Isäkuukausien Tuomas ripittäytyi tämän postauksen facebook-kommenteissa tunnustamalla, että koko vauva-arjesta nauttimisen sijaan hän toivoo vanhempien nauttivan vauvan ensimmäisistä viikoista. Ne menevät aina niin hujauksessa, että harvoin ehditään pysähtyä hetkeen. Tuo on kyllä totta ja se sai minut miettimään meidän perheen ensimmäisiä viikkoja.

Voiko vastasyntyneiden teho-osastolla nauttia ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa?

Meidän sairaala-aika kesti tasan kolme viikkoa syntymästä eli viikoista 33+5 viikoille 36+5 saakka. Noihin viikkoihin mahtuivat kyllä lähestulkoon kaikki tunteet, joita maa päällään kantaa. Ajatuksena koko teho-osasto on pelottava eikä sinne missään nimessä haluaisi 'joutua'. Siitä huolimatta, meillä aika sisälsi paljon ilon ja onnen hetkiä, naurua ja helpotusta! Nauttiminen olisi ehkä hieman liioiteltu kuvaus, mutta joku sanan lähisukulainen voisi sopia. 

Uusi tilanne tuntui hurjalta – enää apu ei ollutkaan napin painalluksen päässä.

Jättäessämme sairaalan taaksemme Kipinä painoi noin 2,2kg. Nenämahaletku ja puntari kotiutuivat mukana. Mukana kotiutuivat myös jännitys ja ikävä. Uusi tilanne tuntui hurjalta – enää apu ei ollutkaan napin painalluksen päässä. Kolmen viikon aikana myös ehti kiintyä hoitajiin. Kolmeen viikkoon mahtuu monta hoitajien työvuoroa ja niiden aikana ehtii jauhaa monet muutkin jutut kuin vain vauvaan liittyvät. Ja ihan rehellisesti – miten tuollaisiin ihmisiin ei kiintyisi? He lohduttivat, kun imetysyritys meni pilalle. He kannustivat, kun uskaltauduin kylvettää Kipsua ensimmäistä kertaa. He jakoivat salaisuuden kanssani, kun järjestin miehelleni ylläysvarpajaiset. 

Koon 40 haalari.
Koon 40 haalari.

Sanoisin siis, että sairaalassakin voi iloita vauva-ajan ensimmäisistä viikoista. Tietynlainen yksityisyys ehkä puuttui, mutta tilalla oli muun muassa ihania lääkäreitä ja hoitajia ja heidän tukensa. Jostain kumman syystä aika on kullannut tuon ajan täydellisesti. Sieltä muistan vähiten huonoja hetkiä! 

Ehkä tälläkin kertaa mieli suojelee kantajaansa ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Murmelin äiti
1/2 | 

Mun poika syntyi 24+5 ja vajaa. Kolmen viikon iässä jouduttiin elvyttämään ja siitä pari viikkoa jännitettiin että selviääkö hengissä. Siinä ei varsinaisesti voinut nauttimisesta puhua. Kolme kertaa ehtisin pitämään kengurussa ennen takapakkia. Koko sairasla-aika kesti 4kk.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oi kauheeta <3 Siis aivan hirveetä, kaikille! 4kk on aivan tajuttoman pitkä aika ja varsinkin jos/kun koko ajan joutuu jännittämään :( Miten teillä nyt voidaan?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018