Minäkö risteilyille? En ikinä. Paitsi lasten myötä näemmä sitä(kin).

Kun käveltiin perheen kanssa aurinkoisessa kevätsäässä kohti laivaa, palasi mieleen yläastevuosien luokkaretki Tukholmaan. Muistoissa palasin sinne yli kahdenkymmenen vuoden taakse. Hyttiin, jonne meitä teini-ikäisiä oli ahtautunut lähes koko luokallinen höpöttämään ennen iltaohjelmaa ja käytäville, joilla kuiskuteltiin ihastuksista ja ystävyyksistä.

Ainakin alkavaa Helsinki-Tukholma-Helsinki-risteilyä ja tuota nuoruusvuosien vastaavaa yhdisti odotus. Odotus siitä, mitä ei vielä oikeastaan tiedä odottavansa.

Käteviä Tallinna-risteilyjä on reissattu niin vapaa-ajan kuin työnkin puolesta paljon, mutta hyttiyöt, saati risteilijöiden käytävät illan pimenevinä tunteina eivät ole tulleet tutuiksi. Tai tuntuneet ihan omalta jutultakaan, rehellisesti. Jotenkin risteilyjä on värittänyt mielikuva nuhjuisuudesta, tunkkaisuudesta ja kevyestä oluen tuoksusta hisseissä. Siitä, että yksi tönii kyynärpäällä ja toinen riitelee pahvisten seinien takana aamuyön tunteina. Ei ihan paras lähtökohta varata risteilyä, vai mitä?

Lapset odottivat reissua paljon. Etenkin viisivuotias esikoinen, joka yhä palaa toistuvasti jutteluissaan Tallinnan risteilyyn ja hotellireissuun parhaan päiväkotikaverinsa kanssa.

Edeltävänä iltana nukahtaminen kesti, kun lastenhuoneista hihkaistiin lempinukenkin odottavan reissua tai pohdittiin sitä, miten laiva pysyy pinnalla. Tai että miten siellä hytissä oikein nukutaankaan, kuka kenenkin vieressä tai millaisessa sängyssä. 

Jokainen miettii reissussa ruokailua ja suunnittelee sen sujuvuutta. Etenkin pienten lasten perheet. 

Oltiin varattu etukäteen ruokailua helpottavat ateriapaketit koko perheelle, ja ruokailu buffasta sujui erinomaisesti. Menomatkalle onnistuttiin samaan pöytävaraus ensimmäiseen kattaukseen, joka ajoittui klo 17 kieppeille, jolloin meillä tavallisesti muutoinkin syödään päivän toinen lämmin ruoka. Paluumatkan suhteen ei varaushetkellä ollut enää kuin jälkimmäisen kattauksen mahdollisuus, joten päivällinen vaihtui iltapalaan ja kattaukseen vasta klo 19 jälkeen. 

Tällä reissulla se sujui loistavasti, kun otettiin koko perhe touhukkaan päivän jälkeen hytissä päiväunet ja lapset jaksoivat iltaysiin. Pienten lasten vanhempana pyritään kuitenkin jatkossa löytämään risteilyajankohdat, joissa on mahdollisuus kattaukseen totutuissa rutiineissa. 

Erityistä plussaa oli se, että ruokailijoillehan on tehty etukäteisvaraukset ja -plaseeraukset pöytiin. Näin vältytään siltä hääräämiseltä, mikä väistämättä tulisi, jos isommat ryhmät lähtisivät etsimään pöytiä nälkä vatsassa kurnien. Toki risteilyfirmoillekin selkeästi tehokkaampaa ja sujuvampaa, ja asiakkaalle helpottavana palveluna näyttäytyvää. 

Lapsille huomioitiin Serenadella hyvin. He saivat ruokailuun tullessaan omat kruununsa prinsessojen ja prinssien satulinnaksi somistettuun ruokailusiipeen ja ruokailun lomassa puuhasetit. 

Heidät kohdattiin pieninä asiakkaina tervehtien niin etenkin ravintolassa kuin pääosin tax free-myymälöissäkin, eikä vain puhuta heidän ylitseen vanhemmille. Se on asia, johon kiinnitän huomion etenkin paikoissa, jotka pyrkivät profiloimaan itseään lapsiperheitä kiinnostaviksi.

Silja Landin leikkitilasta tytöt löysivät nopeasti pallomeren ja Lego-pöydät, tekivät tuttavuutta toisten omanikäistensä kanssa ja istahtivat piirtämään. Pallomeriin mulla on hieman skeptinen suhde, kun en oikein pysty vakuuttamaan niiden pöpöttömyydestä. Tai edes normipöpöllisyydestä, mutta lasten riemu oli suurta. Ja kyllä, pysyttiin terveinä. 

Sisäleikkipuistoja ja huvipuistoja on meillä koluttu viime vuosina älyttömän paljon, kuukausittain. Risteilyvaihe on vasta tuloillaan. Siksi Silja Landin rinnalla vähintäänkin yhtä kiinnostavana näyttäytyivät tax freet ja koko laiva kerroksineen ja sokkeloineen. 

Hajuvedet ja korut, kaikki ne pinkit ja kimaltavat, sateenkaaren väreissä hohtavat pullot ja pakkaukset. 

Tytöt tuoksuttelivat toinen toistaan kauniimpia hajuvesipulloja. "Koululaisena mä voin käyttää näitä, aikuisena ihan kaikkia näistä." He poimivat huolella talteen hajuvesien kokeiluliuskat, joilla me etsittiin mun puolison kanssa sopivinta hajuvettä itselle.

Pinkit ostoskärryt ja pinkkisankaiset ostoskorit. Voisiko kolmevuotias parempaa ostosreissulleen toivoa? 

Miten hyvä onkaan välillä pysähtyä miettimään, miten lapset maailman näkevät, vaikkeivat he vielä perheen kulutustottumuksiin täysmääräisesti vaikutakaan. Samalla on ilmiselvää, että etenkin lapsiperheet ohjaavat päätöksiään vahvasti sen mukaan, mikä tuntuu lapsille parhaalta ja toimivimmalta - missä he viihtyvät, mistä innostuvat ja missä saavat arvostusta.

Kerrossänky, se oli takuulla lasten mielestä risteilyn top kolmosessa. Onneksi yläsänkyjä oli kaksi ja tikkaitakin molemmille omat. Vaikkei uskallettu vielä antaa kolmevuotiaalle lupaa siellä nukkumiseen, riitti sekin, että uniaikaan saakka siellä sai supattaa salaisuuksia, piirtää vihkoon risteilymuistoja ja kikattaa lasten omia juttuja. Ja joo, kiivetä kiukutellen karkuun, kun väsymys yllätti, eikä vanhempien ehdottamat hampaiden pesut saati iltapuuhat kiinnostaneet.

Risteilymme ei ollutkaan se nuhjuinen ja epäsiisti kokemus, joka nostattaa aavistuksen käsivarren karvoja valmiusasentoon. Vaikka ajankohtakin oli keväisen kaunis viikonloppu, ei hisseissä leijunut epämääräinen oluen tuoksu, naapurihytissä riidelty kovaäänisesti aamuyön tunteina eikä käytävillä tuoksunut vanha sukkahiki. Ei, vaikka meitä oli paluumatkalla samassa laivassa sopuisasti 38 eri kansallisuutta. Tai ehkä juuri siksi. Hyttikin oli laivanhytiksi siisti ja allergiahytiksi raikas. Oppi oli ainakin se, ettei kannata rakentaa mielikuviaan kovin pitkälle menneeseen, vaan antaa mahdollisuus uusille kokemuksille. 

 

Yön yli, etenkin useamman yön risteillessä on varmasti oleellista selvittää, millainen "maine" milläkin laivalla on. Serenade näyttäytyi selkeästi lapsiperhelaivana, jonne halutaankin kimallehuulikiiltoja ja Muumi-olkalaukkua silmät säihkyen ihastelevia pikkuihmisiä. Jokin laiva mahdollisesti toisenlaisena. 

Sitä paitsi risteilyyn, ainakin Tukholman suuntaan, on erinomainen mahdollisuus yhdistää päivävisiittejä eri kohteisiin. Me vietettiin päivä Junibackenissa, Astrid Lingrenin satumaassa mm. Peppi Pitkätossun, Katto Kassisen ja Viirun ja Pesosen taloissa seikkaillen. Yhtä lähellä olisi ollut nuoruusvuosien lempparikohde Gröna Lundin huvipuisto tai aikuisempaan makuun takuulla kiinnostava museokompeksi. 

 

Koska kokemus oli koko perheelle myönteinen, ja nuoruuden ei-niin-ruusuisia mielikuviani selkeästi rikkova, odotetaan innolla jo tulevia risteilyitä. Tänä viikonloppuna ja kesän lopussa. Laukut pakattuina ja lempinukke risteilyvaatetuksessaan, kuulemma.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kahden odotetun ja rakastetun pikkutytön äiti ja sielunkumppanin vaimo.

Sormet kimalleliimassa, keittiössä makujen matkassa, suuret seikkailut ja pienet merkitykselliset hetket. Isot ja pienet ystävät. Iltateetä ja sympatiaa. Aktiivista lapsiperhearkea elämysmatkaillen. Työn ja perheen tasapainoa hakien.

Elämää valkoisessa kodissa. Elämän parasta aikaa.

- Marikainen -

Blogiarkisto

2018
2017
Joulukuu
2016
Joulukuu