Ennen vanhemmuutta pelkäsin äitiyden vievän tai muuttavan minusta tiettyjä piirteitä.

Suurimmat pelkoni äitiydestä olivat, että äitiys vie…

… minut

… aikani

… vapauteni

… kroppani

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Nyt reilun puolentoistavuoden uran äitinä jälkeen, voisin hieman analysoida näitä lisää:

Minua äitiys ei vienyt, mutta muutti kyllä. Isosti. Jos vertaan aiempaan minään, olen nykyään ymmärtäväisempi, ennakkoluulottomampi, kärsivällisempi, vilpittömämpi ja ajattelevaisempi. Myös taitoni rakastaa on kasvanut. Ei vain lastani kohtaan vaan ylipäätään.

Ajan vanhemmuus kyllä vei, mutta miltä? Netflixiltä? Bilettämiseltä? 24/7 tv-sarjamaratonit on ehkä vaihtuneet Pipsa Possuun, mutta kyllä minä iltaisin ehdin saada sen sopivan annostuksen hömppää. Juhlimaan pääsen arvokkaan tukiverkkomme ansiosta silloin kun haluan, mutta arvatkaa mitä? En edes halua päästä! Viikonlopulta odotan eniten rauhallisia aamuja, yhteisiä ulkoiluja ja leikkejä sekä läheisyyttä.

Vapaus lensi vanhassa muodossaan ikkunasta, mutta tämä taitaa olla aika paljon asenteesta kiinni. Vapaus matkustaa ei katoa minnekään, pitää vain uskaltaa. Tällä hetkellä käyn Jaakobin painia päässäni, uskaltaisimmeko lähteä kahdestaan ulkomaille Kipsun kanssa? Jos, niin kuinka kauas? Kesällä lähdimme pakulla koko porukka reissuun ja Provinssissakin typymme kävi. Ei lapsen osallistamista tilanteisiin tarvitse pelätä. Oikeat vermeet ja asenne, niin vapaus säilyy vaikkakin pienen twistin kera!

Kroppa otti kyllä osumaa, mutta olisi törkeä vale syyttää siitä vain raskautta, synnytystä tai äitiyttä. Kyllä tässä suurin syy on ihan oma laiskuus ja saamattomuus.

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Mitä minun olisi kannattanut jännittää, on kaikki nämä tunteet, joita äitiys saa aikaan.

Ei minun olisi koskaan pitänyt näitä asioita pelätä. Toki niissä perää on, mutta noiden korvaavat tunteet ovat paljon arvokkaampia. Mitä minun olisi kannattanut jännittää, on kaikki nämä tunteet, joita äitiys saa aikaan. Kuinka uskomattoman paljon voit toista rakastaa? Kuinka paljon kaipaatkaan pienen ihmisen läheisyyttä ja kuinka tärkeäksi voitkaan itsesi tuntea, kun lapsesi kipuaa syliisi?

Se on pelottavaa, kuinka paljon joku rakastaa sinua ja sinä häntä. Ihanan pelottavaa. 😊

PsstJoko seuraat meitä ig:ssä? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018