Tänä aamuna meillä oli herääminen meidän perheen näkökulmasta erilaiseen sunnuntaiaamuun. Tyttöjen isä on ollut viikonlopun reissussa ja lentokone laskeutuu kotimaan kamaralle vasta iltapäivällä. Meillä on tyttöjen kanssa ollut viikonloppuna paljon mukavaa tekemistä ystävätapaamisista Fröbelin palikoiden eiliseen konserttiin, joten tänä aamuna ennen esikoisen päiväkotikaverin synttäreitä otettiin tosi rennosti. Molemmat tytöt kömpivät meidän vanhempien sänkyyn, ja unihiekkojen kaikottua silmistä kipaisivat hakemaan pinon kirjoja aamulukemiseksi.

 

"Äiti, miltä muiden kotien aamut näyttää?" pohti esikoinen mietteliäänä. "Onko niilläkin paljon unileluja mukana isän tyynyllä ja peseekö kaikki hampaitaan niin, että ne ei aina haluais siihen saakka, että hammasharja soi?"

 

Tähän aamupäivään ei meillä liity mitään siloiteltua tai filttereitä. Tytöt kirmaavat suihkunraikkaina hiukset ilman ponnareita kirkkaanpunaisissa fleeceaamutakeissaan ja turkooseissa Frozen-sukissaan, eikä tuolla muullakaan itsevalitulla vaatetuksella näytä olevan mitään nättiä värillistä yhteensopivuutta. "Oikein hyvät näin, tämä on kaunis", vakuutti kuopus pukiessaan. Rakentavat majaa olohuoneen nurkkaan tyynyistä ja laulavat koti raikuen "Loppuleija lentää, hyvän tuulen alla..."

 

Ai se sunnuntaiaamun koti? Isosiskon huoneessa soi eilistä lastenkonserttia fiilistellen Fröbelin palikat. Lempinukke Annika on kääritty päiväunille vaaleanpunaiseen peittoon "pikkupeittoon", siihen, joka tarvitsee saada edelleen joka ikinen yö sänkyyn. Näin vauva-ajoista saakka. Aamusatukirjat sängyssä ja pino kirjoja levällään esikoisen huoneen lattialla, pieni tyyny löytänyt paikkansa vanhempien tyynyjen välistä.

Keittiön pöydällä kasa väriliituja ja erinäisiä taideteoksia. Kurkistus nukkekotiin, tarkastettu, että puput ja oravat ovat vielä unillaan. Kaikilla heräämistä uuteen päivään.

Arkea.

Tiedättekö (no tiedätte kyllä) sen hetken, häilyvän jännityksen ja aavistuksen syyllisyyttäkin, kun olet etsinyt pakastimen kätköistä jotakin makeaa (ja löytänyt lasten leipomia mokkapaloja) ja vaivihkaa ottanut vain itsellesi? Yrität syödä hipihiljaa lasten leikkiessä huoneissaan. Sitäkin oli mun aamuni. Hesarin kuukausiliitteen ja teekupin äärellä. Kotiäidin jännitystä, tähän on näemmä tultu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu