Luin erästä keskustelua, jossa sektiolla synnyttäneelle äidille oli joku miespuolinen henkilö todennut, että hän pääsi helpolla, kun ei synnyttänyt alateitse. Minulla nousi heti karvat pystyyn ja selkeästi myös monella muulla, koska tämä äiti oli saanut paljon tsemppikommentteja kertomukseensa. Aiheesta. Aloin silti miettiä tuota miehen kommenttia tarkemmin.

Kuuntele alta kuopukseni synnytyskertomus podcastina:

Miksi se olisi huono asia, että "pääsisi helpommalla synnyttäessä sektiolla"?

Miksi synnytyksen - alatie- tai sektio- - pitäisi olla vaikeaa? Miksi se olisi huono asia, että "pääsisi helpommalla"? Syntyykö se lapsi jotenkin vähemmän, jos äiti ei kärsi? Jääkö vauva vajavaiseksi, jos äiti ei huuda kivuista?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Aivan niinkuin alatiesynnytys, myös sektio voi olla kivulias. Tai varsinkin "jälkipyykki". Itse olen kokenut molemmat (sektion tosin hätänä) eikä kumpikaan kyllä kivuton ollut. Aika on sen verran kullannut ehkä muistoja, että ei kumpikaan myöskään mitenkään äärettömän kivuliastakaan ollut. Sektion jälkipyykki oli muutaman päivän ajan kivulias arpi ja suolet tuntuivat olevan hieman... mitenköhän tämän asettelisi... solmussa! Alatiesynnytyksen jälkeen alakertaa turvotti ja voi vee sitä jälkivuotoa. Se ei kyllä ollut hääppöstä. En tiedä kumman kanssa olisin päässyt helpommalla, mutta toisaalta – ketä h*lvettiä kiinnostaa?

Minun ei tarvi puolustella tai väheksyä kumpaakaan synnytystapaa(ni).

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Luen näitä sektio- ja alatiesynnytyskeskusteluja nykyään tosi eri silmin kuin aikaisemmin. Tosi neutraalisti. Minun ei tarvi puolustella tai väheksyä kumpaakaan. Tiesin sillä punaisella sekunnilla, kun kuopukseni syntyi, että synnytystavat ovat täysin saman arvoisia. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten lapsi tähän maailmaan saadaan, kunhan hän on elossa. Harmi vain, että tämän faktan jankkaaminen ei kenenkään fiiliksiä muuta. Se pitää itse ymmärtää. Tämän opin itsekin kantapään kautta.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kenelläkään, erityisesti miehillä, ei ole vara arvostella tai arvioida kenenkään synnytyksen "helppoutta" tai kivun määrää, koska kipu on kuitenkin subjektiivinen tuntemus. Mutta kivutonta synnytys ei varmaan ikinä ole, tapahtui se alateitse tai sektiolla. Ja aina kipu ei ole pelkästään fyysistä, vaan se voi olla psyykkistäkin.
Alateitse synnyttäneiden kohdalla voidaan myös arvostella kivunlievitykseen käytettyjä keinoja. Tuntuu, että iman kivunlievitystä synnyttäneitä arvostetaan enemmän kuin esim. epiduraalipuudutuksen saaneita. Lääkkeitä saaneesta saatetaan ajatella, että hän on "heikompi" tai "hän haluaa päästä helpommalla"..
Itse ajattelin jo raskausaikana, että tärkeintä on saada elävä lapsi ja selvitä itse hengissä, millään muulla ei loppujenlopuksi ole merkitystä.

Vierailija
2/5 | 

Tämä mies ei ole tainnut olla yhdessäkään synnytyksessä itse mukana. Minä olen kuullut myös sitä kun itse olen syntynyt keisarinleikkauksella että olisin jotenkin huonompi ja viallinen. Tämäkin miehen suusta.
Minä synnytin lopulta kiireellisellä sektiolla viime kesänä kun käynnistystä oli takana kolme päivää ja vauvan sydänäänet eivät olleet priimaa. Se minkä tuskan jo pelkästään se käynnistäminen aiheutti supistusten kera en voi verrata sitä mihinkään mitä olen aikaisemmin kokenut. Oksensin kivusta ja vannoin itselleni että en enää ikinä synnytä. Kumma kyllä aika kultaa muistot ja olisin koska tahansa kokemaan sen saman lapseni takia.

Vierailija
3/5 | 

Suhtautuminen sektioon jotenkin todella kahtiajakoista. Se on todella epäluonnollinen, hirveän iso, jopa hengenvaarallinen leikkaus, aiheuttaa hirveitä kipuja jälkikäteen ja kuitenkin samalla se on se sitten se helppo tapa. Ei mene jakeluun. Elinikäiseten synnytysvaurioiden kanssa kärvistelevät mammatkin kauhistelee kuinka hirveä on sektio ja on tuomitsemassa, kuinka älytöntä, kuin joku valitsee sen helpomman synnytystavan.
Vaihtaisin itse hyvin menneet synnytykseni koska tahansa semihuonosti menneisiin seuroihin. Harmi vaan että ei voi enää jälkikäteen vaihtaa. Olisi pitänyt itse etukäteen ottaa selvää alatiesynnytysten vaurioista ja niiden yleisyydestä. Silloin nuorena en vaan ymmärtänyt kuinka ideologissävytteistä synnytysten hoito on Suomessa.

Vierailija
4/5 | 

Sektiosta voi myös jäädä pysyviä hermovaurioita,kun toki hermoja joudutaan katkomaan. 3päivää itse kärsin käynnistyskipua kunnes vauvan vointi romahti. Sektio pelasti oman ja lapsen hengen. Pysyvä vaurio tosin jäi eikä lantio hermotu miten pitää. Henkinen- ja fyysinen kipu oli kova. Myös kesken sektion kipu tuli päälle,kun lääkkeet petti..ei se sektio todella ole se autuas tie...hirveää jos siitä aletaan syyllistämään..

B-8
5/5 | 

Molemmat tavat kokeneena sanon myös että yhtä kipeitä kumpikin, yhtä arvokkaita kokemuksia. Älytöntä käydä kenenkään ulkopuolisen arvostelemaan, sektiolla pelastetaan niin monia henkiä ja myöskin synnytyspelkoisten loppuelämiä, huono synnytyskokemuskin voi rikkoa ihmisen pysyvästi. Siinä vaiheessa kun miehet pystyy edes puolet siitä kivusta ottamaan mitä jokainen synnyttävä äiti kokee, vasta sitten heidän mielipiteillä on tässä asiassa painoarvoa. Sori.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram