Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Vauva-lehden kanssa.

Muistan, kun esikoista odottaessa selailin netissä keskusteluja, joissa puhuttiin samasta lasketusta ajasta kuin minulla. Kuinka niin moni oli unohtanut about kaiken aiemmasta raskauksistaan?

Ei muistettu mitään kolotuksia, ei ruoka-ainesuosituksia, eikä varsinkaan tunnemyrskyjä. Opin nyt oman toisen raskauteni myötä ymmärtämään heitä kantapään kautta.

Haluatteko kuulla, mitä en muistanut edellisestä raskaudesta? No, esimerkiksi harjoitussupistuksia. Viime perjantaina minulla meni 45 minuuttia alle 2 kilometrin matkaan. Alavatsa kovettui täysin ja tuntui hankalalta kävellä. En muistanut tällaisia aluksi lainkaan esikoisen ajalta, varsinkaan näin aikaisessa vaiheessa!

Enkä muistanut tätä vilpitöntä onnea, kun tuntee pienen ensimmäiset liikkeet. Yllätyksenä on tullut myös se, kuinka vaikea välillä on hillitä itkuaan. Viimeksikin itkin vaippamainokselle, mutta viime viikonloppuna meinasin alkaa itkeä, kun lapseni räjäytti ilmapallonsa. Ei lapsen takia vaan ilmapallon...

Tällä kertaa en – hyvänen aika – muista edes raskausviikkojani! Kipsun viettäessä aikaa mahassa muistin tarkat päivätkin. Voitte kuvitella, kuinka mahdotonta kärryillä pysyminen on miehelleni, joka edellisenkin raskauden aikana sanoi vielä viimeisen kolmanneksen aikana kavereilleen, että "raskaus on vielä vasta ihan alussa".

Ratkaisin asian niin, että tilasin itselleni Vauva.fi:n viikkokirjeen, ja välitän sen aina eteenpäin myös miehelleni.

Tällä hetkellä Vipinä painaa noin 200 grammaa ja on 20 senttiä pitkä, joka vastaa kirjeen mukaan omenaa!

Onhan mulla tälläkin kertaa jotain appejakin. Harmi vaan, että ne jää avaamattomaksi useammankin viikon osalta.

Viikkokirje tulee nimensä mukaisesti kerran viikossa, joten kiinnostus riittää sen lukemiseen. Puhumattakaan siitä, että aiheet ovat olleet oikeasti kiinnostavia. Viime viikon aiheista luin vuoden 2019 äitiyspakkauksesta, 4D-ultrakuvauksesta ja kuin tilauksesta lapsimessujen alla oli vertailtu vauvasänkyjä. Meidän retkisänky painaa kuin synti ja lapsimessuille olisi tarkoitus lähteä junalla eli nykyinen sänky on turhan painava.

Näiden lisäksi viikkokirje pysyy kärryillä meidän raskauden vaiheista. Se kertoo aina, mikä viikko on meneillään ja mitä silloin mahassa ja kehossani tapahtuu. Tällä hetkellä Vipinä painaa noin 200 grammaa ja on 20 senttiä pitkä, joka vastaa kirjeen mukaan omenaa! Toivottavasti seuraavassa viikkokirjeessä annetaan vinkkejä, miten käsitellä tilannetta, jossa alat itkeä sääliessäsi ulos unohtunutta hiekkaämpäriä...

Mitä kaikkea sä unohdit aiemmista raskauksista? Ja hei – nähdäänkö me lapsimessuilla?

psst! Kun vaihdat Vauva.fi-tietoihisi synnytyksen jälkeen lapsen syntymäajan, saat kirjeeseen juttuja vauvasi kehityksestä sekä vertaistukea ja tietoa vauva-arjesta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Iitalinta
1/1 | 

Unohtui kyllä ihan kaikki! 😅 Harjoitussupistukset yllätti ihan täysin ja tosi aikaisessa vaiheessa myös, samoin liitoskivut! Ai että oli meinaan kipeät toisessa raskaudessa..😫 Ja sit synnytyksen jälkeen jälkisupistukset oli jotain aivan hirveetä! Itkua tuli väännettyä se pari päivää ku pahimmat kivut oli päällä..😣 Ja raskausviikoista ei toisessa ollut mitään hajua. Oli alkuraskaus, puoliväli ja loppuraskaus..😅 Eka raskaus loppui mulla "kesken" kun synnytys jouduttiin käynnistämään rv 33+3 mun raskausmyrkytyksen vuoksi joten tokassa raskaudessa tuli koettua myös paljon semmoista mitä ekassa ei, eli kaikki loppuvaiheen vaivat..😄 Vaikka niin lupasin itselleni että jos toinen raskaus täysiaikaiseksi menee niin yhtään en valita mutta kyllä tuli valitettua ku oli niin tukala olla yms..🙈

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Meidän Perhe-lehden kanssa.

Luin vasta uudistuneesta Meidän Perhe -lehdestä jutun "Jos vielä yksi". Se sai miettimään omaa taivalta tähän tilanteeseen, jossa todella odotan toista lastani. Ei hyvää päivää, tuntuu uskomattomalta voida kirjoittaa noin! Toista lasta!!

Isi, Kipinä ja Vipinä masussa <3
Isi, Kipinä ja Vipinä masussa

Oon pienestä pitäen nähnyt itselläni kaksi lasta. En tiedä miksi. Ehkä koska lähelläni on ollut aina eniten kaksilapsisia perheitä? Kun yhdenkin lapsen saaminen alkoi käydä liian hankalaksi päätin, että en halua yhtäkään. Enkä ole muuten koskaan halunnutkaan. Tämän kerroin myös miehelleni. Syksyllä 2016 saimme kuitenkin tietää, että Kipinämme on tarrannut kiinni. Hänen syntymänsä silti sai minut dramaattisuudellaan jättämään haaveeni toisesta lapsesta taka-alalle. En ihan oikeasti nähnyt mitään mahdollisuutta sille, että yrittäisimme koskaan toista lasta ja mieheni kunnioitti ääneen sanomatonta päätöstäni.

Meidän Perheen jutussa äiti, Raisa Mattila, kertoo, kuinka hänen toiveen toisesta lapsesta herätti valokuva iloisista veljeksistä. Minulla tuon toiveen herätti viime kesän lomareissumme. Muistelin, kuinka mahtava minun lapsuuteni oli – isolta osalta veljeni ansiosta. Kaikki nuo kesäiset päivät, uudet ja vanhat leikit, yhteiset metkut ja joku, johon aina (edelleen) turvautua. Saisipa Kipinäkin kokea samanlaista onnea sisaruksesta. Kerroin haaveestani miehelleni ja hän oli heti samoilla linjoilla. Haave toisesta lapsesta peitti alleen pelot uudesta lapsettomuustiestä, lapsen ennenaikaisuudesta ja hätäsektiosta. 

Jutussa kerrottiin, kuinka yhä enemmän toista lasta aletaan yrittää perustellen asia järkisyillä. Halutaan lapsille mahdollisimman pieni ikäero ja hoitaa vaippasirkus kerralla päiväjärjestyksestä, että päästään seuraavaan perhe-elämän vaiheeseen. Meillä päätös pohjautui täysin tunteeseen ja nyt, kun oikeasti olemme raskaana, keksin järkisyitä. Meidän järjestys oli siis päinvastainen, mutta molemmat perusteet toivottavasti päätyvät raskauteen ja sitä kautta uudenlaiseen perhe-elämään!

Lopuksi vielä viimeinen päiväkirjamerkintäni alkuraskaudestani:

11+5. Tänään sain päähäni ajatuksen, että haluan kuunnella vauvan sydänäänet dopplerilla. Oon jo aiemmin kyselly sellasen perään meidän mammajengiltä, mutta nyt sellainen melkein hyppäs mun syliin! Silti kelailin, että mitä jos ääniä ei kuulukaa? Osaanko hillitä itteni vai meenkö paniikkiin? Mieskin on työreissussa. Kipinän sydänäänet löysin jo varmaan tätäkin ennen. Uteliaisuus vei voiton ja pian jo rasvasin mahaani. Etin ääniä 15-20 minuuttia, mutta en löytänyt niitä. Ihme kyllä, en mennyt paniikkiin. Mietin vain, että on liian aikaista. Illalla kuitenki halusin kokeilla vielä uudelleen. Jälleen ehdin etsiä ääniä ehkä noin 5 minuuttia, kunnes kuulin selvästi sykkeen. Hento, mutta selkeä. Huomattavasti nopeampi tahti kuin omani. Tuli voimakas tunne, että mahassa asuu poika. Kipinästä tiesin heti hänen olevan tyttö. Nyt luulen tietäväni, että Vipinä on poika. Hänestä tuli kovin todellinen sykkeen myötä. Vielä pari viikkoa, että näen hänet ultrassa. En malta odottaa 💜

Osaatko sanoa, kummalla tavalla te perustelitte ensimmäisen, toisen tai viidennen lapsen yrittämisen itsellenne ja/tai toisillenne?

psst! Suosittelen tutustumaan uudistuneeseen Meidän Perhe -lehteen! Omasta mielestäni se on nyt ulkoasultaan selkeämpi ja väreiltään miellyttävän neutraali. Käy osallistumassa myös instagramini puolella kolmen Meidän Perhe-lehden arvontaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Kevyt Ry:n kanssa

Sain Kevyt Ry:ltä heidän kirjan Kevyt Pienokainen luettavaksi ja ajattelin nyt avata tuon kirjan sisältöä hieman omien kokemusten avulla. On sanoin kuvaamattoman huojentavaa lukea mustaa valkoisella esimerkiksi tunteista, joita on hieman häpeillen joutunut myöntää tunteneensa. Kun pystyy samaistumaan toisen keskosen äidin tai isän kokemuksiin, joita kirjassa on useampi, tuntuu “normaalilta”. Hei, se ja sekin tunne oli ihan ok! Tämä teksti menee myös sopivasti “kertauksesta” niille lukijoille, jotka ovat liittyneet vasta joukkoon.

Kevyt pienokainen
Kevyt pienokainen

Miten istukassa ei näkynyt mitään vikaa, vaikka noin 12 tunnin kuluttua siitä repeäisi ensiksi 6x6cm pala, jonka jälkeen loputkin?

“Synnytys on ennenaikainen noin viidessä prosentissa raskauksia. Noin kolmasosa ennenaikaisista synnytyksistä on spontaaneja ja kolmasosa liittyy ennenaikaiseen lapsiveden menoon ja noin kolmasosassa tapauksista synnytys joudutaan käynnistämään.” - Kevyt pienokainen

Me kuulumme tuohon ensimmäisenä mainittuun kolmannekseen. Meidän tilanteessamme ennenaikaisesta synnytyksestä ei ollut mitään merkkejä ja koko raskaus oli sujunut kaikin puolin todella hyvin. Nyt jälkeenpäin olen kelaillut paljon tuona lapseni syntymäpäivänä olleen lääkärikäynnin tapahtumia. Hain siis sairaslomaa, koska selkäni oli ollut jo monta viikkoa kipeä. Enää en jaksanut yrittää väkisin istua töissä. Lääkäri oli ehtinyt juuri lähteä lounaalle, kun hoitaja lisäsi minut vastaanottolistalle. Jouduin siis odottamaan noin 45 minuuttia ja ehdin moneen kertaan miettiä, että:"Pitäisikö vaan lähteä kotiin? Kyllä mä nyt vielä viikon jaksan (äitiysloman alkuun oli vielä viikko)".

työreissulla viikko ennen hätäsektiota, toisiksi viimeinen masukuva
työreissulla viikko ennen hätäsektiota, toisiksi viimeinen masukuva

Jäin silti ja uskon, että tuon odottelun vuoksi pahoitellakseen lääkäri teki hieman laajemman tutkimuksen kuin “perussaikku”. Hän ultrasi pitkään ja hartaasti joka kolkan koko mahasta istukkaa myöden: “Onko sinulla ollut harjoitussupistuksia”, lääkäri kysyi. “Eeeei mun mielestä”, vastasin. “Hmm, täällä on 2,8cm kohdunkaulaa jäljellä, vaikka tässä vaiheessa raskautta olisi hyvä olla vielä se 3cm”, hän totesi. Minä en tajunnut mitään koko lauseesta. “On aikakin jäädä saikulle, selkäkivut eivät ole sen takia helpottuneet jumppapalloilla tai muilla, koska eivät varsinaisesti ole SELKÄkipuja”. En tajunnut vieläkään, enkä tajua tuota lausetta edelleenkään. Oliko siis selkäkipuni supistuksia? Jos kohdunkaulaa oli “enää” x cm jäljellä, olisiko minun pitänyt jäädä vuodelepoon? Oliko synnytys alkanut? Miten istukassa ei näkynyt mitään vikaa, vaikka noin 12 tunnin kuluttua siitä repeäisi ensiksi 6x6cm pala, jonka jälkeen loputkin? Miksi en tajunnut mitään? Tästä päästäänkin aasin sillalla tähän kirjan osaan: 

Ennenaikaisuutta on vaikea ennustaa. Ajatellaan, että se on monen tekijän yhteisvaikutusta. Synnytyksen käynnistymiseen ei yleensä itse voi vaikuttaa ja siitä ei pidä syyttää itseään. Pääsääntöisesti äiti ei voi itse estää ennenaikaista syntymää ja itseään ei kannata syyttää. Terveet elämäntavat ovat tietenkin hyväksi kaikille. Toisaalta esimerkiksi vuodelepo ei yleensä suojaa ennenaikaisuudelta eikä esimerkiksi liikunta tai työssäkäyminen altista ennenaikaisuudelle. - Kevyt pienokainen

Aivan pihalla oleva äiti, joka yrittää vääntää tietäväisen hymyn naamalle
Aivan pihalla oleva äiti, joka yrittää vääntää tietäväisen hymyn naamalle

Raskaana olevan naisen sanotaan olevan valmis psyykkisesti eroamaan sikiövauvasta vasta sen jälkeen, kun hän tietää vauvan selviävän hengissä synnyttyään eli yleensä noin raskausviikon 35 paikkeilla.

Puhun usein siitä, kuinka olen varma luontoäidin suunnitelleen tarkalleen raskauden keston juuri siihen noin 40 viikkoon. Ensimmäisenä syynä tietenkin vauva ja hänen kehitys, mutta yhtä suurena syynä äidin pääkoppa. 40 viikkoa voi kuulostaa pitkälle ajalle, mutta uskon, että about sen tulevan äidin ajatusmaailma vaatii ymmärtääkseen asian. 33+5 viikkoa oli liian vähän. Ainakin minulle. En tajunnut tapahtunutta lainkaan ja taistelin pitkään ristiriitaisten ajatusteni kanssa. Siksipä tuntui ihan balsamilta haavoille lukea seuraava teksti kirjasta:

Raskausajan psykologinen eli mielen sisäinen valmistautuminen tarkoittaa sekä oman vanhemmuuden pohtimista että suhteen rakentamista vauvaan. (...) Raskaana olevan naisen sanotaan olevan valmis psyykkisesti eroamaan sikiövauvasta vasta sen jälkeen, kun hän tietää vauvan selviävän hengissä synnyttyään eli yleensä noin raskausviikon 35 paikkeilla.

Kirjan 190 sivusta löytyy todella paljon faktaa keskosen vanhemmille, läheisille ja muille asiasta kiinnostuneille. Tärkeimpänä kuitenkin tässäkin sisällössä on omasta mielestäni vertaistuki. Kaikki käsittelevät kokemuksiaan eri tavoin, mutta lisätieto aiheesta tuskin koskaan on pahitteeksi. Kirjassa oli sekä keskosvanhempien kertomuksia että ammattilaisten tarinoita. Oli mielenkiintoista lukea keskosuudesta ja ennenaikaisesta synnytyksestä esimerkiksi kätilön kirjoittama. 

Kun elämä järisee, tuen etsiminen ja sen vastaanottaminen on vahvuutta.

Oma suru ja huoli voivat tuntua hävettäviltä, koska muilla asiat saattavat olla vielä huonommin. Toisen huonompi tilanne ei kuitenkaan tee omaa tilannetta paremmaksi. Jokaisella on erilaiset elämänkokemuksensa ja kipupisteensä, eikä avuntarvettaan pidä vähätellä. Kun elämä järisee, tuen etsiminen ja sen vastaanottaminen on vahvuutta. - Kevyt pienokainen

Täältä löydät lisätietoa Kevyestä ja alta voit katsoa vlogin minun ja toisen keskosäidin kokemuksista kirjan kertomuksiin verrattuna. Kirjan voit ostaa joko paperiversiona (32e) tai PDF:nä (5e) täältä. Minulle voi myös laittaa suoraan viestiä sähköpostiini sh1ttyisthenewblack@gmail.com tai instagramin (@shittyisthenewblack) kautta, jos kaipaat vertaistukea.

Älä jää yksin <3

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Britaxin kanssa. 

Jo raskaana ollessani näin lähes tulkoon painajaisia kolmesta hankinnasta: vauvan vaunuista ja turvakaukalosta ja -istuimesta. Malleja, värejä, muotoja, merkkejä ja ominaisuuksia on niin pitkä lista kuin vain jaksaa kirjoittaa. Juuri tästä syystä siirrettiin valintaprosessia jatkuvasti eteenpäin. Vaunut hankittiin pari viikkoa ennen lapsemme (ennenaikaista) syntymää ja turvakaukalo oli kaupassa vielä Kipinän nähdessä päivänvalon!

Maitopumppu, turvakaukalo ja on se vauvakin jossain <3
Maitopumppu, turvakaukalo ja on se vauvakin jossain

Vaunujen kanssa lähdin lähestymään asiaa päättämällä, mitä oikein haluan niiltä? Missä käytän niitä? Asumme keskustassa, joten mitään ihan mahdottomia metsäreittejä ei ajatuksissa ollut rullailla. Tärkeämpää oli helppo ja ketterä liikkuvuus eli kääntyvät etupyörät. Kuitenkin Suomessa asutaan, niin ihan minimaaliset renkaat eivät saaneet olla – pitäähän niillä päästä loskassakin eteenpäin! Päädyttiin ostamaan Britaxin Smile -vaunut ja oon ollut todella tyytyväinen. Tämän valinnan jälkeen oli helppo valita runkoon sopiva (Britaxin) turvakaukalo.

Britaxin (vanhan Brion) Smile -kärryt Englannin kotikadullamme <3
Britaxin (vanhan Brion) Smile -kärryt Englannin kotikadullamme

...ja Britaxin turvakaukalo näppärästi runkoon napsautettuna!
...ja Britaxin turvakaukalo näppärästi runkoon napsautettuna!

Melkein 1,5 vuotta pärjäsimme tuolla kaukalolla, kunnes vauva kasvoi ulos siitä. Silti se tuntui tapahtuvan liian nopeasti, vaikka olisihan tuossa puolessatoistavuodessa ollut aikaa googletella. Aloin jo vaipua epätoivoon kaikkien arvostelujen ja suositusten kanssa, kunnes löysin facebookista turvaistuimet / bilbarnstolar -ryhmän! Ryhmästä löytyi paljon faktatietoa, tutkimuksia ja suosituksia peruspulliaisen kielellä eli minäkin ymmärsin. Ei tarvinnut kauaa selata keskusteluja huomatakseen turvaistuinten Top 3:n. Omien havaintojeni mukaan ne olivat Axkid Minkid, Maxi-Cosi Pearl XP ja Britax Max Way (Plus).

Loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi tuli automme (Toyota Auris) tila. Mikä näistä mahtuu pienimpään tilaan? Tämä kysymys sai meidät valitsemaan meille sopivimmaksi Britax Max Wayn.

Mummolan oma Britax-turvakaukalo
Mummolan oma Britax-turvakaukalo

Liikenneturva suosittelee matkustamaan selkä menosuuntaan ainakin kolmevuotiaaksi asti, joten se oli yksi ehdoton kriteeri istuimelle. Ruotsissa sama suositus on 4-5-vuotiaaksi asti ja meilläkin tyttö todennäköisesti mahtuu helposti ainakin siihen ikään matkaamaan selkä edellä. Toinen kriteeri oli myös turvallisuuteen liittyvä, eli halusin tuolin olevan Plus-testihyväksytty. Kaikki yllämainitut istuimet asennetaan selkä menosuuntaan ja ovat Plus-testihyväksyttyjä (Maxi-Cosi FamilyFix XP - ja FamilyFix One -jalustojen kanssa käytettynä) eli se ei vielä ratkaissut sopivinta yksilöä meidän perheellemme. Loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi tuli automme (Toyota Auris) tila. Mikä näistä mahtuu pienimpään tilaan? Tämä kysymys sai meidät valitsemaan meille sopivimmaksi Britax Max Wayn. Koska hinta kaikissa vaihtoehdoissa useampi satanen, halusin istuimen menevän Kipsulle pitkään. Max Wayssa painohaarukka on 9-25kg ja 125 cm eli todennäköisesti Kipa mahtuu kyseiseen tuoliin vielä yläkoulussakin (nimimerkillä 135cm 6. luokalla!).

Tyylikäs kuosi vai mitä?
Tyylikäs kuosi vai mitä?

Lähetin viestiä suoraan Britaxille ja asiantuntijan kanssa keskustelun jälkeen olin entistä vakuuttuneempi valinnasta. Valitsimme vielä hieman parannellun version eli Max Way Plussan, jossa on lisänä parempi pääntuki, sivutörmäyssuoja ja olkapehmusteet. Nämä ominaisuudet sopivat paremmin kuin hyvin meidän pienikokoiselle tytöllemme myös turvallisuuden kannalta ja useamman kallistusvaihtoehdon ansiosta automatkoista on tullut ihanan rauhallisia. Lisäplussana monta värivaihtoehtoa, joista valitsin supercoolin farkkukankaisen! Ainut haittapuoli, jonka ymmärsin MW:ssä olevan verrattuna MiniKidiin oli aiemmin mainitun vaikeampi asennus. En kuitenkaan kokenut sitä itse hankalaksi (okei, mies ei kokenut) ohjeiden avulla eikä meidän ole tarkoitus siirrellä tai irrottaa tuolia kuin aniharvoin. Näin ollen tuolla ei ollut meille mitään merkitystä.

"Noniin, mites tää nyt siis asennettiinkaan"
"Noniin, mites tää nyt siis asennettiinkaan"

Loppukevennyksenä meikämandoliini kivikautisessa kaukalossani ja oikealla Kipaliinos <3
Loppukevennyksenä meikämandoliini kivikautisessa kaukalossani ja oikealla Kipaliinos

Oletteko päätyneet samaan istuinvalintaan kuin me? Mitkä ominaisuudet koit tärkeimmäksi  valintatilanteessa?

Lisää kuvia ja arvosteluja Britaxin Max Wayn pidemmän käytön jälkeen löydät instagramistamme

Kommentit (9)

jjennim
1/9 | 

Meiltä löytyy Britaxin joku istuin, mallia en muista. Se on telakallinen ja naama menosuuntaan päin. Meille ensimmäinen kriteeri oli siirrettävyys, joudumme melkein päivittäin siirtämään autosta toiseen istuinta enkä löytänyt selkä menosuuntaan päin menevää istuinta joka olisi helppo ja nopea siirtää. Toinen oli mukavuus, matkaamme suht usein mökille johon aikaa autossa kuluu 5h/ ruuhkissa vielä enemmän. Meidän poikamme ei viihtyisi selkä menosuuntaan päin niin pitkää matkaa.  Tiedän että selkä menosuuntaanpäin olisi kaikista turvallisin ratkaisu ja tuntuu että tästä joka somessa painetaan tekstiä ulospäin mutta totesin että olen 100 kertaa turvallisempi kuski kun olemme kaikki sulassa sovussa autossa :D Tämä aihe on myös mielestäni jotenkin ehkä arka, tai olen kuullut että monet äidit kokevat syyllisyyttä ja pahaa mieltä kun heillä ei ole varaa ostaa uusia autoja/istuimia että tämä asia olisi kaikista turvallisin lapselle. Mutta kaikista parasta näissä selkämenosuuntaanpäin istuimissa on, että loistavaa että nämä on kehittyneet niin pitkälle että turvallisuus pystytään maksimoimaan! :) Sekä hyvä juttu näissä on että tietoa jaetaan eteenpäin! :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo aika kalliita kyllä ovat istuimet nykyään, musta tuntuu että ovat kalliita vaikka selkä olis mihinkä suuntaan :D toki sitten, kun jakaa summan käyttöiälle niin ei hinta sitten ole paha! Mutta ymmärrän kyllä, mistä tuo syyllisyyden tunne voi kummuta.. ja äiti-ihminenhän keksii sitä aihetta vaikka sitten vaatteiden väreistä, jos ei muuta löydy :D 

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018

Meillä on Klippanin Triofix (tms), joka menee telakalla selkä menosuuntaan 18kg asti. Helppo siirtää, kun isofix kaukalo , ja saa näppärästi myös vöillä , kun ei ole niitä alavöitä asennettavana. Arvioiden mukaan lapsi on 5,5v kun tuo 18kg täyttyy 😂 sitten voidaan alkaa vertailemaan noita "vaikeammin" siirrettäviä, kun menee 25kg saakka.
Selkä menosuuntaan istuimien turvallisuus on ollut tiedossa jo 60-luvulla & niitä on jo silloin ollut. Jostain syystä tieto levisi hyvin Ruotsissa, mutta Suomessa ei niinkään (vaikka myynnissä Suomessa myös silloin). Tiedä mistä johtuu sitten 🙄
Mutta syyllistää ketään ei saisi, jokainen tekee varmasti päätökset niinkuin katsoo perheensä kannalta parhaaksi ❤️

Vierailija
2/9 | 

Hyvän istuimen valitsitte! Asennus ei lainkaan vaikea tai edes hidas, kunhan vain ottaa ja opettelee! :) Hinta-turvallisuussuhde aivan loistava.
Ja eikös nuo teidän kärryt ja kaukalot ole nimenomaan brioa, ei britaxia🙈 Meillä oli kans aikoinaan samat ja tosi tyytyväisiä oltiin👌🏻

Vierailija
3/9 | 

Kyllä olette kuvassa niin samannäköisiä 😊
Meille turvaistuimeksi valikoitui Besafe izi modular. Ollaan tykätty ja oltu tyytyväisiä istuimeen.

Satu K.
4/9 | 

Meille valikoitui Britaxin Dualfix, koska se on saanut hyvät arviot turvaistuintesteissä ja koska siinä on 360 astetta pyörivä telakka. Joten istuimen saa käännettyä ovelle ja lapsen laittaminen autoon on itselle paljon helpompaa. :D Meille tärkeintä istuimen valinnassa oli tosin juurikin se, että sillä voi matkustaa selkä menosuuntaan mahdollisimman kauan. Perääni on ajettu kaksi kertaa viimeisen 5 vuoden aikana :( , joten haluan yrittää minimoida pikkuisemme loukkaantumisen riskit, jos kolari sattuisi taas kohdalle.
Ja voi vitsit noi viimeset kuvat, voitteko olla enää söpömpiä! :D <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018