Aina puhutaan lasten unista ja niiden pitenemisen intensiivisestä odotuksesta, mutta koskaan ei puhuta äitien nukkumisesta – siis positiivisessa valossa. Kysyin instagramin puolella tämän postauksen jälkeen, mitä seuraajani ovat oppineet vanhemmuuden myötä. Useampi vastasi, että nukkumaan. Öö, mitä? Ai oot oppinu nukkumaan äitiksi tulon jälkeen?

Öö, mitä? Ai oot oppinu nukkumaan äitiksi tulon jälkeen?

Ehkä osa muistaakin, kun oon kertonut olleeni/olevani oikea unien rakastaja. Siitä alkaen, kun muistan, olen nukkunut 8-9 tuntia yössä. Ja noita unimääriä jatkui viime vuoden toukokuuhun saakka. Oi, kyllä muuten hapotti alkaa heräillä vähintään 3h välein! No, meneehän sekin, kun on pakko. Silti minäkin pystyn allekirjoittamaan tuon toteamuksen, että on oppinut nukkumaan (mun tapauksessa paremmin) vasta vauvan jälkeen.

Nyt, jos herään tuntia ennen kuin Kipsu, vedän vaakatasossa pari iloista tanssiliikettä ja jatkan uniani.

Esimerkkinä tilanne, jossa herään tuntia ennen, kun vauva oletettavasti herää/herätyskello soi. Herätyskellon kanssa, ennen töihin lähtöä, tunti oli inhottavan lyhyt aika. Mitä järkeä enää yrittää nukahtaa, kun pian pitää herätä? Aloin laskea minuutteja: no nyt on mennyt varmaan jo viisi minuuttia enkä ole nukahtanut. Enää 55 minuuttia aikaa nukkua. Ja sitä rataa. Nyt, jos herään tuntia ennen kuin Kipsu tai kello soi, vedän vaakatasossa pari iloista tanssiliikettä ja jatkan uniani. Sekunnin sisällä. Oon aina myös ihaillut niitä äitejä, jotka osaavat nukkua silloin, kun vauvakin eli myös päivällä. Tätä en vieläkään täysin osaa, mutta olen kehittynyt! Kolmas esimerkki unitaitoni muuttumisesta voisi olla se, että enää en kuule öisin autojen ääniä, miehen röhinää tai puhumista unissaan enkä kolinaa naapurista. Jotenkin olen oppinut suodattamaan nuo pois, mutta Kipsun itkuun herään aina. Huolimatta siitä, että minulla on korvatulpat korvissa ja hän nukkuu omassa huoneessaan kahden oven päässä meistä.

Kaikki uneen liittyvät asiat eivät siis olekaan pelkkää p*skaa uuden perheenjäsenen myötä, vaan tästäkin pilvestä löytyi hopeinen reunus! 

Ihminen on uskomattoman sopeutuvainen eri tilanteisiin (tai tässä tapauksessa elämänvaiheisiin). Kaikki uneen liittyvät asiat eivät siis olekaan pelkkää p*skaa uuden perheenjäsenen myötä, vaan tästäkin pilvestä löytyi hopeinen reunus! 

Ootko sä huomannut kehittyneesi nukkujana, vaikka heräilyjä lapsen myötä saattaakin olla enemmän?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Käyttäjä8698
Liittynyt10.12.2017

Hienoa, jos noin päin :) On myös meitä, jotka ennen lasta ovat kyllä ”osanneet” nukkua, mutta nyt, vaikka lapsi nukkuisi täydet yöt, itse ei enää osaa (vaikeuksia nukahtaa, heräilee pitkin yötä, herää liian aikaisin aamuyöstä...) :’(

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo "teihin" oon törmännyt useammin! Just että vaikka lapsi nukkuu niin enää ei ite osaa :( ihan kamalaa, käyköhän sitä jotenki niin ylikierroksilla vai mitä? Mullaki on kyllä sellasia yksittäisiä öitä (esim. nyt, kun on 2vkoa menty sadalla herätyksellä yössä ja viikonloppuna vauva ei yhtäkkiä herännytkään kertaakaan! mähän ramppasin hänen luonaan kuuntelemassa, että hengittääkö!), mutta ei yksittäisiä öitä voi edes verrata siihen, että se olisi melkein joka öistä :(

Satu K.

Mulla meni vauvan tulon jälkeen ikävä kyllä just toiseen suuntaan nukkuminen. :/ Ennen nukahdin muutamassa minuutissa ja nukuin joitain poikkeuksia lukuunottamatta hyvin levollisesti. Nykyään nukahtamisessa kestää, heräilen öisin (toki pikku taaperomme avittaa tässä :D) ja olen aika herkkäuninen. Mutta olen toiveikas, että kunhan yöt rauhoittuu, niin mun keho palaisi pikkuhiljaa vanhaan tuttuun. *sormet ja varpaat ristissä*

Ja siis voi apua, tänään mun vauvasta on tosiaan tullut taapero! 1-vee synttäripäivä! <3 :')

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voiiii, onnea teille! <3 Muistan kuin eilisen, kun kommentoit pikkuvauvelin äitinä ! <3 Joo toi tuntuu olevan se toinen pääty. Ite nukahdan ne pienet hetketki ku kuallu!

Vierailija

Voisin kirjoittaa tähän kohtaan tooooodella väsyneen äidin kommentin, koska meillä herätään nykyään aamuviideltä ja, koska konttausasentoa on maailman siisteintä harjoitella silloin, kun pitäisi käydä nukkumaan, joten nukahtamisoperaatiot venyy ihan kohtuuttoman pitkiksi :) mutta ite oon huomannu että lyhyetkin nukkumispätkät on jotenkin heti tosi syvää unta, koska mä näen paljon unia (vaikka nukkuis todella lyhyissä pätkissä) eli tehokkaasti käytettyä unta, vaikkakin määrällisesti vähäistä eiks niin :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah joo noi on ihania ku pitää treenata sitä uutta taitoa kellon ympäri! ;D mä oon huomannu ihan saman! sen pienen hetken kun saa nukkua, niin nukkuu kyllä ku tukki! 

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

sama! päivän aikana oikein unelmoin siitä, että saan mennä nukkumaan :D vaikka se sitten olisikin pätkissä - nukkumista silti! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram