Tähtisumua ja kiittäviä sanoja, jaettuja kuvia lapsuusvuosilta. Rakkautta ja onnellisuutta, pakahtuvia sydämiä. Jokainen taatusti paikallaan. Isät arvostuksensa ansainneina.

Isäinpäivän jälkeinen viikko valkeni harmaana. Marraskuisen masentavana. Synkkyys valui raskaana viittana päälle, oli temmata mukaansa, vaikka meistä kukin yritti tahollaan väkisin rimpuilla vastaan.  

Siksi haluan tänään kiittää isää, joka tänäkin iltana lukee lapselleen iltasatua ja herää yön pimeinä tunteina lohduttamaan painajaista nähnyttä. Isää, joka sulkee sairastuneen syliinsä ja lähtee aamulla töihin silmät väsymyksestä sikkaralla. Tai jää kotiin sairastavan lapsen kanssa silloin, kun se perheen tilanteessa toimii paremmin. 

Isää, joka kuljettaa tyttärensä tanssitunnille ja odottaa tanssisalin aulassa. Joka vie lapsensa päiväkotikaverin synttäreille ja tutustuu toisiin vanhempiin täytekakkupalan äärellä. Pitää silmät avoinna tarkkaillen myös toisten lapsia. 

Isää, joka selittää kärsivällisesti lapselleen, miksi ruokapöydässä toimitaan sovittujen mallien mukaisesti tai miksi syysviimaan puetaan ulkohousut lapsen näkemyksen vastaisesti. 

Isää, joka lajittelee pyykin ja laittaa pesukoneen pesemään, valitsee eteisen lattialle tulevan aamun päiväkotivaatteet valmiiksi. Etsii hanskalaatikosta sormikaspareja ja säähän sopivaa päähinettä – lastensa parasta ajatellen. Joka aamulla ennen työpäiväänsä huolehtii lapsensa hoitopaikkaan, auttaa päiväkodilla riisumaan vaatteet ja toivottaa mukavaa päivää vielä haleihin sulkien. 

Isää, joka tänäkin iltana keittää vaimolleen teen ja kattaa iltapalan. Sytyttää iltapalapöytään kynttilän ja kysyy kuulumisia. Niitä ihan tuikitavallisia. 

Lasten isää, joka on joka päivä läsnä. Pysähtyy ja kuuntelee, kertoo ja jakaa. 

Pilvillä on yhä kultareunat ja tähtisumun voi luottaa löytyvän harmaan pilvimassan yläpuolelta. Silti tänä iltana haluan kiittää ennen kaikkea arjesta. 

Isää, joka on lapsilleen ja perheelleen tärkeä kaikkina muinakin päivinä vuodessa. Arjessa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti; eskarilaisen ja neljävuotiaan. Sielunkumppanin vaimo. 

Sormet kimalleliimassa, kirjapinoihin rakastuen, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marika -

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu