Lapset pysähtyivät kauppakierroksellamme jähmettyen. Kiinnostus kimaltaviin tarrakirjoihin katosi sillä hetkellä, kun he huomasivat läheisellä juomahyllyllä olevan asiakkaan. Humalaisen sellaisen, h-y-v-i-n vahvasti humalaisen.

 

Iloinen puheensorina ja pulputus hiljenivät hetkessä, kun neiti 2,5vee vain avoimesti tuijotti sanaakaan sanomatta ja esikoinen totesi yllättyneenä "Äiti, miks tuo mies meinaa koko ajan kaatua?" Yritin kertoa, että mies on juonut vähän liikaa sellaista aikuisten juomaa. "Ai sitä punaista kuplajuomaa, jota isä juo aina aamulla ja johon mä saan laittaa sen tabletin?" (=vitamiiniporetabletti) No ei ihan, vähän erilaista.

 

Horjahtelusta päätellen aikuisten juomana on juotu muutakin kuin matalaprosenttisinta. Tai jos pelkästään sitä, niin sitten on juotu poikkeuksellisesti kaikki hiivatkin pullojen pohjilta. Epävakaita askelia oli vielä vaikeampi selittää, etenkin kun näki, miten tarkkaan lapset kiinnittivät niihin huomiota. Ehdotin siirtymistä kassalle, kokeilin oljenkortena säälittävästi karkkihyllyäkin, mutta ei, tämä oli nähtävä ensin loppuun. Tytöt seisoivat paikoillaan kuin tatit. Liikahtamatta. "Miksi se ei osaa kävellä suorassa?"

 

Asiakas laahusti ohitsemme, hyvin hatarin askelin. Korissaan pari purkkia kotimatkalle. Tuulahdus vahvempia promilleja jäi leijumaan kohdallemme. "Äiti, mikä tää haju on? Yök, paha." Tajusin, etten osaa selittää. Paitsi että sitä aikuisten juomaa juodessa joskus tulee aika pahanhajuiseksi.

 

Oma olo oli vaivaantunut. En oikein tiedä, mitä kaksi- ja nelivuotiaille voi ja kannattaa ylipäätään kertoa alkoholista tai humalaisten käyttäytymisestä. Kotona ja lähipiirissämme tytöt näkevät satunnaisesti sen yksittäisen kuohuviini- tai viinilasin, mutteivät ole nähneet humaltumista - kenenkään - koskaan. Tähän saakka eivät ole edes kaupoissa sattuneet kiinnittämään huomiota asiaan.

 

Kotimatkalla humalaiseen palattiin muutaman kerran. Esikoinen tivasi selitystä siihen, miksi se mies ei osannut kävellä suoraan. "Äiti, kerro vielä se asia", hän pyysi, kun kiersin ja kaarsin. Selitys aikuisten juomasta ei pelkästään riittänyt. Se ei riitä selittämään hänelle sitä, miksi kävellessä seilataan puolelta toiselle ja otetaan hyllystä tukea tai miksi ohikulkevasta jää paha haju.

 

Minulla on vielä äitinä työnsarkaa tehtävänä tältä osin. Olisi opittava kertomaan ja keskustelemaan alkoholinkäytöstä asiallisesti ja luonnollisesti. Siten, että ero ystävien kanssa nostetun kuohuviinilasillisen ja Koskenkorva-pullon välillä tulee selkeästi ilmi. Siten, että lapsi tietää voivansa kysyä siitäkin, kaikesta. Etten omalla käytökselläni synnytä tabuja ja hämmennä hämmentynyttä entistä enemmän. Sehän kun on totta - humaltunut ihminen pelottaa pientä ihmistä. Vielä enemmän, jos se ihminen on läheinen.

 

Edessä on viikonloppu. Toivon, että pienet lapset eri puolilla Suomea säästyisivät tänä viikonloppuna näiltä pohdinnoilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Catherin
1/1 | 

Moi,ymmärrän kyllä itsekin pienen lapsen äitinä tuon pohdinnan,mitä kannattaa kertoa ja mitä ei.Itse olen lapsesta asti tottunut näkemään alkoholisteja,joten ei ole kokemusta siitä miten se joskus minulle olisi selitetty.
Tärkeänä pidän sitä tietoa oman lapseni kohdalla,ja miksei myös muidenkin,että kaikki ihmiset jotka horjuvat kuin humalaiset,eivät välttämättä ole humalassa.On sairauksia,jotka aiheuttavat hyvin samankaltaista liikkumista.He eivät voi sille mitään,eivätkä he ole sen enempää yleistä tuijotettavaa,kuin kukaan muukaan.Itselläni on ms-tauti ja tiedän,että se voi aiheuttaa vastaavanlaista liikehdintää.Parkinsonin tauti voi olla toinen esimerkki.
Haluan,että lapseni ei jää kiinnittämään tällaisiin liiaksi huomiota.Ihmisiä nyt vain ei kohteliaisuus syistä tuijoteta.Asiasta voidaan toki jutella,sitten vaikka kotona enemmän.Se on lapsen kanssa sovittava heti kun tilanne tulee.Jutellaan kotona sitten.
Haju useimmiten paljastaa humalaisen ihmisen.Olen ajatellut tässä vaiheessa,kun lapseni on 6-vuotias,että tieto saa jäädä toistaiseksi kuitenkin hajuhaittoja käsittelemättä.Se tulee vielä vastaan uudelleen,mutta ehkä lapsella on siinä kohden taas enemmän ikää ja resursseja käsitellä tietoa.Itse siis heittäydyn toisinaan tyhmäksi ja sanon,että äiti ei tiedä tai osaa nyt selittää.Ehtivät kyllä oppia myöhemminkin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu