Leon on aina ollut valtavan hyvä syömään, eikä hänellä ole koskaan ollut ruokailun kanssa mitään haasteita. Hän aloitti kiinteät kuuden kuukauden ikäisenä sormiruokailulla, ja on ollut siitä asti kovin iloinen ja tyytyväinen mutustelija. Leon syö nyt 1,5-vuoden iässä samaa ruokaa kuin me muutkin, ja olemme olleet tyytyväisiä siihen miten kiltisti ja siististi hän syö nykyään. Usein Leon syö jopa enemmän kuin kolmevuotias isoveljensä, ja laajemmalla repertuaarilla. Joelilla alkoi nimittäin 3-vuoden iässä joku kummallinen nirsoiluvaihe, joka toivottavasti menee vielä ohitse. Emme ole lähteneet mukaan hänen nirsoiluunsa, vaan tarjonneet aina samaa ruokaa mitä muukin perhe syö. 

 

Nam, lemppariani!
Nam, lemppariani!

 

Nyt kun Leonin uhmaikä nostaa selvästi päätään, myös syömisestä on tullut pienimuotoinen show. Ennen niin nätisti syövä Leon on alkanut viskomaan ruokaa lattialle, huutamaan jos ei saa haluamaansa ja tiputtelemaan ruokaa suustaan. Leon haluaa myös syödä haarukalla, mikään muu ei ruokalajista riippumatta käy. Eilen söimme päivälliseksi riisiä katkarapukastikkeella, jota Leon on aina kauhonut suuhunsa lusikalla tyytyväisenä. Nyt hän alkoi heti pöytään istuttuaan huutamaan, koska hänelle oli katettu haarukan sijaan lusikka. Sitten hän noukki katkaravut suuhunsa, ja viskeli soijapavut lattialle. Riisiä ja kastiketta hän lapioi haarukalla suuhunsa, tosin puolet meni ohitse sillä hän ei suostunut käyttämään lusikkaa. Ja aina kun kehtasin tarjota lusikkaa, Leon aloitti hirveän huudon ja alkoi kiskomaan essua pois päältään. Vedin Leonin syöttötuolin hetkeksi kauemmas pöydästä, ja annoin hänen kiukutella hetken ennenkuin vedin tuolin takaisin. Hieman rauhoituttuaan pieni uhmiksemme jatkoi iloisena syömistä, enkä enää uskaltanut ehdottaa hänelle lusikkaa. 

 

No tätä en kyllä syö, lattialle!
No tätä en kyllä syö, lattialle!

 

Yritän pitää mielessä, että pienellä on varmasti uhmansa kanssa rankkaa, eikä hän tahallaan kiukuittele. Ruoanlaitto on meillä koko perheen harrastus, ja haluamme pitää ruokailun positiisivisena kokemuksena jatkossakin. Olemme siksi yrittäneet olla puuttumatta liikaa Leonin ruokailuun, vaikka välillä se onkin hieman vaikeaa. Olemme onneksi tottuneet pienten sormiruokailijoiden aiheuttamaan sotkuun, riisit saa aina pyyhittyä lattialta. Muistan, että esikoisemme kanssa tuli myös vaihe, jolloin hän joutui uhmansa takia kieltäytymään jostain mitä olisi oikeasti halunnut syödä. Silloin teimme niin, että jätimme tuon ruoan hänen kosketusetäisyydelleen, jolloin hän pystyi syömään sen vaivihkaa siitä ensin kieltäydyttyään. Leonin uhma on selkeästi vasta alussa, pitääkin nyt jo miettiä uusis toimintatapoja ruokapöytään, joilla taataan kaikille mukava ruokailuhetki. 

 

Miten teidän uhmis syö?

 

Lue myös: Kaikkiruokaisesta taaperosta uhmaikäiseksi nirsoilijaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018