Minä odottaessani esikoistamme, 7. kuulla. Kuva: Nina Dodd

Tehtyäni positiivisen raskaustestin joulukuussa 2014 aloin innolla kuulostelemaan perinteisiä raskausoireita. Niitä ei kuitenkaan kuulunut, ja olisin oloni puolesta voinut unohtaa olevani edes raskaana. Olin aivan varma, että pahoinvointi kuitenkin vaanii nurkan takana ja kannoin aina mukanani lentokoneesta pihistämääni paperista oksennuspussia. Aamupahoinvointia ei koskaan kuulunut, mistä olin todella kiitollinen. Minua ei myöskään kuvottaneet erityisemmin mitkään hajut, ja ainoa raskausmielihaluni oli kaurapuuro ja päärynät. 
 

Lapsettomana, hyvävointisena odottajana ehdin myös huolehtimaan itsestäni. Kävin kahdeksannelle kuulle asti salilla, ja aloitin kuudennen raskauskuukauden kohdalla minulle laaditun raskausajan saliohjelman. Kävelin myös päivittäin, ja tunsin olevani elämäni kunnossa. Ehdin hyvin valmistelemaan kotia pikkuisen tuloon, ja energiaa riitti vaikka mihin. Loppuraskaudessa aloin puolestaan kauhulla odottamaan kivuliaita harjoitussupistuksia, ja kuuman kesän turvottamia nilkkoja. Yllätyksekseni näitäkään ei kuulunut, ja ensimmäiset supistukset johtivat pojan syntymään. Selvisin ensimmäisestä raskaudestani siis ilman mitään perinteisiä raskausrasitteita, vastoin ennakkodotuksiani ja lukemaani. 
 

Minä odottaessani kuopustamme 7. kuulla. Kuva: Riku Nikkilä
 

Toinen raskauteni oli siinä mielessä myös helppo, sillä selvisin ilman aamupahoinvointia, turvotuksia tai liitoskipuja. Mutta huomasin, että olin Leonia odottaessani paljon huonommassa kunnossa fyysisesti kuin odottaessani esikoista. Olo oli ajoittain todella tukala, ja maha kasvoi paljon suuremmaksi kuin esikoista odottaessani. Jouduin myös sokerirasituskokeeseen, toisin kuin Joelin kanssa. Yhteisen kesälomamatkamme jälkeen olin aivan varma, että joudun tällä kertaa jäämään töistä aiemmin äitiyslomalle järkyttävien lonkkakipujeni takia. Kivut loppuivat onneksi pian Joelin palatessa kesälomalta päiväkotiin.

Uskon ensimmäisen raskauteni olleen niin helppo toiseen verrattuna, koska ehdin ja pystyin harrastamaan liikuntaa koko raskauden ajan. Mitkä kaikki seikat olivat eri tavalla odottaessani kuopusta?

  1. Unen määrä - Odottaessani esikoista sain nukkua ihan niin paljon kuin huvitti, ihan koska vaan halusin. Taaperon äitinä olin jo kärsinyt aikataulutetummasta uniajasta pari vuotta, enkä siis saanut mahdollisuutta nukkua päikkäreitä.
  2. Liikunnan määrä - Esikoista odottaessani olin hyvässä fyysisessä kunnossa jo ennen raskautta, ja jatkoin liikuntaa koko raskausajan. Kuopusta odottaessani kävin salilla ehkä kerran viikossa, ja kävelytkään eivät oikein onnistuneet taaperon kanssa, joka ei malta istua rattaissa.
  3. Imetys - Imetin esikoistamme viidennelle raskauskuulle asti. Joel lopetti ihan itsekseen rinnalla käymisen ollessaan kolme kuukautta vaille 2-vuotias. Imetys ei kuitenkaan aiheuttanut minulle mitään ylimääräisiä supistuksia, ja vähän toivoin pääseväni tandemi-imettäjäksi. 
  4. Taaperon perässä pysyminen: En joutunut esikoista odottaessani kyykkimään koko ajan, juoksemaan taaperon perässä ja toisinaan jopa kantamaan 12-kiloista taaperoa. Huomasin, että alaselkäni kipeytyi todella nopeasti ja lonkkiini sattui.


Haikeudella katson kun pieni Leon-vauvani kasvaa kasvamistaan, ja vauvavuosi loppuu neljän kuukauden päästä. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että kaksi lasta on meille täydellinen lapsiluku. Ja en edes halua tietää millainen kolmas raskauteni olisi, kun nyt olen varmasti vielä huonommassa fyysisessä kunnossa kuin kuopusta odottaessani. 


Oliko raskaus sinun elämäsi parasta aikaa?
 

💗  Seuraathan meitä myös Facebookissa ja Instagramissa 💗 

Kommentit (7)

M-E
1/7 | 

Itselläni aivan sama kokemus ensimmäisestä raskaudestani. Oli vaikea uskoa, että odotan lasta, koska mitään "perinteisiä" oireita ei ollut. Raskauden loppuvaiheessa minulla oli vähän närästystä, mutta siinä se. Toista lasta meillä ei ole, eli en tiedä mikä mahdollisesti muuttuisi sitten. :) 

Merimiehen vaimo
2/7 | 

Raskauteni olivat aivan kamalia. Tytärtä odottaessa oksensin aamusta iltaan koko raskauden. Paino ei noussut ja kaikki etoi. Tiputus ehti tulla tutuksi rajujen oksentamisten seurauksena. Yök. Kuopuksen raskaus oli taas muuten Ok, mutta liitoskivut veivät liikkumisesta kaiken ilon. Toiset hehkuvat raskauden aikana, itse en todellakaan hehkunut.

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Kurjaa, ettet kummallakaan kerralla päässyt "helpolla". Niinhän se vanhempi sukupolvi sanoo, että tyttöä odottaessa tulee pahemmat raskausoireet :-D 

Vierailija
3/7 | 

Esikoistani odottaessa 2014, oksensin j oksensin. Tiputus oli tuttua ja kävelemään pystyin ehkä 100metriä ilman oksentamista. Paino putosi 7kg odotuksen aikana. Sain levätä ja nukkua miten halusin. 2017 odottaessani toista pahoinvointi iski vielä rajumpana (toki uskon tähän vaikuttavan myös se, että levätä en saanut aina ja tyttären kanssa piti puuhailla), oksensin 6kk odotusjasta ja laihduin 14 kg. Ei ollut elämäni ihaninta aikaa, vaikka tuloksena onkin kaksi täyttä helmeä.

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Hui, tuossa tilassa ei kyllä pysty edes miettimään liikuntaa! Voin vain kuvitella miltä tuntuu olla taaperon palveluksessa huonovointisena puoli vuotta :-0 Mutta lopputulos tosiaan <3

Vierailija
4/7 | 

Ekat 13 vko raskaudesta meni ilman suurempia, toki pahoinvointia oli pitkin päivää ja kahvi ja raaka liha etoivat totaalisen pahasti, mutta pystyin muuten elämään normaalia elämääni. viikolta 13:sta sain totaalisen liikuntakiellon joka kesti loppuun asti. mitään en saanut tehdä enkä missään käydä, poikkeuksena lääkärissä ja neuvolassa käynnit joita oli monta kertaa kuukaudessa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogin reseptit ovat muuttaneet osoitteeseen: https://ninajaminit.vaikuttajamedia.fi  Nähdään siellä!

***

Ruokaa rakastava blogi, jossa kahden pienen kulinaristin äiti kokkaa perheelleen kasvisruokapainotteisesti. Arvostamme yhdessä syömistä, lasten kanssa ruoanlaittoa, ja toisinaan myös lapsiystävällisiä ravintoloita. Eniten harmittaa 2-vuotiaan uhmainen nirsous ja sitruuna jälkiruoassa. Jaan kanssanne perheemme lempiruokien reseptejä, nopeita arkiruokia ja jälkiruokia unohtamatta.

Saat meidät kiinni: ninajaminit@gmail.com 


Löydät meidät myös Instagramista ja Facebookista

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram