Kirjoitukset avainsanalla vauva-arjen haasteet

Lapsi herää aamulla väärällä jalalla ja mylly alkaa jo aamupalapöydässä. Ruoka on paskaa, kaikki lelut on ihan perseestä ja väsykin olisi. Kitinä raastaa kotonaolevan hermoja, mutta neljältä (kun työssäkäyvä tulee) pääsee yksin vaikka lenkille. Tuota lausetta hoet itsellesi, kun lähdette sateesta huolimatta tuulettamaan molempien päitä ulos.

Töissä on kiirettä ja yö tuli nukuttua huonosti. On miljoona asiaa hoidettavana ja aika tuntuu loppuvan kesken. Joudut lähettämään sen pahamaineisen viestin, jonka tiedät olevan se viimeinen naula arkkuun kotona olevalle:"Mulla meneekin vähän pidempään töissä". Toivot silti, että kotona saat huilata rankan päivän jälkeen.

Kuulostaako tutulta?

Riitojen määrä taisi nousta suhteessa verrannollisesti sen mukaan, mitä pidempiä yöunia vauva alkoi nukkua.

Muistan, kun minua varoiteltiin vauvavuodesta ja sen rankkuudesta parisuhteelle. Sitä yhtään väheksymättä, sen jälkeen vasta tunteet alkoikin kiehua. En tiedä johtuuko se siitä, että vauvavuotena sitä kuitenkin elää jonkinlaisessa kuplassa. Ainakin väsykuplassa, jos ei muualla. Ei vaan jaksa alkaa vääntää. Riitojen määrä taisi nousta suhteessa verrannollisesti sen mukaan, mitä pidempiä yöunia vauva alkoi nukkua. Oli energiaa tapella.

Olin varma, että kukaan muu tuore lapsiperhe ei riitele samalla lailla. Meissä oli pakko olla jotain pahasti vialla. Vauvavuosihan oli jo ohi! Hävetti kamalasti ja mikään ei ollut ärsyttävämpi 'tsemppaus' kuin ne kuuluisat lauseet: jutelkaa, hoitakaa parisuhdetta, harrastakaa yhdessä, muistakaa kuunnella toinen toistaan jadajadajaa. Joo tottahan noi on, mutta mitäs sitten kun toisen naama nyppii niin huolella, että EI KIINNOSTA EDES KATTOA PÄÄLLE!?

Parisuhteessa vain on yhtäkkiä kolme kahden sijaan ja yöheräilyjen sijaan aletaan neuvotella siitä kuuluisasta omasta ajasta ja itsenäisyydestä perheen keskellä.

Jossain vaiheessa kerroin mammakavereilleni tilanteesta. Tuntui kuin olisi ollut kirkossa ripittäytymässä ja odotin vastauksia samoin kuin odotin pienenä jäätelöautoa. Tuomitseeko ne mut? Tietääkö yhtään mistä puhun? No ei varmaan, koska olin varma, että ollaan ainoat. Onneksi avauduin, koska siitä alkoi oikein puhdistus ja ripittäytymisen fiilis vain vahvistui! Selvisi, että emme ole ainoat ja analysoimme yhdessä syitä, miksi vauvavuoden jälkeen vasta paukkuukin. Johtuuko se siitä, että elämä pyörii 110%:ia lapsen ympärillä vai onko se oma äijä vaan niin perhanan ärsyttävä. No eihän se oo. Parisuhteessa vain on yhtäkkiä kolme kahden sijaan ja yöheräilyjen sijaan aletaan neuvotella siitä kuuluisasta omasta ajasta ja itsenäisyydestä perheen keskellä. Tuntui kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.

"Perutaan häääät!". Okei, ei oo häitä peruttavaksi :D
"Perutaan häääät!". Okei, ei oo häitä peruttavaksi :D

Tuon keskustelun siivittämänä kokosin itseni ja avasin sanaisen arkkuni miehelleni. Poikkeuksena aiempiin keskustelunaloituksiin se, että yritin miettiä ääneen - hänen kanssaan - miksi minulla on pinna niin kireällä. Siitä se keskustelu sitten lähti ja se viisastutti meitä molempia. Kumpikaan ei ole syytön, vaan tappeluihimme tarvittiin aina kaksi.

Teille, jotka luulette kiehuvanne yksin – ette kiehu! Täällä padassa on muitakin. Toivottavasti vain tieto tuosta helpottaa teitä yhtä paljon kun mua.

Rauhaa ja rakkautta.... Ja unta. Siinä parisuhteen pyhä kolminaisuus?

Meidät löydät riitelemästä myös instagramin puolelta ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija

Vauvavuosi on ihan helppoa verraten elämään 3 vuotiaan kanssa. Ainakin meillä. Kolmevuotiaan kanssa saa vääntää kaikesta, tunneskaala mennään sekunnissa ääripäästä toiseen ja vieläkään ei nukuta öisin. Sitten sopassa on mukana vielä uusi vauva 😁 jaksaa jaksaa ja parempia aikoja odotellessa. Onneksi meillä on vielä miehen kanssa hyvät puhevälit.

Satu K.

Tämä on varmasti niin totta! Vaikka me ei vielä ollakaan "selätetty" vauvavuotta (vajaa 1,5 kk enää jäljellä :o), niin kyllä mä vähän ihmettelen kans sitä, että hirveesti toitotetaan, että vauvavuosi on pahin ja sen jälkeen hommat helpottaa. Vaikka meidän vauva ei ehkä ollut ensimmäisen puoli vuotta mikään helpoin tapaus, niin aika vähän tuli riideltyä. Mutta uskon vahvasti, että meidän pahemmat riitelyt on vielä tulossa. Miehellä nimittäin on harrastus, johon sai ennen vauvan syntymää upotettua paljon aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt vauvavuotena hän on oikeastaan jättäytynyt rakkaan lajinsa parista lähes kokonaan pois (omasta halustaan kylläkin), mutta tiedän, että hän haluaa jossain vaiheessa palata takaisin. Ei ehkä nyt kuitenkaan samalle tasolle kuin ennen vauvaa, mutta enemmän kuin viimeisen vuoden aikana. Ja siinä tulee varmasti olemaan yksi aita ylitettäväksi meille molemmille. Mutta täytyypä yrittää muistaa ottaa asiaa keskusteluun ennen kuin se alkaa hiertää. Joten kiitos Sarianna sinulle, kun teit aiheesta kirjoituksen! Tulipahan taas oivallus oman arjen suhteen! :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hihii, no oleppa hyvä ja toivottavasti keskustelu jo ENNEN ongelmaa auttaa :D ei se oo kyllä helppoa yrittää sovittaa sitä vanhaa elämää uuteen eikä sekään oo helppoa tajuta, että ei ne perhana sovi yhteen. Se on ku laittais ympyrä palikkaa kolmion muotoisesta välistä :D (arvaatko millä meillä parhaillaan leikitään:D)

RvaJ

Oot ihana, kun jaksoit tästäkin aiheesta kirjoittaa :)

Mä tiedätkö tästä asiasta puhuin miehelle tässä vähän aikaa sitten..Että miksi kaikki aina varoittelee vauvavuodesta, kun se on oikeasti se helpoin etappi koko lapsen elämässä. Siis koliikit ja muut on ihan asia erikseen, ne on kamalia :/

Elikäs nuo uhmat, ne on niitä pahimpia. Se, kun nuo pienet kullanmurut kasvattavat sitä omaa itseään. Kun mikään, ei MIKÄÄN suju kuten pyydät. Sitten se tappelu. Kuinka ihmeessä ne jaksaa tapella ihan   j a t k u va s t i   sisaruksensa/sisarustensa kanssa? Se tuli mulle ihan täsyin puskista, siitä mua olisi pitänyt jonkun varoittaa :D

Vauvaa imettäessä loput lapset saa kyllä sellasen hulabaloon aikaiseksi, että siinä tilanteessa jo tekee mieli soittaa miehelle töihin, että voisitko pliis jo tulla pelastamaan mut :D

Eli kyllä, olen samaa mieltä kanssasi, että ei se vauvavuosi ole mitään minkään muun rinnalla ;)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

mä oon aina miettinyt, että mitä ne muut lapset tekee silloin (jos sellaisia siis on) kun äiti imettää.. no nyt tuli siihenkin vastaus: tuhoja! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Miten teillä nukutaan?", "Miten teidän yöt?", "Saako teidän taloudessa kukaan unta öisin?".

Raskaanaollessani työkaverini vitsailivat, että vauva- ja/tai lapsiperheessä kaikki alkaa pyöriä unten ympärillä ja aiemmin mainitut kysymykset ovat ensimmäinen, mitä kysytään. En tuolloin ymmärtänyt, mistä on kyse, mutta jo ensimmäisten viikkojen aikana ymmärsin pointin!

Netti on täynnä eri vinkkejä saada vauva nukkumaan. Ja miksi ei olisi, koska uni ja nukkuminen tosiaan pyörittää koko lapsiperheen elämää? Jos nukutaan huonosti yö, niin koko seuraava päivä on kalavelkojen maksua ja jos päikkärit menee pelleilyksi, niin se vaikuttaa yöuniin. Kikkoja on kapaloinnista unilauluihin ja rutiineista unirätteihin.

Mistä tietää mikä saa oman vauvan nukkumaan? Miten me saimme kasvatettua vauvastamme hyvän nukkujan?

En tiedä. Ei oikeastaan mitään. Hän vain on hyvä nukkuja. 

Voisin paukutella henkseleitä ja kertoa, kuinka helposti iltamme ja yömme ovat koko reilu vuoden 99%:sti meidän ansiostamme menneet, mutta se olisi vale. Ei me mitään sen kummempaa olla tehty. Meidän vauva on vain hyvä nukkuja. 

Mun mielestä on hienoa, että ihmiset kertoo kikkakolmosia äitikavereilleen. Oon myös huomannut, että niiden vinkkivitosten kanssa pitää olla yhtä varovainen kuin kysymyksen "Onkos teille tulossa lapsia?". Se ei välttämättä ole OK edes sen hyvän ystävän kanssa. Äitikaverin nukuttua edellisenä yönä kaksi tuntia, en ehkä usko, että "Kokeile antaa velliä, se toimi meillä"-lause oikeasti lohduttaa?

Siksi tunnustankin julkisesti, että minä en osaa "kasvattaa" hyvää nukkujaa, minulle vain sellainen suotiin. Tai sitten sairaala kasvatti hyvän nukkujani ensimmäisten siellä vietettyjen elinviikkojen aikana. Tai sitten luontoäiti näki unimääräni ennen lasta ja päätti säälistä, että tämän torvelon huonouninen vauva ajaisi kyllä hulluuden partaalle.

Jo valmiiksi väsynyt äiti vain haluaa saada lapsensa äkkiä unille, jotta pääsee itsekin lepuuttamaan väsynyttä mieltään.

Uskon kyllä, että vanhemmat voivat joillain omilla toimillaan tukea lapsen nukkumistaitoja(?) oikeaan suuntaan, mutta 90%:ia on vauvan luonteesta, tempperamentista, geeneistä ja vuorovesistä kiinni (pl. unikoulut). Meillä käytiin viiden kuukauden iästä eteenpäin jonkin sortin valtataistelua syliin ja tissille nukahtamisesta, mutta jos vauva ei nukahda muualle, niin mitä vanhempien pitäisi tehdä? Jo valmiiksi väsynyt äiti vain haluaa saada lapsensa äkkiä unille, jotta pääsee itsekin lepuuttamaan väsynyttä mieltään.

Joten sinä äiti, joka olet nukkunut jo pelottavan vähän, koska lapsesi on "huono nukkuja" älä huoli – vika ei ole sinussa. Olet varmasti tehnyt kaiken voitavasi sillä energialla, mitä sinulla on. Vauvan unenlahjat eivät kerro mitään äidinlahjoista – ei niiden huonommuudesta eikä paremmuudesta. Kerro rohkeasti esimerkiksi neuvolassa, jos tarvitset apua levätäksesi. Se ei tee sinusta tippaakaan huonompaa äitiä – päinvastoin! Muutaman tunnin unien jälkeen... en tiedä miten tämän lauseen lopettaisi, koska pahimmassa univajeessa olleet ystäväni sanoivat nukuttuaan, että tuli vain enemmän väsy.

Joten toivonkin vaan sitä kuuluisaa tsemppiä kaikille 💜 Kuulemma teininä viimeistään lapsi nukkuu!

 

Psst! Seuraatko jo uneliasta perhettämme instagramissa?

Kommentit (2)

Satu K.

Mulla on näistä nukkumisasioista aika samanlaiset mietteet. Uskon, että vanhemmat voivat toimillaan tukea vauvan nukahtamista ja nukkumista, mutta kuten kirjoitit, suurin vaikutin on vauvan temperamentti ym.
Meidän poitsu on semmoinen mukiinmenevä nukkuja nyt kohta 8 kuukauden iässä. Nukahtaa suht helposti, kunhan itse on huoneessa jonkin aikaa hänen kanssaan ja yleensä yössä herätään vain kerran syömään, joskus kaksi. Päikkäreitä nukutaan kahdet tai kolmet, lähes aina vaunuissa ulkona. (Ja nyt kun asian kirjoitti tekstin muotoon, tulikin sellainen fiilis, että itseasiassahan meidän veijari kuulostaakin aika hyvältä nukkujalta 😄)
Mutta takana on myös vaiheita jolloin ei nukuttu päikkäreitä juuri ollenkaan ja heräiltiin öisin tunnin välein. Silloin oli oma jaksaminen koetuksella. 😵 Ja kun fakta on, että ties mitä vaiheita vielä on tulossa, niin nyt olen tyytyväinen tähän tilanteeseen ja nautin siitä. 🙂 ja mäki oon kuullu, että teini-ikäisenä ne viimeistään nukkuu. 😂

Vierailija

Itse uskon että nukkumista ei liion voi opettaa ainakaan ihan pienelle vauvalle. Yö syötön pois jättäminen on ollut se kaikista helpottavin teko, ainakin meillä. Meille on osunut kaksi aivan erilaista vauvaa, toinen on ollut todella huono uninen ja toinen nukkunut hyvin syntymästään asti (lukuun ottamatta hampaiden tekoa).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jälleen nappasin vanhasta blogista tekstin, jota haluaisin vertailla nykyhetkeen. Tällaisia vertailuja oon tehnyt myös pari kertaa aiemminkin. Näissä huomaan itsekin, että oonko mä oppinut mitään tai onko mikään muuttunut?

Vai oonko mä edelleen aivan yhtä kahvilla tän äitiyden kanssa kuin alussakin?

Ennenen äitiyttä en tiennyt, kuinka uskomattoman typeristä asioista sitä voisi tuntea huonoa omaatuntoa. Alla muutama esimerkki, joista järjellä tiedän kuinka hullulta ne kuulostavat, mutta tunteet ei aina seuraa järkeä...

 

"meidän lapsi on kyllä aivan ihana, rauhallinen ja helppo, mutta.."

Syksyllä: Ensimmäisenä pitää aina kehua. Vaikka sulla olisi pää kuinka jumissa, kun kolme omaa ja kuusi vauvan asua ovat puklussa, sitteri ottanut osumaa kaksista niskapaskoista ja lapsi kiljunut koko aamun, ei saa valittaa ilman että kehuu ensiksi. Tätähän sä ihan itse tilasit, joten hymyssä suin sitte pyyhit maitoskeidaa otsastas. 

Nyt: Kyllä tähän edelleen törmää, mutta ei enää niin paljoa.. tai ehkä oon vain tottunut tähän??

 

"lapsi on nyt itkenyt 3 sekuntia etkä oo juossut sen luokse. Mitä jos..."

Syksyllä: ..vauva sinä aikana tukehtuu nyrkkiinsä? Jokatoinen aamu vauva alkaa itkeä, kun harjaan hiuksiani. Kaksi harjanvetoa vielä ja fleda olisi kunnossa, mutta mitä jos juuri niiden vetojen aikana vauva on vetänyt kuolaharson päällensä ja haukkoo henkeä sen alta?

Nyt: Edelleen on hieman samanlaisia tilanteita, mutta onneksi ne eivät ole enää näin dramaattisia! 

 

"vauva on tyytyväisenä sitterissä, mutta.."

Syksyllä: ..hän on hereillä ja sä sometat. Nyt kun hän on hereillä, niin eikö kannattaisi tehdä jotain yhdessä? Vaikka kuinka tyytyväisenä siellä sitterissä vauva olisikin, niin sometus on h*lvetin tulista ja sinä kans!

Tällainen tilanne menee yleensä siten, että nostan vauvan sitteristä ja samalla sekunnilla alkaa maailmanlopun itku, joka ei lakkaa tuntiin. Miksi menit sotkemaan sekaan, kun vauvalla oli omaa aikaa?

Nyt: No, ei tarvitse varmaankaan erikseen sanoa, että Kipinä ei kovin kauaa paikoillaan pysy. Sometuksesta tosin poden edelleen silloin tällöin huonoa omaatuntoa, mutta se on ihan aiheellista.

 

"olitte kotona koko päivän ja vaikka satoi, niin.."

Syksyllä: .. kolme kuukautta (7 viikkoa korjattua ikää) vanhan vauvankin tulee saada se raittiin ilman annostus päivittäin. Jesus, että oot laiska.

Nyt: Englannissa oli kolmen kuukauden aikana ehkä kolme päivää, kun ei oltu ulkona (eikä vauva nukkunutkaan siellä). Näistä ulkonakäymisen skippauksista joutui ja joutuisi edelleen maksaa niin kovan hinnan iltanukutuksen aikaan, että kipeänäkin olen edes vaunutellut vauvan kanssa. 

 

"vauva puklas, etkä huomannut sitä.."

Syksyllä: .. koska pyykkäsit OMIA vaatteitasi! Mitä jos vauva olisi tukehtunut siihen pukluunsa?? Sika.

Nyt: Vauva ei enää puklaile ja jos esimerkiksi sattuu, niin ilmaisee sen kyllä erittäin kuuluvasti. Eli tällaisiakaan tilanteita ei enää oikeastaan ole.

Kaiken kaikkiaan musta on ihana huomata, että todellakin olen osannut höllätä vähän. En usko, että olin mitenkään poikkeuksellinen tuore äiti näiden omatunnon tuskieni kanssa vaan taitavat olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kaikki tämä(kin) kuuluu varmasti vain äidiksi kasvamiseen.

Onneksi nykyään osaan olla edes hieman armollisempi itselleni!

Kommentit (2)

Satu K.

Mä saatan havahtua potemaan huonoa omaatuntoa, kun istun lattialla vauvan kanssa ja se leikkii lelujensa kanssa ja mä vaan seuraan hiljaa vierestä. Mietin pääni puhki, harmittaako vauvaa, kun äiti on tossa vieressä, mutta se ei sano mitään. :'D Toisaalta, en mä itsekään jaksaisi, jos joku KOKO ajan puhua pölpöttäisi jotain mun vieressä, joten maybe we're good? :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vaihe. Tuo äitien inhoamien sanojen top1. Miksi sen sanominen silti lohduttaa? Oon aika varma, että Suomen neuvolajärjestelmän pääjehu on antanut  ohjekirjan, jossa lukee suunnilleen näin:
Tuoreille äideille on hyvä käyttää sanaa vaihe eri tilanteissa sekä kasvu- ja kehitysvaiheissa, jotta syntyvyys ei kyykkää entisestään. 

Meidän perheen ärsyt....lempparivaiheet olivat ainakin nämä:

  • Ruuan pärisytys -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Nipistely -vaihe (käynnissä)
  • En halua nukkua -vaihe (käynnissä)
  • Tissi(/pullo) on perseestä vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Tissi(/pullo) on maailman paras vaihe (käynnissä)
  • Pullo ei kelpaa -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Haluan olla äidin sylissä 24/7 -vaihe (myrskynsilmässä)
  • Älä pue mua -vaihe (useampi kuukausi takana ja edelleen käynnissä)
  • Puren sun tissin ruvelle -vaihe (100% valmis)
  • Ihmiset on pelottavia -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Äiti on perseestä -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • VAIN isi on huippu -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Sosekakkaliisteri -vaihe (100% valmis)
  • Opin liikkumaan eli en nuku öisin -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Selittämätön ulina -vaihe (1. kierros ohitettu, mutta haiskahtaa 2. kierroksen alulta)
  • Haluan myös vessaan äidin kanssa -vaihe (käynnissä)
  • Revin sulta hiukset päästä -vaihe (1. kierros ohitettu)
  • Revin sulta nenän päästä -vaihe (1. kierros ohitettu muuten, paitsi aamujen osalta)
  • Kiipeän KAIKKIALLE (myrskynsilmässä)
  • Laitan KAIKEN suuhun -vaihe (1. Kierros pikkuhiljaa ohittumassa)

Mun suhtautuminen näihin eri vaiheisiin on aika kiero - about kaikissa on myös se kiva puoli. Se, että Kipsu haluaa olla jatkuvasti mun sylissä, on kyllä aika hellyyttävää. Samoin kuin se, kuinka isi on uskomaton sankari pienen mielestä, vaikka äidille ulistaankin. Kaikki myös ovat osa vauvan kasvua ja jokainen vaihe on merkki kehityksestä. On ne ihmeellisiä palleroita nuo vauvat!

Mitkä on/oli teidän lempparit? ;)

Kommentit (16)

Satu K.

Tungen kaiken suuhun -vaihe. Muun muassa sylissä ollessaan poitsu saattaa pysähtyä tuijottamaan mun kasvoja, avaa suunsa ja ottaa mun nenän suuhunsa. :'D Toisaalta se on musta niin hellyttävää, että en voi tehdä muuta kuin nauraa ja antaa toisen maistella mun klyyvaria. :D

Abbel

Potta on mielenkiintoinen mut asioita sinne ei voi tehdä -vaihe 😁 Välillä aamuisin myös kun saa vaipan pois ja ennen uuden laittoa (housuvaippa) juostaan karkuun ja pissataan lattialle... 😑😂 Mut me ollaan muuten ihan oikeasti päästy lyhyillä vaiheilla. Kai se kostautuu myöhemmin 😀
Lemppari silti ehdottomasti on tää Hymyile niin saadaan hyvä kuva, ja sit tulee niin iso irvistys 😀Hetken päästä kun kameraa ei saa tuoda lähellekään. Ainakin jos esikoiseen tulee.

Meablie

Opin liikkumaan - eli en nuku -vaihe. Päällä ja pahasti. T. Nukkunut 4h kahtena yönä ja yhdet synttärit järkättävänä. 😝

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oi ihanaa! Aika tyypillistä että silloin tulee superhuonoja öitä, kun pitäis jaksaa tehä tai järjestää jotain ;)

jjennim

"vauvani" 1v 6kk ja vieläkin riittää vaiheita. Pahimpana menossa "itte itte" vaihe, kengät jalkaan itse, ja voi luoja mikä huuto tulee jos menet edes ehdottamaan että äiti voisi auttaa. :D Kaikki pitää tällä hetkellä tehdä itte :D

Siis ihan kaikki... vaikkei toinen voi millään osata itte tehdä niitä asioita joita haluaisi :D:D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Tästä oon muuten kuullu paljon kauhutarinoita!! Siis tästä itte -vaiheesta. Onneksi osaan nyt varautua henkisesti edes vähän 😂

Vierailija

Esikoinen 1v11kk:lla on tooooooodella varma tapa saada mut raivonpartaalle, se on juupas-eipäs-leikki.
Haluaa jotain, ja kun annan, ei haluakaan. Sit laitan pois, niin haluaakin, annan, ei halua. Tätä kuviota kaikesta mahdollisesta koko päivä.
Hippa on myös tytön lempileikki, yleensä keksii leikkiä sitä silloin kun minä en tiedä että leikki alkaa ja ollaan autotien lähettyvillä tai rannan tuntumassa. Liian monta kertaa on juostu sydän kurkussa ja raivo perseessä riemusta kiljuvaa lasta kiinni 😅

Pikkuveljellään 4kk on menossa ”vain äiti kelpaa” vaihe. Mies ei saa edes yöllä tuttia käydä laittamassa suuhun, ellei haluta herättää koko taloa.
Tuudittaudun juurikin tällä ”se on vain vaihe”-lauseella 🤪😅

Wk

Hear hear! Täällä on menossa "Taidanpas aloittaa päättömän p***uralli-hepulin ennen nukkumaanmenoa-vaihe" 🙄 Meillä on aina ollut selkeät rutiinit päivälle, ja sama pätee sit nukkumaanmenoon. No nyt ne rutiinit sit puree mua urakalla omaan tarakkaan, kun 1,5-vuotias haistaa nää rutiinit kuin vainukoira, kun tajuaa et kohta pitää rauhoittua..
Koko ralli alkaa sillä "ilmeellä 🤪, kohta lähtee muija sit.. ", sitä seuraa kunnon kiljaisu, ja sit pötkii sellaista pikakävelyä pakoon kun ei tosiaan viel osaa kunnolla juosta. Meillä on kaks kissaa, ja nehän tosta sit innostuu kans 🙄 Lopulta kello on jotain yli iltakymmenen, ja meidän olkkari ja pitkä käytävä makkariin muistuttaa iltapäivän vilkasta risteystä, ku kissat suhaa eri suuntaan ku lapsi. Sanomattakin selvää, että tää mölyäminen seuraa sit sänkyyn, ja nukahtaminen on sit kiven alla. Vihdoin kun lapsi on nukahtanut, kissat jatkaa tätä pimpparallia viel tunnin verran keskenään. Huoh onneks meillä ei oo ku yks lapsi 😂 Tsemppiä kaikille vaiheiden keskelle 💪

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahhaha ei jestas mä nauran täällä vedet silmissä! :D :D Voi elämäni kevät, siinä on kyllä tullu ammuttua omaan jalkaan – myös täällä! Meillä nimittäin kans aletaan rimpuilla sylistä kun mennään vauvan huoneeseen! arvaa heti mikä on edessä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Instagram