Hehe, tää on nyt suora jalostus aiemmasta postauksestani, kun listasin asioita, joita en osaa vieläkään 1-vuotiaan äitinä. Nyt listaan taitoni, joita on tässä reilun vuoden aikana karttunut! En mä ihan laput silmillä oo kuitenkaan huidellut menemään ;)

Osaan...

...pukea lapsen hänen ollessa oikeastaan missä asennossa vaan.

Kehittynein oon asennossa, jossa vauva on naama kohti sänkyä, mutta keskivartalosta asti jalat osoittavat kohti kattoa.

...juoda nykyään kahvia.

...juoda kylmää kahvia.

...sisäänhengittää ruokani noin 1,2 sekunnissa.

Entisenä hitaasti syövänä tää on aika hard coree.

...tehdä koko kämpän pikasiivouksen minuutissa.

Lelut laatikkoihin, vaatteet sängyn alle tai kaappeihin ja tiskit vähän nätimpään pinoon altaan viereen! Voila!

...ennakoida about kaiken.

Tuntuu, että usein oon kolme askelta edellä. Kun vauva miettii ravintolassa töräyttävänsä niskapaskat uuteen haalariin, oon jo kaivanut kotona pakatut varavaatteet ja bepanthenin esille.

...pidättää pissaa tuntikausia.

...loihtia pelkästä jääkaapin valosta lautasellisen ruokaa jälkikasvulle.

...käydä suihkussa 3,6 sekunnissa.

Tää on aika iso juttu 20 minuutin suihkuttelijalle!

...keksiä leluja ja leikkejä aivan mistä tahansa! 

...MULTITASKATA.

Mun äiti joskus sanoi, että musta tulee äitiyden myötä mestari tekemään kaikkea yhdellä kädellä. Ja voi pojat, että hän olikaan oikeassa! Osaan myös nostaa jaloilla pienimmätkin rusinat lattialta ja vaikka vauva on sylissä niin onnistun tekemään vaikka mitä! 

...hiipiä niin hiljaa, että voisin olla ammattivaras.

Kaikki äidit tietää, miten laitetaan ovi kiinni ilman että kuuluu mitään ääntä vai mitä? Ensiksi painetaan ripa ihan alas, sitten vedetään ovi liioitellun pitkälle kiinni, jonka jälkeen vapautetaan ripaa millimetrinsupernanosentti kerrallaan.

...katsoa todella kiinnostavaa sarjaa, ja silti keskittyä stressaamaan jostain lapseen liittyvästä asiasta.

...jaksaa painaa päivästä toiseen, vaikka toisinaan unet jäävät katkonaisiksi.

...yrittää joka päivä olla tuon pienen ihmisen ihailevan katseen arvoinen.

...olla joka päivä ylpeä oman lapsen kehitysaskeleista ja vaan siitä, että ollaan olemassa.

...rakastaa niin, että sieluun sattuu...hyvällä tavalla!

Kommentit (2)

Satu K.
1/2 | 

Ja kun se ovenripa on nostettu ylös asti, niin siitä ei voi päästää kerralla irti vaan oven täytyy antaa liikkua hieman takaisinpäin, jotta se ei kolahda. :'D Näin ainakin meillä. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018