Kirjoitukset avainsanalla Yleistä

Kävin ystäväni kanssa tänään Messukeskuksessa järjestettävissä Viini ja Ruoka 2019 -messuilla, joka oli tänä vuonna saanut käyttöönsä suuremman alueen. Jätimme viinit tänä vuonna tosin väliin ja keskityimme herkutteluun. Ensimmäisenä messupäivänä oli tuttuun tapaan vielä melko väljää, ja pääsimme maistelemaan vaikka mitä herkkuja. Löysin monta uutta suosikkia, ja tein hyviä ostoksia kotiin ja joululahjoiksi. Tässä messutärppini osastoista, joilla kannattaa ainakin käväistä!

 

Tallipihan suklaapuoti, 1e11

 

 

Tampereella sijaitseva hurmaava Tallipihan Suklaapuoti oli mukana messuilla, ja heidän osastonsa oli ehdottomasti ihanin. Olisin voinut ostaa vaikka koko osaston joululahjaksi. Osastolla oli käsintehtyjä konvehteja, kauniita artesaanisuklaalevyjä, suloisia minisuklaalevyjä ja upea joulukalenteri. Harmittelin, että minulla on jo Lakridsin joulukalenteri, koska muuten olisin ehdottomasti ostanut pieniä suklaalevyjä sisältävän kalenterin. Ostin konvehteja messuilla syötäväksi, ja kaikki valitsemani olivat mielettömän herkullisia. Olen menossa lauantaina piipahtamaan pikaisesti messuilla, ja käyn hakemassa päiväkodin opettajille jotain herkullista Tallipihan Suklaapuodilta. 

 

 

Valion juustopiste, 3b31

 

 

En olisi uskonut Valion pääsevän yllättämään juustoillaan, mutta kävin silti maistelemassa messuilla muutaman heidän juustonsa. Olen kauan valitellut kun kermajuustot eivät maistu juuri miltään, eikä Herkunkaan tiskistä saa nykyään kuin sitä yhtä ahvenanmaalaista. Olen sivuuttanut Valion juustot usein kaupassa, ja maistoin siksi vasta tänään ensimmäistä kertaa heidän Turunmaa-kermajuustoaan. Olen ajatellut kaikkien Valion juustojen maistuvan Oltermannilla, joten Turunmaa oli erittäin iloinen yllätys. Myös kiteinen, kauan kypsytetty kristallinen Keisarinna-gouda muistutti etäisesti lempijuustoani Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Nyt tiedän mihin katseeni suuntaan ensi kerran kaupan juustohyllyllä.

 

Maku Kitchen Life, 3d11

 


Meillä on ahkerassa käytössä Makun suloiset creme brulee kipposet. Tosin käytämme niitä poikien välipalojen tarjoiluun, pähkinäkippoina tms. Olin päättänyt ennakkoon jo, että haen niitä messuilta lisää. Mukaan tarttui tämän lisäksi ohukaispannu, kaunis musta ritilä pannun alle, pienet kupit, joita tarvitsemme sushin kanssa soijalle. Ihastelin myös suloisia minipatoja, kauniin mustia lautasia ja pyörivää tarjotinta. Kannattaa kurkata ennakkoon firman verkkosivuilta mitä haluaisi ostaa, koska itse ainakin viestin osastolla aivan liian kauan.

 

Halvan Karkkiklubi, 2c51

 


Rakastan lakuja, joten suuntasin Halvan pisteelle. He olivat kattaneet hauskan maistelubuffetin, johon jonotin mielelläni pari minuuttia. Pääsin maistelemaan heidän uutuuksiaan, kuten Creme bruleen ja glögin makuisia lakuja. Tiesitkö, että Vanhat autot löytyvät nykyään myös pussista, sokerissa dipattuina?

 

Foodinin osasto, 1c11

 

 

Olin viime viikonloppuna I love me -messuilla, ja ostin Foodinin osastolta jo miltei kaiken mitä tarvitsemme. Tällöin mukaan tarttui chia-siemeniä, saksanpähkinöitä, mausteita ja viherjauhetta. Hamstrasin myös heidän ihania raakasuklaitaan. Osallistuin keväällä Kalle Naatulan pitämään ”Raakasuklaan viinikaverit” tastingiin, jossa pääsin maistelemaan Naatulan parittamia Foodinin raakasuklaita ja viinejä. Tastingistä jäi monta uutta suosikkia lempparini on vaaleahko Coconut milk -raakasuklaa. Tänään ostin mainion kurpitsansiemenöljyn, joka maistuu aivan paahdetuilta kurpitsansiemeniltä. Sillä on vaikka ja mitä terveysvaikutuksia, mutta ostin sen ihan puhtaasti maun vuoksi ja aion käyttää sitä salaateissa tuomaan makua. 

 

Maukkaita messuja!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein kuulee huhuja, että suomalaiset eivät ole erityisen onnellisia, jos ravintolassa viereen istuutuu lapsiperhe. Itse en ole koskaan saanut osakseni pahoja katseita tai kokenut asenneongelmaa ravintoloiden henkilökunnalta tai muilta asiakkailta. Me käymme usein ulkona syömässä, ja 2- ja 4-vuotiaat melkoisen vilkkaat poikamme kulkevat aina mukanamme. He ovat pienestä pitäen tottuneet käymään ulkona syömässä, mutta se ei tarkoita että he istuisivat hiljaa paikoillaan ja odottaisivat kärsivällisesti ruokaansa. Meitä ei haittaa jos muut asiakkaat ovat sitä mieltä, että meidän pitäisi syödä kotona, vain koska lapsemme käyttäytyvät ravintolassa kuin lapset. Moni tyrkkää lapselleen padin käteen kanssaruokailijoiden paheksunnan pelossa, mutta me emme halua tehdä niin. Meistä lapset saavat näkyä ja vähän kuuluakin. Osa ravintolassa käyntiä on ruoan odottelu, ja haluamme että lapset oppivat myös odottamaan. Me toki yritämme keksiä lapsille muita virikkeitä - luemme yhdessä ruokalistaa, piirtelemme ja tutkimme ravintolaa. 

 

Vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen?

 

 

Kävimme eilen juhlistamassa anoppini synttäreitä Helsingin keskustassa. Toivoimme pääseväni leikkinurkkauksen viereen istumaan, mutta jouduimme aivan toiseen päähän täpötäyttä ravintolaa. Mieleeni tuli poikien touhuja katsellessani Shitty is the new blackin kirjoitus tottelevaisuudesta: 'Lapseni on hyväkäytöksinen ja tottelevainen – Kuinka paljon voin kiillottaa omaa kruunuani sillä?'  Sarianna kiteytti hyvin, että Suomessa arvostetaan lapsissa kiltteyttä ja hiljaisuutta äärimmilleen. Mutta vaikka moni tuntuu haluavan hiljaisen, rauhallisen ja tottelevaisen lapsen, moniko haluaa loppupeleissä kasvattaa sellaisen aikuisen? Miksi lasten pitäisi olla hiljaa ja näkymättömiä ravintolassa tai muillakaan julkisilla paikoilla? Eiväthän aikuisetkaan ole eikä kukaan niin oletakaan. Siksi annan lastemme ilmaista itseään ja tutkia ympäristöään, kunhan he pitävät desibelit kohtuullisina eivätkä häiritse muita ottamalla heihin itse kontaktia tai riehumalla. 

 

Jälkiruoan aikana lapset istuvat hyvinkin tiiviisti pöydässä


Lasten on hyvä oppia miten julkisilla paikoilla käyttäydytään, ja miten ravintolassa asioidaan. Moni tuntuu kuitenkin arastelevan etenkin pienten lasten viemistä ravintolaan, ja ymmärrän kyllä. Muut ruokailijat eivät ole kovin innoissaan jos viereisessä pöydässä istuu meluavia lapsia, varsinkaan jos he syövät käsillään kuten poikamme tekivät 1-vuotiaaksi asti. Kun kävimme poikien kanssa ensimmäisiä kertoja ravintolassa heidän juuri aloitettuaan sormiruokailijan uransa, sotku oli tosiaan melkoinen. Meillä oli usein omat eväät mukana, joita tultiin sitten levittelemään pöydälle ja lattialle. Koska käymme mielellämme ulkona syömässä, emme antaneet pienten tahmatassujen kuitenkaan estää ravintolassa käyntiä. Pidin vain huolen, että siivosin poikien sotkut lähtiessämme. Kannoin aina mukana wet wipes -puhdistusliinoja, ja poimin hysteerisenä ruokaa lattialta sitä mukaa kun sitä tippui. Onneksi ravintoloissa toivotaan sotkuisatkin asiakkaat tervetulleeksi, ja monessa paikassa lapset ovat alkaneet saamaan positiivista huomiota henkilökunnalta. Kunhan vain tämän saman rennon asenteen saisi tartutettua meihin vanhempiin!

 

Miten teidän ravintolakäyntinne ovat sujuneet?

 

Lue myös: Sormiruokailijan kanssa ravintolassa

 

Kommentit (3)

Nicola
1/3 | 

Itsekkin olen suht monesti käynnyt vilkkaan erityislapsen kanssa ravintolassa syömässä, ja koskaan ei ole tullut vihaisia katseita tai vastaavaa. Lapsi on oppinut siihen, että käyttäydytään iän mukaisesti julkisissa paikoissa ym. Ja nykyään ei ole enää mitään ongelmia.

Mielestäni lapset oppivat jo pienestä pitäen siihen, että miten ollaan ja käyttäydytään julkisissa paikoissa, kun vain menee ja totuttaa. Meillä nykyään jopa nautitaan ravintolassa olosta, vaikka vielä voisikin odottaa melkein mitä tahansa käytöstä ym.

Sillä mieluusti opetan jo nyt käymään ravintoloissa ja nauttimaan siitä. :)

Vierailija
2/3 | 

Periaatteessa samaa mieltä!
Toisaalta itse menisin lapsilta ns. kiellettyyn ravintolaan hyvin mielelläni :) Tällaisia ravintoloita saisi olla enemmänkin. Ei todellakaan tee harvoina vapaa-hetkinä ystävien kanssa kuunnella taustameluna lapsien kitinää yms. Sitä saan kuulla lähes päivittäin kotona ja minulle se riittää hyvin. Meillä tosi villit pojat myös. Tämän takia emme vie kovin usein omia lapsiamme ravintolaan. Muualle kyllä. Kyllä se on niin ihanaa syödä ilman kirkuvia lapsia, sotkua ja muuta pakettiin tulevaa :) Ja olen samaa mieltä siitä että villi ja voimakas temperamentti on vain hyväksi. En kuitenkaan odota, että muut ihmiset pitäisivät meidän poikien temperamenttipläjäyksistä.

Kaadu
3/3 | 

Samalla tavalla käydään lasten kanssa ulkona syömässä miten ennenkin. Ja kun itse jaksetaan olla valppaina heidän kanssaan saa muutkin asiakkaat ruokarauhan. Ei tarvita padejä vaan me keskustellaan, piirretään ja leikitetään tarvittaes.
Jopa Murussa käytiin heittämässä neljän ruokalajin illallinen 1 ja 3 vuotiaiden kanssa. Ja ei kyllä yksikään muu asiakas katsonut meitä pahalla ravintolan pienistä tiloista huolimatta. Päinvastoin lapsia vaan ihasteltiin! 😊
Lapset ei opi ravintolakäyttäytymistä pelkästään kotona. Ja yhtä suuri oikeus heillä on olla näkyviä ja kuuluvia asiakkaita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

4-vuotiaalla esikoisellamme on ilmaantunut syksyn aikana kummallinen tapa vaatia aina "jotain pientä" kotona ennen päiväkotiin lähtöä. Ja jos Joel saa jotain pientä, niin pieni Leon haluaa myös. Toisaalta en haluaisi antaa pojille mitään aamiaisen alkuruokaa kotona ennen päiväkotiin lähtöä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että Joelilla on jo vähän nälkä kun hän herää seitsemältä ja aamiaista saa vasta kasilta. Niinpä olen yrittänyt varata aamuiksi jotain pientä, terveellistä naposteltavaa pojille. Kaukana on valitettavasti ne päivät kun pojille vielä maistui pelkät maissinaksut.

 

 

Meidän aamiaisen alkuruoat:

  1. Omenaviipaleet
  2. Cashew-pähkinät
  3. Viinirypäleet
  4. Rusinat
  5. Riisi- tai maissikakut
  6. Apinaeväs (miinuksena, että joutuu paistamaan edellisenä iltana)
  7. Naposteluporkkanat
  8. Banaaniviipaleet, joiden välissä maapähkinävoita (maistuu mamallekin)

 

Mama, tämähän on apinaeväs naamioituneena keksiksi!


Nyt olemme hieman yrittäneet päästä tästä aaamupalan alkuruoasta eroon. Sanoin esikoisellemme eilen aamulla, että nyt ei oteta mitään pientä, vaan lähdetään päiväkotiin syömään mannapuuroa. Hän oli niin järkyttynyt, että pyysi edes xylitol-pastillia. Annoin hänelle Herra Hakkaraisen, ja hän oli ihan tyytyväinen siihenkin. Ilmeisesti meillä alkaa siis tulemaan napostelusta tapa, joten on ihan hyvä hillitä aamuista napostelua hieman. Silti kun torstaisin päiväkodissa on vain leipää aamupalaksi puuron sijaan, annan pojille mielelläni aamuisin illalla tekemääni apinaevästä tai banaanidominoita.


Terveelliset banaanidominot

 

Onko teille muodostunut samanlainen tapa? Mitä teillä napostellaan?

 

Lue myös: Sormiruokailijan mustikkaiset puuromuffinssit ylijäämäpuurosta

 

Kommentit (9)

Miaw
1/9 | 

Meillä on samaan tapaan tätä jonkin pienen suupalan pyytämistä joinain aamuina ja toimivaksi on meillä todettu pieni lusikallinen hunajaa. Saa sen verran energiaa, että jaksaa kävellä puolisen kilometriä päiväkodille ja toisaalta olen ajatellut, että ehkä hunaja karkottaa vähän jopa flunssaa. :)

Vierailija
2/9 | 

Kyllä, mutta päiväkotiin lähtö oli jo klo 5 että syytäkin oli saada jotain pientä syötävää ennen kasin aamupalaa. Pala leipää ja juotava jogurtti/smoothiepussi matkaan.
Teidän tilanteessa kuitenkin kuulostaa hyvältä katkaista tuo kierre kun aamupala on jo tunnin päästä heräämisestä kuitenkin. :)

Vierailija
3/9 | 

Meillä syödään melkein joka aamu kaksi aamupalaa. En ole nähnyt tätä mitenkään erityisen huonona, muuten meillä ei napostella juuri lainkaan.

Apinaevästähän voi myös pakastaa. Meidän tyypit syö jäisenä ...

Vierailija
4/9 | 

Vien lapset pääsääntöisesti hoitoon klo 6 ja aamupala päiväkodissa on klo 8. Minusta tuo on lapselle liian pitkä aika odotella ruokaa, joten saavat esim. banaanin tai yhden leivän ennen lähtöä, eli reilu kaksi tuntia ennen aamupalaa. Joskus satunnaisesti päiväkotiin meno on klo 8 ja lapset heräävät klo 6-7 omaan tahtiin, tuolloin en anna "alkupaloja".

Vierailija
5/9 | 

Meillä syödään aamupala aina kotona. Päiväkodissa lapsi saa itse päättää syökö uudelleen vai jättääkö välistä. Yleensä pk:ssa on pelkkää puuroa tarjolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olimme heinäkuun alussa viikon Kreikassa, ja 4-vuotias esikoisemme huuteli aina hotellin aamiaisella pekonin ja nakkien perään. Tästä tekee erikoista se, ettemme koskaan syö kotona lihaa eikä aamiaispöydästä löydy kyseisiä herkkuja. Minä ja mieheni emme ole syöneet punaista lihaa, kanaa tai muita lintuja vuosikymmeneen. Syömme kuitenkin vielä kalaa ja äyriäisiä, mikä helpottaa elämää huomattavasti, vaikka hieman kalvaakin omatuntoa. En tiedä mistä Joel on siis keksinyt haluavansa nakkeja ja pekonia, mutta emme ole halunneet häneltä niitä kieltää satunnaisesti hotelliaamiaisilla tai isovanhempien luona kyläillessä.
 

Esikoisemme ei syö myöskään päiväkodissa lihaa, hänellä on siellä kasvis-kalaruokavalio. Päiväkotimme ihanat hoitajat ovat todella tarkkoina, että Joel saa kauramaitoa ja kasvisruoan jos muilla on lihavaihtoehto. Oli siksi hieman noloa, kun olimme päiväkodin kevätriehassa ja menimme päiväkodin johtajan operoimalle grillille hakemaan pojille välipalaa. Joel alkoi heti huutelemaan tapansa mukaan "Makkaraa!"  Päiväkotimme johtaja tarjosi grillaavansa Joelille soijanakin, ja oli melko hämillään kun sanoimme, että Noah voi syödä normaalin nakin, kun niitä kerta on jo valmiina. 

 


 

Miksi sormiruokaresepteissäni on lihaa?
 

Suurimmassa osassa blogini alle vuoden ikäiselle tarkoitetussa sormiruokareseptissäni on jauhelihaa tai kanaa. Miksi olen syöttänyt kummallekin pojalleni lihaa heidän vauvavuotenaan vaikkemme syö sitä itse? Syynä on hieman laiskuus ja enemmän epävarmuus - en ollut perehtynyt aiheeseen tarpeeksi jotta olisin uskaltanut riisua vauvan ruokavaliosta mitään omatoimisesti. Minun olisi pitänyt käydä ravitsemusterapeutilla juttelemassa, ja huolehtia, että vauva saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit muualta. Moni vegaanivanhempi ruokkii lapsensa vauvasta pitäen menestyksekkäästi vegaaniruokavaliolla, itselläni ei vain riittänyt siihen resursseja. Ja koska syömme itse myös kalaa, en tiedä tarpeeksi vegaaniruokavaliosta enkä halunnut ottaa mitään riskejä poikien kasvuun ja kehitykseen liittyen. Lisäksi sormiruokareseptit oli tarkoitettu vain perheen vauvalle, ja muu perhe söi eri ruokaa. Nyt kun syömme kaikki samaa, olen jättänyt kokonaan lihatuotteet kaupan hyllyyn. Pojat syövät siksi D-vitamiinin lisäksi B12-vitamiinia, jota saa lähinnä eläinperäisistä ruoka-aineista.

 

Joelin vakio aamiainen hotellissa: Pekonia, nakkeja ja karjalanpiirakkaa


Kun Joel huutelee pekonia hotelliaamiaisella tai  grillattua makkaraa jossain tapahtumassa, hän saa sen vaikka mökillä grillaammekin koko perheelle soijanakkeja. Voi vaikuttaa tekopyhältä, mutta emme väitäkään olevamme kasvissyöjiä tai varsinkaan vegaaneja, sillä syömme mereneläviä ja herkuttelemme juustoilla. En vain itse halua syödä lihaa, enkä tee siitä perheellemme ruokaa. Pojat saavat sitten isompana päättää haluavatko syödä lihaa vai eivät, mutta emme ala kotiin sitä edelleenkään ostamaan. On helpompaa kun koko perhe on samalla ruokavaliolla, ja Joel rakastaa erilaisia palkokasveja ja tofua. 

 

Syökö teillä koko perhe samoja ruokia?

 

Lue myös: Vegaaniset Beyond Meat 'lihapullat' 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: sormetsuuhun@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Blogiarkisto

2019
2018