Hukkuuko parisuhteesi kaiken arjen pyörityksen alle? Suoritatko aamusta iltaan ehtimättä pysähtyä? Muistat, miten hyvältä toisen läheisyys tuntuu, mutta elämä imee voimasi jaksaaksesi nauttia? 

Kenelle tahansa on merkityksellistä löytää arjen kultareunukset. Eikä vain löytää, vaan tietoisesti etsiä niitä. Tarttua ojennettuun käteen kuumeisen lapsen nukkuessa keskellä. Katsoa tähtiin silloin, kun tarvotaan sohjossa nilkkoja myöten. 

Arjen merkityksellisyys pienine hetkineen, siihen uskon. Siihen, ettei tule odottaa 51 viikkoa vuodessa tullakseen onnelliseksi yhden viikon lomasta kauas. 

Uskon myös siihen, että onnellinen parisuhde vaatii tekoja sanojen rinnalla. Molemmilta. Pienetkin teot riittävät kannattelemaan taas palan matkaa eteenpäin ja vahvistamaan tunnetta siitä, että tämä on juuri meidän kahden polku. 

Ennen lapsia (oliko sellaista aikaa?) meistä molemmilla, mulla ja miehelläni, oli takataskut täynnä yllätyksiä. Aamiaisia puolison lempiherkuin, piknik huovalla takapihalla, sauna kuohuviineineen, hömppäromanttisia ruusunterälehtiä sängyllä, kirjeitä kotiin piilotettuna, auton kojelaudalla odottava lempisuklaapatukka tai terveisiä työlaukussa, jotka työpaikalla päivän alkaessa hymyilyttivät. Usein.

 

Lasten myötä on tuntunut, että sitä on enemmän kiinni siinä jokapäiväisessä tekemisessä. Kirjoitettu kirje jää kesken ruuanlaiton alkaessa ja lempisuklaapatukan popsin itse päiväkotimatkalla. 

Kirje. Me kirjoitettiin työpäivän päätteeksi lasten kanssa tyttöjen isälle, mun miehelle, kirje. Kirjeessä kerrottiin, että leikkimökissä odottaa yllätys. Kirjeen vierelle jätin lämpimät ulkovaatteet villasukkineen vinkiksi toimistovaatteiden vaihtamisesta. 

Kevyt pakkanen natisi leikkimökin nurkissa ja hengitys huurusi mökin sisälläkin, kun syötiin koko perhe illallista kymmenien kynttilöiden loisteessa leikkimökissä. Istuttiin taljoilla ja villasukat lämmittivät jalkoja. Juteltiin glögin lämmittäessä siitä, miten pienin asioin voi tehdä hetkistä merkityksellisiä, ihan toisenlaisia. 

Niitä pieniä, helposti järjestettäviä yllätyksiä. Kun vain aina tarttuisi mahdollisuuksiin.

Yhteinen aika on rakkautta. 

- - - -
Teehetkien koti on blogi, joka avaa kurkistuksia perhearkeen 3-vuotiaan ja 5-vuotiaan tytön kotona. 

Blogin takaa löytyy lähes nelikymppinen Marika. Äiti ja vaimo, ystävä. Teetä ja joulua rakastava askartelija ja aktiivisesta tekemisestä pitävä ennakkoluuloton tutustuja. Ikuinen maailmanparantaja, joka uskoo, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Opintovapaalla asiantuntijatyöstään alkuvuoteen saakka, jolloin edessä on tasapainottelu työn ja perheen yhdistämisessä. 

Joulukuu meillä hömpötellään auttamatta jouluhaaveiden ja lukuisten kirjojen ja askartelujen parissa, tammikuussa palataan arkeen uuden vuoden suunnitelmin. 

Liitythän mukaan seuraamaan arkeamme Facebookissa tai kuvatarinoin Instagramissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu