Kirjoitukset avainsanalla pelkopoli

Multa on kysytty monesti, että pelottaako mua uusi raskaus ja varsinkin synnytys edellisen kokemukseni takia. Silloinhan istukkani repesi keskellä yötä ja heräämisestä alle tunnin kuluttua vauva oli hätäsektioitu mahastani viikoilla 33+5. No, valehtelisin, jos väittäisin, että minua ei pelota. Kyllä minua pelottaa ja olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että pelko ei lamaannuttaisi minua nyt raskauden aikana eikä synnytyksessä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Rajasin yleisöni siten, että ne keille kertoisin myös keskenmenosta, saivat tietää alkuraskaudestakin.

Synnytyspelkohan ei todellakaan tarvitse noin dramaattista tapahtumaa ollakseen olemassa, vaan synnyttämättömilläkin voi olla aivan yhtä hyvin erilaisia pelkoja. Minulla ainakin oli. Ei suoraan synnytykseen liittyviä pelkoja, mutta ensiksi jännitin keskenmenoa ja sitten kohtukuolemaa. Koko raskaus meni pelätessä ja silti se päätyi ennenaikaiseen hätäsektioon. Tässä raskaudessa olenkin tehnyt järkipäätöksen nauttia odotuksesta. Ei ikävien tapahtumien jännittäminen auttanut viimeksikään mitään, vaan silti meinasi käydä todella huonosti. Tein tämän päätöksen jo ennen sitä kuuluisaa rv12:sta ja kerroin (miehen luvalla tietenkin) raskaudesta jo ennen tuota maagista viikkorajaa. Rajasin yleisöni siten, että ne keille kertoisin myös keskenmenosta, saivat tietää alkuraskaudestakin. Ajattelin, että vaikka tuo sydämen murskaava alkuraskauden keskenmeno tapahtuisi, niin ainakin olisin ollut onnellinen ne muutamat ensiviikot.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Ihan ajatuksen voimalla en minäkään luule peloistani selviävän, joten listasin muutaman jutun miten aion yrittää hillitä niitä:

Sain neuvolasta lähetteen pelkopolille. Näitä käyntejä on kaksi, joista toisessa jo kävin. Se oli kätilökäynti ja myöhemmin pääsen vielä polin lääkärille. Kätilö kävi kanssani tapahtuneen läpi ja juteltiin aika paljon tunteista, joita synnytys minussa herättää – sekä edellinen että tuleva. Lääkärikäynti tulee olemaan kuulemani mukaan enemmän faktapainotteinen ja sitä luonteeni kaipaakin.

Pelkopolin kätilön mielestä minusta huomasi, että olen käynyt paljon tapahtunutta läpi ja siitä iso kiitos kuuluukin teille: lukijoille ja seuraajille.

Tästä päästäänkin sopivalla aasin sillalla tunteiden käsittelyyn: Kaikkien, joita synnytys minussa herättää. Tästä sainkin pelkopolin kätilöltä jo kehuja. Hänen mielestään minusta huomasi, että olen käynyt paljon tapahtunutta läpi ja siitä iso kiitos kuuluukin teille: lukijoille ja seuraajille, jotka minulle jaksatte kommentoida ja kertoa omia samankaltaisia kokemuksia. Jaksatte tsempata ja uskallatte tunnustaa tietävänne ne kummallisimmatkin tunteet, joita lapsettomuus, keskosuus, hätäsektio ja vaan äitiys minussa herättää.


Jo joskus rv14 paikkeilla tutustuin hypnosynnytysvalmennukseen netissä ja koin, että se voisi olla minulle sopiva valmistautumistapa. Otin yhteyttä kotiseutuni kätilöön, joka tätä järjestää ja sovimme ajan juhannuksen jälkeiselle viikolle. Kyseessä on siis tekniikat, joilla synnyttäjä (ja kumppani!) voisi rentouttaa sekä kehon että mielen ja tämä auttaisi synnytyksen kulussa positiivisesti. Toisin sanottuna, juuri sitä mielenhallintaa jota kovasti toivon ja kaipaan.

Haluan yrittää selvitä ilman lääkkeitä niin pitkälle kuin pystyn ja toivon, että minulle tarjotaan ensimmäisenä muita vaihtoehtoja kipuuni kuin esimerkiksi epiduraalia.

Tällä kertaa olen ottanut selvää myös monista erilaisista kivunlievityksistä – sekä lääkkeettömistä että lääkkeellisistä. Haluan yrittää selvitä ilman lääkkeitä niin pitkälle kuin pystyn ja toivon, että minulle tarjotaan ensimmäisenä muita vaihtoehtoja kipuuni kuin esimerkiksi epiduraalia. En kuitenkaan ole mikään totaalikieltäytyjä: jos kipu menee överiksi, otan epin. Ei siinä sen kummempaa 😊 Kipuahan en varsinaisesti pelkää. 

Myös miehelläni on tällä kertaa oma rooli. Viimeksi rooliin kuului lähinnä odottelu ja epätietoisuus. Nyt myös hän osallistuu (lue: hänet on pakotettu osallistumaan) hypnosynnytysvalmennukseen ja olen antanut hänelle vastuun toimia minun ja kätilöiden välisenä tulkkina. Uskon, että alan herkästi analysoimaan kätilöiden ilmeitä esimerkiksi hätäsektio -huudon pelossa ja tuossa tilanteessa mieheni tehtävä on rohkeasti kysyä, mitä tapahtuu. En aio myöskään pilata tapahtumaa sillä, että minun ja kätilöni kemiat eivät pelaisi ja koska olen nössö, mieheni on tällöin sanottava toivovani kätilön vaihtoa.

Nyt yritän valmistautua kaikin minulle sopivin keinoin minkälaiseen synnytykseen tahansa ja luottaa siihen, että se riittää.

Ajattelen, että vaikka kaikki päättyisikin samalla tavalla kuin esikoisen kanssa, ainakin olisin yrittänyt kaikkeni. Toki tiedostan, että istukan ablaatio ei ollut minun vikani, mutta se ei valitettavasti silti saa hiljennettyä sitä tunnetta, joka kuiskii olisinko voinut tehdä jotain toisin estääkseni tapahtuneen? Nyt yritän valmistautua kaikin minulle sopivin keinoin minkälaiseen synnytykseen tahansa ja luottaa siihen, että se riittää. Tällä kertaa epätietoisuus ei suojaa minua, vaan tiedän hätäsektiosta varmaan jo liikaakin. Juuri siitä syystä, minun täytyy osata olla rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa.

Toinen vaihtoehto kun on totaalipaniikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tasan kaksi vuotta sitten oli mun elämäni paras päivä. Se oli myös elämäni kamalin päivä. Tuolloin pitkään toivottu lapsemme syntyi, mutta myös minä sain pahimmat fyysiset ja henkiset arvet itseeni kuin koskaan aiemmin (tai sen jälkeen). En myöskään osannut kuukausiin nähdä tuota päivää elämäni parhaimpana, vaikka olisihan minun kuulunut. Kuten sanottu –  silloin tyttäreni syntyi.

Viittaan nyt täyskäteen, joka omalle kohdalle sattui: istukan ablaatio, hätäsektio, ennenaikainen synnytys ja näiden yllätyksellisyys. Vielä ässänä hihassa vuosien lapsettomuus.

Tuon kaksi vuotta sitten tapahtuneen yön takia olin tällä viikolla pelkopolilla, jossa kävin tapahtunutta kätilön kanssa läpi. Kätilö oli mukava, rehellinen ja ymmärtäväinen, mutta arvatenkin kokemani oli hyvin erilainen kuin kellään hänen muulla asiakkaalla. Viittaan nyt täyskäteen, joka omalle kohdalle sattui: istukan ablaatio, hätäsektio, ennenaikainen synnytys ja näiden yllätyksellisyys. Vielä ässänä hihassa vuosien lapsettomuus, josta johtuen olin epäuskoinen raskauttani kohtaan lähes siihen saakka, että tuo dramaattinen synnytys tapahtui. Kätilö kuitenkin kuunteli, yritti ymmärtää ja antoi mun itkeä. Hän teki kaikkea sitä, mitä myös tahattomasta lapsettomuudesta kärsivän läheinen voi sanoa/tehdä. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Lapsettomien yhdistys Simpukka (@simpukkary) jakama julkaisu

En tuolloin ollut edes kuullut tahattomasta lapsettomuudesta saatikaan siitä, kuinka yleistä se on! Nyt tiedän.

Tuo aika tahatonta lapsettomuutta kulkee edelleen läsnä. Ei ehkä joka päivä, mutta joka viikko jokin asia muistuttaa tunteistani tuon kolmen vuoden aikana. Liian moni elää tälläkin hetkellä noiden tunteiden kanssa. Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä suomalaista. Siksi en koskaan lopetakaan aiheesta puhumista. Haluan, että tulevaisuudessa ihmiset ovat fiksumpia kuin minä ennen kuin itse halusin lasta ja esitin jollekin sen kuuluisan kamalan kysymyksen:”Koskas teille tulee lapsia”. Jälkeenpäin sain kuulla, että juuri he olivat yrittäneet vuosia raskautua. En tuolloin ollut edes kuullut tahattomasta lapsettomuudesta saatikaan siitä, kuinka yleistä se on! Nyt tiedän.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Lapsettomien yhdistys Simpukka (@simpukkary) jakama julkaisu

Tänään, päivää ennen äitienpäivää, muistan myös jokaista tahattomasti lapsetonta ja toivon heille vauvaa tyhjään syliin. Olette jälleen kerran ajatuksissa.

En tiedä, onko tämä esimerkki kohtalon (huonosta vai hyvästä?) huumorista, että tänään on sekä lapsettomien lauantai että tuon kauan toivotun ja yritetyn tyttäreni 2-vuotissyntymäpäivä. Tänään juhlimme häntä, mutta joka päivä olen onnellinen ja kiitollinen hänestä. Tänään, päivää ennen äitienpäivää, muistan myös jokaista tahattomasti lapsetonta ja toivon heille vauvaa tyhjään syliin. Olette jälleen kerran ajatuksissa. Voimia.

Lue myös: 

”Nauti nyt (elämästäsi ilman lasta), kun siihen on mahdollisuus”

Mitä jos sinua ei olisi?

Lausahdukset, jotka menevät tahattomasti lapsettomalla ihon alle

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minä: Mitenkäs tuota, tuleeko mulle jotain ylimääräisiä ultria tai neuvolakäyntejä edellisen raskauden draaman takia?
Neuvolatäti: Noooo, en mä usko, kun eihän siinä raskaudessa varsinaisesti ollut mitään erikoista.

Lähdin ekalta neuvolakäynniltä aika hämmästyneenä. Eikö istukan irtoaminen, hätäsektio ja/tai ennenaikainen synnytys ole erikoisia? Olen kuullut, että neuvoloissa on herkästi otettu pelkopoli puheeksi, mutta sama ei käynyt kyllä omalla kohdallani. Oikeastaan tuon keskustelun vuoksi, ei uskaltanut itsekään kysyä asiasta. Liiottelenko nyt pelkoani? Nt-ultrassa hoitaja sanoi heti toimenpiteen jälkeen, että käy kysymässä lääkäriltä ekstraultrien perään ja varmisti, että olenko menossa pelkopolille. En kai?

Viikot vaihtui raskausappissa ja mitä lähemmäs liikuttiin 33+5:sta, alkoi ahdistaa. Otin pelkopolin puheeksi seuraavalla kerralla neuvolassa (kun pääsin omalle hoitajalle enkä tuuraajalle) ja hän laittoi lähetteen siltä istumalta. Ehkä tuo aiempi tuuraaja ei ollut lukenut papereitani (tai uskonut lukemaansa :D), koska tällä kertaa hoitaja ymmärsi heti, mitä nätisti vihjailen.

Pelkään sitä, että muistoni aiemmasta synnytyksestäni lamaannuttavat minut.

Mitä sitten pelkään? En pelkää varsinaisesti ennenaikaisuutta. Suomen sairaanhoito on niin tasokasta, että pienestäkin (vauvasta) ponnistetaan isoilla todennäköisyyksillä! En pelkää synnytystä enkä varsinaisesti (hätä)sektiotakaan. Pelkään sitä, että muistoni aiemmasta synnytyksestäni lamaannuttavat minut. Että kesken alatiesynnytyksen - jota toivottavasti saisin tällä kertaa edes yrittää - muistot 2017 vuoden toukokuulta pulppuavat mieleeni ja täyttävät tajuntani. Pelkään, että en saa hallittua mieltäni ja rauhoitettua itseäni vaan jäädyn totaalisesti polvilleni pelon edessä. Tuollaiseen jäätymiseen tuskin on varaa kesken synnytyksen – sittenhän ainakin päädymme hätäsektioon! Pelkään myös sitä, että avaan taas silmät yksin heräämössä enkä oikein tiedä mistään mitään. Pelkään sitä hämmennystä, voimattomuutta ja henkistä tuskaa, jota yhtäkkinen vauvamahan katoaminen aiheutti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Itse synnytys ei pelota. Luotan 110%:ia alan ammattilaisiin. Heihin, jotka aiemminkin minut ja lapseni pelastivat ja joiden ansiosta tyttäreni voi tälläkin hetkellä hyppiä kuralätäköissä ja nauttia alkavasta keväästä. Koen, että olen huomattavasti parempi hallitsemaan fyysisen kivun tunteen kuin henkisen. Henkisen kivun kanssa minulla on vielä paljonkin tekemistä ennen tulevaa synnytystä – olkoot se sektio- tai alatiesynnytys.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

On kyllä loistavaa että on mahdollisuus päästä pelkopolille käymään.

Itsellä vähän samat ajatukset tosta että fyysisen kivun pystyy hallitsemaan paremmin kun hallitsee henkisen kivun.

Meillä on takana ”vaan” kiirellinen sektio esikoisesta enkä jännitä itse synnytystä oli se sitten alatie tai sektio vaan just pelottaa se että miten pystyy itse hallitsemaan henkisen puolen eikä lamaannu.

Satu K.
2/4 | 

Ei nyt kyllä liity aiheeseen millään tavalla, mutta mä en kestä miten nättejä te olette mätsäävissä asuissa ja kampauksissanne! 😍
Synnytyspelkoihin ja pelkopoliin liittyen olen itsekin miettinyt, että mitä jos tulisin toisen kerran raskaaksi, niin alkaisiko se synnytys pelottaa. Vaikka eka synnytys oli loppupeleissä positiivinen kokemus, niin oli siinä elementtejä, jotka varmasti mietityttäisi toisella kierroksella. Tosin mulla olisi myös suoraan automaattisesti oikeus suunniteltuun sektioon, vaikkakaan en sektiota ehkä kuitenkaan haluaisi. Huh, onneksi ei tarvi vielä miettiä näitä juttuja, ku nyt jo alkoi hikoiluttaa. 😅

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

awww kiitos! se on ihan siinä rajalla että onko se supersöpöä vai ihan superdorkaa :D siis noi mätsäävät asut! 

Nii on varmasti näennäisesti "helpoissakin synnytyksissä" varmasti eri asioita, jotka jää mietityttää. On se varmasti sellainen tilanne ja tapahtuma, että en ihmettelis! Onneksi on mahdollisuus päästä tollaselle polille, vielä ku siitä olis apuakin <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018