Olimme heinäkuun alussa viikon Kreikassa, ja 4-vuotias esikoisemme huuteli aina hotellin aamiaisella pekonin ja nakkien perään. Tästä tekee erikoista se, ettemme koskaan syö kotona lihaa eikä aamiaispöydästä löydy kyseisiä herkkuja. Minä ja mieheni emme ole syöneet punaista lihaa, kanaa tai muita lintuja vuosikymmeneen. Syömme kuitenkin vielä kalaa ja äyriäisiä, mikä helpottaa elämää huomattavasti, vaikka hieman kalvaakin omatuntoa. En tiedä mistä Joel on siis keksinyt haluavansa nakkeja ja pekonia, mutta emme ole halunneet häneltä niitä kieltää satunnaisesti hotelliaamiaisilla tai isovanhempien luona kyläillessä.
 

Esikoisemme ei syö myöskään päiväkodissa lihaa, hänellä on siellä kasvis-kalaruokavalio. Päiväkotimme ihanat hoitajat ovat todella tarkkoina, että Joel saa kauramaitoa ja kasvisruoan jos muilla on lihavaihtoehto. Oli siksi hieman noloa, kun olimme päiväkodin kevätriehassa ja menimme päiväkodin johtajan operoimalle grillille hakemaan pojille välipalaa. Joel alkoi heti huutelemaan tapansa mukaan "Makkaraa!"  Päiväkotimme johtaja tarjosi grillaavansa Joelille soijanakin, ja oli melko hämillään kun sanoimme, että Noah voi syödä normaalin nakin, kun niitä kerta on jo valmiina. 

 


 

Miksi sormiruokaresepteissäni on lihaa?
 

Suurimmassa osassa blogini alle vuoden ikäiselle tarkoitetussa sormiruokareseptissäni on jauhelihaa tai kanaa. Miksi olen syöttänyt kummallekin pojalleni lihaa heidän vauvavuotenaan vaikkemme syö sitä itse? Syynä on hieman laiskuus ja enemmän epävarmuus - en ollut perehtynyt aiheeseen tarpeeksi jotta olisin uskaltanut riisua vauvan ruokavaliosta mitään omatoimisesti. Minun olisi pitänyt käydä ravitsemusterapeutilla juttelemassa, ja huolehtia, että vauva saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit muualta. Moni vegaanivanhempi ruokkii lapsensa vauvasta pitäen menestyksekkäästi vegaaniruokavaliolla, itselläni ei vain riittänyt siihen resursseja. Ja koska syömme itse myös kalaa, en tiedä tarpeeksi vegaaniruokavaliosta enkä halunnut ottaa mitään riskejä poikien kasvuun ja kehitykseen liittyen. Lisäksi sormiruokareseptit oli tarkoitettu vain perheen vauvalle, ja muu perhe söi eri ruokaa. Nyt kun syömme kaikki samaa, olen jättänyt kokonaan lihatuotteet kaupan hyllyyn. Pojat syövät siksi D-vitamiinin lisäksi B12-vitamiinia, jota saa lähinnä eläinperäisistä ruoka-aineista.

 

Joelin vakio aamiainen hotellissa: Pekonia, nakkeja ja karjalanpiirakkaa


Kun Joel huutelee pekonia hotelliaamiaisella tai  grillattua makkaraa jossain tapahtumassa, hän saa sen vaikka mökillä grillaammekin koko perheelle soijanakkeja. Voi vaikuttaa tekopyhältä, mutta emme väitäkään olevamme kasvissyöjiä tai varsinkaan vegaaneja, sillä syömme mereneläviä ja herkuttelemme juustoilla. En vain itse halua syödä lihaa, enkä tee siitä perheellemme ruokaa. Pojat saavat sitten isompana päättää haluavatko syödä lihaa vai eivät, mutta emme ala kotiin sitä edelleenkään ostamaan. On helpompaa kun koko perhe on samalla ruokavaliolla, ja Joel rakastaa erilaisia palkokasveja ja tofua. 

 

Syökö teillä koko perhe samoja ruokia?

 

Lue myös: Vegaaniset Beyond Meat 'lihapullat' 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018