Leon täytti eilen kuusi kuukautta. Tämähän tarkoittaa kahta asiaa: pääsimme kuuden kuukauden täysimetystavoitteeseemme (jeeee) ja Leon aloitti eilen kiinteät sormiruokailun merkeissä. Puoli vuotta on mennyt aivan älyttömän nopeasti, enkä pysty uskomaan, että Leon on jo tarpeeksi vanha syömään ihan itse. Toki äidinmaito jatkaa pääasiallisena ravintona olemista vielä pitkään, mutta nyt saan alkaa kokkailemaan pienelle sormiruokailijalleni. Toivon, että hänestä tulee aikanaan samanlainen ruokaa rakastava taapero kuin isoveljestään. Tosin he ovat tähän mennessä olleet joka ikisessä asiassa aivan erilaiset keskenään.
 


Kuten suunnittelin, Leon seurasi täysin isoveljensä Joelin sormenjäljissä. Joelin ensimmäinen kiinteä ateria oli aikoinaan höyrytettyä parsakaalia, höyrytettyä porkkanaa ja banaania. Tarjoilin eilen Leonille täysin saman aterian, vieläpä samalta Marimekon lautaselta. Aivan kuin isoveljensä, Leon nappasi ensimmäiseksi parsakaalin suuhunsa ja mutusteli sitä. Leon ei myöskään edes koskenut banaaniin. Erona isoveljeen on se, että Leonilla ei ole vielä yhtään hammasta, ja Joelilla oli jo kaksi kuuden kuukauden iässä. Meidän ensimmäinen tutustuminen kiinteisiin meni oikein kivasti. Leon ei kakonut yhtään, ja uskon että ihan millin verran parsakaalia meni jo massuun asti. Pikkuinen ei vielä jaksa istua syöttötuolissa kovin kauaa, joten pidämme ruokailuhetket vielä lyhyinä ja tutustumme rauhassa eri ruoka-aineisiin. 
 




Juhlimme Leonien puolivuotissynttäreitä myös illemmalla överimakean vaahtokarkkikakun merkeissä. Leonin kummi oli tulossa tyttärensä (minun kummityttöni) kanssa meille kylään, joten ajattelin, että kakku olisi paikallaan. Tein pinkin mansikka-suklaamoussekakun, sillä mielestäni pojilla kuuluu olla aina vähän pinkkiä. Ja ei ole parempaa makukombinaatiota kuin mansikka ja suklaa. Yritän Instagram-seuraajieni pyynnöstä jakaa reseptin kanssanne jo huomenna. Olen yleensä tilannut poikien synttäri- ja ristiäiskakut, mutta koska nämä juhlat oli vähän ex-tempore, päädyin leipomaan itse. Tein kakkua kauemmin kuin synnytin synttärisankaria. Ja vieläpä samalla kipulääkemäärällä. Taidanpa siis myös jatkossa tilata meidän perheen kakut.

Joel söi kakkua kovin onnellisena, olihan hän odottanut sitä jo eilisillasta asti jolloin tein kakkupohjan. Pieni Leon sai tekemääni Apinaevästä, kurkkua ja vesimelonia eteensä. Kurkkuun hän ei edes koskenut, mutta vähän maisteli apinaevästä ja vesimelonia. Oli todella kiva, että Leon istui kanssamme pöydässä syömässä. Hän nautti selkeästi päästessään mukaan ruokapöydän tapahtumiin, vaikka ei kakkua saanutkaan. 
 

Meno yltyi näissä juhlissa varsin villiksi, vaikka lapsosia olikin paikalla vain kolme. Joel ja kummityttöni ovat tunteneet ihan syntymästään saakka, ja keksivät yhdessä aivan mielettömän näköisiä leikkejä. Olimme vihdoinkin saaneet kattoon kiinni voimistelurenkaat, ja niissä riitti kaksikolla vauhtia ja vaaratilanteita. Kovaa kyytiä saivat myös Joelin nuket, jääkaappimagneetit ja sohvatyynyt. Onneksi hurjapäät sentään käyttivät vuorotellen eteisestä löytämäänsä pyöräilykypärää :-D Kummityttöni rakastaa vauvoja, ja Leon sai häneltä monta suloista pusua illan aikana 💗 


Tervetuloa seuraamaan pian Leonin matkaa pieneksi kulinaristiksi! Tulen jakamaan kanssanne kokemuksiamme, reseptejä ja suloisen sottaisia kuvia :-) 
 

💗  Seuraathan meitä myös Facebookissa ja Instagramissa 💗 

 

Kommentit (5)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016
2/5 | 

Tuo mainitsemasi samaan pöytään pääseminen on kyllä sekä lapselle että muille perheenjäsenille iso juttu! Lähes yhtä iso kuin "samalle kattilalle" pääseminen.

ps. Olipa mukavia kuvia!

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

haha, siis kypärä ei liittynyt voimistelurenkaisiin. Taaperoilla oli vaan jokin pakkomielle pitää sitä päässä, kauhea kinastelu siitä onko jo toisen vuoro :-D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018