Noin puoli vuotta sitten Noora vastaili kysymyksiin kaksosarjesta ja nyt on aika päivittää kuulumiset!

Jos voisit kuvailla teidän tämän hetkistä arkea yhdellä adjektiivilla, mikä se olisi?

Sirkus substantiivina on parhain, mutta adjektiivi jos pitäisi valita, niin hektinen.

Kuinka vanhoja tytöt ovat nyt?

1 v. 3kk.

Tänä vuonna kaksostenpäivän teemana on kaksosten yksilöllisyys. Miten teidän tyttöjen persoonallisuudet eroavat ja onko jotkut piirteet korostuneet tässä puolen vuoden aikana?

Persooniltaan ovat täysin erilaiset. Toisaalta kiva. Kaksi vauvaa (ei enää vauvoja), jotka sattui vaan syntymään samana päivänä.

Kyllä tämä neiti A on itse rauhallisuus ja perinyt luonteen isältään ja neiti B on hyvin vilkas luonteinen ja nämä piirteet taitavat tulla enemmän äidin puolelta.

Lisää teemaan sopien: Tytöillä on samat vanhemmat, sama geeniperimä, samanlainen kasvuympäristö jne. Nukkuvatko tai leikkivätkö he samoin myös?

Ei. A neiti on nukkunut koko pienen elämänsä omassa sängyssä. Nyt nukkuu yksin omassa huoneessa. B nukkui aluksi, mutta vähän kyllä saadaan tässä itseämme syyttää ja katsoa itseämme peiliin. Otin KERRAN neidin viereen, kun oli kovassa flunssassa ja nukkui huonosti ja se kostautui pahasti. Nukkuu siis edelleen minun vieressä ja isä viettää ulkoruokinta tyyppisesti yönsä koirien kanssa sohvalla (taitaa tulla pian vuosipäivä siihen liittyen).

Kaikki kielletty on kivointa ja joskus mietin, että miten oikeasti 1v. 3kk. vanha lapsi voi keksiä kaikkea sellaista mikä ei ole sallittua.

A neiti viihtyy tosi hyvin leikkien keskellä. Kun sivusta seuraa, niin keksii paljon kaiken näköistä itsekseen. Yhtenä päivänä sekoitti kupissa muka lusikalla kahvia ja tarjoili sen sitten hienosti mammalle. Osaa piirtää hyvin, paijata pehmoleluja jne. B puolestaan keskittyy sen aikaa, että saa kaadettua lelut laatikosta lattialle ja kiinnostus loppuu sitten siihen. Kaikki kielletty on kivointa ja joskus mietin, että miten oikeasti 1v. 3kk. vanha lapsi voi keksiä kaikkea sellaista mikä ei ole sallittua.

Huomaatko, että persoonallisuuspiirteet vaikuttaisivat kehitysaskeleisiin? 

Selvästi. A ollut aina arempi, joten kehitys tullut aina pikkasen jäljessä kaikessa. Mutta, kun jotain oivaltaa, niin jatkaa yritystä sitkeästi, eikä turhaudu. Ja vahinkoja sattuu huomattavasti vähemmän, kun ei kohella. B taas on rohkeampana oppinut aiemmin liikkumiseen liittyvät taidot, mutta motorisesti yleensä jäljessä isosiskoon verrattuna, koska turhautuu asioihin paljon nopeammin. Koko ajan on joku mustelma tai haava jossain, kun säätää niin paljon.

Vieläkö vauva B on äidintyttö ja A isin-?

Kuitenkin asiat vaan menee yleensä siten, että toinen on vaan ”parempi” toisen kanssa aina jossain.

Kyllä. A itkee isän perään, jos isä alkaa pukemaan ulkovaatteita päälleen ja B juoksee ensimmäisenä äidin syliin jos haavereita sattuu. Meillä ehkä tämä johtuu siitä, että ollaan alusta saakka hoidettu toinen enemmän toista jne. Koitettiin toki aluksi vaihdella, koska halutaan molemmat vanhempina jakaa tasapuolista huomiota molemmille. Kuitenkin asiat vaan menee yleensä siten, että toinen on vaan ”parempi” toisen kanssa aina jossain. Esim. lasten nukutus, niin toinen meistä sai toisen paremmin unille ja toinen toisen. Toinen sai toisen syömään paremmin ja toinen toisen. Siitä se kiintymyssuhde pikkuhiljaa lasten puolilta muodostui. Ollaan jopa joskus tässä koitettu vaihtaa, että jos minä nukkuisin sohvalla ja isä puolestaan B neidin kanssa sängyssä. No ei ihan onnistunut.

Totesin, että kuhan kaikki vaan nukkuu ja syö, niin näillä mennään.

Mitä tällä hetkellä opetellaan? Miten se sujuu?

No kyllä ihan käskyjen ymmärtämistä. Päivän mittaan kieltämistä tulee enemmän kun laki sallii. Siihen pyritään, että neidit ymmärtäisivät mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ja ennenkaikkea mikä on vaarallista. Pottailua opetelleen myös. Tässä taannoin kävi pieni äksidentti, niin nyt sitten ollaan isän kanssa vuoron perään vahtivuoroissa, kun neidit istuu potilla. Pottaan osataan jo päästää asiat suht hyvällä menestyksellä, lähinnä tuo paikallaan pysyminen on se haastavin juttu. Sitten opetellaan vielä syömään lusikalla tai haarukalla ruuan koostumuksesta riippuen. Ote on jo molemmilla hyvä, lähinnä siihen kohdistamiseen tarvitaan vähän petrausta vielä. Nukkumiseen pitäisi kunnolla paneutua, että jokainen nukkuisi omassa sängyssä.

Mikä on kaksosarjessa nykyään haastavinta?

Joku sanoi mulle, että tämä 1-2 ikävuosi on sitä haastavinta aikaa.

No ylipäätään oma jaksaminen ja kotitöiden sovittaminen arkirutiineihin. Jos joka päivä saa tehtyä ruuan ja pestyä edes yhden koneellisen pyykkiä, niin että lapsilla olisi puhtaita vaatteita, on jo voiton puolella. Joku sanoi mulle, että tämä 1-2 ikävuosi on sitä haastavinta aikaa. Kyllä sitä usein päivän mittaan manaa mielessään, että eikö ne voi olla jo kouluikäisiä plus tuhat kirosanaa (ja tiedän, että kaipaan tätä aikaa taas sitten silloin, kun ovat siellä koulussa). Nyt tulee molemmilla hampaita, kun sieniä sateella. Se on tosi rankkaa. Se, että jokainen nukkuisi siellä omassa sängyssään, olisi luksusta. Ja se oman ajan puute on kyllä se haastavin asia edelleen meillä. Sekä yhdessä, että erikseen. 

Mikä on kaksosarjessa nykyään parasta?

Tähän on varmasti jokaisen pienen lapsen äidin ja isän helppo vastata: se, että lapset on sun valvovan silmän alla 24/7. Vaikka tässä toivonkin ajoittain, että tytöt olisivat isompia, omatoimisempia ja ymmärtäisivät puhetta täysin, niin onhan se vaan niin, että mitä pienemmät lapset, sitä pienemmät murheet. Ja päinvastoin. Sitä ei voi vielä edes käsittää, kuinka huoli sitä vielä tulee lapsista olemaankaan.

Toisen tytön maitoallergia saatiin vihdoin diagnosoitua ja maidottoman ruokavalion aloitettua on kaikki mahakivut ja ihottumat hävinneet. Muuttui totaalisesti koko neiti iloisemmaksi!

Ja kyllä tässä pikku hiljaa huomaa sen, että tytöt päivä päivemmältä huomioivat toisiaan enemmän. Halivat, pussailevat, pitävät omaa koodikieltään ja on se kaveri siinä, jonka kanssa niitä kieltoja voi yhdessä rikkoa.

Mistä haette ja saatte vertaistukea?

Vaasan seudun monikkoyhdistykseltä. Sitä kautta ollaan saatu siis älyttömän tärkeää ja arvokasta vertaistukea ja voitu jakaa kokemuksia keskenämme. Siellä on kaikenikäisiä monikkoperheitä, mutta kyllä meillä muutamalla mammalla joilla about samanikäiset kaksoset on hyvin tiivis ryhmä. Innostuin jopa niin lujaa yhdistyksen toiminnasta, että suostuin tänä vuonna hallitukseen mukaan. Toimin semmoisena kuukausittaisten perhetapaamisten vastuuhenkilönä, joka järkkää treffejä ja on tukihenkilö samalla.

Mitä sanoisit kaksosia odottaville vanhemmille "ohjeena"?

Jokainen asia ottaa oman aikansa, mutta päivä se on huomennakin.

Turha stressi pois. Jokainen asia ottaa oman aikansa, mutta päivä se on huomennakin. Jakakaa puolison kanssa yhdessä taakka. Yhteiset pelisäännöt on tärkeitä ja arjenrutiinit.

Yksi äiti sanoi mulle yksillä monikkotreffeillä, tässä taannoin:

”Niitä voisi olla kolmekin”.

Oli siis kolmospoikien äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Annika79

Mun entisellä kämppiksellä on kolmoset. Se on aika hurjaa. :)

Ihana postaus. Mua on aina jotenkin kiehtonut kaksoset ja olen jotenkin salaa haaveillut kaksosista. Mutta nyt kolmen lapsen jälkeen se olisi melkoinen pommi. :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram