Raskaana ollessani – ja jo ennen sitä – suunnittelin vaikka ja mitä kasvatustapoja ja sääntöjä, joista itse pitäisin tiukasti kiinni. Niitä löytyi ihan laidasta laitaan enkä rehellisesti sanottuna voinut aina ymmärtää, miksi kaikki eivät tekisi suunnilleen samoin. Esimerkiksi: Miksi kaikkia lapsia ei vain opeteta syömään ruokapöydässä nätisti ilman leluja tai Netflixiä? Voi hyvää päivää, kuinka sinisilmäinen sitä pystyikään olla! Ajattelin ihan teidän muidenkin juuri sopivan epätäydellisten äitien vertaistueksi kertoa muutaman kohdan, jotka menikin omalla kohdallani – kovista odotuksista huolimatta – auttamatta pieleen 😉

Kuva: Tiia Kurula
Kuva: Tiia Kurula

En olekaan täydellinen äiti, koska…

… joskus hermostun ja pinna on kireämmällä kuin pitäisi

… lapseni ei syö vain keittiössä vaan välipaloja mussutetaan ympäri torppaa

… kotimme ei ole aina edes ”perussiisti”, vaan enemmänkin vakiona on räjähdyksen jälkeinen kaatopaikka -tyyli

… vartaloni ei palautunutkaan kuten julkkiksilla enkä saavuttanut timmiä bikinikroppaa kolmen kuukauden sisällä synnytyksestä

… vaikka niin kovasti sitä kuulutin miehelle ja kaikille muillekin, en osannutkaan ottaa omaa aikaa. Kyllä minulle on sitä tarjottu, mutta salaa halusinkin vain käpertyä Kipinämme läheisyyteen alusta asti

… en jaksanutkaan olla kolmea vuotta kotona, vaan kaipasin töihin jo vuoden jälkeen

… en olekaan niin jämpti aina, vaan annan periksi. Lauseesta ”valitse taistelusi” on tullut oikein mun voimamantra!

… emme ulkoilekaan niin paljon kuin ajattelin

… meillä katsotaan enemmän lastenohjelmia tv:stä kuin olin suunnitellut

… en tarjonnutkaan vain suolatonta ja sokeritonta ruokaa useamman vuoden ikään saakka

Kuva: Tiia Kurula
Kuva: Tiia Kurula

Helpottiko? :D En ollutkaan täydellinen äiti... vai tekeekö just nää pienet "virheet" musta vaan täydellisemmän äidin just omalle lapselleni? 

Mistä raskaana suunnitelluista periaatteista tai ajatuksista te ootte joutuneet luopua? Mitä suunnittelit arkeenne kuuluvan enemmän tai ei lainkaan, mutta totuus olikin toista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija

Jouduin melkolailla heti luopumaan siitä raskausajan haavekuvasta, että kaikki äitiydessä on ihanaa ja nautin joka hetkestä :D 5 kuukauden aikana olen huomannut että tähän touhuun sisältyy paljonkin asioita, joista en ole aina niin mielissäni, mutta teen kaikkeni jotta lapseni olisi mahdollisimman onnellinen. Siitä syystä koen kyllä olevani täydellinen äiti :)

Satu K.

Allekirjoitan kaikki kohdat! :D Ja lisään yhden omasta maailmastani:

-en puuhannutkaan lapsen kanssa joka päivä vähän eri juttuja, vaan "lapsentahtisesti" (voipi olla, että minä olen vaan vähän laiska :D) samoilla leikeillä mennään päivästä toiseen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram