Usein kuulee huhuja, että suomalaiset eivät ole erityisen onnellisia, jos ravintolassa viereen istuutuu lapsiperhe. Itse en ole koskaan saanut osakseni pahoja katseita tai kokenut asenneongelmaa ravintoloiden henkilökunnalta tai muilta asiakkailta. Me käymme usein ulkona syömässä, ja 2- ja 4-vuotiaat melkoisen vilkkaat poikamme kulkevat aina mukanamme. He ovat pienestä pitäen tottuneet käymään ulkona syömässä, mutta se ei tarkoita että he istuisivat hiljaa paikoillaan ja odottaisivat kärsivällisesti ruokaansa. Meitä ei haittaa jos muut asiakkaat ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi syödä kotona, vain koska lapsemme käyttäytyvät ravintolassa kuin lapset. Moni tyrkkää lapselleen padin käteen kanssaruokailijoiden paheksunnan pelossa, mutta me emme halua tehdä niin. Meistä lapset saavat näkyä ja vähän kuuluakin. Osa ravintolassa käyntiä on ruoan odottelu, ja haluamme että lapset oppivat myös odottamaan. Me toki yritämme keksiä lapsille muita virikkeitä - luemme yhdessä ruokalistaa, piirtelemme ja tutkimme ravintolaa. 

 

Vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen?

 

 

Kävimme eilen juhlistamassa anoppini synttäreitä Helsingin keskustassa. Toivoimme pääseväni leikkinurkkauksen viereen istumaan, mutta jouduimme aivan toiseen päähän täpötäyttä ravintolaa. Mieleeni tuli poikien touhuja katsellessani Shitty is the new blackin kirjoitus tottelevaisuudesta: 'Lapseni on hyväkäytöksinen ja tottelevainen – Kuinka paljon voin kiillottaa omaa kruunuani sillä?'  Sarianna kiteytti hyvin, että Suomessa arvostetaan lapsissa kiltteyttä ja hiljaisuutta äärimmilleen. Mutta vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen? Miksi lasten pitäisi olla hiljaa ja näkymättömiä ravintolassa tai muillakaan julkisilla paikoilla? Eiväthän aikuisetkaan ole eikä kukaan niin oletakaan. Siksi annan lastemme ilmaista itseään ja tutkia ympäristöään, kunhan he pitävät desibelit kohtuullisina eivätkä häiritse muita ottamalla heihin itse kontaktia tai riehumalla. 

 

Jälkiruoan aikana lapset istuvat hyvinkin tiiviisti pöydässä


Lasten on hyvä oppia miten julkisilla paikoilla käyttäydytään, ja miten ravintolassa asioidaan. Moni tuntuu kuitenkin arastelevan etenkin pienten lasten viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, varsinkaan jos he syövät käsillään kuten poikamme tekivät 1-vuotiaaksi asti. Kun kävimme poikien kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa heidän juuri aloitettuaan sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita tultiin sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienten tahmatassujen kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin poikien sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Onneksi ravintoloissa toivotaan sotkuisatkin asiakkaat tervetulleeksi, ja monessa paikassa lapset ovat alkaneet saamaan positiivista huomiota henkilökunnalta. Kunhan vain tämän saman rennon asenteen saisi tartutettua meihin vanhempiin!

 

Miten teidän ravintolakäyntinne ovat sujuneet?

 

Lue myös: Sormiruokailijan kanssa ravintolassa

 

Kommentit (3)

Nicola
1/3 | 

Itsekkin olen suht monesti käynnyt vilkkaan erityislapsen kanssa ravintolassa syömässä, ja koskaan ei ole tullut vihaisia katseita tai vastaavaa. Lapsi on oppinut siihen, että käyttäydytään iän mukaisesti julkisissa paikoissa ym. Ja nykyään ei ole enää mitään ongelmia.

Mielestäni lapset oppivat jo pienestä pitäen siihen, että miten ollaan ja käyttäydytään julkisissa paikoissa, kun vain menee ja totuttaa. Meillä nykyään jopa nautitaan ravintolassa olosta, vaikka vielä voisikin odottaa melkein mitä tahansa käytöstä ym.

Sillä mieluusti opetan jo nyt käymään ravintoloissa ja nauttimaan siitä. :)

Vierailija
2/3 | 

Periaatteessa samaa mieltä!
Toisaalta itse menisin lapsilta ns. kiellettyyn ravintolaan hyvin mielelläni :) Tällaisia ravintoloita saisi olla enemmänkin. Ei todellakaan tee harvoina vapaa-hetkinä ystävien kanssa kuunnella taustameluna lapsien kitinää yms. Sitä saan kuulla lähes päivittäin kotona ja minulle se riittää hyvin. Meillä tosi villit pojat myös. Tämän takia emme vie kovin usein omia lapsiamme ravintolaan. Muualle kyllä. Kyllä se on niin ihanaa syödä ilman kirkuvia lapsia, sotkua ja muuta pakettiin tulevaa :) Ja olen samaa mieltä siitä että villi ja voimakas temperamentti on vain hyväksi. En kuitenkaan odota, että muut ihmiset pitäisivät meidän poikien temperamenttipläjäyksistä.

Kaadu
3/3 | 

Samalla tavalla käydään lasten kanssa ulkona syömässä miten ennenkin. Ja kun itse jaksetaan olla valppaina heidän kanssaan saa muutkin asiakkaat ruokarauhan. Ei tarvita padejä vaan me keskustellaan, piirretään ja leikitetään tarvittaes.
Jopa Murussa käytiin heittämässä neljän ruokalajin illallinen 1 ja 3 vuotiaiden kanssa. Ja ei kyllä yksikään muu asiakas katsonut meitä pahalla ravintolan pienistä tiloista huolimatta. Päinvastoin lapsia vaan ihasteltiin! 😊
Lapset ei opi ravintolakäyttäytymistä pelkästään kotona. Ja yhtä suuri oikeus heillä on olla näkyviä ja kuuluvia asiakkaita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018