Moni tuntuu arastelevan sormiruokailijan viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Ravintolassa tuntuu usein, että muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, saatikka jos he syövät käsillään ja viskovat ruokaa ympäriinsä. Kun kävimme esikoisen kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa hänen juuri aloitettua sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita pieni herra tuli sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienen tahmatassun kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin Joelin sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Vaikka aloittelevalle sormiruokailijan laittaakin essun päälle, ruokaa tuntuu silti menevän kaikkialle muualle kuin mahaan. Monessa ravintolassa henkilökunta tosin tuli sanomaan, ettei mitään huolta ja he kyllä siivoavat, mutta minusta on ihan kohteliasta itse siivoilla jos aiheuttaa ylimääräistä sotkua. 

 

Omat eväät mukana: hernelettuja, lohimuffinssia ja kurkkua
Omat eväät mukana: hernelettuja, lohimuffinssia ja kurkkua

 

Usein ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei alle vuoden ikäiselle ole ravintolassa juurikaan mitään sopivaa syötävää. Ravintolassa-annoksissa on usein todella paljon suolaa, ja rasvaa, emmekä tietenkään uskaltaneet vauvalle sellaista antaa. Meillä oli pojille aina omat eväät mukana, kunnes he täyttivät vuoden. Paras eväs on suolainen muffinssi, blogistani löytyy Porkkana-kanamuffinssin ja Parsakaali-lohimuffinssin reseptit. Teen niitä kerrallaan aina enemmän, ja pakastan. Muffinssit on kiva ottaa pakkasesta ennen kaupungille lähtöä, ja ne saavat rauhassa sulaa kunnes pääsevät ravintolassa lämmitykseen. Luotan aina siihen, että ravintolasta saa lisäksi tilattua pienelle höyrytettyjä kasviksia, tai edes kurkkutikkuja ja tomaattia. Olen onneksi saanut tilattua sormiruokailijalle aina jotain pientä purtavaa listan ulkopuolelta, ja yllättävän harvoin ravintola on edes veloittanut mitään ylimääräistä. 

 

 

Myös matkoilla sormiruokailijalle on yleensä löytynyt jotain purtavaa, ja olen aina kantanut varmuudeksi Ella's Kitchen smoothiepusseja mukanani ulkomaille. Vaikeinta sormiruokailu oli kuitenkin viime kesänä Riiassa. Yhdessä ravintolassa joudun tilaamaan Leonille kanasalaatin, ja riisuin sen niin että jäljelle jäi vain maustamaton kanafile, kurkkua ja tomaattia. Hinta pysyi silti samana, eli päädyimme maksamaan 15 euroa pienen Leonin päivällisestä. Yllä olevassa kuvassa olen onnistunut tilaamaan toisesta ravintolasta Leonille lasten jälkiruoan, josta on riisuttu kaikki sokeri, ja jäljelle jäi hienosti asetellut hedelmät. Ja siis haasteena ei suinkaan ollut kielimuuri, vaan se ettei henkilökunta osannut olla lainkaan luova lyödessään tuotteita kassakoneeseen, ja väittivät useassa ravintolassa, etteivät voi lyödä kassaan mitään muuta kuin kyseisen annoksen... 

 

Kun taitaa lusikan käytön, voikin siirtyä jo puikkoihin
Kun taitaa lusikan käytön, voikin siirtyä jo puikkoihin

 

Nyt kun Leon on jo 1,5 -vuotias, tilaamme hänelle ravintolasta usein oman annoksen. Ja kun meillä on kaksi pientä ruokailijaa aina mukana, niin välillä tilaamme aikuisten annoksen lapsille puoliksi. Tosin suosimme usein sushibuffetteja, sillä kahden kärsimättömän pienen pojan ei tarvitse tällöin odotella ruoan valmistumista. Leonin lemppareita ovat avokadonigirit ja kurkkumakit, kun taas Joel rakastaa miso-keittoa, jota hän ei sen sisältämän suolan takia tosin saa kuin pienen kulhon. Leon osaa syödä itse jo lusikalla, haarukalla syömistä hän vielä harjoittelee, mutta silti hän vaatii aina treenata myös syömäpuikoilla syömistä. 

 

Miten teillä sujuu ravintolassa käynti pienten kanssa?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

jenna.ma.ma
1/1 | 

Meillä hyvin samanikäinen poika joka ruokailee tällä hetkellä 90 % sormiruokaillen ja vieläpä pääosin käsin. Lusikka ja haarukka unohtuvan hänellä matkasta (jäävät pöydälle tai päätyvät lattialle). Sotkua siis tulee. Tähän mennessä kaikkialla olemme kokeneet itsemme tervetulleeksi, monessa paikassa jopa toivotuiksi ruokailijoiksi. Ulkomailla emme ole käyneet, mutta lapsen ollessa n 9 kk olimme parin yön hotellireissulla kotimaassa ja meidät huomioitiin valtavan hyvin. Iltapuurotkin saimme vauvalle ilman lisämaksua.

Edelleen kannan jonkinverran eväitä pojalle, lähinnä leipäpalaa ja hedelmää, sillä hän on valitettavan ronkeli aina.välillä uuden näköisiä juttuja kohtaan. Tätäkään ei ole katsottu pahalla. Käymme pääasiasda ulkona syömässä päiväsaikaan lounaalla, jolloin tulee valikoitua usen buffet. Buffetista saa usein alle 2 v ilman maksua ruokaa ja saa kerättyä lapselle sopivassa muodossa olevia juttuja 😊

Jenna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa taaperon ja uhmaikäisen äiti kokkaa rakkaudella pienille kulinaristeilleen. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa kolmevuotiaan ajoittainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan teille sormiruokareseptieni ohella koko perheen reseptejä, nopeita arkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2018