Ei hätää people, komento takaisin! Kiitos Internetin ihmeellisen maailman, olen tullut tulokseen, että Kipsun mystiset menkkaoireet ovat eroahdistusta. Tuskin oon ainut, joka sanan kuullessaan miettii, että miten ero voi ahdistaa kun viettää 24/7 lähekkäin, mutta totta se on. Vauvaa ahdistaa se, että hän ymmärtää olevansa oma yksilönsä - erillinen olento isistään ja äidistään. 

Vauvani on aina ollut melko itsenäinen heppu. Hän viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen, vaikka ei olisi lelujakaan lähellä - sukathan esimerkiksi ovat myös mahtava leikkikalu! Kipsu ei myöskään tapaa koskaan itkeä 'turhasta' eikä ole turhan nirso ruuan päälle. Onneksi nykyään (ei enää niin tuoreille) äideillekin on erilaisia appeja, joiden avulla pääsee kärryille, mitä sielä vauvan pienessä päässä tällä kertaa on meneillään. Omani kuvaili vauvan uudet piirteet täydellisesti ja tulkitsi niiden olevan osa kehitykseen kuuluvaa eroahdistusta. Miten ennen on pysytty järjissään ilman tällaisia tietopankkeja? 

- Vauva tajuaa, että jos vanhemmat lähtevät ovesta, he saattavat mennä kauaskin. Se pelottaa. (check!)

- Lapsi pelkää, että hänet hylätään. (sopii käytökseen eli check!)

- Ujostelee vieraita ihmisiä (check!)

- Nukkuu huonosti ja vaikuttaa näkevänsä painajaisia (check!)

- Menettää ruokahalunsa (check!)

Tää ahdistus on jännä. Ihan selvästi vauva reagoi siihen, kun katoan näkyvistä. Sillä ei ole väliä menenkö nurkan taakse vai kauppaan - itku tulee.

Tää ahdistus on jännä. Ihan selvästi vauva reagoi siihen, kun katoan näkyvistä. Sillä ei ole väliä menenkö nurkan taakse vai kauppaan - itku tulee. Kun juoksen takaisin hänen luokseen itku muuttuu hymyksi ja kaikki on taas hyvin. Hauskaa, miten noinkin pieni osaa pomottaa. Ja me vanhemmat tietty tanssitaan pillin mukaan! Yöunille nukahtaakseen vauva tarvitsee äidin tai isin naaman 3 sentin päähän ja tätä sitten kynsitään ja revitään. Me otamme iskut vastaan ja laastaroimme haavat aamulla. Mä sentään käytän silmäläppiä öisin, mutta T joutuu vain toivomaan, että silmiä ei kirjaimellisesti revitä päästä.

Appin (Preglife nimeltään) mukaan tämä vaihe (jee, äitien lempparisana ;) ) kestää noin 3 viikkoa ja sitten pitäisi tulla hieman seesteisempi kehitysvaihe. Innolla odotan! Siihen asti treenaan vielä ylävartalolihaksia vauvaa kantamalla ja ongelmanratkaisukykyä pohtimalla, kuinka saan tehtyä itselle ruokaa samalla kun vauva kaipaa silitystä. Tämä oli kehitysvaihe vanhemmillekin siis. Todella kuluttavaahan tää on. Ei  pääse edes vessaan yksin ilman, että vauva itkee oven  takana ja yöt ovat olleet nyt ihan katastrofaalisia osaksi varmasti myös johtuen muutosta. Onhan se kaikesta huolimatta kuitenkin niin hellyyttävää, kun jollekin on niin tärkeä, että itku pääsee kun ei näe lähellään <3 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Annika79

Vaiheet on kyllä perseestä. En ikinä unohda, kun esikoisen aikana tutkin aina noita vaiheita, että tää kestää muutaman viikon, tää jopa kuukausia ja sitten kun tuli uhman aika, niin se olikin yhtäkkiä vuosia! What!? Mihin saa reklamoida!? Ja täti naureskeli että se ei lopu koskaan, kun ensimmäinen uhma loppuu, niin tulee seuraava heti perään ja sitten seuraava. Miten niistä voi selvitä selväjärkisenä?? Sitten kun on useampi lapsi niin kaikilla on aina joku vaihe. Kuten meidän kolmikuinen, jolle tuli jo eka hammas!! Ei vielä!! En ollut siihen vielä yhtään valmis. Hän järsi tissiä kuin purulelua ja venytti nänniä ikenien välissä. Sanoin kaverille että en malta odottaa että tulee hampaita ja samana iltana laitoin että jukolauta, siellä on eka veitsenterävä naskali! :o 4 päivää päälle 3 kk ikäisellä vauvalla. :o

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

apua! meillä ei näy legoja vieläkään! miehelle tuli 3kk iässä, joten oon niitä pelännyt, mutta vielä on säästytty ilman. ja joo - nää vaiheet ei lopu koskaan. Miettiiköhä munki äiti, että "jaa nyt sillä on joku "muutetaan englantiin"-vaihe" :D

RvaJ

Voi hitto mua ärsyttää nuo puheet noista vaiheista :D Aina on vaihe päällä tai silmässä tai mitä ikinä nyt vaan keksitkään niin se on vaiheen tuotosta. Mun lapsilla on vaihe jossa tapellaan sohvalla, mutta se ei rauhoita mua huutamasta että "Varovasti nyt" Älkää tippuko! Lopettakaa. lapset NYT lopettakaa! Äitillä menee herrrrrmo (se meni jo)!!!" Silti toi vaihe vaan jatkuu, mokomat :D

Ja osa ihmisistä osaa keksiäkin noita vaiheita, niitä kun löytyy joka lähtöön. Ihan joka lähtöön. Kerrot jotain mitä oma piltti teki niin kyllä sieltä joku sanoo.."Joo, mä niin tiedän tuon.  Meilläkin oli tuo vaihe, se menee kyllä ohi." Aha, just..Kerro toki lisää :D

Ei muuta kuin vaiherikasta elämää vaan meille äideille ja isille toki myös :) <3 :D

Repesin kyllä tuolle sun kommentille mitä äitis nyt susta ajattelee :D Muutetaan Englantiin vaihe :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahha, no niinhä se on, vaiheita vaiheiden perään :D niinku aiemminki jo sanoin, nii sana "vaihe" on neuvoloiden keksintö että ihmiset edelleen lisääntyis :D mutta ehkä ittee lohduttaa toi sana silloin, kun selkeesti huomaan että vauva ei oo "oma ittensä". Nytki ku se koko ajan haluaa olla sylissä ja kitisee, niin pakko itelleen on jotain hokea. "Se on vaan vaihe, se on vaan vaihe, se menee ohi.." lohduttaa mua :D

RvaJ

Joo, mantrana tota onkin hyvä hokea. Joskus siihen saattaa jopa alkaa uskomaankin :D

Vaikka onkin oma lapsi niin just tuollaisen "missään ei oo hyvä"-vinkumisen kuuntelu saa kyllä mielen aika heikoksi :D Eli tosiaan hoe ihmeessä mantraa jos se siihen auttaa :D <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram