En tiennyt hätäsektiosta mitään ennen kuin se osui omalle kohdalleni. Tällä hetkellä tuntuu, että mikään määrä faktaa ei ole tarpeeksi vaan yritän jatkuvasti etsiä lisää tietoa aiheesta. Paras apu tähän on muiden kohtalotoverien kanssa juttelu. Tämän postauksen tekoon sain 28 kanssasisarelta (ja 30 hätäsektiosta) apua.

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Tein kaksi eri postausta aiheesta. Tässä ensimmäisessä kerromme, mistä meidän kokemusten mukaan on kysymys ja toisessa tekstissä kerromme, miltä koko tilanne ja sen (vuosienkin) jälkipuinti tuntuu. Toivon, että tekstit lisäävät tietoisuutta aiheesta ja löytävät tiensä jonkun hätäsektioidun silmien alle, joka luulee olevansa yksin kaikkien tunteidensa kanssa. 

Usein hätäsektio sekoitetaan kiireelliseen sektioon, vaikka ne ovat hyvin erilaiset tilanteet. Yksinkertaisuudessaan ja yleistäen hätäsektiossa äiti nukutetaan, tukihenkilö ei pääse mukaan leikkaukseen ja leikkaushaava on pystysuorassa. Ei kuitenkaan aina. Olen nyt yli vuoden aikana muiden hätäsektioitujen kanssa keskustellessa oppinut, että toiset lääkärit uskovat saavansa vauvan nopeammin turvaan vaakaviillolla, joten vaaka-arpiakin on hätänä synnyttäneillä. Ideana kuitenkin on se, että äitiä ei ehditä puuduttaa, koska on niin kova kiire. Siksi nukutus on ainut vaihtoehto.

Vuosittain hätäsektiosynnytyksiä on noin 1% kaikista synnytyksistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana (2007-2016) niitä on ollut yhteensä noin 6500 kappaletta, joista ennen raskausviikkoa 37 syntyneitä on 900 kappalettaMinun kyselyni vastaajien kesken yleisin syy hätäsektiolle oli vauvan sykkeiden romahtaminen, joka johtui eri tekijöistä. Joillain, kuten omallakin kohdalla, syke romahti istukan ongelmien vuoksi ja joillain ongelmana oli napanuoran kiertyminen vauvan ympäri tai napanuoran esiinluiskahdus. Yleisimmin sykkeet romahtivat yrittäessä synnyttää alateitse. Joillain syytä sykkeiden laskuun ei osata varmaksi sanoa. 

Vaikka hätäsektio arpi tehdään kiireessä ja "kaikkien ihokerrosten läpi" kerralla, parani se silti 20 haastatellulla erittäin hyvin ja helposti. Kymmenellä arpi tulehtui ja/tai meni ja jäi tunnottomaksi.

Seuraavasta aihetta käsittelevästä postauksesta saatte lukea hätäsektioitujen kokemuksia asiasta.

psst! Hätäsektioita ei instagramissamme tehdä, mutta muuta elämää sieltä löytyy kyllä!

Täältä näet, miltä hätäsektioarpi näyttää vuosi leikkauksen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

JJJanna
1/18 | 

Mielestäni kiireellisen- ja hätäsektion raja tuntuu nykypäivänä olevan erittäin häilyvä. Itselleni tehtiin kesällä sektio jota nimitettiin kiireelliseksi. Uskon kuitenkin että jos leikkaava lääkäri olisi ollut eri, olisi se ollut hätäsektio. Tämä lääkäri kun sanoi minua kokoon parsiessa, kuinka ei mielellään ikinä nukuta äitiä sektiossa, toki haavani on myös vaakasuunnassa. Sektioon mentiin juosten vauvan sykkeiden romahtaessa ja lapsiveden yhtäkkiä muuttuessa hernekeiton kaltaiseksi. Anestesialääkäri tuli jo leikkurinovella vastaan, puudutuksesta minuutti niin oli vauva ulkona. Oli kuitenkin sektio nimeltään hätä tai kiireellinen tai mikä tahansa, aika hurjasta kokemuksesta on usein siltikin kyse. Ja muuten, tässä 3kk nyt omaa haavaa ja sen päällä roikkuvaa röllykkää kauhistellessa, voimaannuin valtavasti tekstistäsi miltä näyttää sektio arpi vuoden jälkeen. En ole aiemmin osannut ajatella, että ilman tuota arpea ei välttämättä olisi poikaani. KIITOS.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

voi meni ihan kylmät väreet sun kommentista, kiitos siitä <3 tiedän myös toisen, jonka kiireellinen sektio vastaa paljon sinun omaasi. ollaan hänen kanssa mietitty, että ihan hyvin hänelläkin olisi voinut olla hätä. ainoa ero oikeastaan se, että minä nukuin synnytykseni. hän oli hereillä puudutettuna. 

Vierailija
2/18 | 

Hei. Minun synnytystä kutsuttiin kiireelliseksi sektioksi: rv oli 40+3, alatiesynnytyksen aikana sykkeiden lasku ja vauvan väärä tarjonta, juosten leikkaussaliin jossa minut nukutettiin, sektioviilto vaaka. Tämä siis papereissa kiireellinen sektio.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

On kyllä jännä, miten nää menee näin ristiin! Oon kuullut paljon vaakaviilloista hätäsektioista, mutta en kertaakaan vielä sitä, että olisi nukutettu kiireellisessä sektiossa! Uskaltaisinkohan väittää, että oikeampi termi sinunkin kohdallasi olisi hätäsektio? No, niin tai näin, varmasti traumaattinen kokemus :( <3

Vierailija

Olisiko niin että jos äiti ei puudu puudutteista huolimatta niin silloin äiti nukutetaan sektiota varten.

ElinaS
3/18 | 

Esikoiseni syntyi kiireellisellä sektiolla tammikuussa -09 rv 41+5. Synnytys ei edennyt eikä leikkaussalissa puudutus ollutkaan kunnollinen, nukuttaa ei kuulemma kerennyt kuitenkaan enään infektioriskin vuoksi. Se oli vaan kestettävä. Esikoinen täyttää kohta 10v, on kohta kolmannen pikkusiskon isoveli. Haavakohta on yhä turta ja joka raskauden jälkeen se on isomman röllykän alla piilossa vaakasuunnassa. Mutta se on siinä, sitä on kaikki lapset vuorollaan ihmetellyt ja varovaisesti koskeneet kysyen "sattuuko se vielä".
Hätäsektion asiaa minun ei tarvinnut käsitellä, mutta sektio ilman kunnollista puudutusta oli asia jota vieläkin välillä ajattelen enkä ole vielä toiseen vastaavan kokemuksen elänyttä tavannut.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kauhee...! Ite sain kommentin juuri tämän postauksen myötä toiselta, jolle on käynyt samoin kuin sulle. Sanoin hällekin että tota ei voi kyllä ees kuvitella kukaan, jolle ei oo käyny vastaavasti. Ihan hirveetä 😔

ElinaS

Onneksi nämä saattavat olla harvinaisia että puudutukset ei toimineet sektiossa ja siinä vaiheessa ei kerkeä enään nukuttaa. Siinä ainakin olen onnekas että vaikka kammo sektiota varten on tullut, niin silti meille on neljäs syntymässä jo. Mutta tuon jälkeen jokaisessa synnytystoivelistassa lukee että sektio vain nukutuksessa :)

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018
4/18 | 

Itse en ymmärrä miksi näistä täytyy (muuta kuin lääketieteellisesti) tehdä isoa eroa? Kumpikaan ei ole suunniteltu, molemmat siis tulevat yllättäen & ovat traumaattisia tapahtumia. Meillä oli kiireellinen, kätilön virhearvioinnin vuoksi & mentiin myös todella kiireellä saliin. Supistukset ym niin kovia että puuduttaminen ei meinannut onnistua, mutta lääkärin mukaan oli onnistuttava HETI tai ollaan todellisessa vaarassa (onnistuikin). Vaikka hereillä olinkin, en itse leikkauksesta paljon muista, enkä saanut oman vointini takia lasta edes salissa koskea (saati rinnalle), vaan vietiin heti pois. Siinä sitten lisää lääkettä & paniikissa odottamaan oliko lapsella kaikki hyvin. Toki sain hänet jossain vaiheessa heräämössä rinnalle, eikä tarvinnut odottaa että herään nukutuksesta. Mutta se olinko hereillä vai on itse laikkauksessa oli ihan sama. Ja tilanne oli oikeasti KIIREELLINEN, ja muutaman minuutin päästä olisikin sitten jo ollut HÄTÄ.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo totta tämäkin, molemmat todellakin traumaattisia kokemuksia ❤️ eikä sitä muuta sektion etuliite mihinkään! oon jutellut kymmenien - jos en pian jo yli sadan - kiireellisen ja hätäsektioidun naisen kanssa ja pysyn kyllä sanojeni takana että ne ovat todella erilaisia tilanteita, jos menevät "normaalin" kaavansa mukaan. Myös ne äidit, jotka ovat kokeneet molemmat, sanovat samaa. Koen myös, että isoin trauma hätäsektioissa tulee juuri tuossa, että ei näe, kuule tai tiedä kuka sieltä mahasta on napattu ja minne hänet on viety. Jostain syystä mulle itelle myös tuo turvaa keskustella synnytyksestäni sen oikealla nimellä sekä hakea ja kuunnella lisää nimenomaan omaani vastaavia kokemuksia: kiireelliset sektiot eivät useimmiten ole minun sektioni kaltaisia vaan kiire -sanasta huolimatta yleensä ei puhuta minuuteista. Mutta sitten on toki teitäkin, joiden kokemus kuulostaa todella tutulta! 💙

Tuo sinun kiireellinen sektio on kyllä ollut tosi hurjalta, onneksi leikkaus onnistui ❤️😔

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018

Onneksi. Muuten meistä toista tai molempia ei olisi. Lapsen syntyminen alakautta (hengissä ainakaan) ei olisi ollut mahdollista.
Eniten minua ihmetyttää, kun meidänkin tilanne oli ennalta arvioitu & päätetty että synnytyksen käynnistyessä sitä tulee seurata jatkuvasti niin lääkärin kuin kätilön, että sitten ei kuitenkaan seurattu & tilanne päätyi siihen mihin päätyi ..

Vierailija
5/18 | 

Minulla kanssa takana kiireellinen sektio, joka tehtiin nyt eikä heti. Vauvan sydänäänet elelivät omiaan ja ottivat varuilta päästä laktaattiarvonäytteen (ja heti perään toisen), jossa tulos huono (ja toisella sitäkin huonompi) eli vauva kärsi hapenpuutteesta. Puudutuksessa leikkaus tehtiin, koska minulla oli juuri ennen leikkauspäätöstä laitettu spinaalipuudutus (ja sitä ennen kolme epiduraalia), mutta käskivät varautua (olihan siinä se minuutti aikaa "varautua" ;)) nukutukseen sänkyä saliin lykkiessä. Vauvaa en myöskään nähny, koska hapenpuutteen takia lähti oman tiiminsä matkaan samalla sadasosasekunnilla, kun vatsasta poistettiin. Tämän tosin joku kertoi minulle samalla kun vauvaa mahasta kaiveltiin, etten tule vauvaa näkemään. Niin ja onniteltiinhan minua sitten "tyhjässä" salissa maha auki vauvasta, joka oli siellä jossain... syliin vauvan sain vasta seuraavana päivänä. Tiedän, että hätäsektiosta omallakaan kohdallani ei ollut, mutta hätä meilläkin kyllä oli... ja aika usein omalla kohdallani "kiireellinen sektio" tuntuu omasta mielestäni vähättelyltä, koska hätä meillä molemmilla oli.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kamaluus, mikä show sullakin <3 Ymmärrän, että tuntuu "vähättelyltä", mutta sä onneksi ite tiedät totuudet. Siinä mielessä musta ikävä tuo "merkintä", että varmasti koet enemmän samaistumispintaa hätäsektioitujen kanssa kuin kiireellisten. Ne kun eivät kuulemani mukaan ole todellisuudessa aina niin kiireellisiä. Teidän hätä ei mun silmissä ole lainkaan vähätelty, onneksi ootte kunnossa <3

Tintsu
6/18 | 

Olen uusi lukija ja blogiasi päädyin sattumalta seuraamaan juuri hätäsektion takia. Itselleni tehtiin hätäsektio 37+0, koska sain vakavan raskausmyrkytyksen (hellp) ja omat arvoni romahtivat äkillisesti. Tästä syystä minulle ei uskallettu laittaa puudutteita, vaan minut nukutettiin hätäsektion ajaksi ja olin sen jälkeen vielä teho-osastolla vuorokauden tarkkailussa, koska arvot eivät meinanneet palautua. Sektioviilto tehty pystysuoraan. Vauvaa näin tänä aikana kahdesti, joista ensimmäisellä kerralla olin niin tokkurassa, etten pystynyt pitämään silmiä auki ja puhuminen oli hankalaa, vain epämääräisiä muistikuvia tuosta tilanteesta. Vaikka synnytyksestä on yli puolitoista vuotta, edelleen kipuilen henkisesti asian kanssa. Lohduttavaa lukea, etten kuitenkaan ole ainoa joka kokee näin, eli kyllä tämä varmasti vielä helpottaa ajan kanssa 😊

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oi huh, sullakin kyllä rankka kokemus takana! Ei ihme, että aiheuttaa tunteita vielä 1,5 vuoden jälkeenkin <3 onneks ne kaikki tunteet on ok ja niitä tutkiskelemalla pikkuhiljaa niistä voi parantua <3 pitää vaan uskaltaa antaa ittensä käydä koko kirjo läpi pettymyksestä kiitollisuuteen ja pelosta onneen <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018