Vihdoin isi sai aikaiseksi vastata teidän instagramissa esittämiin kysymyksiin koskien kuopuksemme syntymää! Tai voiko sanoa "vihdoin", kun en oo sen kummemmin hoputtanut? No, kiva kuitenkin, kun saadaan lukea näitä juuri isänpäiväviikolla! <3

Synnytyskertomuksen minun kertomana voit kuunnella alta:

Isin vastauksia koskien synnytystä:

Miten sä olit valmistautunut synnytykseen?

Synnytys tuntui tosi absurdilta ajatukselta vielä silloinkin, kun Sariannan supistukset oli kunnolla alkaneet! Ei siihen oikein osannut valmistautua mitenkään. ”Raskaushan on vasta ihan alussa” vaan pyöri mielessä, kuten se oli pyörinyt koko raskauden ajan. Valmistautumista lopulta oli ehkä se, että järjellä uskottelin itselleni hetken tulleen, vaikka en sitä tunnepuolella tietyllä tavalla ymmärtänytkään. Tuntuihan se jännältä ajatukselta, että pian meillä todella on pieni poikakin.

Se elokuvasynnytysmielikuva, jossa lapsi sukkelasti sujahtaa kätilön syliin äidin vain puhkuessa pari kertaa syvään, ei ihan ollutkaan todenmukainen.

Lopulta synnytys olikin sitten yllättävän nopeasti ohi mun näkökulmasta. Ehkä olin vähän väärässä luulossa siitä, että vain ponnistusvaihe olisi ”synnyttämistä” ja se vaihe kestäisi monta kymmentä tuntia. Totuushan sitten olikin, että siihen puolen tunnin ponnistusvaiheeseen valmistauduttiin monta kymmentä tuntia latenssivaiheessa ja tätä kokonaisuutta kutsutaan synnytykseksi. Se elokuvasynnytysmielikuva, jossa lapsi sukkelasti sujahtaa kätilön syliin äidin vain puhkuessa pari kertaa syvään, ei ihan ollutkaan todenmukainen. En tiedä menikö noi termit oikein mutta sinne päin kuitenkin.

Pelottiko synnytys vauvan tai äidin puolesta? Mikä asia synnytyksessä jännitti/ahdisti eniten?

Tiesin, että Sarianna kyllä hoitaa sen. Luotin Sariannaan paljon enemmän kuin itseeni, eli ei pelottanut äidin tai vauvan puolesta. 

Se, osuuko se oma toiminta oikeaan rytmiin, on sitten korkeampien voimien hallussa ja palaute kyllä kuuluu, jos ei ole hyvä hetki.

Se jännitti, miten isä siinä tilanteessa on ja mitä siinä pystyy tekemään edesauttaakseen tilannetta jotenkin. En tarkoita, etteikö isällä olisi mitään roolia siinä, mutta ei siinä mitenkään aktiivisesti kyllä pysty tilannetta edesauttamaankaan. Voi yrittää vaan vuoroin pysyä poissa tieltä ja vuoroin koittaa olla aktiivinen hieroen tai antaen juotavaa. Se, osuuko se oma toiminta oikeaan rytmiin, on sitten korkeampien voimien hallussa ja palaute kyllä kuuluu, jos ei ole hyvä hetki. Ehkä puolet mun toimista toi positiivisen reaktion ja puolet sitten lauseen ”mee pois”.

Pelkäsitkö sä keskosuutta tai hätäsektiota?

Pyrin olemaan ajattelematta mitään, mikä voisi mennä pieleen ja onnistuinkin siinä. En pelännyt, koska rehellisesti sanottuna suljin silmäni kaikilta mahdollisilta riskeiltä, vaikka ne olikin totta kai olemassa. Jos jotain olisi käynyt, niin niiden kanssa olisi pitänyt elää, kuten eleltiin edellisenkin tapahtuman kanssa. Sairaalan henkilökuntaan kyllä oli täysi luotto koko ajan, he tietää miten toimia jos jokin menee pieleen. 

Miltä naisen kipu näytti miehen silmin? Miltä se homma oikeesti tuntuu/näyttää isin kulmasta? 

Nainen viedään synnytyksessä kyllä ihan äärirajoille ja niiden yli sekä henkisesti että fyysisesti.

Tuntuu avuttomalta. Nainen viedään synnytyksessä kyllä ihan äärirajoille ja niiden yli sekä henkisesti että fyysisesti. Tuttujen facebookissa julkaistuissa synnytyslehdistötiedotteissa aina sanotaan, että ”äiti teki huikean työn”, mutta en ollut ihan sisäistänyt aikaisemmin tuota lausetta. Nyt olen. Äiti kyllä tekee synnytyksessä ihan mielettömän työn.

Siinä tilanteessa (aktiivisen synnytyksen aikana) on ihan kaikki elämän epäolennaiset asiat riisuttu pois ja ollaan ihan luonnon armoilla ja luonnollisessa tilassa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta mitä ihailin latenssivaiheen aikana on, että kuinka luonnollisen kaunis se tilanne tietyllä tavalla on ennen ponnistusvaihetta. Nainen on täysin omassa maailmassaan täysin keskittyen vain siihen, että pystyy käsittelemään kivun. Siinä tilanteessa on ihan kaikki elämän epäolennaiset asiat riisuttu pois ja ollaan ihan luonnon armoilla ja luonnollisessa tilassa. Se oli tietyllä tavalla todella kaunista, kun synnyttävä äiti yrittää selvitä kivuista synnytyshyräilyn avulla ja on niin keskittyneessä tilassa - ihan kuin jossain transsissa! Kai sitä tilaa synnytyskuplaksi kutsutaan. Ponnistusvaihetta en sitten kyllä enää kaunis-adjektiivilla kuvailisi, sille sopii paremmin kuvailuksi brutaali. Kerta sen näkemiseen riittää mulle, mutta toki se kuuluu kokonaisuuteen.

Mikä oli kaikista vaikeinta sinulle tukihenkilönä?

Yrittää arpoa, että mitä siinä tilanteessa tekisi vai tekisikö mitään. Onneksi olin saanut Sariannalta ohjeistusta etukäteen ja sen hypnokätilön jutut auttoi myös ymmärtämään, mitä se vauva ja naisen kroppa joutuu tekemään ennen kuin vauva on pihalla.

Mikä oli sun rooli synnytyksessä?

Välillä mun toimet otettiin hyvin vastaan ja välillä käskettiin pois.

Sanoa 7-9 cm aukiolovaiheessa, että nyt taitaa olla ne "epätoivonsentit”.

Lisäksi yrittää jotenkin olla mieliksi hieromalla hartioita, muistuttaa hengittämisestä ja antamalla juomaa, jos tilanne vaikutti siltä. Välillä mun toimet otettiin hyvin vastaan ja välillä käskettiin pois.

Oliko jotain, mitä sä olisit tukihenkilönä kaivannut enemmän kätilöiltä? Saitko sä tarpeeksi ohjausta/tukea kätilöiltä? 

Olin todella tyytyväinen kätilöiden toimintaan ja heidän suhtautumiseen minuun. Perusjuttuihin sain ohjeistuksen ja kyllä minutkin huomioitiin enkä ollut vaan huoneen täytettä. Mitään enempää en odottanutkaan. Todella hienoa työtä kätilöiltä koko synnytyksen ajan!

Oliko synnytyksen aikana hetkiä, kun hätäsektiokokemus tuli negatiivisena mieleen?

Ei ollut.

Jäikö jokin asia painamaan mieltä? 

Ei jäänyt.

Kokeilitko ilokaasua? 

Totta kai! En toki synnytyksen aikana, koska en halunnut olla pölyissä sillä hienolla hetkellä, kun lapsi syntyy. Varsinkaan, jos jokin asia olisikin mennyt huonosti. 

Sitten kun synnytys oli ohi ja tiedettiin, että kaikki on vauvalla ja äidillä hyvin, niin testailin. 30%/70%-seos, mitä Sarianna kerran testasi synnytyksen aikana oli täysin naurettava eikä vaikuttanut yhtään mitenkään, vaikka kuinka sitä hönki. Seuraava olikin sitten napit kaakkoon ja maksimi 70%/30% seos, mikä siitä laitteesta irtosi! Kyllä se tuntemuksia teki, mutta ei se mikään positiinen hiprakka ollut: sekava olo ilman sen kummempia tuntemuksia. En suosittele Ilokaasua humaltumistarkoitukseen.

Miten synnytys kokonaisuudessaan meni mielestäsi?

Erinomaisesti. Välillä toki en tiennyt, miten päin olisi, mutta pääasia, että Sarianna tiesi. Olen onnellinen, että pääsin olemaan mukana myös tämmöisessä synnytyksessä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mitä vinkkejä sä antaisit muille puolisoille, miten olla synnytyksessä?

Jos ei mitään erityistoiveita ole, niin ei siinä oikein muuta pysty kuin olla läsnä ja vaikka hieroa sopivilla hetkillä. Kyllä äiti sieltä kuplastaan tuimasti ilmoittaa, jos se ei ole hyvä hetki.

Keskustelkaa etukäteen, että onko äidillä jotain erityistoiveita synnytyksen aikana tai jossain tietyssä vaiheessa synnytystä. Sarianna se oli noista "epätoivonsenteistä" muistuttaminen. Synnytyksen aikana sitten voit koittaa kuulostella näitä toiveita, että missä kohtaa olisi se oikea aika niiden toteutukselle. Ei sitä voi tietää tarkasti, mutta voihan niitä asioita kokeilla montakin kertaa, jos ei heti osu oikeaan. Jos ei mitään erityistoiveita ole, niin ei siinä oikein muuta pysty kuin olla läsnä ja vaikka hieroa sopivilla hetkillä. Kyllä äiti sieltä kuplastaan tuimasti ilmoittaa, jos se ei ole hyvä hetki.

Suosittelen myös tutustumaan, miten se möhkäle sieltä pienestä paikasta mönkii pihalle.

Suosittelen myös tutustumaan, miten se möhkäle sieltä pienestä paikasta mönkii pihalle. Se auttaa vähän hahmottamaan synnytyksen kulkua, että missä vaiheessa mennään. Itse mielummin ainakin olen tietoinen asioista, mutta kaikki on toki erilaisia. En olisi itse noita todennäköisesti tiennyt lainkaan ilman hypnokätilön käyntiä.

Kiitos isi! 

Isin kirjoittaman synnytyskertomusta vastaavan tekstin esikoisemme syntymästä voit lukea alla olevan linkin kautta:
Ennenaikainen hätäsektiosynnytys isän silmin – "Onko meidän tytär nyt sitten keskonen?"

Kommentit (6)

Annika79
2/6 | 

Mulla mies luki kännykästä uutisia ja kertoi niistä mulle. Jossain kohtaa rähähdin että nyt pää kiinni, mua ei kiinnosta. Hän sopersi että "yritin vaan saada sun ajatukset muualle." "No ei onnistu, sä vaan ärsytät mua." :D

Vierailija
3/6 | 

Kirjoitustyylisi sitaatit ovat jotenkin outoja, kun sama asia tulee uudelleen luettua myöhemmin? Mikä niiden tarkoitus on? Pahimmillaan on sama lause kaksi kertaa peräkkäin kuten tässä jutussa, ei tee lukemisesta ainakaan sujuvampaa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Sitaatteja on ohjeistettu käyttämään juuri siten, mutta en itekään (vieläkään!) tiedä, mitä mieltä niistä olisin! 🙈 Joten ymmärrän pointtisi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018