Kirjoitukset avainsanalla Sormiruokailu

Nyt kun olemme kevään aikana syöneet paljon meloneja viinirypäleitä ja kirsikoita, niin aloin lukemaan miten ne kannattaisi puhdistaa mahdollisista torjunta-aine jäämistä. Tuntuu, että tapoja on monia ja muutama urbaani legandakin mahtuu joukkoon. Tiesitkö esimerkiksi, että viinirypeleitä ei saisi liottaa vedessä? Moni on siinä uskossa, että viinirypäleet tulee nimenomaan uittaa vedessä, johon on lisätty ruokasoodaa tai etikkaa. Tämä myytti on kumottu useaan otteeseen, Iltasanomat siteerasi amerikkalaista Self-lehteä tutkimusta. Lehden mukaan viinirypäleet tulisi huuhdella juoksevan veden alla, sillä jos yhdessä rypäleessä on bakteeri, se leviää vesikylvyssä muihinkin. Olen siis virheellisesti kylvettänyt viinirypäleeni. Auttaisikohan, jos ensin huuhtelisin ne juoksevan veden alla ja sitten vasta kylvettäisin?

 

Viinirypäleet virheellisesti ruokasoodavesikylvyssä
Viinirypäleet virheellisesti ruokasoodavesikylvyssä


Mutta ihan huuhaata ruokasoodalla kyllästetyllä vedellä huuhteleminen ei ole. Tiede-lehti kertoi nimittäin yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, joka tarkasteli sitä, miten eri pesutavat vaikuttavat omenoiden torjunta-ainejäämiin. Omenat olisi hyvä syödä kuorineen, ja tutkimuksen mukaan ruokasooda pesuvedessä poistaa kasvinsuojeluaineita tehokkaammin kuin pelkkä vesi. Tutkimuksessa Gala-omenoihin ruiskutettiin sienitauteja torjuvaa tiabendatsolia ja phosmet-hyönteismyrkkyä ja aineiden annettiin imeytyä vuorokauden. Kun omenoita huljutettiin ruokasoodavedessä 15 minuuttia vedellä, tiabendatsolista hävisi 80 prosenttia ja hyönteismyrkystä jopa 96 prosenttia. Hanavedellä huuhtelu ei tutkimuksen mukaan ollut yhtä tehokasta.

 

 

Ruokavirasto sanoo, että hedelmät ja vihannekset kannattaa pestä haalealla vedellä, vaikka pesun vaikutusta jäämiin on vaikea arvioida. On arvioitu, että omenan ja viinirypäleiden kasvinsuojeluainejäämät vähenevät noin 30 % huolellisella pesulla. Se mitä en ollut itse tullut edes ajatelleeksi, on että hedelmissä saattaa olla muiden asiakkaiden flunssapöpöjä. Eli ainakin pahimpaan influenssa-aikaan kannattaa aina pestä hedelmät ja kätensä sen jälkeen kun on käsitellyt hedelmiä. 

 

Mansikka voi sisältää jäämiä penkonatsoli-nimisestä kasvinsuojeluaineesta, jonka sallittu enimmäismäärä on 0,5 mg/kg ja ADI-arvo 0,03 mg/kg rp/päivä. 15-kiloinen lapsi voi syödä niitä turvallisesti 0.9 kg joka päivä loppu elämänsä ajan, vaikka oletettaisiin, että kaikki mansikat sisältäisivät korkeimman sallitun enimmäismäärän verran tämän aineen jäämiä. Lähde: Ruokavirasto

 

Marttaliitto vinkaa, ettei hedelmien ja vihannesten peseminen saippualla tai käsitiskiaineella kuitenkaan kannata. Tällöin puhdistat todennäköisesti bakteerit ja torjunta-aineet hedelmän pinnasta, mutta tuot tilalle puhdistuaineiden sisältämiä kemikaaleja. Melonin kuori esimerkiksi imee itseensä pesuainetta melko nopeasti. Kannattaa siis jynssätä sitrushedelmät ja melonit haalealla vedellä ja tiskiharjalla. 

 

Avokado kannattaa ehdottomasti pestä ennen sen leikkaamista

 

Jopa avokado tulee pestä listeriariskin takia ennen sen leikkaamista. Moni, kuten minä, jättää kuitenkin avokadon pesemättä, sillä eihän kukaan niitä kuoria syö tai edes koske niihin. Yhdysvaltalaisen elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n mukaan listerian riski on kuitenkin avokadoissa yllättävän suuri. Viraston mukaan vuosina 2014–2016 tutkituista avokadoista peräti 17 prosenttia sisälsi listeriaa. Vaikka avokadon kuori on paksu ja suojaa hedelmää torjunta-ainelta, sen epätasaisessa pinnassa saattaa kuitenkin olla haitallisia bakteereja tai jämiä torjunta-aineista. Jos siis leikkaat avokadon halki pesemättä sitä, näitä bakteereja voi päästä veitsen kautta hedelmälihaan. Myös meloneihin pätee siinä mielessä sama kuin avokadoon, että sen kuori tulee pestä koska kuoren bakteerit siirtyvät leikkuuveitsen välityksellä hedelmälihaan.

 

Pesu tiskiharjalla ja haalealla vedellä on paras tapa puhdistaa paksukuoriset hedelmät

 

Tein tänään iltapalaksi guacamolea, ja ensimmäistä kertaa koskaan pesin avokadot ja limet haalealla vedellä. Korianterin ja muut yrtit olenkin aina pessyt, en tiedä miten en ole tullut ajatelleeksi kuorellisten hedelmien pesua. Tämän pohdinnan voisi tiivistää niin, että kannattaa huuhdella juoksevan veden alla aivan kaikki hedelmät, vihannekset ja yrtit. Ja omenat, päärynät, luumut ja muut yksitellen ruokasoodakylpyyn pulahtavat saavat kylpeä jatkossakin. 

 

Toivottavasti tekin opitte jotain uutta kasvisuoja-aineista!

 

Lue myös: Maailman paras guacamole

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Leon on aina ollut valtavan hyvä syömään, eikä hänellä ole koskaan ollut ruokailun kanssa mitään haasteita. Hän aloitti kiinteät kuuden kuukauden ikäisenä sormiruokailulla, ja on ollut siitä asti kovin iloinen ja tyytyväinen mutustelija. Leon syö nyt 1,5-vuoden iässä samaa ruokaa kuin me muutkin, ja olemme olleet tyytyväisiä siihen miten kiltisti ja siististi hän syö nykyään. Usein Leon syö jopa enemmän kuin kolmevuotias isoveljensä, ja laajemmalla repertuaarilla. Joelilla alkoi nimittäin 3-vuoden iässä joku kummallinen nirsoiluvaihe, joka toivottavasti menee vielä ohitse. Emme ole lähteneet mukaan hänen nirsoiluunsa, vaan tarjonneet aina samaa ruokaa mitä muukin perhe syö. 

 

Nam, lemppariani!
Nam, lemppariani!

 

Nyt kun Leonin uhmaikä nostaa selvästi päätään, myös syömisestä on tullut pienimuotoinen show. Ennen niin nätisti syövä Leon on alkanut viskomaan ruokaa lattialle, huutamaan jos ei saa haluamaansa ja tiputtelemaan ruokaa suustaan. Leon haluaa myös syödä haarukalla, mikään muu ei ruokalajista riippumatta käy. Eilen söimme päivälliseksi riisiä katkarapukastikkeella, jota Leon on aina kauhonut suuhunsa lusikalla tyytyväisenä. Nyt hän alkoi heti pöytään istuttuaan huutamaan, koska hänelle oli katettu haarukan sijaan lusikka. Sitten hän noukki katkaravut suuhunsa, ja viskeli soijapavut lattialle. Riisiä ja kastiketta hän lapioi haarukalla suuhunsa, tosin puolet meni ohitse sillä hän ei suostunut käyttämään lusikkaa. Ja aina kun kehtasin tarjota lusikkaa, Leon aloitti hirveän huudon ja alkoi kiskomaan essua pois päältään. Vedin Leonin syöttötuolin hetkeksi kauemmas pöydästä, ja annoin hänen kiukutella hetken ennenkuin vedin tuolin takaisin. Hieman rauhoituttuaan pieni uhmiksemme jatkoi iloisena syömistä, enkä enää uskaltanut ehdottaa hänelle lusikkaa. 

 

No tätä en kyllä syö, lattialle!
No tätä en kyllä syö, lattialle!

 

Yritän pitää mielessä, että pienellä on varmasti uhmansa kanssa rankkaa, eikä hän tahallaan kiukuittele. Ruoanlaitto on meillä koko perheen harrastus, ja haluamme pitää ruokailun positiisivisena kokemuksena jatkossakin. Olemme siksi yrittäneet olla puuttumatta liikaa Leonin ruokailuun, vaikka välillä se onkin hieman vaikeaa. Olemme onneksi tottuneet pienten sormiruokailijoiden aiheuttamaan sotkuun, riisit saa aina pyyhittyä lattialta. Muistan, että esikoisemme kanssa tuli myös vaihe, jolloin hän joutui uhmansa takia kieltäytymään jostain mitä olisi oikeasti halunnut syödä. Silloin teimme niin, että jätimme tuon ruoan hänen kosketusetäisyydelleen, jolloin hän pystyi syömään sen vaivihkaa siitä ensin kieltäydyttyään. Leonin uhma on selkeästi vasta alussa, pitääkin nyt jo miettiä uusis toimintatapoja ruokapöytään, joilla taataan kaikille mukava ruokailuhetki. 

 

Miten teidän uhmis syö?

 

Lue myös: Kaikkiruokaisesta taaperosta uhmaikäiseksi nirsoilijaksi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni tuntuu arastelevan sormiruokailijan viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Ravintolassa tuntuu usein, että muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, saatikka jos he syövät käsillään ja viskovat ruokaa ympäriinsä. Kun kävimme esikoisen kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa hänen juuri aloitettua sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita pieni herra tuli sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienen tahmatassun kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin Joelin sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Vaikka aloittelevalle sormiruokailijan laittaakin essun päälle, ruokaa tuntuu silti menevän kaikkialle muualle kuin mahaan. Monessa ravintolassa henkilökunta tosin tuli sanomaan, ettei mitään huolta ja he kyllä siivoavat, mutta minusta on ihan kohteliasta itse siivoilla jos aiheuttaa ylimääräistä sotkua. 

 

Omat eväät mukana: hernelettuja, lohimuffinssia ja kurkkua
Omat eväät mukana: hernelettuja, lohimuffinssia ja kurkkua

 

Usein ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei alle vuoden ikäiselle ole ravintolassa juurikaan mitään sopivaa syötävää. Ravintolassa-annoksissa on usein todella paljon suolaa, ja rasvaa, emmekä tietenkään uskaltaneet vauvalle sellaista antaa. Meillä oli pojille aina omat eväät mukana, kunnes he täyttivät vuoden. Paras eväs on suolainen muffinssi, blogistani löytyy Porkkana-kanamuffinssin ja Parsakaali-lohimuffinssin reseptit. Teen niitä kerrallaan aina enemmän, ja pakastan. Muffinssit on kiva ottaa pakkasesta ennen kaupungille lähtöä, ja ne saavat rauhassa sulaa kunnes pääsevät ravintolassa lämmitykseen. Luotan aina siihen, että ravintolasta saa lisäksi tilattua pienelle höyrytettyjä kasviksia, tai edes kurkkutikkuja ja tomaattia. Olen onneksi saanut tilattua sormiruokailijalle aina jotain pientä purtavaa listan ulkopuolelta, ja yllättävän harvoin ravintola on edes veloittanut mitään ylimääräistä. 

 

 

Myös matkoilla sormiruokailijalle on yleensä löytynyt jotain purtavaa, ja olen aina kantanut varmuudeksi Ella's Kitchen smoothiepusseja mukanani ulkomaille. Vaikeinta sormiruokailu oli kuitenkin viime kesänä Riiassa. Yhdessä ravintolassa joudun tilaamaan Leonille kanasalaatin, ja riisuin sen niin että jäljelle jäi vain maustamaton kanafile, kurkkua ja tomaattia. Hinta pysyi silti samana, eli päädyimme maksamaan 15 euroa pienen Leonin päivällisestä. Yllä olevassa kuvassa olen onnistunut tilaamaan toisesta ravintolasta Leonille lasten jälkiruoan, josta on riisuttu kaikki sokeri, ja jäljelle jäi hienosti asetellut hedelmät. Ja siis haasteena ei suinkaan ollut kielimuuri, vaan se ettei henkilökunta osannut olla lainkaan luova lyödessään tuotteita kassakoneeseen, ja väittivät useassa ravintolassa, etteivät voi lyödä kassaan mitään muuta kuin kyseisen annoksen... 

 

Kun taitaa lusikan käytön, voikin siirtyä jo puikkoihin
Kun taitaa lusikan käytön, voikin siirtyä jo puikkoihin

 

Nyt kun Leon on jo 1,5 -vuotias, tilaamme hänelle ravintolasta usein oman annoksen. Ja kun meillä on kaksi pientä ruokailijaa aina mukana, niin välillä tilaamme aikuisten annoksen lapsille puoliksi. Tosin suosimme usein sushibuffetteja, sillä kahden kärsimättömän pienen pojan ei tarvitse tällöin odotella ruoan valmistumista. Leonin lemppareita ovat avokadonigirit ja kurkkumakit, kun taas Joel rakastaa miso-keittoa, jota hän ei sen sisältämän suolan takia tosin saa kuin pienen kulhon. Leon osaa syödä itse jo lusikalla, haarukalla syömistä hän vielä harjoittelee, mutta silti hän vaatii aina treenata myös syömäpuikoilla syömistä. 

 

Miten teillä sujuu ravintolassa käynti pienten kanssa?

 

Kommentit (1)

jenna.ma.ma
1/1 | 

Meillä hyvin samanikäinen poika joka ruokailee tällä hetkellä 90 % sormiruokaillen ja vieläpä pääosin käsin. Lusikka ja haarukka unohtuvan hänellä matkasta (jäävät pöydälle tai päätyvät lattialle). Sotkua siis tulee. Tähän mennessä kaikkialla olemme kokeneet itsemme tervetulleeksi, monessa paikassa jopa toivotuiksi ruokailijoiksi. Ulkomailla emme ole käyneet, mutta lapsen ollessa n 9 kk olimme parin yön hotellireissulla kotimaassa ja meidät huomioitiin valtavan hyvin. Iltapuurotkin saimme vauvalle ilman lisämaksua.

Edelleen kannan jonkinverran eväitä pojalle, lähinnä leipäpalaa ja hedelmää, sillä hän on valitettavan ronkeli aina.välillä uuden näköisiä juttuja kohtaan. Tätäkään ei ole katsottu pahalla. Käymme pääasiasda ulkona syömässä päiväsaikaan lounaalla, jolloin tulee valikoitua usen buffet. Buffetista saa usein alle 2 v ilman maksua ruokaa ja saa kerättyä lapselle sopivassa muodossa olevia juttuja 😊

Jenna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulta kysellään usein miten me aloitimme sormiruokailun, ja mitä vinkkejä antaisin uusien sormiruokailijoiden vanhemmille. Niinpä ajattelin kirjoittaa sormiruokailun aloittamisesta vielä tiivistyksen blogiini, vaikka kuopuskin harjoittelee jo lusikalla syömistä. Kumpikin poikamme aloitti kiinteät sormiruokailulla kuuden kuukauden iässä. Tähän asti he nautiskelivat vain äidinmaitoa. Leon seurasi täysin isoveljensä Joelin sormenjäljissä, ja söi saman ensimmäisen aterian, vieläpä samalta Marimekon lautaselta. Kummankin ensimmäinen kiinteä ateria oli höyrytettyä parsakaalia, höyrytettyä porkkanaa ja banaania. Aivan kuin isoveljensä, Leon nappasi ensimmäiseksi parsakaalin suuhunsa ja mutusteli sitä. Kumpikaan pojista ei edes koskenut banaaniin ensimmäisellä asterialla. Erona isoveljeen oli se, että Leonilla ei ollut vielä yhtään hammasta, ja Joelilla oli jo kaksi kuuden kuukauden iässä. Meidän ensimmäinen tutustuminen kiinteisiin meni oikein kivasti. Leon ei kakonut yhtään, ja uskon että ihan millin verran parsakaalia meni jo massuun asti. Pikkuinen ei vielä tuolloin jaksanut istua syöttötuolissa kovin kauaa, joten pidimme alussa ruokailuhetket lyhyinä ja tutustuimme rauhassa eri ruoka-aineisiin. 

 

Esikoisemme ensikosketus kiinteisiin
Esikoisemme ensikosketus kiinteisiin

 

THL suosittelee nykyään, että jos kiinteät aloittaa kuuden kuukauden isässä, uusia ruoka-aineita voi lisätä ruokavalioon melko nopeassa tahdissa. Aluksi kiinteät ruoat vain täydentävät imetystä. Ohjeistuksesssa lukee myös, että vauva imetetään aina ennen ruokailua ja imetyksiä jatketaan yhtä usein kuin aiemmin. Tarjoilin ensimmäisen viikon Leonille siis rohkeasti useita eri ruokia, ja ennakkoluulottomasti hän niitä maisteli.

 

Leonin ensimmäisen viikon menu:

  • Pehmeäksi höyrytetyt kasvikset isoina, kämmeneen sopivina paloina: porkkana, parsakaali, bataatti ja peruna
  • Pehmeät hedelmät: Banaani, avokado, hunajameloni ja vesimeloni
  • Liha/kala: Paistoin Leonille meheväksi jätettyä kananrintaa, ja leikkasin tikuiksi. Leon imeskeli kanoista nesteitä, se kuulema riittää vauvalle. Paistoin hänelle myös nieriää, sitä oli helppo syödä ja maistui hyvin.
  • Viljatuotteet: Kaurapuuroa ja dippauslusikka, puurosta tehdyt apinaeväät
  • Pihvit & munakkaat: Mikromunakas kasviksilla, Kasvispihvit ja Couscousmunakas

 

Leonin ensimmäinen ateria
Leonin ensimmäinen ateria

 

Mitä ennen sormiruokailun aloittamista tarvitaan

 

1. Kunnon taustatiedot

Ennen sormiruokailun aloitusta kannattaa lukea Omin sormin suuhun (Gil Rapley & Tracey Murkett). Kirjassa on hyvin kerrottu sormiruokailun taustaa, miten pääsee alkuun ja mitä tulee tietää ennen sormiruokailun aloittamista. Jos tätä ei saa käsiinsä, niin ymmärtääkseni Marjut Ollilan Simppeliä Sormiruokailua (2018) kirjassa on reseptien lisäksi myös sormiruokailun ABC.

 

2. Valmiudet kiinteiden syömiseen

Sormiruokailussa nyrkkisääntönä pidetään sitä, että vauva itse on valmis aloittamaan kiinteät. Valmiuden merkkeinä yleisesti pidetään sitä, että vauva on kiinnostunut ruoasta, vie itse esineitä suuhunsa ja istuu hyvin tuettuna. Sormiruokailussa on tärkeää, että vauva vie itse ruoan suuhunsa ja istuu pystyasennossa.

 

 

3. Turvallisuus edellä ja ensiaputaidot ajantasalla

Sormiruokailussa on tärkeää, että lapsi istuu pystyasennossa, itse tai kevyesti tuettuna. Vauvan kanssa myös tarjoiltavien ruokien koossa tulee olla tarkkana: älä anna vauvalle kokonaisia pähkinöitä ja leikkaa pienet hedelmät (esim. viinirypäleet, luumutomaatit, kirsikat) puoliksi. Kakominen on aivan normaalia sormiruokailun alkutaipapeella vaikka ruoka lisikin sopivan kokoista, ja tarpeeksi pehmeää. Sormiruokailukirjoissa selitetään hyvin vauvan kakomisen merkitys ruokaillessa, vaikka moni vanhempi tätä pelästyykin. Se, että vauva kakoo syödessään tarkoittaa että hän käsittelee ruokaa suussaan ja varoo ettei vedä sitä henkeen. Jos vauva sen sijaan menee aivan hiljaiseksi ja näyttää hätääntyneeltä, hän tarvitsee apuasi ruoan poistamiseen henkiteistä. Sormiruokailijoiden vanhempien tulee siis tietää miten menetellä jos vauva olisi vaarassa tukehtua. Ensiapukurssin tulisi olla pakollinen mielestäni jokaiselle, ei vain vauvaan liittyen.  

 

4. Iloinen ja rento mieli

Moni kauhistelee sormiruokailua sen aiheuttaman sotkun takia. Tosiasia on, että useimmat vauvat sotkevat joka tapauksessa ja joutuvat jossain iässä harjoittelemaan itsesyömisen taidon. En ole kokenut sotkua ongelmana, lattian ja syöttötuolin saa aina pyyhittyä. Pienen harjoittelijan onnellinen ilme ruokapöydässä, kursailematon suhtautuminen ruokaan ja mahtava ruokahalu kyllä korvaavat sotkusta aiheutuvan mielipahan. Ota siis rennosti, ja anna vauvasi leikkiä ruoalla (näin hän oppii)!

 

Lue myös: 

Maitodietiltä suoraan sormiruokailuun

Vauva-lehdelle antamani vinkit sormiruokailun aloittamiseen

- Hampaattoman sormiruokailijan lempiruoat resepteineen

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Blogiarkisto

2019
2018