisyys, kivat pienet poukamat uimiselle ja kahlaamiselle sopien sekä piknikhuopa saaren keskellä sijaitseville nurmikkoalueille levitettynä. Miten kiva tapa viettää kesäpäivää!

Saarelle pääsee kesäkaudella vaivattomasti ainakin Laukontorilta lähtevillä Hopealinjojen laivoilla.

Asuin Tampereella vuosia sitten, ja tuolloin kesäisen päivän viettämiseen Viikinsaaressa tuli suhtauduttua itsestäänselvyytenä. Tiedättekö sen, että kun jokin on liian lähellä, sen arvoa ei samalla tavalla huomaa.


Viikinsaari on vierailukohteena erinomainen milloin tahansa. Matkailuautoreissumme suunnitelmiin sopi kuitenkin päivä, jolloin Viikinsaaressa oli Lastenfestaripäivä.


”Maltilla ja Valtilla, on hommat hanskassa... Valmiina uusiin seikkailuihin”, lauloi paviljongin täyttävä lapsijoukko Maltin mukana. Valtin sijaan kitaran sointuja soitteli liikennepoliisi Vallu.

Lapset seurasivat myös hyvin tarkasti arkisia oppeja hampaiden pesemisen tärkeydestä aamutoimiin ja liikennesääntöihin. Maltin ja Valtin arvo onkin tarttua asioihin lapsenomaisesti opastaen. 

Maltti ja Valtti ovat ilahduttaneet lapsiperheitä Viikinsaaressa kesän aikana useasti. Tämän rinnalla siellä järjestetään erilaisia tapahtumia läpi kesän, erityisen monet lapsiperheille sopien.

Saarelta löytyy lukuisia mukavia paikkoja piknikille, mutta myös vanhan ajan arvokkuutta huokuva kesäravintola. Viikinsaaren kesäravintola, tunnelmallisesti pitsisen kaunis, onkin seissyt paikallaan jo yli sadan vuoden ajan. Lapset seurasivat ruokaillessaan ikkunasta laitumelle aivan huvilan viereen, laitumelle tuotuja eläimiä.

Tämäkin kesä on ollut elämysten kesä. Arvostan sitä, että perheille suunnitellaan ja toteutetaan moninaisia tapahtumia. Ainakin meillä lapset palaavat muistoissaan usein yhdessä koettuun ja tuovat niistä muiston sieltä, toisen täältä myös leikkeihinsä.

Rento ulkoilupäivä lasten festareineen, kasvomaalauksineen ja pikkuleipien leipomisineen tuo hyvän mielen koko perheelle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Ettekö te jo tiedä sen paikan jo hyvin?", kysyi tuttavamme tytöiltä, kun he kertoivat haluavansa täällä Porvoossa sijaitsevalle kotieläinpihalle. Sellaiselle, jossa olemme käyneet hyvinkin monta kertaa. Edeltävänä kesänä vierailtiin eläinten kodissa juuri kysyjän perheen kanssa. 

"Kyllä tiedetään ja siksi mennäänkin", kuittasi kuusivuotias topakasti. Hän ei kaivannut siihen hetkeen mitään uutta. Vanhassa oli riittävästi sellaista, jonka hän koki kokemisen ja näkemisen arvoisena. Lähtemisen. 

Porvoon Ilolassa, kaupungista noin vartin ajomatkan päässä sijaitseva Kungsbacka on perinteinen maatila eläimineen ja pihapiirissä asuvine maatilallisineen.

Aaseja, ylämaankarjaa, lampaita ja laamoja. Kanoja ja pupuja. Pienen pieniä tipuja ja joukko erilaisia sikoja. Kilejäkin. Porot aitauksessaan sorkkiaan naksutellen. Tuttu Amadeus-aasi, joka lienee eläinpihalla ainoita, jonka mahdollista puremista tarvitsee varoa. 

Meidän kotikulmilla sijaiten ollaan käyty Kungsbackan kotieläintilalla lukuisat kerrat – kesäisin ja joulun aikaan, jolloin heillä on tunnelmalliset Tallitonttu Piparmintun joulupäivät kärryajeluineen. Näillä helteillä ainoastaan tuttu nuotiopaikka muistutti talvisista päivistä, muutoin taivaalta porottava aurinko piti ajatukset tiiviisti kesässä.

"Jos siitä saa sähköiskun, alkaako sitten näkyä luut?", pohti yksi pienistä eläinystävistä empien, kun kerroin eläinten aitauksia ympäröivistä sähkölangoista. Ei, ei onneksi ala. "Eikö edes sormenpäistä?"

Rentona päivänä pysähdyin kuuntelemaan lasten keskusteluja ajatuksella. Tykkään ylipäätään seurata, mitä he pohtivat, sillä lapset kiinnittävät usein huomiota varsin toisenlaisiin asioihin kuin me aikuiset. 

"Lilli, viisi vuotta", luki lasten seurana ollut esikoisen eskarikaveri sujuvasti lehmäaitauksen opaskyltistä. "Miten viisivuotiaalla lehmällä voi olla vasikka mahassa, kun mun (samanikäisillä) siskoillakaan ei ole mitään mahassa?" hän pohti harkiten. 

Kungsbackan kotieläinpiha, tai sijaintinsa vuoksi Ilolan kotieläinpiha kuten etenkin monet paikalliset kutsuvat, on alueena laaja ja siksi lasten kanssa on vaivatonta kulkea. Myös vaunu- ja ratasikäisten kanssa liikkuminen onnistuu läpi alueen, mikä antaa mahdollisuudet koko perheen vierailulle.

Lapset viihtyvät myös hiekkakasalla hiekkaleikeissä ja puuhastelevat pitkään leikkimökin lähistöstöllä. Samassa paikassa pöytäryhmän lähistöllä voi syödä myös joko tilan kioskista ostettuja tai mukaan otettuja eväitä. Hyvä eväspaikka on pihan keskelle rakennettu nuotiopaikka laavuineenkin. Me hyödynnettiin tällä kertaa molemmat.

Käynnin yhteydessä voi tutustua myös piharakennuksessa sijaitsevaan vanhojen esineiden museoon. Esikoisen eskarissa vietettiin Kalevalan päivän aikaan vanhojen esineiden teemakuukautta kirnuineen, tuohivirsuineen ja tanhuineen. Kaksi eskarikaveria tunnistivat rukin ja vanhan silitysraudan ja kertoivat kilvan, miten lampaan karvasta saadaan villaa. Oppi oli jäänyt elämään.

Samaa toivon näistä heidän lapsuusvuosistaan - että tämä moninainen yhdessä koettu ja tehty jäisi elämään. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Ei vettä rantaa rakkaampaa”, lauloivat kaksi koulunsa aloittavaa Maamme-laulua maisemien vaihtuessa hiljalleen Porvoonjoella ja laivan lipuessa eteenpäin. Kauniissa kesäpäivässä hetkessä oli jotakin sellaista, jonka tahtoisi tallettaa ja painaa syvälle mielen sopukoihin. 

Omassa kotikaupungissa sokaistuu sille, miten ainutlaatuisessa ympäristössä asuu – ja miten paljon erilaisia tutustumiskohteita on vain pienen kävelymatkan päässä. Tänä kesänä ollaan nakattu useina aamuina eväsreppu selkään ja lähdetty tutustumaan lähikohteisiin; Porvoon vanhaan kaupunkiin putiikkeineen ja tunnelmallisine kujineen, moniin museoihin, upeaan tuomiokirkkoon ja luontokohteisiin. Ollaan kiipeilty Emäsalon kalliolla merituulesta nauttien ja siirrytty saaristossa Pellinkiin lossilla.

Oltu turisteja omassa kotikaupungissa. 

Punaisten ranta-aittojen ja lukuisten nähtävyyksien historialliseen Porvooseen on mahdollista tutustua myös mereltä käsin – tai tässä tapauksessa mereen laskevalta joelta, Porvoonjoelta. 

Porvoonjoella kulkee kesäkaudella liki päivittäin (pl. maanantaisin) useasti päivässä Porvoo Linen jokiristeilylaiva, jolla lähdettiin katsomaan maisemia lasten ja esikoisen hyvän ystävänsä kanssa. Laivamatka, joka kestää vajaan tunnin ja kulkee koko matkan sopivalla näköetäisyydellä rannasta, on alle kouluikäisten kanssa varsin toimiva. 

Risteilylle on mahdollista hypätä mukaan kahdesta eri paikasta Porvoonjoella: Jokikadun matkustajasatamasta ja vanhan kaupungin Tykkilaiturista. 

Useimmat suunnittelevat matkansa kauniisiin kesäpäiviin, mutta mikäli sää muuttuisi matkan aikana huonommaksi, laivassa on tilavan aurinkokannen lisäksi myös sisätila kahvila-baarin läheisyydessä. 

Matkan aikana kerrottiin nauhoitteen kautta useammalla kielellä Porvoon ja Suomen historiasta; viikingeistä, ranta-aitoista, kirkosta ja taiteilijoista. Elämästä, jota muinoin elettiin ja paikoista, jotka olivat merkityksellisiä jo silloin. 

Porvooseen liittyy vahvasti 1800-luvulla vaikuttanut kansallisrunoilija, J.L.Runeberg, jonka koti sijaitsee Porvoossa. Niinpä jokiristeilyn aluksi kajahtikin kaiuttimista mainitsemani Runebergin runoon pohjautuva Maamme-laulu, johon pienet matkustajaseuralaiseni helein äänin yhtyivät. 

Kun laiva saapui takaisin Porvoon jokirantaan, soi komeasti porilaisten marssi. Se, joka kohottaa tunnelmaa suomalaisten tuulettaessa voittojaan. Runebergin tuotos sekin ja osa Porvoon historiaa.

Leppoisan jokiristeilyn rinnalla kulkee oivaltavasti rakennettu tarina. 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu