Kirjoitukset avainsanalla ravintola

Usein kuulee huhuja, että suomalaiset eivät ole erityisen onnellisia, jos ravintolassa viereen istuutuu lapsiperhe. Itse en ole koskaan saanut osakseni pahoja katseita tai kokenut asenneongelmaa ravintoloiden henkilökunnalta tai muilta asiakkailta. Me käymme usein ulkona syömässä, ja 2- ja 4-vuotiaat melkoisen vilkkaat poikamme kulkevat aina mukanamme. He ovat pienestä pitäen tottuneet käymään ulkona syömässä, mutta se ei tarkoita että he istuisivat hiljaa paikoillaan ja odottaisivat kärsivällisesti ruokaansa. Meitä ei haittaa jos muut asiakkaat ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi syödä kotona, vain koska lapsemme käyttäytyvät ravintolassa kuin lapset. Moni tyrkkää lapselleen padin käteen kanssaruokailijoiden paheksunnan pelossa, mutta me emme halua tehdä niin. Meistä lapset saavat näkyä ja vähän kuuluakin. Osa ravintolassa käyntiä on ruoan odottelu, ja haluamme että lapset oppivat myös odottamaan. Me toki yritämme keksiä lapsille muita virikkeitä - luemme yhdessä ruokalistaa, piirtelemme ja tutkimme ravintolaa. 

 

Vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen?

 

 

Kävimme eilen juhlistamassa anoppini synttäreitä Helsingin keskustassa. Toivoimme pääseväni leikkinurkkauksen viereen istumaan, mutta jouduimme aivan toiseen päähän täpötäyttä ravintolaa. Mieleeni tuli poikien touhuja katsellessani Shitty is the new blackin kirjoitus tottelevaisuudesta: 'Lapseni on hyväkäytöksinen ja tottelevainen – Kuinka paljon voin kiillottaa omaa kruunuani sillä?'  Sarianna kiteytti hyvin, että Suomessa arvostetaan lapsissa kiltteyttä ja hiljaisuutta äärimmilleen. Mutta vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen? Miksi lasten pitäisi olla hiljaa ja näkymättömiä ravintolassa tai muillakaan julkisilla paikoilla? Eiväthän aikuisetkaan ole eikä kukaan niin oletakaan. Siksi annan lastemme ilmaista itseään ja tutkia ympäristöään, kunhan he pitävät desibelit kohtuullisina eivätkä häiritse muita ottamalla heihin itse kontaktia tai riehumalla. 

 

Jälkiruoan aikana lapset istuvat hyvinkin tiiviisti pöydässä


Lasten on hyvä oppia miten julkisilla paikoilla käyttäydytään, ja miten ravintolassa asioidaan. Moni tuntuu kuitenkin arastelevan etenkin pienten lasten viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, varsinkaan jos he syövät käsillään kuten poikamme tekivät 1-vuotiaaksi asti. Kun kävimme poikien kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa heidän juuri aloitettuaan sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita tultiin sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienten tahmatassujen kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin poikien sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Onneksi ravintoloissa toivotaan sotkuisatkin asiakkaat tervetulleeksi, ja monessa paikassa lapset ovat alkaneet saamaan positiivista huomiota henkilökunnalta. Kunhan vain tämän saman rennon asenteen saisi tartutettua meihin vanhempiin!

 

Miten teidän ravintolakäyntinne ovat sujuneet?

 

Lue myös: Sormiruokailijan kanssa ravintolassa

 

Kommentit (3)

Nicola
1/3 | 

Itsekkin olen suht monesti käynnyt vilkkaan erityislapsen kanssa ravintolassa syömässä, ja koskaan ei ole tullut vihaisia katseita tai vastaavaa. Lapsi on oppinut siihen, että käyttäydytään iän mukaisesti julkisissa paikoissa ym. Ja nykyään ei ole enää mitään ongelmia.

Mielestäni lapset oppivat jo pienestä pitäen siihen, että miten ollaan ja käyttäydytään julkisissa paikoissa, kun vain menee ja totuttaa. Meillä nykyään jopa nautitaan ravintolassa olosta, vaikka vielä voisikin odottaa melkein mitä tahansa käytöstä ym.

Sillä mieluusti opetan jo nyt käymään ravintoloissa ja nauttimaan siitä. :)

Vierailija
2/3 | 

Periaatteessa samaa mieltä!
Toisaalta itse menisin lapsilta ns. kiellettyyn ravintolaan hyvin mielelläni :) Tällaisia ravintoloita saisi olla enemmänkin. Ei todellakaan tee harvoina vapaa-hetkinä ystävien kanssa kuunnella taustameluna lapsien kitinää yms. Sitä saan kuulla lähes päivittäin kotona ja minulle se riittää hyvin. Meillä tosi villit pojat myös. Tämän takia emme vie kovin usein omia lapsiamme ravintolaan. Muualle kyllä. Kyllä se on niin ihanaa syödä ilman kirkuvia lapsia, sotkua ja muuta pakettiin tulevaa :) Ja olen samaa mieltä siitä että villi ja voimakas temperamentti on vain hyväksi. En kuitenkaan odota, että muut ihmiset pitäisivät meidän poikien temperamenttipläjäyksistä.

Kaadu
3/3 | 

Samalla tavalla käydään lasten kanssa ulkona syömässä miten ennenkin. Ja kun itse jaksetaan olla valppaina heidän kanssaan saa muutkin asiakkaat ruokarauhan. Ei tarvita padejä vaan me keskustellaan, piirretään ja leikitetään tarvittaes.
Jopa Murussa käytiin heittämässä neljän ruokalajin illallinen 1 ja 3 vuotiaiden kanssa. Ja ei kyllä yksikään muu asiakas katsonut meitä pahalla ravintolan pienistä tiloista huolimatta. Päinvastoin lapsia vaan ihasteltiin! 😊
Lapset ei opi ravintolakäyttäytymistä pelkästään kotona. Ja yhtä suuri oikeus heillä on olla näkyviä ja kuuluvia asiakkaita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Muumimaailman kanssa


Joel on ihan taaperosta ollut suuri muumifani, sillä veimme hänet ensimmäistä kertaa Muumimaailmaan 1, 5 -vuotiaana. Hän ei ollut koskaan vielä katsellut Muumeja televisiosta, mutta Muumimaailman lempeät hahmot joita sai halailla, veivät Joelin sydämen ensihalauksella. Olemme sen jälkeen käyneet Muumimaailmassa joka kesä, viime kesänä kaksi kertaa ja vielä lokakuussa Muumilaakson uudessa syystapahtumassa. Muumimaailman talvi meiltä on vielä kokematta, mutta ehkä ensi talvena nyt kun Leonkin on päässyt tutustumaan Muumeihin. Muumilaaksossa ei tunnetusti ole huolia tai murheita, joten suurin päätös on se missä syödään lounasta ja välipalaa. Siksi halusinkin tässä keskittyä nimenomaan Muumimaailman ravintoloihin, vaikka tarinoita riittäisi kaikesta muusta ikimuistoisesta mitä pojat ovat Muumimaailmassa kokeneet. Saaren pieneen kokoon nähden Muumimaailmasta löytyy todella paljon ravintoloita ja kioskeja, mikä onkin todella tärkeää pienten lasten kanssa seikkaillessa. 
 

Nipsulla on aina aikaa pienille faneille

Viljonkan vohvelit maistuivat päikkäreiden jälkeen

 

Vietimme perjantaina jälleen ihanan päivän Muumimaailmassa. Lähdimme ajamaan Helsingistä klo 11 Naantalia kohti, ja saavuimme Muumimaailmaan kahden pintaan. Koska pojat olivat nukkuneet koko automatkan, nappasimme heti sisäänpääsyportin vieressä sijaitsevasta Viljonkan Vohvelitehtaasta koko perheelle tikkuvohvelit hillolla ja kermavaahdolla. Tämän jälkeen menimme suoraan viereiseen Teatteri Emmaan katsomaan toista kahdesta esitettävästä näytöksestä: Niisku ja suuri lentokilpailu. 

 

 

Pojat Hosulin opissa

 

Aikamme seikkailtuamme ja halittuamme joka ikistä Muumimaailman asukkia useaan otteeseen, lähdimme etsimään päivällistä. Meidän vakioravintolamme Muumimaailmassa on Niiskun Perunatehdas, josta ruoan saa aina nopeasti ja kuumana. Tosin istumapaikkaa joutuu välillä metsästämään jos tarvitsee syöttötuolin. Se mistä pidämme erityisesti on se, että annoksen raskalaiset saa lapsille pyydettäessä ilman lisättyä suolaa ja nakeista on myös kasvisversio. Annokset ovat jättimäisiä, joten pojat söivät puoliksi Niiskun kierreranskalaiset ja vegenakit. Muumimaailmassa on niin paljon nähtävää, että pyrimme syömään mahdollismman nopeasti ja jatkamaan matkaa. Meidän minit ei nimittäin kauaa paikoillaan pysykään. 

 

 

Muumimaailmasta löytyy näiden lisäksi Mamman Keittiö -niminen buffetravintola, jossa kävisimme ehdottomasti jos söisimme lihaa. Olen käynyt kurkkaamassa valikoimaa monta kertaa, ja kotiruokabuffetpöytä näyttää aina houkuttelevalta (joskin lihapainotteiselta). Vieressä sijaitse Pizza & Pasta tarjoilee nimelleen uskollisena lasten lemppareita eli pizzaa ja pastaa. Lähistöllä sijaitsee myös Burger-ravintola, jonka huomasin vasta viimeisimmällä vierailullamme ensimmäisen kerran. Se mikä minua jäi hieman harmittamaan, on ettemme päässeet tänä kesänä avattuun Pannukakkukahvilaan. Emme käyneet täällä kesäsesonkina, ja nyt elokuussa rannalla sijaitseva kahvila oli jo suljettu tältä erää. Tarjolla olisi ollut suolaisia ja makeita pannukakkuja sekä salaatteja. No, onpahan jotain uutta taas ensi kesälle!

 

 
Tiuhti ja Viuhti paljastivat meille mitä matkalaukusta löytyy


Saarelta ei myöskään puutu pientä naposteltavaa, eikä aikuisilta kahvia. Lähellä sisääntuloa sijaitsee Smoothie-baari, josta saa tuoreita hedelmäsmoothieita. Nipsun Putiikin lähellä sijaitsevasta Tiuhtin ja Viuhtin jäätelöbaarista saa jäätelöannoksia sekä irtojäätelöitä. Lisäksi saarelta löytyy Jäätelökahvila, jossa on tarjolla jäätelön lisäksi munkkeja, pientä suolaista ja erikoiskahveja. Ja sokerina kaiken päällä, Mamman Munkki kioskista saa ostettua pieniä, tuoreita sokerimunkkeja mukaan vaikka Emman Teatteriin. Me söimme teatterissa tällä kertaa popcornia, jota myydään hattaroiden ohella Teatteri Emman vieressä olevalla kioskilla.

 

Muumimaailman syksy 2018: Taikuri ja pantteri Teatteri Emmassa

Mini Leon lokakuussa 2018 Hemulin talon portailla

 

Muumimaailmasta löytyy siis varmasti jokaiselle syötävää, eikä tarjontaan ehdi kyllästyä vaikka vierailisi laaksossa kolme kertaa vuodessa kuten eräät. Muumimaailman kesä jatkuu 25.8 asti, jonka jälkeen Muumimaailma sulkee hetkeksi ovensa. Lokakuussa Taikuri saapuu Muumilaaksoon etsimään kadonnutta kuningasrubiiniaan, ja pienet pääsevät kolmena viikonloppuna osallistumaan etsintöihin ja Taikurikouluun. Muumilaakson syksy on 12–13.10., 17.–20.10., 26.-27.10. klo 11–16. Me olimme viime vuonna katsomassa Taikuria, ja aiomme ehdottomasti mennä tänä vuonna uudelleen. Liput tapahtumaan ovat ennakkoon ostettuna 20€, ja osa saaresta on talviteloilla. Teatteri Emmassa pyörii jännittävä näytelmä, jossa esiintyy Taikurin lisäksi hänen pantterinsa ja Mörkö. Suosittelen ehdottomasti varaamaan yhden viikonlopun jo kalenterista Naantalin reissua varten.

 

 

Mikä sinusta on Muumimaailmassa parasta?

 

Lue myös: Muumimaailman syksy - Tuttuja haleja ja uusia taikoja

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Hotel Sveitsin kanssa

Vietimme kesäisen miniloman Hyvinkään Hotel Sveitsissä. Olimme vierailleet viime talvena tässä lapsiystävällisessä hotellissa, ja nyt halusimme tutustua hotelliin kesällä. Hotel Sveitsi on todella monipuolinen hotelli, sillä samasta rakennuksesta löytyy oikea elokuvateatteri, sisäaktiviteettipuisto Super Park ja Sveitsin uimala. Ei siis ihmekään, että hotelli valittiin juuri Suomen parhaaksi lomakeskukseksi. Ajoimme Helsingistä 45 minuuttia Hyvinkäälle ja parkkeerasimme hotellin eteen. Pääsimme suoraan kirjautumaan sisään, ja lähdimme ensiksi tutustumaan huoneeseemme. 

 

Upea, valoisa aula

Leikkipaikka aulassa
 

Yövyimme tilavassa Junior Suite -huoneessa, jonka sisustus oli skandinaavisen kaunis, raikas ja tyylikäs. Junior Suitessa on olohuone sohvalla, nojatuolilla, työpöydällä ja isolla taulutelevisiolla, ja vielä erikseen makuuhuone jossa oli sängyn lisäksi isot vaatekaapit. Junior Suitessa on iso kylpyhuone, johon pääsee kätevästi kummastakin huoneesta. Kauniissa kylpyhuoneessa oli iso kylpyamme, erillinen suihku ja Rituals -sarjan hyväntuoksuiset shampoot, hoitoaineet, kylpyvaahto, käsisaippua ja suihkusaippua. Huoneeseemme oli tuotu Leonille valmiiksi vauvasänky ja  huoneen sohvasta oli tehty Joelille oma iso lisäsänky. Koska Junior Suite on 43 m2, joten huoneeseen jäi vielä hyvin tilaa temmeltää. Kaikissa huoneissa on lisäksi baarikaappi ja Pauligin Cup Solo kahvinkeitin. Keittimellä sai Joelin iloksi tehtyä myös kaakaota.

 

Junior Suiten makuuhuone

 

Kun pojat olivat saaneet tarpeekseen huoneeseen tutustumisesta ja sängyllä pomppimisesta, lähdimme tutustumaan tarkemmin hotellin tiloihin. Hotellin aulassa on iso sohvaryhmä kauniin takan edessä, ja aivan aulasta löytyi myös lapsille leikkinurkkaus, jossa oli mm. piirustusvälineitä, leikkikeittiö, kirjoja ja leluja. Hotellin päärakennuksesta lähtee kaksi käytävää, toinen johtaa Sveitsin uimalaan,  ja toinen Super Parkkiin ja Bio Rex Sveitsiin. Hotel Sveitsin huonehintoihin kuuluu kuntosalin lisäksi ilmainen sisäänpääsy Sveitsin uimalaan, johon pääsee huoneesta kylpytakki päällä sisäkautta vastaanotosta saatu ranneke kädessä. Lisäksi hotellissa toimii Beauty & Wellness Sveitsi, johon olisin hyvin voinut mennä poikien nukutuksen ajaksi rentoutumaan, jos vain olisi tajunnut varata ajoissa hoidon itselleni. Hotellin alueella on lisäksi paljon ulkoilumahdollisuuksia ja puuhaa koko perheelle. Hotellin vieressä sijaitsee SeikkailuSveitsi -niminen koko perheen seikkailupuisto. SeikkailuSveitsissä on 10 puihin rakennettua seikkailurataa kaiken ikäisille, ja ”Suomen jännittävin vaijeriliukurata”. Pojat olivat vielä ihan vähän liian nuoria seikkailemaan, mutta ensi kesänä sitten. 

 

Hotel Sveitsin Ravintola Tila

 

Tilan lankku alkuruoaksi jaettavaksi

 

Söimme illallista hotellin alakerrassa sijaitsevassa viihtyisässä Ravintola Tilassa. Ravintolassa oli yhdellä seinällä hauskat käpytapetit, toisella seinällä metsää ja oravia, ja pöydilläkin oli käpyjä koristeina. Koko lista näytti todella hyvältä, ja vaikka emme mieheni kanssa syö lihaa, valinnanvaraa riitti silti. Tilasimme koko perheelle yhteisen alkuruoan, Lankuta baby -nimisen lankun, josta löytyi savukanaa, vuohenjuustoa ja pikkelöityä retiisiä, parsaa ja kylmäsavulohta, katkarapuja Skagen, sitrusmarinoitua cheddarjuustoa, Åbyn lakritsinäkkäriä ja talon viikunahilloa. Pojat söivät pääasiassa savukanaa ja cheddaria viikunahillolla, ja meille jäi kaikki loput herkut. 

 

Leon ja suolattomat ranskanperunat

 

Valitsimme ensiksi lapsille pääruoat, jotta he pääsevät ajoissa syömään. Otimme kolmevuotiaalle Joelille aikuisten alkuruokalistalta lohikeiton, sillä se on hänen lempiruokaansa. 1,5-vuotias Leon sai itselleen lastenlistalta hampurilaisen suolattomilla ranskalaisilla. Käytännössä Leon söi Joelin lohikeitosta lohta, ja Joel sai hänen hampurilaisestaan puolet. Minä ja mieheni söimme kumpikin hiilillä paahdettua lohta paprika-sahramimajoneesilla, parsalla ja kauden perunoilla.

 

 

Jäkiruokavalinta oli Joelille helppo, sillä hän rakastaa mansikkajäätelöä ja tilasi sitä kaksi palloa. Mieheni halusi testata porkkanakakun, ja minä otin Tilan klassikkoannoksen Pätkis-kakun pätkisjäätelöllä. Meidän kummankin jälkiruoat olivat todella näyttäviä, eikä ulkonäkö pettänyt sillä etenkin porkkanakakku oli aivan suussa sulavaa. Leon sai itselleen pienen hedelmälautasen. Ruoka maistui koko perheelle hyvin, ja pojat jaksoivat yllättävän hyvin istua kanssamme pari tuntia ravintolassa. Pojat juoksivat tosin ennen ruokaa, ja ruokailun lomassa, ravintolan keskellä sijaitsevaan leikkitilaan. 

 

Ihastuttava, mehevä porkkanakakku ravintola Tilan tapaan

Ja pätkis-kakku pätkisjäätelöllä

 

Junior Suite huoneessa oli todella iso kylpyamme, ja päätimme mennä illallisen jälkeen kylpyyn. Joel rakastaa hotellien kylpyammeita, ja siksi otan aina kylpyvaahtoa ja hänen omat hotellitossunsa mukaan. Koska amme oli niin suuri, mahduimme sinne ihan hyvin kaikki ja tämä oli pojista todella hauskaa. Kylvyn jälkeen laitoimme pojat nukkumaan omiin sänkyihinsä, ja siirryimme toisen huoneen puolelle. aikaan. Vaikka huoneiden välissä ei olekaan ovea, huone mahdollisti sen, että pystyimme viettämään omaa aikaa toisen huoneen puolella kun lapset olivat jo nukahtaneet. Istuskelimme kuohuviiniä juoden jättimäisellä Unikulman sängyllämme, söimme suklaata, juttelimme ja kanavasurffailimme. Lapsiperheen parisuhderomantiikkaa parhaimmillaan. 

 

 

Hyvin nukutun yön jälkeen olimme kaikki todella nälkäisiä ja suuntasimme Tilaan aamiaisella. Hotel Sveitsin aamiaiselta löytyi kaikkea mitä aamiaiselta yleensä odotan, ja lämpimiin ruokiin oli selkeästi panostettu. Erityisesti karjalanpiirakoiden lisukkeeksi tarkoitettu munavoi oli positiivinen yllätys, sillä se maistui samalta kuin kotona, eli oli selkeästi voihin tehty. Liian usein munavoi tehdään mauttomaan margariiniin, ja se pilaa koko karjalanpiirakan. Sain koottua kummallekin pojalle hyvän aamiaislautasen, ja Joel sai kauramaitoa lasiinsa. Aamiaisella oli hyvin otettu erikoisruokavaliot huomioon, ja myös vegaanivaihtoehtoja kehotettiin pyytämään tarjoilijalta. Mieleen jäivät myös juuri paistetut croissantit appelsiinimarmeladilla. 

 

 

Kesällä aamiaisella on jäätelötakuu!
 

Hotel Sveitsi on Hyvinkään helmi, jonne kannattaa ehdottomasti hurauttaa pääkaupunkiseudulta. Olin kuullut ennakkoon, että Hotel Sveitsi on lapsiystävällinen. Tämän saman lauseen kuulee usein, ja harmittavan usein se tarkoittaa vain, että ravintolassa on syöttötuoli tai että hotellihuoneeseen saa tilattua vauvansängyn. Hotel Sveitsi on kuitenkin aivan aidosti lapsiystävällinen. Hotellin aulassa on yksi leikkinurkkaus ja toinen löytyy ravintolasta. Ravintolassa on kirjoja, leluja, piirustusvälineet, ja tarroja, joilla pystyy viihdyttämään nälkäisiä lapsosia sillä aikaa kun ruoka valmistuu. Lisäksi Ravintola Tilassa on todella kattava lastenlista. Listalta löytyi kaikkea perusklassikoista erikoisempiin ruokiin, myös vegaanivaihtoehto oli saatavilla. Joel ei ole koskaan ollut lihapullien, spagetti bolognesen tai ranskalaisten ystävä, joten arvostin todella, että listalta löytyi muutakin. Lisäksi saimme vaivatta muokattua lasten annoksia, kun pyysimme ranskalaiset ilman suolaa ja Leonille vain hedelmiä jälkiruoaksi.

 

Kiitos herkullisesta minilomasta Hotel Sveitsi!

 

Kommentit (5)

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Kannattaa testata! Ollaan oltu minilomalla Helsingissä, mutta se aina menee kaupungilla luuhailuksi niin on kiva kun täällä on muutakin puuhaa 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni tuntuu arastelevan sormiruokailijan viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Ravintolassa tuntuu usein, että muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, saatikka jos he syövät käsillään ja viskovat ruokaa ympäriinsä. Kun kävimme esikoisen kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa hänen juuri aloitettua sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita pieni herra tuli sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienen tahmatassun kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin Joelin sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Vaikka aloittelevalle sormiruokailijan laittaakin essun päälle, ruokaa tuntuu silti menevän kaikkialle muualle kuin mahaan. Monessa ravintolassa henkilökunta tosin tuli sanomaan, ettei mitään huolta ja he kyllä siivoavat, mutta minusta on ihan kohteliasta itse siivoilla jos aiheuttaa ylimääräistä sotkua. 

 

Omat eväät mukana: hernelettuja, lohimuffinssia ja kurkkua
Omat eväät mukana: hernelettuja, lohimuffinssia ja kurkkua

 

Usein ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei alle vuoden ikäiselle ole ravintolassa juurikaan mitään sopivaa syötävää. Ravintolassa-annoksissa on usein todella paljon suolaa, ja rasvaa, emmekä tietenkään uskaltaneet vauvalle sellaista antaa. Meillä oli pojille aina omat eväät mukana, kunnes he täyttivät vuoden. Paras eväs on suolainen muffinssi, blogistani löytyy Porkkana-kanamuffinssin ja Parsakaali-lohimuffinssin reseptit. Teen niitä kerrallaan aina enemmän, ja pakastan. Muffinssit on kiva ottaa pakkasesta ennen kaupungille lähtöä, ja ne saavat rauhassa sulaa kunnes pääsevät ravintolassa lämmitykseen. Luotan aina siihen, että ravintolasta saa lisäksi tilattua pienelle höyrytettyjä kasviksia, tai edes kurkkutikkuja ja tomaattia. Olen onneksi saanut tilattua sormiruokailijalle aina jotain pientä purtavaa listan ulkopuolelta, ja yllättävän harvoin ravintola on edes veloittanut mitään ylimääräistä. 

 

 

Myös matkoilla sormiruokailijalle on yleensä löytynyt jotain purtavaa, ja olen aina kantanut varmuudeksi Ella's Kitchen smoothiepusseja mukanani ulkomaille. Vaikeinta sormiruokailu oli kuitenkin viime kesänä Riiassa. Yhdessä ravintolassa joudun tilaamaan Leonille kanasalaatin, ja riisuin sen niin että jäljelle jäi vain maustamaton kanafile, kurkkua ja tomaattia. Hinta pysyi silti samana, eli päädyimme maksamaan 15 euroa pienen Leonin päivällisestä. Yllä olevassa kuvassa olen onnistunut tilaamaan toisesta ravintolasta Leonille lasten jälkiruoan, josta on riisuttu kaikki sokeri, ja jäljelle jäi hienosti asetellut hedelmät. Ja siis haasteena ei suinkaan ollut kielimuuri, vaan se ettei henkilökunta osannut olla lainkaan luova lyödessään tuotteita kassakoneeseen, ja väittivät useassa ravintolassa, etteivät voi lyödä kassaan mitään muuta kuin kyseisen annoksen... 

 

Kun taitaa lusikan käytön, voikin siirtyä jo puikkoihin
Kun taitaa lusikan käytön, voikin siirtyä jo puikkoihin

 

Nyt kun Leon on jo 1,5 -vuotias, tilaamme hänelle ravintolasta usein oman annoksen. Ja kun meillä on kaksi pientä ruokailijaa aina mukana, niin välillä tilaamme aikuisten annoksen lapsille puoliksi. Tosin suosimme usein sushibuffetteja, sillä kahden kärsimättömän pienen pojan ei tarvitse tällöin odotella ruoan valmistumista. Leonin lemppareita ovat avokadonigirit ja kurkkumakit, kun taas Joel rakastaa miso-keittoa, jota hän ei sen sisältämän suolan takia tosin saa kuin pienen kulhon. Leon osaa syödä itse jo lusikalla, haarukalla syömistä hän vielä harjoittelee, mutta silti hän vaatii aina treenata myös syömäpuikoilla syömistä. 

 

Miten teillä sujuu ravintolassa käynti pienten kanssa?

 

Kommentit (1)

jenna.ma.ma
1/1 | 

Meillä hyvin samanikäinen poika joka ruokailee tällä hetkellä 90 % sormiruokaillen ja vieläpä pääosin käsin. Lusikka ja haarukka unohtuvan hänellä matkasta (jäävät pöydälle tai päätyvät lattialle). Sotkua siis tulee. Tähän mennessä kaikkialla olemme kokeneet itsemme tervetulleeksi, monessa paikassa jopa toivotuiksi ruokailijoiksi. Ulkomailla emme ole käyneet, mutta lapsen ollessa n 9 kk olimme parin yön hotellireissulla kotimaassa ja meidät huomioitiin valtavan hyvin. Iltapuurotkin saimme vauvalle ilman lisämaksua.

Edelleen kannan jonkinverran eväitä pojalle, lähinnä leipäpalaa ja hedelmää, sillä hän on valitettavan ronkeli aina.välillä uuden näköisiä juttuja kohtaan. Tätäkään ei ole katsottu pahalla. Käymme pääasiasda ulkona syömässä päiväsaikaan lounaalla, jolloin tulee valikoitua usen buffet. Buffetista saa usein alle 2 v ilman maksua ruokaa ja saa kerättyä lapselle sopivassa muodossa olevia juttuja 😊

Jenna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Blogiarkisto

2019
2018