Joissakin hetkissä nostalgia on vahvasti läsnä, menneisyys ja tulevaisuus – ja se on hyvä.

Omassa lapsuudessani, Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla asuessani, Ähtärin eläinpuisto oli useampien luokkaretkien ja kesälomamatkojen kohde.

Silloin 80-90-lukujen taitteessa käytiin tervehtimässä hirviä, susia, ahmoja, karhuja ja ilveksiä sekä huuhtomassa kultaa silloisen, läheisen Mini-Suomen alueella piparilan tuntumassa. Eläinpuiston poluilla kaivettiin evästaukopaikkojen lähestyessä repuista lämpimässä bussissa matkustaneet voileivät ja mehupullot ja nojailtiin nyt jo harmaantuneisiin puisiin kaiteisiin jätskit suupielissä. Ajan patinoimiin.

Noiden vuosikymmenten jälkeen palasin tänä kesänä Ähtäriin. Ystäväperheen kanssa Ähtärinjärven rannalla vietetyn mökkiyön ja mummolaloman välissä on juuri sopiva rako tutustua Suomen vanhimpaan luonnonmukaiseen eläinpuistoon. Sitähän näet Ähtäri Zoo 45-vuotiskesänään on.

Matkan varrella eläinlajit ovat pysyneet pääasiassa meille suomalaisista metsistä tuttuina, kunnes tammikuussa pandat Hua Bao ja Jin Bao Bao, tuttavallisemmin Pyry ja Lumi, saapuivat charterlennolla Kiinan Chengdusta Helsinkiin.

He saivat Ähtäristä heitä varten rakennetun pandatalon, jossa molemmille on oma sisätarha kiipeilypuineen ja vuorenlohkareineen makuusopen kera, sekä yhden maailman suurimmista ulkotarhoista mm. kotimaisen Lappsetin kiipeilytelineineen.

Pandojen ympärillä on käyty keskustelua. On politisoitu, puhuttu pandatalon takauksesta ja eläintarhojen merkityksestä ylipäätään. Kiitetty ja kyseenalaistettu. Niin kai aina, kun on muutoksesta kyse.

Aika vähän tiesin itsekään. Oikeastaan nojasin satunnaisiin otsikoihin ja kuulopuheisiin. Hatarat taustatietonsa pääsee kuitenkin päivittämään Ähtärissä samalla, kun Pyry ja Lumi syövät bambuja omissa aitauksissaan auringossa kylpien. Yksi syy Hua Baon ja Jin Bao Baon Suomeen tuomiselle on näet se, että uhanalaisten isopandojen toivotaan lisääntyvän Suomessa, jossa olot ovat hyvin samankaltaiset kuin heidän luonnonmukaisilla kotiseuduillaan.

Ähtärin isopandat kuuluvat Kiinan ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton yhteistyössä laatimaan tarhasuojeluohjelmaan. Eräs tavoitteista on, että jos Ähtärin pandapari löytäisi yhteisen sävelen ja saisi pentuja, noiden pentujen jälkeläiset eläisivät aikanaan vapaana Kiinan luonnossa luontoon palautettuina.

Mustavalkoiset bambunsyöjät, olivathan ne söpöjä. Huolella suunnitellun pandatalon tuntumassa niin sisä- kuin ulkopuolella liikahtivat kylki kyljessä eläinpuistopäivää viettävät eläinten ystävät joka kerta pandojen siirtyessä aitauksessaan. Lapset seurasivat pandoja kiinnostuksella, mutta uskaltaisin väittää, että vielä suuremmalla innolla pandapuuhia seurasivat aikuiset. Kameroineen ja videointeineen.

Pandatalon ulkopuolelta aukeaa perinteinen naavaiseen metsään sijoittuva eläinpuisto tuttuine suomalaisen metsän eläimineen. Ähtärissä eläimet ovat isoissa aitauksissa, jossa niillä on tilaa elää ja liikkua. Vierailijoille tämä tosin tarkoittaa sitä, että joistakin aitauksista eläimiä on etenkään lasten vaikea nähdä ja välimatkat aitausten välillä ovat pitkiä.

Tähän eläinpuisto on varautunut vedettävin lainakärryin. Matka on myös jaettu kahteen eri reittiin, joista voi valita itselle sopivamman tai kiertää molemmat.

Eläinlajeista pandan rinnalla eniten puhuttivat karhut ja sudet. Karhut niiden kokoon nähden ketterän olemuksensa ja tietynlaisen leikkisyyden takia ja sudet siksi, että niistä on keskusteltu niin paljon viime vuosina.

Ähtärin eläinpuistossa on panostettu myös eläintietouden jakamiseen ja kasvatuksellisuuteen. Kunkin aitauksen edustalle on koottu selkeä, kuvitettu taulu eläinlajista elintapoineen ja ravintoineen.

Ähtärin eläinpuiston osana on myös kotieläinfarmi lampaineen ja pupuineen. Alueen rakennusten lomassa voi astua ajassa taaksepäin ja kokeilla vaikkapa kävelyä puujaloilla.

Ähtärin eläinpuiston parkkipaikalle kävellessä olo oli nostalginen. Paljon uutta ja paljon vanhaa. Sellaista, joka on mukava näyttää omille lapsille - tulevaisuuden luokkaretkiä tekeville koululaisille, jotka elävät lapsuutensa ihan toisella puolella Suomea kuin äitinsä aikoinaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu