Suomen sympaattisin vaaleanpunainen hotelli, mainostetaan Sokos Hotel Vaakunaa Kouvolassa.

Isoa rakennusta, jonka julkisivu on vaaleanpunainen ja jonka vastaanotossa voi kiikata vaaleanpunaisella keinutuolilla. Keinutuoli, jos mikä, tuo leppoisaa tunnelmaa.

”Kaupunkilaisilla meni monta vuotta tottua tähän ulkoasuun”, toteaa hotellin vastaanotossa työskentelevä hymyillen. Ekaluokkalainen hymähtää vierelläni. "Mä ainakin tekisin kaikista hotelleista vaaleanpunaisia, jos voisin", hän kuiskaa pikkusiskolleen, joka nyökyttää ollen samaa mieltä. 

Meidät toi kaupunkiin koko perheen teatteriesitys Kouvolan kaupunginteatterissa. Vaikka matka Kouvolasta Porvooseen on vain tunnin verran, suunta tästä on pääosin pääkaupunkiseudulle. Toisinkin voisi olla, huomasimme. Monin tavoin. 

Noin 84 000 asukkaan Kouvola on lapsiperheelle paljon muutakin kuin kesäinen Tykkimäki tai sateisten päivien puuhapaikka Action Park.

Lähtökohtamme viikonlopulle oli viettää päivä ulkoillen kansallispuistossa tai ihan kaupungin tuntumassa sijaitsevilla luontopoluilla, syödä hyvin, viihtyä ilta teatterissa ja käpertyä illan tullen hotellin valkoisiin lakanoihin. 

 

Kun matalalla roikkuvat pilvet ripsauttelivatkin sadepisaroita useampaan kertaan päivän kuluessa, jätettiin lenkkarit kassiin ja vaihdettiin suunnitelmia lennosta - katsottiin parhaaksi viettää yhteistä päivää herkutellen. Saatiin suositus tutustua paikalliseen kahvilaan, Papulaariin, joka osoittautuikin löydöksi - yksilölliseksi kahvilaksi, jonka vitriinistä voi nauttia toinen toistaan maistuvampia leivonnaisia ja katsella ihmisiä kädessä höyryävä kuppi kahvilan omaa teetä. 

Ennen teatteri-iltaa istahdettiin hotellin yhteydessä olevaan, S-ryhmän omaan ravintolaan, Frans & Rose. Tytöt tekevät usein edelleen tutuista tutuimman tilauksen; muusin joko lohella tai lihapullilla ravintolan menusta riippuen. Opettelevat sitä, miten asiakaspalvelutilanteissa toimitaan. Kysyvät, josko saisivat kokista ja katsovat toiveikkaana meitä vanhempia pöydän toisella puolella. 

Olen todennut monet kerrat meidän kulkiessa, että annan asiakaspalvelulle valtavan ison arvon. 

Väitän, että näinä päivinä yhä harvemmalle riittää kasvottomuus. Kohtaamattomuus. Välinpitämättömyyskin. Maailmassa, jossa tuota kaikkea on paljon – liiankin paljon – ainakin itse haluan tulla elämysten parissa kohdatuksi. Huomatuksi. Olla asiakas, jolla on kaikessa tavallisuudessaan merkitystä silloinkin, kun toinen lapsi tahtoo tyylikkäässä ravintolassa ruoka-annoksensa ilman tomaattia ja toinen ilman kurkkua. 

Odotan, että asiakaspalvelutyötä tekevät tervehtivät, kiittävät ja opastavat. Katsovat näyttöjensä takaa silmiin ja rohkaistuvat tässä perisuomalaisessa melankoliassa jopa hymyilemään. 

Kahden vielä pienen tytön äitinä tekisi mieli sanoa jokaiselle palvelualan toimijalle, että ellette muuta huomaa, huomatkaa edes lapset. Huomatkaa ne vastaanottotiskeihin nojailevat metrinmittaiset, jotka pienestäkin tervehdyksestä hihkuvat vielä hotellihuoneeseen päästyään tyytyväisyyttään huomatuksi tulemisesta. Ne lapset, jotka kärsivällisesti odottavat nälkäisenä ruokaansa ravintolassa, ja ilahtuvat eteen tuodusta piirustuspaperista väriliituineen tai ohi kulkevan tarjoilijan hyvinkin tavallisesta kysymyksestä. He, tämän päivän lapset, huomisen aikuiset, oppivat esimerkistä. Siitä, miten heidät eri palvelutilanteissa kohdataan. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

”Me onnellistamme, jotta asiakkaamme päivä olisi parempi”, allekirjoittaa Sokos Hotellien konsepti- ja kehitysjohtaja Peter Jung Sokos Hotellien onnistuneista asiakaskokemuksista kootun kirjan. Sarjassaan jo neljännen. Kustakin hotellista löytyvän. Kiikkailin vaaleanpunaisessa keinutuolissa Kouvolan Sokos Hotel Vaakunan aulassa ja muutoinkin hyvästä asiakaskokemuksesta ilahtuneena tämä osui maaliin. #Onnellistaminen #sisäinenpalo #asenne #asiakaskokemus #onnistuminen #työstäänylpeä #sokoshotels #sokoshotelkouvola #kouvola #visitkouvola #perheaikaa #yhdessäoloa #kotimaanmatkailu #matkailu #matkablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @sokoshotels @visitkouvola @s_ryhma

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

Siksi Sokos Hotel Vaakunan palvelusta Kouvolassa voisi kirjoittaa vaikka oman tarinansa. Hymyistä, silmiin katsomisesta, kuulumisten kyselemisestä, palvelualttiudesta. Siitä, että he kysyivät lapsilta syksyn lehdistä ja huomioivat vilkkuvat lenkkarit. 

Ei mistään teennäisen ylitsevuotavasta, vaan siitä aidosta asiakaspalvelun taidosta. Siitä, mikä täällä tusinatuotannon maailmassa tuntuu toisinaan katoavan. Heiltä se ei onneksi ollut kadoksissa; ei vastaanotossa, eikä ravintolan puolella tai aamupalalla. 

Lasten kanssa matkaillessa huomaan myös katsovani niin majoitus-, ruokailu- kuin yleisiä tilojakin varsin tarkkaavaisesti. Sitä, monetko sormenjäljet löytyvät ravintolan puhtaiksi ajatelluista aterimista, kuinka monta edellisen pienen leikkijän tahmaa hotellin leikkipaikan leluista tai millainen villakoirakasa kurkistaa varavuoteeksi levitetyn vuodesohvan alta. 


Vaaleanpunaista Vaakunaa ei ole rakennettu tämän päivän sisustuksellisin ratkaisuin, vaikka moniin tiloihin on tehty ajan kuluessa modernisoivaa uudistusta. Toisaalta yksikään paikka ei ole rempallaan ja kaikesta on pidetty siisteyden rinnalla hyvää huolta. Siksi majoittumismukavuudesta ja viihtyisyydestä voi kiittää. 

Kyllä. Lapset kinasivat kuten kotonakin, nahistelivat siitä, kumpi näki ensimmäisenä ikkunasta Sokos hotellien punavalkoisen lipun tai kumpi arvasikaan oikein missä kerroksessa meidän hotellihuone on. He eivät selvinneet ilman väittelyä siitäkään, kumpi nukkuisi sängyn oikealla, kumpi vasemmella laidalla. Lapsiperheen arki jatkuu hotellissakin. 

Pitkät vaahtokylvyt, valkoiset (toisten petaamat) lakanat, monipuolinen aamiainen ja kiireetön yhdessäolo toivat kuitenkin hetkiin levollisuutta. Hyvää mieltä. Pysähtyneisyyttä hyvällä tavalla. 

Sitä paitsi onni on hyvinkin pieniä asioita. Kuten Instassakin totesin, illan kävely teatterilta hotelille liikutti jossakin syvällä sydämen sopukoissa. Tytöt katselivat niskat kenossa tähtitaivaan tähtiä ja huokasi onnellisena ”Sirius ja monta muuta tähteä, kaunein ilta koskaan”.  Hän nakersi hotellihuoneessa pikkusiskonsa vieressä iltapalaa ja hihkui tyytyväisyyttään siitä, että sai olla hereillä vielä pimeän aikaan. En raaskinut kertoa, että talven lähestyessä pimeä tulee aina vain aiemmin, eikä se oikeastaan tarkoita hereilläoloa aikuisten aikaan.

 

Tuon illan onnen täydensivät siis tähdet hotellin parkkipaikan yllä ja huoneen ikkunasta katsottuna ennen nukkumattia.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hyvää yötä! ”Sirius ja monta muuta tähteä, kaunein ilta koskaan”, huokasi ekaluokkalainen tähtitaivasta katsoessaan. Nakersi hotellihuoneessa pikkusiskonsa vieressä iltapalaa ja hihkui tyytyväisyyttään siitä, että sai olla hereillä vielä pimeän aikaan. En raaskinut kertoa, että talven lähestyessä pimeä tulee aina vain aiemmin, eikä se oikeastaan tarkoita hereilläoloa aikuisten aikaan. Tämän illan onnen täydensivät siis tähdet hotellin parkkipaikan yllä ja huoneen ikkunasta katsottuna ennen nukkumattia. Niitä elämän pieniä suuria asioita. #sokoshotelvaakuna #sokoshotels #kouvola #visitkouvola #vaaleanpunaisenhotellintaikaa #perhematkailu #perheaikaa #teatterireissulla #kotimaanmatkailu #matkailukotimaassa #matkailu #autumn #thisisfinland #vauvablogit #perheblogit #meidänperhelehti #teehetkienkoti @sokoshotels @visitkouvola

A post shared by Marika (@teehetkienkoti) on

 "Me onnellistamme, jotta asiakkaamme päivä olisi parempi", oli allekirjoittanut Sokos Hotellien konsepti- ja kehitysjohtaja Peter Jung Sokos Hotellien onnistuneista asiakaskokemuksista kootun kirjan, jota selasin vastaanotossa. Ainakin Kouvolassa onnellistaminen osataan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; ekaluokkalaisen ja viisivuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu