Olen ollut aina melko nirso. Syytän tästä osittain vanhempiani, jotka antoivat minun päättää mitä perheessämme syödään. Olen kuitenkin oppinut myöhemmin syömään monia ruokia, joista en pitänyt. En missään nimessä halua tehdä pojistamme yhtä nirsoja, joten olemme yrittäneet toimia ruokakasvatuksen suhteen toisin ja tehdä ruokailusta mukavaa kaikille. Joel aloitti kiinteiden syömisen kolme vuotta sitten sormiruokailulla. Hänen ensimmäinen ateriansa oli höyrytettyä parsakaalia, porkkanaa ja banaania. Kokkailin hänelle vaikka mitä kivoja sormiruokia, ja monen resepti löytyykin blogistani. Joelista kasvoi ihanan ennakkoluuloton pieni kulinaristi, joka maistoi innoissaan kaikkea. Oikeastaan ainoa raaka-aine mitä hän ei pitkään sietänyt oli paprika. Ja sipuli, jos se oli pilkottu liian isoksi.

 

 

Nyt kun Joel on 3,5 vuotias, hänestä on yllättäen tullut nirso. Joel saattaa heti pöytään tullessaan sanoa, “en tykkää”. Hän istuu kuitenkin pöytään ja syö lautaselta sitä mitä hänelle sattuu maistumaan, juo maitonsa ja poistuu pöydästä. Pyydämme hänet aina takaisin edes maistamaan kaikkea, mutta harvoin hän sitten sitä lusikallista enempää syö. Joel ei sentään onneksi sano 'yök', tai 'pahaa'. Olemme itse pyrkineet välttämään, että sanomme mistään ruoasta näin, vaikka mieheni omituisia sienimössöjä ja itsetehtyä kimchiä haistellessa tekisi usein mieli.

 

Mihin pieni kaikkiruokainen poikamme on hävinnyt ja kuka tämä nirsoilija on?

 

 

 

Mihin pieni kaikkiruokainen poikamme on hävinnyt ja kuka tämä nirsoilija on? Luulin, että olemme tehneet kaiken oikein. Meillä on säännöllinen ruokarytmi, tarjoamme monipuolisesti ruokaa ja ruokajuomana on vain vesi ja kauramaito. Olemme totuttutaneet Joelia pienestä pitäen uusiin makuihin, ja olemme tarjonneet uudestaan jos ensimmäisellä kerralla ei ole kelvannut. Emme ole tarjonneet kuin yhtä ruokaa aterialla, ja jos Joel ei syö niin tilalle ei tule leipää tai jotain toista ruokaa. Olemme itse näyttäneet omalla esimerkillämme, että kaikkea syödään ja ruokailu on hauskaa. Miten on mahdollista, että Joel silti aloitti nirsoilun?

 

Jäätelö maistuisi aina
Jäätelö maistuisi aina

 

En edes tarkalleen ottaen tiedä mistä Joel ei pidä. Viime viikolla hänelle ei maistunut tonnikalapasta, entiset lempparit eli katkaravut eivät myöskään miellyttäneet herraa, eikä hän sanojensa mukaan tykännyt edes kurpitsacurrysta. Joel syö onneksi kasviksia, ja niitä on tarjolla joka aterialla. Toki ymmärrän myös, ettei Joel välttämättä tykkää aivan kaikesta. Onhan minullakin monta ruokalajia, joista en vain yksinkertaisesti pidä. Toivon, että tämä on vain yksi uhmaikään liittyvä vaihe, joka menee pian ohitse. Ehkä tärkeintä on ettemme lähde kannustamaan nirsoiluun tarjoamalla muuta ruokaa, tekemällä vain niitä ruokia mitä tiedämme hänen syövän, tai antamalla enemmän välipaloja. Eiköhän Joel syö, jos hänellä on nälkä. 

 

Kauanko nirsoilu on teillä kestänyt?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018