Kuten monella tulevalla äidillä jo odotusaikana, minullakin oli tavoitteena 6 kuukauden täysimetys esikoisen kanssa. En ollut naiivisti ottanut etukäteen imetyksestä mitään selvää. Keskityin kuplassani enemmän vauvanvaatteiden ja -tarvikkeiden ostoon, ja sairaalakassin pakkaamiseen. Koska olin ensimmäinen lähipiiristäni, joka sai vauvan, en ollut kuullut  mitään tarinoita imetystaipaleen mahdollisista vaikeuksista tai maidon loppumisesta vaan luotin kehooni täysin. Kättärillä ihana kätilö toi Joel-vauvan rinnalleni synnytyksen jälkeen, ja sanoi vain, että nyt juodaan maitoa. Esittämättä mitään epäilyksiä siitä, etteikö maitoa tulisi jos vaan pieni jaksaa imeä. 


Jos olisin  tiennyt tuolloin, että Suomessa vain 1% äideistä täysimettää lastaan 6 kk ikäiseksi (YLE, 2011), olisin varmasti ollut enemmän huolissani onnistuuko kuuden kuukauden täysimetys meilläkään. Ruotsissa vastaava luku on 15%, ja Tanskassa 20%. Myös eurooppalaisittain Suomessa imetetään YLE:n mukaan vähän. Suomessa oltiiin siis vielä ainakin vuonna 2011 todella jälkijunassa imetyksen kanssa. Olin itse hyvin yllättynyt, että Suomi laahaa muiden Pohjoismaiden perässä näin tärkeässä asiassa. Eilen tekemäni pikagallupin (100 vastaajaa) mukaan myös 70% Instagram-seuraajistani oletti luvun olevan paljon korkeampi, kun annoin vastausvaihtoehdoiksi tuon 1% ja 10%.

Tärkeintä on, että vauva saa riittävästi ravintoa, rakastavan sylin ja hellää hoivaa.


Toivotaan, että imetysluvut ovat meilläkin nousseet neuvolakäytäntöjen ja lisätyn imetystuen myötä. Tärkeintä kuitenkin on, että vauva saa riittävästi ravintoa, rakastavan sylin ja hellää hoivaa. Tutkimusten mukaan useampi äiti haluaisin imettää pidempään, ja heitä pitäisi kyllä hyvinvointivaltiossa pystyä tukemaan tässä onnistumisessa. Toki on tilanteita ja äidin tai vauvan terveydentiloja, joissa imetys ei onnistu vaikka äiti niin haluaisi. Uusia äitejä ei pitäisi syyllistää imetyksen suhteen kuten Suomessa helposti tehdään vähän kaikessa, vaan tarjota tukea, ja pyrkiä kasvattamaan luottamusta omaan kehoon. Ja uskon, että on jokaisen oma päätös imettääkö lastaan vai ei. Toivon vain, että jokainen joka haluaa imettää saa siihen parhaat mahdolliset lähtökohdat 💗 
 


Onnekseni Joelin imetys lähti hyvin käyntiin, ja seurasi aika oppikirjamaista kaavaa. Maito nousi kunnolla neljäntenä päivänä, siihen asti erittyvät superravinteikkaat ternimaitotipat riittivät hyvin ruokkimaan Joelin. Oikean imetysasennon ja imuasennon etsiminen kesti viikon verran, jonka jälkeen onnistuin oikeastaan imettämään vain makuuasennossa, kunnes herran suu hieman kasvoi. Täysimetin Joelia tuon kuusi kuukautta ilman mitään ongelmia. Hän siirtyi suoraan äidinmaidosta sormiruokailuun, jonka takia en edes harkinnut maisteluiden aloittamista aiemmin. Ja sormiruokailuun tarvittavat valmiudet täyttyivät vasta siinä kuuden kuukauden kohdalla. Imetin Joelia 1v 8kk ikäiseksi, jolloin hän ehkä raskauteni takia päätti vain itse lopettaa ilman mitään kummempaa draamaa. En siis ihan päässyt kokeilemaan tandemi-imetystä :-) 
 

Äidinmaidon kanssa tarjonta pyrkii aina vastaamaan kysyntää, eli mitä useammin vauva on rinnalla, sitä enemmän maitoa tulee.


Leonin kanssa imetys lähti hyvin sairaalassa käyntiin, ja meidät olisi päästetty kotiin jo 8 tunnin päästä synnytyksestä. Alla kuva hänen ihan ensimmäisestä maidottelustaan Naistenklinikalla. Leonin kanssa imetys alkoi kuitenkin pian takkuilemaan, sillä herra nukkui niin paljon. Häntä oli todella vaikea saada heräämään syömistä varten, eikä hän siksi imenyt tarpeeksi usein. Äidinmaidon kanssa tarjonta pyrkii aina vastaamaan kysyntää, eli mitä useammin vauva on rinnalla, sitä enemmän maitoa tulee. Onneksi tiesin tämän, ja pumppasin maitoa aina kun Leon ei jaksanut herätä syömään. Hänen painonsa laahasi alussa hieman perässä, ja aloin juottamaan hänelle yöllä pumppaamaani maitoa. Pullo oli helpompi ujuttaa nukkuvalle vauvalle kuin rinta. Käytin siis omaa maitoani "lisämaitona", jotta Leonin paino saatiin nousuun. Jos olisin uskonut, että 3-4 tunnin syöttöväli on ihan riittävä, voi olla että oma maitoni ei olisi riittänyt niin hyvin. 
 

 

Jos takana ei olisi ollut niin loistavaa imetyskokemusta Joelin kanssa, olisi varmasti usko itseeni ja vauvaan mennyt.


Seurauksena Leonin pitkistä syöttöväleistä öisin mulle iski jo ihan alussa erittäin ärhäkkä rintatulehdus. Mukava 40 asteen kuume ja huonompi olo kuin koskaan. Kun tulehduksesta oli toivuttu, imetys alkoi yllättäen sattumaan. Kirjaimellisesti itkin ja imetin. Tuo viikko jälkimaininkeineen sai mut ymmärtämään miksi jotkut äidit lopettavat imetyksen vauvan ollessa vielä pieni. Jos takana ei olisi ollut niin loistavaa imetyskokemusta Joelin kanssa, olisi varmasti usko itseeni ja vauvaan mennyt. Kävimme hakemassa apua neuvolan imetysneuvonnasta ja tarkastamassa vauvan kielijänteen. Mitään rakenteellista vikaa ei löytynyt, eikä otteessakaan pitänyt olla vikaa. Kun Leon oli kuukauden ikäinen, imetys ei enää sattunut kun vauvan imuote parani. En ollut itse tajunnut ettei imetyksen kuulu koskaan sattua, ja kärsin itsekseni kivuista vähän liian kauan. Ne kivut kun ei olleet mitään siihen rintatulehdukseen verrattuna... Sain paljon apua ja tsemppiä Imetyksen tuki Facebook-ryhmästä. Lueskelin muiden äitien kysymyksiä, ja osasin toimia kun haaste tuli omalle kohdalleni. Ryhmässä jäseniä auttavat Imetyksen tuki Ry:n koulutetut tukiäidit myös kannustivat minua hakemaan apua kun imetys sattui 💗   


Otin alkukoettelemuksista viisastuneena Leonin kanssa periaatteen, että mikä tahansa harmitus hänellä on, tarjoan aina maitoa vaikka edellisestä kerrasta olisi vain puoli tuntia. Äidinmaito sulaa todella nopeasti, ja usein mainittu 3 tunnin imetysväli on todella pitkä. Meidän imetystaival on onneksi jatkunut ongelmitta, ja Leon kasvaa todella hyvin maidollani. Leon on nyt viisi kuukautta, joten enää kuukausi täysimetystä jäljellä. Odotan innolla, että pääsemme yhdessä tutustumaan kiinteisiin sormiruokailulla. Ihanaa päästä taas kokkaamaan pienelle kulinaristille ja nähdä hänen nauttivan syömisestä!
 

💗  Seuraathan meitä myös Facebookissa ja Instagramissa @sormetsuuhun 💗 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Mulla oli esikoisen kanssa saman tyylinen alkutaival. Raskausaikana en "tajunnut" miettiä imetystä ollenkaan kun kaikki vaan puhui sen luonnollisuudesta niin oletin sen sujuvan kuin vettä vaan. Höpölöpö, ei sujunut. Yritin imettää kerran päivässä mutta sekin päättyi kyyneliin. Pumppasin sitten ensimmäiset 3kk maidot ja sitten vasta alkoi imetys sujua. Kumpa olisin saanut jostain apua sillon.

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Ystäväni teki saman, eli pumppasi ensimmäiset kuukaudet ja sitten vasta vauva osasi juoda suoraan lähteestä. Ihailin aina hänen sinnikkyyttään, ja sun myös :-)

Jyllannin suomineito
Liittynyt2.5.2017
2/7 | 

Huh kuulostaa rankalta! Itse kyllä täysimetin myös sinne puoleen vuoteen molemmat lapset, mutta kyllä se oli aika zombieaikaa sen imettämisen vuoksi. Ei siinä paljon nukuttu ja muistan miten esikoisen kanssa 4 kk paikkeilla oli todella vaikeaa aikaa. Imetys ei sujunut, vauva huusi huutamistaan ja oli todella, todella lähellä etten luovuttanut koko touhua. Onneksi löysin imetystuen sähköpostilistalta Suomesta apua ja pääsimme vaikean vaiheen ohi.

Med venlig hilsen, Terhi.

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Ihanaa, että sait apua ja pääsitte jatkamaan imetystaivaltanne :-) Meillä onneksi mennyt hyvin alun vaikeuksien jälkeen, eikä pelättyjä 4 kk hulinoita rintaraivareineen tullut.

Mere
3/7 | 

Ihanko oikeasti vain 1%?? Tarkoitetaanko tällä siis sellaisia äitejä jotka eivät anna ennen 6kk ikää MITÄÄN muuta kuin omaa maitoaan? Muuten on kyllä ihan mahdotonta uskoa tuota lukua todeksi. :o

Tosi tärkeä postaus! Uskon että meillä olisi enemmän onnistuneita imetystarinoita jos äideillä olisi enemmän tietoa, esimerkiksi juuri tuo "tarjonta vastaa kysyntää" ja että sitä maitoa kyllä riittää jos vaan jaksaa imettää. :)

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Tosi hienosti mennyt teillä <3 Musta tuntuu, että yksi syy meidänkin "menestykseen" oli se, että ei osannut murehtia vaan luotti itseensä. Leonin kanssa meinasi usko loppua, mutta tiesin että jos se onnistui esikoisen kanssa niin ei ole mitään syytä miksei saataisi myös kuopuksen kanssa toimimaan. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018