Kaupallinen yhteistyö

Olimme poikien kanssa jokin aika sitten Tukholman risteilyllä. Emme olleet käyneet aikoihin yhdessä missään, ja tiesimme poikien viihtyvän laivalla. Halusimme myös testata kahden vilkkaan pojan kanssa matkustamista ennen heinäkuun lomamatkaamme. Joel odotti innoissaan Muumin ja Harri Hylkeen tapaamista, ja 1,5-vuotias Leon ei vielä tiennyt mitä odottaa. Menimmekin heti laivaan päästyämme halimaan Muumipeikkoa ja Pikku-myytä Silja Land -leikkipaikkaan. Leon meni Muumipeikon eteen seisomaan, ja tönötti siinä kädet suorina kun Muumipeikko silitti hänen päätään. Leon nautti todella paljon kohtaamisesta, ja hänet oli todella vaikea saada Muumista irti. Ihan kiva, sillä suuntaamme kesällä taas Muumimaailmaan.

 

Iskän alkuruoka maistui myös
Iskän alkuruoka maistui myös

Lastenlistan alkuruoan dippivihannekset
Lastenlistan alkuruoan dippivihannekset


Emme saaneet pöytävarausta italialaiseen Tavolàta-ravintolaan enää laivaan saapuessamme, joten menimme perinteiseen Happy Lobster -kalaravintolaan. Laivalla olisi ollut myös ihan uusi Grill House -ravintola, mutta koska emme syö lihaa, kalaravintola sopi meille paremmin. Happy Lobsterissa oli lapsille aivan oma ruokalista, josta löytyi pääruokien lisäksi myös alku- ja jälkiruokia. Pojat ottivat alkuruoaksi dippivihannekset, ja me kummallekin savustetut katkaravut. Pojat söivät tosin meiltä katkarapuja myös, ja sain syödä Joelin kaikki paprikat. 

 

 

Pääruoaksi mieheni otti merikrotin, ja minä paistetun lohen kampasimpukoilla. Leonille löytyi lastenlistalta paistettu lohi muusilla. Tilasimme Joelille hampurilaisen, mutta vaihdoimme siihen kuuluvat ranskalaiset muusiin. Leon ei nimittäin syö enää mitään muuta, jos näkee ranskalaisia jonkun laytasella. Olemme muutaman kerran tehneet sen virheen, että mieheni on jossain ravintolassa tilannut annoksensa ranskalaisilla, eikä Leonin "anna, anna, anna!" -huudosta tule loppua. Kaikille on siis helpompaa, jos ranskalaisia ei ole näköpiirissä. Happy Lobsterin annokset maistuivat kaikille, mutta jälkiruoalle ei jäänyt tällä kertaa enää tilaa. 

 

Jee, hamppari!
Jee, hamppari!

Lohi muusilla
Lohi muusilla

 

Illallisen jälkeen kello alkoikin jo olla aika paljon, ja suuntasimme hyttiin nukkumaan. Harri Hylkeen disco olisi ollut klo 20.00, mutta pojat menevät aina puoli kahdeksalta nukkumaan, ja Leon vaikutti jo todella väsyneeltä. Olimme onneksi tavanneet jo Harri Hylkeen laivaan saapuessamme, ja vielä Silja Landissa. Iltatoimien jälkeen mieheni jäi nukuttamaan pojat, ja suuntasin siksi aikaa Tax Free -myymälään ostamaan itselleni hajuveden ja vähän karkkia, joita mussutin myöhemmin pimeässä hytissä poikien nukkuessa. 

 

 

Heräsimme aamulla jo kuudelta Ruotsin aikaa, sillä lapset heräävät yleensä seitsemältä. Ehdimme siis aamiaiselle heti Grande Buffetin avauduttua. Pojat olivat melko villillä päällä, mutta buffetissa on se ihana puoli, että ruoan saa eteensä niin pian kuin vain ehtii lautaselle ottamaan. Leonille maistui hyvin puuro mehukeitolla, juustosämpylä, keitetty kananmuna, kurkkuviipaleet ja kauramaito. 3,5-vuotias Joel veti hieman suolaisempaa linjaa, ja söi kananmunan kanssa nakkeja, pekonia ja suolakurkkuja. Aamiaisen jälkeen ehdimme vielä hetkeksi leikkimään Silja Landiin ennen kuin menimme maihin.

 

Silja Landin muumi sai suukon
Silja Landin muumi sai suukon

 

Kun laiva saapui maihin, lähdimme kävelemään kohti Fältöversten -ostoskeskusta, jonne kävelee alle kaksi kilometriä. Meillä oli matkarattaat mukana, ja lainasimme Silja Landista panttia vastaan Tulan Leonille. Leon nukahti kun pääsimme ostarille, ja päätimme nukuttaa Joelin myös rattaisiin. Niinpä kävelimme merta päin vielä kilometrin, ja saavuimme Djurgårdenin alueella. Pyörimme hetken alueella, ja kävelimme takaisin ostoskeskukselle. Pyörimme ostoksilla jonkin aikaa kun pojat nukkuivat, ja kävimme syömässä lounassushit kun pojat heräsivät. Olimme takaisin laivalla jo puoli kolmen aikaan, ja koska meillä oli illallinen varattu vasta 16.45 kattaukseen, pääsimme käydä pulahtamassa pikaisesti Sunflower Oasis -kylpylässä. 

 
Vielä yksi marjashotti, kiitos!

 

Uimisen jälkeen menimme illalliselle Grande Buffet -ravintolaan. Alle 6-vuotiaat lapset syövät buffetissa aina ilmaiseksi, mikä on todella kiva sillä pienten ruokahalua on usein vaikea ennustaa. Buffet on siinäkin mielessä ihanteellinen vaihtoehto pienten lasten kanssa, ettei tarvitse odotella ruokaa, ja lapset saavat syödä sitä mikä sillä hetkellä sattuu eniten kiinnostamaan. Grande Buffetista löytyi kummallekin pojalle paljon mieleistä syötävää, ja toki myös meille vanhemmille. Leon söi salaattipöydästä avokadoa, kurkkua, hummusta ja katkarapuja. Pääruokapöydästä hänelle löytyi kermaperunoita, arrancini-riisipalleroita, lohta, hernepihvejä ja kevätkääryleitä. Jälkiruoaksi hän joi kolme marjasmoothie-shottia. Isoveli vaati saada alkuruokalautasen jälkeen saada nakkeja ja ranskalaisia lastenpöydästä, ja parasta oli kun haimme niitä yhdessä hänelle. 

 


Kävimme vielä illallisen jälkeen syömässä jälkkäriksi Spice Ice -hurrikaaniannokset Silja Land -leikkihuoneessa. Ensimmäistä kertaa koskaan, Joel ei jaksanut syödä jäätelöään loppuun ja Leon sai myös maistella veljensä jäätelöä. Leikimme hetken vielä leikkihuoneessa, ja Joel osallistui piirustuskilpailuun, jonka julisti voittavansa. Ehdimme aamulla vielä ennen meriaamista palkintojenjakoon leikkipaikkaan, ja Harri Hylje nosti Joelin piirustuksen arvonnassa yhdeksi kolmesta voittajasta. Risteilymme oli oikein onnistunut, ja olin melko yllättynyt siitä miten hyvin pojat jaksoivat istua ravintolassa aloillaan. Meillä on periaatteena, ettemme anna pojille koskaan ruokapöytään mitään elektronista viihdykettä. Pojat saivat onneksi Happy Lobster -ravintolassa pienet puuhavihkot, joiden parissa he askertelivat syötyään ja ostimme Leonille laivalla Muumi-piirtotaulun. Joel sai myös Ruotsista viihdykkeeksi uudelleenkäytettävän värityskirjan, johon piirretään vedellä. Toivottavasti saamme touhutaaperon ja uhmaikäisen viihtymään näillä eväillä myös lentokoneessa. 

 

Herkullista laivamatkaa!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018