Kirjoitukset avainsanalla lapsen kehitys

Vaihetta vaiheen perään. Mikäs siinä! Jokin aika sitten meillä alkoi vallan ihastuttava kyselyikä. Tämä ilmenee kysymyksillä:"Mikä toi on? Mikä tää on? Mikä toi ääni on? Mitä teet täällä?".

Hetkeäkään ei voi olla itsekseen, koska kuka sitten kertoo lelulaatikon sisällön nimiä? 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Vielä ajattelen vilpittömästi, että tuo on maailman suloisinta. Niin sympaattista, kun pientä kiinnostaa kaikki niin äärettömästi! Kun koko maailma on uutta ja ihmeellistä ja kaikille (tutuillekin asioille) tarvitaan nyt nimi. Tähän kyselyyn liittyy nähtävästi erittäin olennaisesti se, että joku on jatkuvasti läsnä vastaamassa kysymyksiin. Hetkeäkään ei voi olla itsekseen, koska kuka sitten kertoo lelulaatikon sisällön nimiä? 

Tällä hetkellä söpöin näistä on tuo "Mitä teet täällä?". Usein vastaukseni tuohon on: No, minä asun täällä. Tuolla vastauksella tosin ansaitsen itselleni oikeastaan vain uuden kysymyksen, mutta vielä se ei ole "miksi". Sekin on varmasti tulon päällä. Tuo kysymys kuulostaa huomattavasti haastavammalta vastata! 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Seuraava vaihe ymmärrykseni mukaan on se, että ei riitä, että kerrot pallon olevan pallo. Vaan sitä pitää kuvailla. Pyöreä punainen pallo. Apua, tuohan vaatii jo ihan eri tavalla ajatustyötäkin ja en tiedä miten väsyneet äitiaivot taipuu siihen! Jännä nähdä kuinka kauan tämä kysely on "tosi söpöä". Villi veikkaus, että jossain vaiheessa alkaa vähän maistua puulta, mutta onneksi seuraava vaihe on jo kulman takana ;)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mun oma äiti muistaa usein kertoa, kuinka näki viimeisen (barbieilla) leikkiyritykseni. Olin hakenut ison barbietaloni olkkariin, kasannut ja sisustanut sen ja ottanut nuket esiin. Olin tuolloin suht vanha, ehkä jo seiskalla? Tuota kertaa ennen oli ollut piiiiitkä tauko leikeissä, mutta halusin nähtävästi kokeilla vielä viimeisen kerran. Aikani yritin, jonka jälkeen totesin äidille:"Mä en osaa enää leikkiä". Muistan tuon kerran itsekin. Leikki ei vaan lähtenyt. Se tuntui teennäiselle, vaikka puitteet oli enemmän kuin kunnossa!

Kuuntele alta tuorein SITNB-podcast siitä, kuinka äidin "pitäisi" olla valmis uuteen rooliin jo ennen lasta:

En usko osaamattomuuteni leikkiä johtuvan siitä, etten "uskaltaisi heittäytyä". Viikottain heittäydyn laulamaan ja tanssimaan lastenlauluja tyttäreni kanssa.

Oma lapsi ei muuttanut asiaa. En osaa vieläkään leikkiä leluilla. En usko sen johtuvan siitä, etten "uskaltaisi heittäytyä". Viikottain heittäydyn laulamaan ja tanssimaan lastenlauluja tyttäreni kanssa eikä edes se haittaa, että illalla naapurit näkevät meille suoraan sisälle. Sellainen perinteinen hahmoilla leikkiminen on vain tosi hankalaa, vaikka sitä silloin tällöin yritänkin. En usko myöskään, että se johtuisi mielikuvituksen puutteesta tai siitä ettei se olisi koskaan "kehittynyt", koska pienempänä leikin paljon itsekseni.

Tämä "kaukoputki" piti rakentaa, kun taapero näki muumipapalla kaukoputken ja halusi tietty samanlaisen :D
Tämä "kaukoputki" piti rakentaa, kun taapero näki muumipapalla kaukoputken ja halusi tietty samanlaisen :D
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Siispä teemme paljon kaikkea muuta. Meidän juttumme on esimerkiksi askartelu, jota teemme viikottain – joskus useammankin kerran. Ei ne mitään Picasson töitä tai Einsteinin ideoimia ole, mutta taidankin olla juuri sopivalla taapero-tasolla niiden kanssa! Laitamme ruokaa ja leivomme yhdessä ja näiden lisäksi teemme kotitöitä, kuten pesemme, ripustamme ja lajittelemme pyykkejä. Me myös piirrämme eri välineillä, muovailemme vahoilla ja asettelemme hamahelmiä. Olen mielestäni myös melko hyvä keksimään eri hahmoleikeille alun, josta taapero osaa sitten itsekseen jatkaa. Ja jos ei osaa, onneksi isi rientää apuun! Hän kyllä osaa pikku-ukko- ja autoleikitkin!

Osaatko sä leikkiä leluilla?

psst! Meidän helppoja askarteluja löytyy instagramista hashtagilla #amatööritaskartelee

Kommentit (2)

Satu K.
1/2 | 

Tavallaan joo, mutta tavallaan en. :D Meillä myös isi on tässä kyllä parempi, se keksii pikkuautoleikkeihinkin vaikka mitä uusia juttuja (joita minä sitten kopioin :D). Kirjojen lukemiseen taapero sit taas kelpuuttaa lähes pelkästään mut. <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun vihdoin raskauduin päätimme mieheni kanssa, että emme julkaise lapsestamme mitään kuvia sosiaalisessa mediassa. Esikoisen täräyttäessä dramaattisesti tähän maailmaan, molempien mieli muuttui ja julkaisin sellaisia kuvia, joista hän ei ollut tunnistettavissa. Näillä main aloin etsiä myös vertaistukea keskosäitiyteen ja sitä myötä pitää tätä blogia, joten sekin varmasti vaikutti oman mieleni muuttumiseen. Tämän jälkeen luin ja näin, kuinka vauva näyttää täysin eriltä alle 1-vuotiaana kuin sitten taaperona, joten kasvokuvien "ikäraja" nousi yhteen vuoteen. Tuon vuoden jälkeen sovimme, että voin julkaista kuvia, jotka eivät ole suoraan edestä päin (pl. IG-storyt). Tämä päätös on pitänyt muutamia yksittäisiä kuvia lukuunottamatta. Näistäkin kuvista olemme keskustelleet aina etukäteen mieheni kanssa.

Kuuntele podcast aiheesta alta:

Äkkiseltään sanoisin, etten halua lisätä nettiin kuvia esimerkiksi raivarista, mutta tunteita nekin ovat siinä missä ilo ja nauru.

Itse pohdin jokaista kuvaa julkaistessani monia eri seikkoja. Yksi niistä on se, että en halua, että kukaan tuntematon pystyy somesta kertomaan lapseni kehitysvauhdin. Siis esimerkiksi, koska hän on oppinut kävelemään tai koska hän on tajunnut pinsettiotteen. Tässä syy saattaa olla se, että näillä tiedoilla en halua antaa kellekään tulevaisuuteen minkäänlaisia aseita kiusaamiseen. Lisäksi potta-, kylpy- ja ilman paitaa -kuvat ovat poissuljettu.

Tunteiden näyttämisen kanssa rajani on epäselvä – en osaa ehkä ajatella tarpeeksi objektiivisesti? Äkkiseltään sanoisin, etten halua lisätä nettiin kuvia esimerkiksi raivarista (passiivisaggressiivisesta uhmalankuista ja -spageteista kyllä), mutta tunteita nekin ovat siinä missä ilo ja nauru. Ei itku tai suru ole lapselle sen ihmeellisempi tunne – sen olen oppinut seuratessani taaperoni suhtautumista vauvan tunteiden kirjoon eli lähinnä hymyihin ja itkuun. Hän reagoi niihin tismalleen samallalailla: neutraalisti. Harva taapero taitaa edes herätä vauvan itkuun öisin?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kyselin instagramissa mielipiteitä aiheesta ja 100%:ia halusi nähdä lasten kuvia myös sosiaalisessa mediassa, mutta vain harva halusi niitä lisätä sinne itse. Ymmärrän täysin tämän ajatuksen, mutta kauhistuttaa silti ajatus lapsettomasta somesta. Tai vielä pahempaa: sellaisesta, missä lapsien kasvojen edessä on aina vaikka sydän -emoji! 

En ole niin kova velho, että osaisin sanoa oikean toimintatavan, mutta mun mielestä tämä on tosi tärkeä aihe pohtia. Jokaisen vanhemman on hyvä punnita hyödyt ja haitat lapsen kuvaa julkaistessaan – tehdä vaikka oikein SWOT-analyysi! Toki, niinkuin podcastissakin mainitsen, en usko, että sosiaalinen media tai "netti" ylipäätään on lainkaan samanlainen enää vaikka 15 vuoden päästä (kun lapseni ovat murkkuja) kuin nyt! Jos aihe jäi kiinnostamaan, kuuntele tekstin alkusta löytyvä podcast. Siellä avaan ajatuksiani hieman laajemmin.

Mitä mieltä sä oot? Mikä olisi hyvä toimintatapa lapsien kuvien julkaisemisen kanssa sosiaalisessa mediassa?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Minusta jokaisen pitää ratkaista se itse. Olen jakanut lasten ja lastenlasten kuvia somessa, mutta vain kavereille, en julkisesti. Nuorimman lapsenlapsen vanhemmat ovat päättäneet, että lapsen kuvia ei jaeta someen, joten sitä päätöstä minun on kunnioitettava, vaikka itse mielelläni niitä jakaisin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuulin ekan kerran imetyslaatikosta serkultani. Hän on ärsyttävän usein oikeassa, mutta tälläkin kertaa sivuutin neuvon aluksi... Kunnes aloin muistella minun ja esikoiseni imetystaivalta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

En tiedä, onko minun kokemukseni vääristynyt lapseni keskosuuden vuoksi, mutta hän oli rinnalla tuntikausia varsinkin ensimmäisinä kuukausina. Nyt kuviossa on vielä touhukas taaperokin mukana, joten jotain on keksittävä isosiskolle viihdykkeeksi vauvan imetysmaratonien ajaksi. Ideana imetyslaatikolla on siis se, että vanhempi sisarus saa leikkiä laatikon sisällöllä silloin, kuin pikkusisarusta imetetään. Laatikko on siis hieman "spesiaalimpaa" viihdykettä.

Ideana imetyslaatikolla on siis se, että vanhempi sisarus saa leikkiä laatikon sisällöllä silloin, kuin pikkusisarusta imetetään.

Aloin miettiä kaikkea, millä taapero tykkää nyt puuhastella ja vastaus on: kaikenmoinen näpertäminen. Siispä kokosin viisi erilaista laatikkoa, joissa on näperrettävää! Lisäsin itse laatikkoihin vielä tietyt värit & kuviot, jotka tarkoittavat aina tiettyä boksia. Ehkä taapero oppii samalla myös värejä tai/ja kuvioita!

Muovailuvahat:

Muovailuvahat saatu
Muovailuvahat saatu

Nämä eivät olisi taaperoa voineet vähempää kiinnostaa vielä kolme kuukautta sitten, mutta nyt niiden parissa vierähtää tovi jos toinenkin! Lisämaustetta varmasti tuo paketin kaulin ja muut välineet.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

 

Hamahelmet:

Näiden maaillmaan esikoinen on päässyt tutustumaan mummolassa, mutta nyt niitä löytyy myös lilan neliön takaa. Hamahelmien pyörittely on omastakin mielestä ihanan terapeuttista!

 

Tarrakirjat:

Näistä sain vinkin eräältä lukijalta ja oli kyllä hyvä vinkki! Kohotarroja taapero saa itsekin irti, mutta tasaisissa tarvii hieman apua. Se tuskin silti haittaa imetystä, koska saan tarrat yhdelläkin kädellä irti. Vielä on pysynyt tarrat kirjoissa, mutta en ylläty, jos niitä löytää pian keittiön kaapeista tai isin kengistä. Mietitään sitä sitten! :D

Taikahiekka:

Taikahiekka saatu
Taikahiekka saatu

Taikahiekka oli villi kortti! Onneksi päiväkodinhoitajakaverini osasi varoittaa, että sotkuista on! Onneksi oon ostanut jo aikaa sitten suihkuverhon, jota käytetään suojana esimerkiksi vesiväreillä piirtäessä. Jää nähtäväksi tuleeko keltainen tähti poistumaan listalta...

 

Piirrustustaulu & värikynät

Piirrustustaulu saatu
Piirrustustaulu saatu

Sinisen kolmion takaa löytyy piirrustustaulu sekä värikynät ja paperia. Piirtämisestä esikoinen on myös kiinnostunut vasta pienen ajan sisällä ja se onkin parasta silloin, kun saa värittää jonkun muun taideteosta. Pitää ehkä piirtää valmiiksi jotain, mitä nyt osaan... eli tikku-ukkoja ja kukkia.

Miltä kuulostaa? Onko teillä ollut mitään vastaavaa apuna taaperoa viihdyttämässä imetyshetkien aikana?

Jos haluat kuunnella viime imetysaikani munailuja - paina play alta tai etsi Shitty spotifystä!

 

Kommentit (3)

Käyttäjä10824
Liittynyt25.3.2018
1/3 | 

Taikahiekan sijaan laittaisin Mad Mattr massaa. Ihan parasta. Hiekkamaista mutta pysyy kasassa, ei muserru jyviksi. Meillä kumonnut muovailuvahan! Mutta itse imetyslaatikko on aivan loistava keksintö ja vielä tehty mielenkiintoiseksi! Meillä vaan 1v10kk ei vauvan synnyttyä malttanut pysyä sitä aikaa paikoillaan saati poissa kainalosta/sylistä ja oli ajoittain myös raju ja yritti härkkiä vauvaa.. Onneksi saatiin totutella kaikki niin että isä olo kotona alkuviikot 😅

Tiina/Fit Fat Mama
2/3 | 

Oi onpa kiva idis :). Meillä toinen lapsi oli sellainen tissityttö hyvin pitkään, että olisi ollut esikoiselle kätevä tuo. Eetu oli tosin jo 4-vuotias kun toinen lapsi syntyi. Luettiin paljon kun vauva oli buubsilla

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018