Mä en oo koskaan ollut sellainen tyttö, joka haluaa jo pienestä pitäen halunnut olla äiti. En oo koskaan kuvitellut, että sitten kun olen äiti, niin.. – oikeastaan päinvastoin! Suunnittelin matkustelua, kummilasta jostain kehitysmaasta (joka minulla olikin Intiasta vuodet 2010-hoitovapaa), uraa ja parisuhdetta. Näin ollen suhtautumiseni ympärillä pyöriviin lapsiin on aina ollut aika neutraalia. En ole koskaan ottanut (varsinkaan tuntemattomiin) lapsiin sen kummempaa kontaktia, mutta en myöskään ole näyttänyt nyrpeää naamaa lentokoneessa vanhemmille, joiden vauva itkee naama punaisena. Tiedostin, että kukaan ei siitä huudosta nauti – kaikkein vähiten ne vanhemmat.

Englannissa tyyli oli täysin eri. Lapsettomat, lapselliset, miehet, naiset, nuoret, vanhat, sinkut, varatut... Kaikki hymyili, auttoi ja leikitti Kipsua! Ei ollut kolmen kuukauden aikana yhtäkään ravintolaa, jossa häntä ei olisi otettu huomioon tai jossa vaunujen kanssa ei olisi autettu kahvilaan sisään. Ja me kävimme kolmen kuukauden sisällä kymmenissä ruokapaikoissa!

Jos katseella olisi saanut oven lukkoon nenämme edestä, olisi 90% sen jo kahvilla istuvista asiakkaista tehnyt.

Suoraan sanottuna oli aika pommi huomata Suomeen palatessa, kuinka täällä suhtauduttiinkaan lapsiin julkisilla paikoilla. Pelkästään kahvilan tai ravintolan lähestyminen vaunujen kanssa näytti tuon ison kulttuurisen kuilun Englannin ja Suomen välillä tässä asiassa. Jos katseella olisi saanut oven lukkoon nenämme edestä, olisi 90% sen jo kahvilla istuvista asiakkaista tehnyt. On täysin poikkeuksellista, että kukaan ottaa kontaktia Kipsuun ja ne poikkeuksetkin ovat lähes aina maahanmuuttajia. Meidän Kipinä on vielä oikein hymytyttö eli siitä ei ole voinut jäädä reaktiot kiinni.

Miksi meidän kulttuuriin kuuluu olla aina neutraali tunteiden kanssa – olkoot edessä elämää kupliva lapsi tai kyyneliin saakka liikuttava elokuva?

Oon miettinyt paljon, että mistä tää johtuu. Onko suomalainen luonne vain yleisesti sellainen, että edes hymyileville vauvoille ei vastata hymyllä takaisin vai eikö Suomessa vain pidetä lapsista? Miksi meidän kulttuuriin kuuluu olla aina neutraali tunteiden kanssa – olkoot edessä elämää kupliva lapsi tai kyyneliin saakka liikuttava elokuva? En oo päässyt mietinnöissäni sen pidemmälle kuin lauseeseen "se vain on niin"... Mutta arvatkaa mitä? Mä en aio enää olla neutraali. Mä aion vastata hymyihin, harrastaa small talkkia ja näyttää myötätuntoisen ja tsemppaavan katseen kanssavanhemmalle, kun hänen lapsi saa keskellä ostoskeskusta uhmaraivarin. Mitä siinä häviää?

Edit: Nyt joudun ottaa osan tekstistä nöyrin mielin takaisin ja kertoa salaisuuden: ruokakaupassa arkiaamupäivisin päästään lähelle Englannin meininkiä, koska tänäänkin useampi vanhempi pariskunta höpötteli Kipsulle.

Lisää Englannin ja Suomen eroavaisuuksia lapsien suhteen pääset lukemaan tästä ja jutut, joita jäin Englannista kaipaamaan löytyvät täältä.

Lue myös Jyllannin suomineidon ihmettely vast'ikään lehdessä olleesta otsikosta, kun perheministeri Saarikkoa oli moitittu lapsen ottamisesta mukaan töihin.

Seuraathan jo meidän perheen arkisekoilua instagramissa? <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (32)

Class82

Itse otan aina kontaktia lapsiin. Välillä tuntuu, että minua pidetään hulluna tai lapsen vanhempi katsoo hieman kieroon että mitäs mulkkaat mun lasta. :D Täällä se vain on valitettavasti niin, että monessa paikassa saa "hävetä" lapsen kanssa. Auta armias jos lapsesi korottaa hieman ääntä hyvässä tai pahassa, niin kyllä siinä yleensä se Jorma tai Raija sitten vähän katsoo kieroon. Varsinkin sellainen 30-50v Jorma tai Raija. Vanhempi ikäluokka taas usein ottaa kontakia lapseen, mikä on minun mielestäni ihanaa. :)

Vierailija

Ihan sama juttu ja olen tälläinen ollut jo ennen lapsiakin. Ärsyttää se silmien pyörittely. Vanhemmat tosiaan aina on ihania.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahaa joo uskon! :D ja niin se tosiaan tuntuu olevan.. onneksi on tuo arkiaamujen prisma :D siellä saa vauva huomiota kylläkseen :D

Heidi913

Tää on minusta oikeasti tärkeä asia, moititaan että nuoriso ei osaa kohteliaita käytöstapoja mutta mistä he niitä oppis kun lapsesta asti yritykset tyrmätään. Joskus tulee eteen ihan paha mieli kun meidän 1,5v poika istuu rattaissa/ kärryissä käsi pystyssä tervehtimässä ja viereinen aikuinen vain mulkoilee. Se lapsen ilme sitte ku lopulta luovuttaa ja laskee kätensä.. koitan ite vielä kannustaa ottamaan kontaktia lapseen vaikka hymyilemällä ko aikuiselle mut ei.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

"Se lapsen ilme sitte ku lopulta luovuttaa ja laskee kätensä.. koitan ite vielä kannustaa ottamaan kontaktia lapseen vaikka hymyilemällä ko aikuiselle mut ei." Nimenomaan! Ja harmittaa, kun en haluais että meidän lapsi lopettais rohkeaa hymyilyään vieraillekaan :) mutta jos ei siihen vastata, niin äkkiähän se loppuu...

jjennim

Mun miehellä on sellainen outo yli sosiaalinen tapa että esim lenkillä jos vastaan tulija katsoo häntä hän sanoo "päivää" tai "hei" ja hymyilee. :D itse taas umpi suomalaisena kysyn heti että ketä se oli ja miksi sanoit hei. Mies aina toteaa että se on kohteliasta ja hän katsoi meitä. Itsehän en heittele päiviä tuntemattomille lenkillä :D Mieheni voi hyvinkin vaikka on hänkin umpisuomalainen. :D Ehkä voisin ottaa hänestä mallia ja olla sosiaalisempi.

Lapsille tosin olen itse kova höpöttää. Ennen omaa lasta en ollut. :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

awww :D englannissakin kaikki vastaantulijat moikkas ja naapurustossa asuvat alkoi jutellakin. siis mä en ite oo tollasissa tilanteissa kauheen hyvä, mutta pakko oli jotain yrittää! toki liika on liikaa, mutta ei hymyily ainakaan ketään luulis haittaavan!

Vierailija

Itse asumme vähän pienemmällä paikkakunnalla ja lapset huomioidaan täällä hyvin, esim. kassajonossa aina joku juttelee ja pitää seuraa...

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

niin, joku jo fb:hen kommentoikin, että voi myös olla ihan paikkakuntakeskeistä. meillä vaasalaisilla taitaa olla geeneissä sellanen resting bitch face :D

Vierailija

Tä on niiiin totta. Meidän tyttö on aina ollut rohkea ottamaan kontaktia ja kaupassa yhteen aikaan tervehti kaikkia vastaantulevia asiakkaita. Ihan kävi sääliksi iloista pikku ihmistä joka ei ymmärtänyt miksi täti/setä/poika/tyttö ei vastannut hänelle.. Kyllä hyvät tavat ja avoimet lapset tätä menoa sammuu kun heitä ei vaan nähdä.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

no sepä!!! just tota iteki miettinyt, että kauanko raukka jaksaa yrittää hymyillä kaikille, kun harva vastaa hymyyn :(

Vierailija

Ennen lapsia suojatien reuna: kaikki pysähtyivät ja antoivat tietä.
Lasten synnyttyä suojatien reuna (yksin): kaikki pysähtyvät ja antavat tietä.
Lastenvaunujen kanssa suojatien reuna: vähintään viisi autoa sujahtaa ohi. Kuudes pysähtyy, jos hyvin käy.

Sama juttu muualla: lastenvaunujen kanssa kulkeva on tientukko, jota ei väistetä. Lastenvaunut=kävelijöiden karavaanari 👋

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Siis mä oon miettiny tätäki että onko ne vaan mun vaunut, joita tuntuu jotku oikein haluavan tööttästä autolla? Ihan hullua!

Lende

Itse olen kokenut juuri painvastoin, lastenvaunujen kanssa kun liikkuu melkein kaikki antaa poikkeuksetta tieta. Yksin kulkiessa autot pyyhaltaa ohi varpaita hipoen, vaikka olisi jo ylittamassa katua (viimeksi tanaan). Meilla on siina mielessa hyvin Ita-Eurooppalainen autoilukulttuuri, tieta ei anneta samalla tavalls kuin monissa muissa Lansi-Euroopan maissa.

En myoskaan koskaan ole kokenut kahviloissa tai ravintoloissa vihamielisyytta -en henkilokunnan enka muiden asiakkaiden osalta. Hyvin on autettu, hymyilty, jopa otettu kontaktia.

Lapseni on myos saanut hymyja ja huomioita, ei kuitenkaan laheskaan samassa maarin kuin ulkomailla. Se on totta, etta suomalaiset ovat siina mielessa sulkeutuneempia. Toisaalta esim. Ruotsissa tai Virossa suhtautuminen lapsiin ei mielestani eroa Suomesta lainkaan. Etela-Euroopassa ja jenkeissa (tosin kokemusta vain Floridasta) lapset saavat taas ihan eri tavalla huomiota. Joten olisiko kuitenkin kyse vain hieman varautuneesta, pohjois-eurooppalaisesta kansanluonteesta, jolla ei ole lasten kanssa niinkaan tekemista.

Nama siis 2,5 vuotiaan pojan aidin kokemuksia pk-seudulta.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hmm voit hyvinkin olla oikeassa :) Me ei oikeastaan olla oltu muualla kuin englannissa ja suomessa, eli en osaa vielä muista paikoista sanoa. lokakuun alussa lähdetään budapestiin eli voin sitten päivittää mielipidettäni :D

Vierailija

Osui naulan kantaan kun viimeisen kuukauden aikana on 1,5 vuotiaalle tullut tavaksi sanoa moi jokaiselle vastaan tulevalle, kaupassa, kadulla, rappukäytävässä ja ihan kaikkialla. 1/10 aikuisesta moikkaa takas, 6/10 vaan mulkkaa ja loput 3 esittää ettei kuullut. Edes kaupan kassatäti ei viitsinyt moikata takas vaikka toinen niin iloisesti sanoi moi.

Sitten ihmetellään miksi suomalaiset on niin juroja eikä moikkaa edes naapureita. Mutta sen minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa, eikös se näin ole

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No tuo sanonta ei kyllä tuulesta oo temmattu, vaan se taitaa olla juurikin näin. Voi teidän pientä, kun innoissaan moikkaa ja sitten ei moikata takaisin :( tulee ihan paha mieli ku ajatteleekin <3

Vierailija

Mä en itse pidä lapsista ja koen lasten yritykset lähestyä mua ahdistavina, jopa pelottavina. Mulla ei ole juurikaan ollut lähipiirissä lapsia, joten en ole tottunut heidän kanssaan olemaan. Olen luonteeltani myös erittäin introvertti ja pysyttelen julkisilla paikoilla erittäin visusti omissa oloissani.

Tässä taannoin junassa ollessani koin erityisen ahdistavana tilanteen, jossa kolmenkympin tienoilla oleva äiti yritti saada mut keinolla millä hyvänsä ottamaan kontaktia lapseensa. Olen siis nuori nainen ja tein työjuttuja läppärilläni kuunnellen samalla musiikkia kuulokkeistani, kun tämä kyseinen äiti alkaa tunkemaan lastaan lähelleni. Totesin kohteliaasti, että minulla on tekemistä, mutta silti tämä äiti yllytti lastaan puhumaan minulle, tarjoamaan karkkia ja mitä ikinä. Lopulta jouduin olemaan tuo kommenttiosiossakin parjattu ihminen joka "esittää ettei kuullut", koska en saanut tilannetta loppumaan muulla tavalla.

Ymmärrän sen, että vanhemmat haluavat opettaa lapsensa sosiaaliseksi, mutta toivoisin myös vanhemmilta hieman tilannetajua sen toteuttamiseen. Kaikki aikuiset (ja nuoret naiset!) kun eivät pidä lapsista tai osaa edes toimia heidän kanssaan. Minusta lapsille olisi hyvä myös opettaa toinen näkökanta tähän asiaan: kaikki eivät ole sosiaalisia, moikkaile tuntemattomia ja jää puhumaan heidän kanssaan. Se ei ole välttämättä töykeyttä, vaan taustalla saattaa olla monia asioita: kaikki eivät osaa toimia lasten kanssa, yhtäkkisiin moikkauksiin tuntemattomilta ei osata varautua (jonka vuoksi ei ehditä vastata) tai sitten ihan vain se, että suomalaisten perusluonteeseen nyt vain kuuluu olla hieman sulkeutunut.

Toivon, että tämä kommentti avasi hieman sinun ja muiden kommentoineiden silmiä siitä, että eivät kaikki suomalaiset läpeensä pahoja, lapsia vihaavia yksilöitä ole - vähän awkwardeja vain. :-)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tää on ihan totta ja ymmärrän erittäin hyvin, koska mulla on omalta työmatkalta lähes sama kokemus! Tein siis juuri samoin töitä koneella musat korvissa ja vieressä tapitti muksu. Hymyilin takaisin, mutta itsekään en ole ollut lasten kanssa koskaan tekemisissä, joten en kokenut omaksi jutuksi alkaa sen kummemmin lasta huomioimaan - hymynhän annoin jo. No lapsen mummalle (?) tämä ei riittänyt vaan myös kerjäsi eri tavoin kontaktia lapsenlapselleen ja mua kyllä ärsytti. Junassa on ihana istua rauhassa - vanhempi tai lapseton. Näissä tilanteissa tosin ongelma tuntuu olleen lapsenkaitsijassa eikä lapsessa enkä samassa tilanteessa (tai missään) kyllä ite (lähestulkoon!) tyrkyttäisi lastani toisen syliin! Viime junamatkalla meidän vauva oli lumoutunut takana istuvasta miehestä ja kyllä mua hävetti se tuijottaminen 🙈 pyysin jo anteekskin ja yritin kiinnittää kaikin tavoin vauvan huomion muulle mutta ei niin ei! Onneksi miestä ei haitannut vaan höpötteli menemään! Huh, kävi hyvä tsägä 😂 tulipa pitkä kommentti - joka tapauksessa, ymmärrän täysin sun pointin myös 😊 kiitos kommentista 💜

Jenna

Joo meillä pojat aina olleet tosi puheliaita vieraille ihmisille. Sit usein, kun yrittävät kysyä tai jutella jollekkin aikuselle kaupassa, eikä saaneet vastausta, ihmettelivät ääneen "miksi setä ei halua minulle vastata". Oli pakko tokasta kovaan ääneen, että setä on varmasti ulkomaalainen, eikä ymmärrä suomea. Sitten setä tai täti yleensä vähän edes kulmia kurtisti. Huoh!

Vierailija

Ai että oikein kolme kuukautta. Oikea maailmanmatkaaja taas vauhdissa antamassa palautetta, kuinka täällä Suomessa ihmiset ovat niin huonoja ja surkeita.

Tanja

Jos on samat kokemukset kuin blogin kirjoittajalla 15 vuodesta ulkomailla niin onko hyväksyttävämpää? :-/ Tosiasia on että kulttuurit vain ovat erilaisia.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Näinpä juuri, kulttuurit on tosi erilaisia 😊 kiitos kommentista ja 15 vuoden kokemuksella jo varmaan todellakin tuntee uuden kotimaankin kulttuurin 💛

Vierailija

Kyllä myös kokemusta pitkältä ajalta monesta kaupungista ja kulttuurista, ainoastaan suomalaiset eivät tunnu pitävän lapsia lahjana, hyvässä ja kiukkupuuskissa, vaan riesana. Sitten tosiaan ihmetellään ihmisten itsekkyyttä täällä, mistähän lähtöisin. Lasten arvostus on tärkeää, kaikkien lasten.

Vierailija

Hyvin tajusit postauksen pointin, pisteet sulle. Taidat olla muutenkin naama nurinpäin joka käänteessä, ei kai tuo kirjoitus olis muuten niin mennyt tunteisiin.

Bloggaajalta ihan hyviä huomioita, tosin meilläpäin onneksi lapsia huomioidaan aika hyvin. Mut mä olenkin maalta.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mä alan todellakin olla koko ajan varmenpi siitä, että tää on tosi paikkakuntakohtaista ihan vaan suomenkin sisällä! 😊

Noora24

Itsellänikin on 1.5 vuotta vanha tyttö. Hän rakastaa moikata kaikkia kaupassa ja hymyilee ja nauraa myös heille. Voin sanoa suoraan et lähinnä vaan yli 60 vuotiaat muokkaavat tytölle takas ja alkavat puhumaan hänelle. Muut kurtistavat kulmiaan tai eivät huomioi ollenkaan, mikä on todella surullista. Ja jotenkin tuntuu että nuoret kammoksuu lapsia yli kaiken. Ihan kuin oisin tyrkkäämässä lapsen heille ja juoksen pois.
Itse en tykkää mennä kahviloihin tytön kanssa. Ne ovat yleensä aika ahtaita ettei rattaiden kanssa mahdu kunnolla ja ihmiset tuijottavat pahasti että ollaan tultu pilaamaan heidän kahvi hetkensä. Huoh.

Vierailija

Näinhän se menee, poikkeuksia on tietenkin, mutta niitä ne suomessa yleensä onkin, on poikkeuksellista jos joku huomioi ja on ystävällinen lapselle. Jos on kiukkupuuska yleisellä paikalla niin muualla tämä on normaalia lasten käytöstä, niinkuin onkin, mutta suomessa tätä paheksutaan todella. Kyllä sanoisin myös että jo 60 ylittäneet ovat kuitenkin yleensä olleet positiivisia kokemuksia. Yritetään siis itsekin olla poikkeuksia jos saatas hyvää kiertämään ;D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram