Englannin reissun jälkeen meillä oli aika fysioterapeutille, jota olemme nähneet säännöllisesti siitä asti, kun Kipsu oli pari viikkoa. Tätäkin – kuten jokaista aiempaakin – jännitin jo viikkoja etukäteen.

Se sai minut miettimään näitä keskosäidin viha-/rakkaussuhteita, joita on useampikin. 

Ensimmäisenä jo yllä mainittu (keskos)fysioterapeutti. Oon niin kiitollinen, että saadaan käydä ammattilaisella "tarkistuttamassa" Kipsun kehitystä, mutta kyllä sitä aina joutuu stressata etukäteen! Parin kuukauden iässä vauvan kuuppa oli hieman toispuoleinen, joten saimme erilaisia ohjeita, joilla kupolin saisi taas kauniin pyöreäksi. Muistan, kuinka minua ärsytti, kuinka vauvani päätä oli "haukuttu" (haha!), mutta kiltisti aloimme soveltaa teoriaa käytäntöön. Ja pää oli jo seuraavalla kerralla normaali! 

Kuinka lukemattomia kertoja hoitajat joutuivat sanoa minulle koneen huutaessa, että "katso sitä lasta, älä näitä laitteita".

Voi, tuo sairaalan susi Lambin vaatteissa tai lammas hukan kledjuissa nimeltä saturaatiomittari. Kuinka lukemattomia kertoja hoitajat joutuivat sanoa minulle koneen huutaessa, että "katso sitä lasta, älä näitä laitteita". Enkä silti uskonut! Muistan ikuisesti, kuinka jäin monttu auki tuijottamaan lääkäriä hänen ehdottaessaan, että imetysyrityksen ajan vauva olisi ilman piuhoja. HULLU! Vauvan ollessa kengurussani katsoin silmä kovana mittareita ja analysoin jokaista lukemaa. Kotiin lähtiessäni sanoin hoitajille, että pöllin laitteen mukaamme. Jostain syystä jouduimme silti lähteä ilman.

Tämä ikuinen koon ja kehityksen funtsiminen ja tarkkailu. Minulla on ollut nyt neljä kuukautta "noin seitsemän kiloinen vauva". Tavallaan on ihanaa, kun 62-68 vaatteet ovat menneet jo varmaan lähemmäs puoli vuotta, mutta haluaisin jo ostaa uusia! Vieläkin Kipsu menisi melkein "pikkuvauvasta" kokonsa puolesta, mutta seisomaan nouseminen ja muut taidot paljastavat hänet isommaksi tytöksi. Paino mietityttää jatkuvasti, mutta ihan kiva, kun vauva mahtuisi edelleen vaunukoppaan eikä turvakaukalostakaan ole kiire pois! 

Nyt pitää varmasti olla kiitollinen siitä, että keskostyttöni on vauva eikä taapero vielä 1,5kk 1-vuotta täytettyäänkin :P

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram