Kirjoitukset avainsanalla Vauva

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Ainun kanssa.

Pääsin vastikään käymään kylässä Ainun toimistolla Helsingin Herttoniemessä. Kyselin aiemmin instagramissani, mistä haluaisitte minun kysyvän ja jokainen laittamanne kysymys pyöri enemmän ja vähemmän vastuullisuuden ympärillä. Se sopi minulle vallan mainiosti, koska juuri tuo aihe minuakin kiinnosti eniten.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Yritysten vastuullisuushan on nyt oikein hitti! Se, mitä se eri yrityksille tarkoittaa ja mitä konkreettisia tekoja tehdään, kuitenkin vaihtelee paljon! Ainulla ollaan tekemisissä vauvoille ja lapsille suunnattujen tuotteiden kanssa, joten odotin vastuullisuuden tuotteiden elinkaaressa olevan isossa roolissa. Ja niin se (onneksi!) olikin.

Ainu tekee säännöllisesti kuluttajatutkimuksia, joiden perusteella tuotteita uudistetaan.

Pääsin ihan hommiin asti!
Pääsin ihan hommiin asti!

Astuessani neuvotteluhuoneeseen sain nähdä uunituoreet ihonhoitosarjan tuotteet, joista oli "poistettu" tuoksu kokonaisuudessaan kuluttajilta saadun palautteen perusteella. Ainu tekee säännöllisesti kuluttajatutkimuksia, joiden perusteella tuotteita uudistetaan. Tämä tuoksun poistaminen oli nimenomaan perheiden toive. Toiveisiin voidaan reagoida, koska tuotekehitys ja laboratorio sijaitsevat Helsingissä ja tehdas Heinävedellä! Nämä uudistetut ihonhoitotuotteet (pesuneste, suojavoide ja pesuvaahto & shampoo) ovat myös biohajoavia ja vegaanisia. 

Tässä mä nimenomaan _lisään_ tuoksua suihkugeeliin :)
Tässä mä nimenomaan _lisään_ tuoksua suihkugeeliin :)

Hahaa, onnellinen laborantti! :D
Hahaa, onnellinen laborantti! :D

Mitä tulee konkreettisuuteen vastuullisuuden osalta, Bernerillä on tavoitteena saada kaikki pakkauksensa täysin kierrätettäviksi vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi tulevina kahtena vuotena (2020-2022) Berner on yksi viidestä suomalaisesta perheyrityksestä, jotka tukevat Unicefin hanketta vähentää äiti- ja lapsikuolleisuutta Ruandassa

Ainu-pupu kaverina. Kuva: Jonna N. Photography
Ainu-pupu kaverina. Kuva: Jonna N. Photography

Käynnin jälkeen tuli sellainen olo, että Ainun tuotteita on turvallinen käyttää elämäni tärkeimpien ihmisten iholla. Koen myös arvokkaana, että minun ääntäni kuluttajana - mutta vielä tärkeämpänä eli äitinä - kuunnellaan. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Ainun kanssa. 

Meidän esikoinen rakasti tutteja. Ja sitä myötä minäkin rakastin niitä. Tyttö sai niistä lohtua, turvaa ja "tekemistä", ja minä sain pienen aikalisän pitkien imetysten keskelle.

Siispä pakkasin kuopuksen kohdalla tutin jo sairaalalaukkuun. Toisena aamuna synnärillä, pitkän imetyksen päätteeksi, tarjosin tuttia vauvalle ja hän tutustui siihen muutaman minuutin. Nukahdin itsekin tuoksi ajaksi ja heräsin siihen, kun aamukierrosta tehnyt kätilö huomautti, että he eivät suosittele tuttia käytettäväksi.

Voi tuttihäpeä, olit jälleen täällä!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Onneksi tällä kertaa olin itsevarmempi äiti. En hätkähtänyt hoitajan sanoista, hänhän teki vain työtään. Olen itsekin imetysmyönteinen ja ymmärrän, että oikea imuote on hyvä löytää ennen tutin tarjoamista. Minusta (ja kätilöiden mielestä) vauvani imuote oli kuitenkin jo synnytyssalissa kunnossa ja useampikin kakka oli jo tullut, joten ravintoa vauva kyllä sai. Lisäksi annoin vauvan tutustua tuttiin vain pienen hetken kerrallaan: Ehkä hän tällä tavoin muistaisi sen käyttötarkoituksen myöhemminkin?

Minulla on tavoitteena imettää tälläkin kertaa yli vuosi, ehkä jopa WHO:n kaksi vuotta.

Vastasyntynyt imee tissiä vaikka vuorokauden ympäri maitoa tilaillessaan, enkä tietenkään halua sekoittaa sitä. Minulla on tavoitteena imettää tälläkin kertaa yli vuosi, ehkä jopa WHO:n kaksi vuotta. Tällä kertaa imetys on tuntunut myös paljon helpommalta kuin esikoisen kanssa – nyt se on varmaan sellaista kuin sen kuuluisikin olla! Nautinnollista sekä äidille että lapselle.


Minua harmittaa, että tutista on tehty pahis. Omasta mielestäni se on mahtava vekotin, eikä siitä vieroittaminen ollut meille vaikeaa. Alkuun aloimme rajoittaa tutinkäyttöä vain nukahtamisen ja automatkojen ajaksi taaperon ollessa yhdeksän kuukautta. Kokonaan jätimme sen pois pari kuukautta ennen kaksivuotissynttäreitä. Meillä vieroitusta helpotti se, että leikkasimme tutista pään pois, jonka jälkeen se ei esikoiselle kelvannutkaan, koska hän ei saanut ”imua päälle”.

Ja sitten on se toinen pahis, tuttipullo! Ymmärrän varovaisuuden imetyksen ”vaarantumisen” kannalta, mutta välillä minusta tuntuu, että varoittelu on hieman lähtenyt käsistä. Tiedän useamman äidin, jotka eivät ole uskaltaneet antaa pulloa lainkaan ja kun vihdoin uskaltautuivat, ei vauva huolinut enää sitä. Tämähän ei ole ongelma, jos se on äidille ok, mutta nämä äidit (samoin kuin minä) olisivat kaivanneet toisinaan “pään tuuletusta” enemmänkin kuin parin tunnin jumpan ajan.


On ihanaa olla niin tarpeellinen vauvalle, mutta täydellinen riippuvaisuus ahdistaa minua.

Vauvan tuttipullostakin syöminen oli minun järjissä pysymiseni edellytys. Vaikka pullosta ei varsinaisesti “tarvitsisi” koskaan tarjota maitoa, niin minä tarvitsin tiedon, että lapsi saisi ruokaa minun halutessa lähteä yhtäkkiä vaikka lenkille. On ihanaa olla niin tarpeellinen vauvalle, mutta täydellinen riippuvaisuus ahdistaa minua. Esikoisen hylkiessä pienen hetken pulloa, se alkoi vaikuttaa jo imetykseeni. Totaalinen vastuu pienen vauvan ruokinnasta stressasi ja aiheutti minulle vastareaktion imetykseen: Ajattelin jopa, että lopetan imetyksen kokonaan, jotta lapsi varmasti pysyy hengissä pulloruokinnalla, jos itse en jostain syystä pystyisikään imettämään!

Tällaiset arjen helpotukset ovat minun maailmassani varsin hyväksyttäviä. Imetysmyönteisenä äitinä ajattelen, että vauvan tuttipullosta syömisen ansiosta imetän todennäköisesti pidempään, ei päinvastoin.

Imetysapua Vauvan sivuilta löytyy täältä!

Vauvantahtisesta pulloruokinnasta lisää täällä! 

Kommentit (4)

Tiina/Fit Fat Mama
1/4 | 

Siis se on hyvä vaan jos vauva syö myös tuttipulloa ja tuttia :).

Pääsee itse edes vähän irti tarvittaessa.

Meillä esikoinen söi sekä tissiä että pulloa, mutta toinen lapsi ei koskaaaan suostunut syömään tuttia eikä pulloa.

Oli aika rankkaa olla tasan se ainoa joka pystyi ruokkimaan vauvan :C.

Vähän ehkä avauduinkin asiasta silloin :D

https://blogit.terve.fi/fitfatmama/vauva-ei-syo-tuttipulloa-eika-tuttia/

Imetysmyönteinen tuttihaaveilija
2/4 | 

En voisi olla enempää samaa mieltä! Oma esikoinen ei koskaan oppinut syömään tuttia kymmenistä eri malleista ja sadoista yrityksistä huolimatta. Hänet sai erinäisissä tilanteissa rauhoittumaan ainoastaan rinnalla, ja kuinka monesti olisin antanut vaikka vasemman käteni, että poika olisi edes kerran tyytynyt rinnan sijasta tuttiin (esim. kirkon penkissä tätini hautajaisissa). Imetysmyönteisyys on hieno ja tärkeä asia, mutta esimerkiksi tässä tutti/tuttipullo asiassa se menee usein ojasta allikkoon. Seuraava lapseni on syntymässä maaliskuussa ja aion (taas) tehdä kaikkeni, että vauva hyvän imuotteen löydettyään oppisi imemään muutakin kuin rintaa. Ihan meidän koko perheemme hyvinvoinnin ja mielenterveyden vuoksi.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oon samaa mieltä. Imetysmyönteisyys ja tuttipullon satunnainen käyttö ei missään määrin kumoa toisiaan! Päinvastoin, pitää äidin järjissään!

Toivottavasti teillä uusi tulokas hyväksyis nää apukeinot 🙏

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vauva on nyt asunut meidän kanssa noin kolme kuukautta ja edelleen unohdan, että minulla on hänetkin! Älkää ymmärtäkö väärin: vauva todellakin tuntuu perheenjäseneltä enkä osaa kuvitella enää elämää ilman häntä, mutta välillä silti unohdan hänen olemassa olonsa!

Kuuntele podcast aiheesta alta:

Kunnes muistan, että "voi helkkari, sehän on mun muksu!"

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kerron teille muutaman esimerkin:
Käydään joka viikko taaperomuskarissa. Koska vauvalla on vielä tosi hiljainen itku, otan vaunut joskus "saliin" saakka kuullakseni. Siinä leikin ja laulun tiimellyksessä saatan kuulla itkua ja katsoa hieman ympärilleni, että reagoiko kukaan vauvansa itkuun... Kunnes muistan, että "voi helkkari, sehän on mun muksu!", ja ryntään vaunujen luo. Tää ei oo käyny vaan kerran tai kaksi vaan useammin!

Pari viikkoa synnytyksen jälkeen kävelin makkariimme ja meinasin saada sydärin, kun kuulin pimeästä huoneesta tuhinaa. Se oli vauvani, jonka olin vienyt sinne ennen kuin menin pesemään hampaani. Pelästyin aivan perseettömäksi pientä, oman vauvani, hengitystä.

Toisen lapsen kohdalla tiedän, että äitiyteen mahtuu kyllä kaikenlaisia fiiliksiä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Edelleen saatan suunnitella jotain reissua tai vaan arkitekemisiä, kunnes yhtäkkiä huomaan etten ole muistanut suunnitelmissani vauvaa! Säpsähdän ajatukseen ja aloitan pohdintani alusta.

Kaippa tämä kaikki on ihan normaalia. Silti poden tuostakin tunteesta hieman huonoa omaatuntoa, MUTTA näin toisen lapsen kohdalla tiedän, että äitiyteen mahtuu kyllä kaikenlaisia fiiliksiä. Todennäköisesti tämä kuuluu kasvuun kahden lapsen äidiksi enkä todellisuudessa unohda häntä minnekään! 😊

Kestikö sulla hetki omaksua, että niitä muistettavia lapsia on todella useampi? 

Kommentit (10)

Neljän mutsi
1/10 | 

Voi ihanan piristävää kuulla ettei muillakaan aina se laskupää ole mukana kympillä! Meillä se ressukka oli aina koira. Lukemattomia kertoja jäi ruokakaupan ovenviereen tai mummolaan kun lähdin lasten kanssa kotiin. Ja ei ku hakemaan.

Vierailija
2/10 | 

Ei ongelmia muistaa vauvaa vaan lähinnä 3v esikoinen. Jostain syystä tuntuu että hän ois erkaantunut varsinkin musta, äidistään. Kaikki alkoi siitä kun piti viedä hänet appivanhemmille kun lähdettiin miehen kanssa synnyttämään. Sen jälkeen taaperoiseni on tarkertunut anoppiin eikä muhun 😔

Hupsis
3/10 | 

Mä meinasin alussa unohtaa vauvan olemassa olon kans! Esim siivoamassa vaikka isosiskon huonetta, lähden viemään pyykit koneeseen ja kappas! Aulassa huoneen edessä törröttää sitterissä pieni vauva niin hiljaa ja tyytyväisenä, että tämmöinenkin vauva meillä tais nykyään olla! 😄

Vierailija
4/10 | 

Oj kyllä, kuulostaapa tutulta 🙈 meidän esikoinen on vähän villimpi tapaus ja sitten tämä 4kk on niin rauhallinen, niin se unohtuu kyllä helposti 😅

5 äiti
6/10 | 

Oijoi, miten hienoa huomata etten ole ainoa.. Sillä erotuksella, että väsyneenä päivänä kotona lasken meidän lasten päät ennen kun osaan ottaa vaadittavat 5kpl lautasia esiin. :D Ei se siis välttämättä rajoitu pelkkään vauva-aikaan, hah. Viimeisenä pikkuvauva-aikana mun oli kyllä myös välillä hankala muistaa jättäneeni vauva kotiin tullessa vaunuihin nukkumaan ja ensimmäinen reaktio vaimean itkun kuullessa oli "Mistä se tulee?" :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018