Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Kevyt Ry:n kanssa

Sain Kevyt Ry:ltä heidän kirjan Kevyt Pienokainen luettavaksi ja ajattelin nyt avata tuon kirjan sisältöä hieman omien kokemusten avulla. On sanoin kuvaamattoman huojentavaa lukea mustaa valkoisella esimerkiksi tunteista, joita on hieman häpeillen joutunut myöntää tunteneensa. Kun pystyy samaistumaan toisen keskosen äidin tai isän kokemuksiin, joita kirjassa on useampi, tuntuu “normaalilta”. Hei, se ja sekin tunne oli ihan ok! Tämä teksti menee myös sopivasti “kertauksesta” niille lukijoille, jotka ovat liittyneet vasta joukkoon.

Kevyt pienokainen
Kevyt pienokainen

Miten istukassa ei näkynyt mitään vikaa, vaikka noin 12 tunnin kuluttua siitä repeäisi ensiksi 6x6cm pala, jonka jälkeen loputkin?

“Synnytys on ennenaikainen noin viidessä prosentissa raskauksia. Noin kolmasosa ennenaikaisista synnytyksistä on spontaaneja ja kolmasosa liittyy ennenaikaiseen lapsiveden menoon ja noin kolmasosassa tapauksista synnytys joudutaan käynnistämään.” - Kevyt pienokainen

Me kuulumme tuohon ensimmäisenä mainittuun kolmannekseen. Meidän tilanteessamme ennenaikaisesta synnytyksestä ei ollut mitään merkkejä ja koko raskaus oli sujunut kaikin puolin todella hyvin. Nyt jälkeenpäin olen kelaillut paljon tuona lapseni syntymäpäivänä olleen lääkärikäynnin tapahtumia. Hain siis sairaslomaa, koska selkäni oli ollut jo monta viikkoa kipeä. Enää en jaksanut yrittää väkisin istua töissä. Lääkäri oli ehtinyt juuri lähteä lounaalle, kun hoitaja lisäsi minut vastaanottolistalle. Jouduin siis odottamaan noin 45 minuuttia ja ehdin moneen kertaan miettiä, että:"Pitäisikö vaan lähteä kotiin? Kyllä mä nyt vielä viikon jaksan (äitiysloman alkuun oli vielä viikko)".

työreissulla viikko ennen hätäsektiota, toisiksi viimeinen masukuva
työreissulla viikko ennen hätäsektiota, toisiksi viimeinen masukuva

Jäin silti ja uskon, että tuon odottelun vuoksi pahoitellakseen lääkäri teki hieman laajemman tutkimuksen kuin “perussaikku”. Hän ultrasi pitkään ja hartaasti joka kolkan koko mahasta istukkaa myöden: “Onko sinulla ollut harjoitussupistuksia”, lääkäri kysyi. “Eeeei mun mielestä”, vastasin. “Hmm, täällä on 2,8cm kohdunkaulaa jäljellä, vaikka tässä vaiheessa raskautta olisi hyvä olla vielä se 3cm”, hän totesi. Minä en tajunnut mitään koko lauseesta. “On aikakin jäädä saikulle, selkäkivut eivät ole sen takia helpottuneet jumppapalloilla tai muilla, koska eivät varsinaisesti ole SELKÄkipuja”. En tajunnut vieläkään, enkä tajua tuota lausetta edelleenkään. Oliko siis selkäkipuni supistuksia? Jos kohdunkaulaa oli “enää” x cm jäljellä, olisiko minun pitänyt jäädä vuodelepoon? Oliko synnytys alkanut? Miten istukassa ei näkynyt mitään vikaa, vaikka noin 12 tunnin kuluttua siitä repeäisi ensiksi 6x6cm pala, jonka jälkeen loputkin? Miksi en tajunnut mitään? Tästä päästäänkin aasin sillalla tähän kirjan osaan: 

Ennenaikaisuutta on vaikea ennustaa. Ajatellaan, että se on monen tekijän yhteisvaikutusta. Synnytyksen käynnistymiseen ei yleensä itse voi vaikuttaa ja siitä ei pidä syyttää itseään. Pääsääntöisesti äiti ei voi itse estää ennenaikaista syntymää ja itseään ei kannata syyttää. Terveet elämäntavat ovat tietenkin hyväksi kaikille. Toisaalta esimerkiksi vuodelepo ei yleensä suojaa ennenaikaisuudelta eikä esimerkiksi liikunta tai työssäkäyminen altista ennenaikaisuudelle. - Kevyt pienokainen

Aivan pihalla oleva äiti, joka yrittää vääntää tietäväisen hymyn naamalle
Aivan pihalla oleva äiti, joka yrittää vääntää tietäväisen hymyn naamalle

Raskaana olevan naisen sanotaan olevan valmis psyykkisesti eroamaan sikiövauvasta vasta sen jälkeen, kun hän tietää vauvan selviävän hengissä synnyttyään eli yleensä noin raskausviikon 35 paikkeilla.

Puhun usein siitä, kuinka olen varma luontoäidin suunnitelleen tarkalleen raskauden keston juuri siihen noin 40 viikkoon. Ensimmäisenä syynä tietenkin vauva ja hänen kehitys, mutta yhtä suurena syynä äidin pääkoppa. 40 viikkoa voi kuulostaa pitkälle ajalle, mutta uskon, että about sen tulevan äidin ajatusmaailma vaatii ymmärtääkseen asian. 33+5 viikkoa oli liian vähän. Ainakin minulle. En tajunnut tapahtunutta lainkaan ja taistelin pitkään ristiriitaisten ajatusteni kanssa. Siksipä tuntui ihan balsamilta haavoille lukea seuraava teksti kirjasta:

Raskausajan psykologinen eli mielen sisäinen valmistautuminen tarkoittaa sekä oman vanhemmuuden pohtimista että suhteen rakentamista vauvaan. (...) Raskaana olevan naisen sanotaan olevan valmis psyykkisesti eroamaan sikiövauvasta vasta sen jälkeen, kun hän tietää vauvan selviävän hengissä synnyttyään eli yleensä noin raskausviikon 35 paikkeilla.

Kirjan 190 sivusta löytyy todella paljon faktaa keskosen vanhemmille, läheisille ja muille asiasta kiinnostuneille. Tärkeimpänä kuitenkin tässäkin sisällössä on omasta mielestäni vertaistuki. Kaikki käsittelevät kokemuksiaan eri tavoin, mutta lisätieto aiheesta tuskin koskaan on pahitteeksi. Kirjassa oli sekä keskosvanhempien kertomuksia että ammattilaisten tarinoita. Oli mielenkiintoista lukea keskosuudesta ja ennenaikaisesta synnytyksestä esimerkiksi kätilön kirjoittama. 

Kun elämä järisee, tuen etsiminen ja sen vastaanottaminen on vahvuutta.

Oma suru ja huoli voivat tuntua hävettäviltä, koska muilla asiat saattavat olla vielä huonommin. Toisen huonompi tilanne ei kuitenkaan tee omaa tilannetta paremmaksi. Jokaisella on erilaiset elämänkokemuksensa ja kipupisteensä, eikä avuntarvettaan pidä vähätellä. Kun elämä järisee, tuen etsiminen ja sen vastaanottaminen on vahvuutta. - Kevyt pienokainen

Täältä löydät lisätietoa Kevyestä ja alta voit katsoa vlogin minun ja toisen keskosäidin kokemuksista kirjan kertomuksiin verrattuna. Kirjan voit ostaa joko paperiversiona (32e) tai PDF:nä (5e) täältä. Minulle voi myös laittaa suoraan viestiä sähköpostiini sh1ttyisthenewblack@gmail.com tai instagramin (@shittyisthenewblack) kautta, jos kaipaat vertaistukea.

Älä jää yksin <3

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Britaxin kanssa. 

Jo raskaana ollessani näin lähes tulkoon painajaisia kolmesta hankinnasta: vauvan vaunuista ja turvakaukalosta ja -istuimesta. Malleja, värejä, muotoja, merkkejä ja ominaisuuksia on niin pitkä lista kuin vain jaksaa kirjoittaa. Juuri tästä syystä siirrettiin valintaprosessia jatkuvasti eteenpäin. Vaunut hankittiin pari viikkoa ennen lapsemme (ennenaikaista) syntymää ja turvakaukalo oli kaupassa vielä Kipinän nähdessä päivänvalon!

Maitopumppu, turvakaukalo ja on se vauvakin jossain <3
Maitopumppu, turvakaukalo ja on se vauvakin jossain

Vaunujen kanssa lähdin lähestymään asiaa päättämällä, mitä oikein haluan niiltä? Missä käytän niitä? Asumme keskustassa, joten mitään ihan mahdottomia metsäreittejä ei ajatuksissa ollut rullailla. Tärkeämpää oli helppo ja ketterä liikkuvuus eli kääntyvät etupyörät. Kuitenkin Suomessa asutaan, niin ihan minimaaliset renkaat eivät saaneet olla – pitäähän niillä päästä loskassakin eteenpäin! Päädyttiin ostamaan Britaxin Smile -vaunut ja oon ollut todella tyytyväinen. Tämän valinnan jälkeen oli helppo valita runkoon sopiva (Britaxin) turvakaukalo.

Britaxin (vanhan Brion) Smile -kärryt Englannin kotikadullamme <3
Britaxin (vanhan Brion) Smile -kärryt Englannin kotikadullamme

...ja Britaxin turvakaukalo näppärästi runkoon napsautettuna!
...ja Britaxin turvakaukalo näppärästi runkoon napsautettuna!

Melkein 1,5 vuotta pärjäsimme tuolla kaukalolla, kunnes vauva kasvoi ulos siitä. Silti se tuntui tapahtuvan liian nopeasti, vaikka olisihan tuossa puolessatoistavuodessa ollut aikaa googletella. Aloin jo vaipua epätoivoon kaikkien arvostelujen ja suositusten kanssa, kunnes löysin facebookista turvaistuimet / bilbarnstolar -ryhmän! Ryhmästä löytyi paljon faktatietoa, tutkimuksia ja suosituksia peruspulliaisen kielellä eli minäkin ymmärsin. Ei tarvinnut kauaa selata keskusteluja huomatakseen turvaistuinten Top 3:n. Omien havaintojeni mukaan ne olivat Axkid Minkid, Maxi-Cosi Pearl XP ja Britax Max Way (Plus).

Loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi tuli automme (Toyota Auris) tila. Mikä näistä mahtuu pienimpään tilaan? Tämä kysymys sai meidät valitsemaan meille sopivimmaksi Britax Max Wayn.

Mummolan oma Britax-turvakaukalo
Mummolan oma Britax-turvakaukalo

Liikenneturva suosittelee matkustamaan selkä menosuuntaan ainakin kolmevuotiaaksi asti, joten se oli yksi ehdoton kriteeri istuimelle. Ruotsissa sama suositus on 4-5-vuotiaaksi asti ja meilläkin tyttö todennäköisesti mahtuu helposti ainakin siihen ikään matkaamaan selkä edellä. Toinen kriteeri oli myös turvallisuuteen liittyvä, eli halusin tuolin olevan Plus-testihyväksytty. Kaikki yllämainitut istuimet asennetaan selkä menosuuntaan ja ovat Plus-testihyväksyttyjä (Maxi-Cosi FamilyFix XP - ja FamilyFix One -jalustojen kanssa käytettynä) eli se ei vielä ratkaissut sopivinta yksilöä meidän perheellemme. Loppujen lopuksi kynnyskysymykseksi tuli automme (Toyota Auris) tila. Mikä näistä mahtuu pienimpään tilaan? Tämä kysymys sai meidät valitsemaan meille sopivimmaksi Britax Max Wayn. Koska hinta kaikissa vaihtoehdoissa useampi satanen, halusin istuimen menevän Kipsulle pitkään. Max Wayssa painohaarukka on 9-25kg ja 125 cm eli todennäköisesti Kipa mahtuu kyseiseen tuoliin vielä yläkoulussakin (nimimerkillä 135cm 6. luokalla!).

Tyylikäs kuosi vai mitä?
Tyylikäs kuosi vai mitä?

Lähetin viestiä suoraan Britaxille ja asiantuntijan kanssa keskustelun jälkeen olin entistä vakuuttuneempi valinnasta. Valitsimme vielä hieman parannellun version eli Max Way Plussan, jossa on lisänä parempi pääntuki, sivutörmäyssuoja ja olkapehmusteet. Nämä ominaisuudet sopivat paremmin kuin hyvin meidän pienikokoiselle tytöllemme myös turvallisuuden kannalta ja useamman kallistusvaihtoehdon ansiosta automatkoista on tullut ihanan rauhallisia. Lisäplussana monta värivaihtoehtoa, joista valitsin supercoolin farkkukankaisen! Ainut haittapuoli, jonka ymmärsin MW:ssä olevan verrattuna MiniKidiin oli aiemmin mainitun vaikeampi asennus. En kuitenkaan kokenut sitä itse hankalaksi (okei, mies ei kokenut) ohjeiden avulla eikä meidän ole tarkoitus siirrellä tai irrottaa tuolia kuin aniharvoin. Näin ollen tuolla ei ollut meille mitään merkitystä.

"Noniin, mites tää nyt siis asennettiinkaan"
"Noniin, mites tää nyt siis asennettiinkaan"

Loppukevennyksenä meikämandoliini kivikautisessa kaukalossani ja oikealla Kipaliinos <3
Loppukevennyksenä meikämandoliini kivikautisessa kaukalossani ja oikealla Kipaliinos

Oletteko päätyneet samaan istuinvalintaan kuin me? Mitkä ominaisuudet koit tärkeimmäksi  valintatilanteessa?

Lisää kuvia ja arvosteluja Britaxin Max Wayn pidemmän käytön jälkeen löydät instagramistamme

Kommentit (9)

jjennim

Meiltä löytyy Britaxin joku istuin, mallia en muista. Se on telakallinen ja naama menosuuntaan päin. Meille ensimmäinen kriteeri oli siirrettävyys, joudumme melkein päivittäin siirtämään autosta toiseen istuinta enkä löytänyt selkä menosuuntaan päin menevää istuinta joka olisi helppo ja nopea siirtää. Toinen oli mukavuus, matkaamme suht usein mökille johon aikaa autossa kuluu 5h/ ruuhkissa vielä enemmän. Meidän poikamme ei viihtyisi selkä menosuuntaan päin niin pitkää matkaa.  Tiedän että selkä menosuuntaanpäin olisi kaikista turvallisin ratkaisu ja tuntuu että tästä joka somessa painetaan tekstiä ulospäin mutta totesin että olen 100 kertaa turvallisempi kuski kun olemme kaikki sulassa sovussa autossa :D Tämä aihe on myös mielestäni jotenkin ehkä arka, tai olen kuullut että monet äidit kokevat syyllisyyttä ja pahaa mieltä kun heillä ei ole varaa ostaa uusia autoja/istuimia että tämä asia olisi kaikista turvallisin lapselle. Mutta kaikista parasta näissä selkämenosuuntaanpäin istuimissa on, että loistavaa että nämä on kehittyneet niin pitkälle että turvallisuus pystytään maksimoimaan! :) Sekä hyvä juttu näissä on että tietoa jaetaan eteenpäin! :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo aika kalliita kyllä ovat istuimet nykyään, musta tuntuu että ovat kalliita vaikka selkä olis mihinkä suuntaan :D toki sitten, kun jakaa summan käyttöiälle niin ei hinta sitten ole paha! Mutta ymmärrän kyllä, mistä tuo syyllisyyden tunne voi kummuta.. ja äiti-ihminenhän keksii sitä aihetta vaikka sitten vaatteiden väreistä, jos ei muuta löydy :D 

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018

Meillä on Klippanin Triofix (tms), joka menee telakalla selkä menosuuntaan 18kg asti. Helppo siirtää, kun isofix kaukalo , ja saa näppärästi myös vöillä , kun ei ole niitä alavöitä asennettavana. Arvioiden mukaan lapsi on 5,5v kun tuo 18kg täyttyy 😂 sitten voidaan alkaa vertailemaan noita "vaikeammin" siirrettäviä, kun menee 25kg saakka.
Selkä menosuuntaan istuimien turvallisuus on ollut tiedossa jo 60-luvulla & niitä on jo silloin ollut. Jostain syystä tieto levisi hyvin Ruotsissa, mutta Suomessa ei niinkään (vaikka myynnissä Suomessa myös silloin). Tiedä mistä johtuu sitten 🙄
Mutta syyllistää ketään ei saisi, jokainen tekee varmasti päätökset niinkuin katsoo perheensä kannalta parhaaksi ❤️

Vierailija

Hyvän istuimen valitsitte! Asennus ei lainkaan vaikea tai edes hidas, kunhan vain ottaa ja opettelee! :) Hinta-turvallisuussuhde aivan loistava.
Ja eikös nuo teidän kärryt ja kaukalot ole nimenomaan brioa, ei britaxia🙈 Meillä oli kans aikoinaan samat ja tosi tyytyväisiä oltiin👌🏻

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ääk oon ymmärtäny että Brioa ei enää noiden vaunujen ym osalta ole vaan kaikki ovat nykyään Britaxia 😱

Jee, kiva kuulla!

Vierailija

Kyllä olette kuvassa niin samannäköisiä 😊
Meille turvaistuimeksi valikoitui Besafe izi modular. Ollaan tykätty ja oltu tyytyväisiä istuimeen.

Satu K.

Meille valikoitui Britaxin Dualfix, koska se on saanut hyvät arviot turvaistuintesteissä ja koska siinä on 360 astetta pyörivä telakka. Joten istuimen saa käännettyä ovelle ja lapsen laittaminen autoon on itselle paljon helpompaa. :D Meille tärkeintä istuimen valinnassa oli tosin juurikin se, että sillä voi matkustaa selkä menosuuntaan mahdollisimman kauan. Perääni on ajettu kaksi kertaa viimeisen 5 vuoden aikana :( , joten haluan yrittää minimoida pikkuisemme loukkaantumisen riskit, jos kolari sattuisi taas kohdalle.
Ja voi vitsit noi viimeset kuvat, voitteko olla enää söpömpiä! :D <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kuvat ovat viikon takaisista 30-vuotisjuhlistani! Teemana oli lapsuuden sankarit ja minä olin tietenkin Prätkähiirien Turbo!

Kaupallinen yhteistyö Maxikarkin ja Illyrian'sin kanssa.

En oo varmaan ainut ihminen, joka on kuvitellut pienenä elämänsä tietynlaiseksi, kun on 30-vuotias. Kerroin jo aiemmin, että oma lapsi ei pienenä ollut vielä haave, vaikka 24-vuotiaasta alkaen en mitään muuta niin kovaa halunnutkaan. Lapsena kuvittelin itselleni puolison, oman kodin, uran ja auton. Kaikkea, mitä pieni ihminen näkee ulkoapäin aikuisen elämään kuuluvan. Toivoin, että silloiset parhaat ystävät pysyisivät mukana ja kun koulussa kysyttiin suurinta toivetta, vastasin toivovani paljon lisävuosia isovanhemmilleni. Kun ikää tuli lisää ymmärsin alkaa haaveilla omasta ja läheisten terveydestä, mielekkäästä työstä, luotettavista ystävistä ja yhteiskunnallisista edistysaskelista. 



Juuri se ikä missä olet nyt, on sinulle se paras.

Ei aikaakaan, kun ystäväni kertoi kuulleensa parin alle parikymppisen keskustelun junassa. Kaksikymppiset eli elämän toiset pyöreät ikävuodet lähestyivät ja niitä suunnitellessa toinen totesi, että kolmekymppisenä voi yhtä hyvin jo kuolla – silloin elämä on jo ohi. Ei kai nyt sentään? Jos jotain olen tähän ikään mennessä oppinut, on se se, että juuri se ikä missä olet nyt, on sinulle se paras. Olen todella tyytyväinen, että en ole enää 20 vuotta. Olisi uuvuttavaa olla niin sekaisin itsensä kanssa, yrittää piilotella egon taakse kaikki se valtava epävarmuus itsestään. Olisi raskasta olla uudelleen niin mustavalkoinen ajatusmaailmaltaan ja tuntea kaikki ne sosiaaliset paineet (ilman someakin!). Ja huh, uudelleenko pitäisi mieskin itselleen etsiä? EN JAKSA! Ei kolkyt oo uus kakskyt. Kolkyt on kolkyt: itsevarmempi, ymmärtäväisempi ja aidompi Sarianna. Ja mikä olisikaan ollut parempi teema tällaisen lapsellisen kolmekymppisen bileisiin, kun nuo lapsuuden sankarit? Palasimme myös ohjelmanumeron muodossa takaisin ysärille, koska juhlissa alkoi raikamaan passin ja hammasharjan tunnari. Enhän mä olisi sitäkään huippua ohjelmaa koskaan nähnyt, jos en olisi jo tämän ikäinen ;)



Ei pöllömmät lasit, hä?
Ei pöllömmät lasit, hä?

Olisinpa onnellinen 30-vuotiaana tielläni, jonka olen valinnut. Uraa, lapsia, omaa kotia, puolisoa tai ei.

Ystävät ovat lapsuuden jälkeen vaihtuneet, mutta nykyään mukana pyörivät ovat vähintäänkin yhtä hyviä. Olen ollut onnekas saadessani viettää hyvin tervettä elämää upean mieheni kanssa yhteisessä kodissamme. Uranikin tuntuu minulle sopivalta ja olen saanut toteuttaa siinä itseäni. Puhuttakoon sitten "urastani" ammatillisessa mielessä tai äitinä 💜 Olen kovin kiitollinen siitä, että olen saanut pitää kaikki isovanhempani näin pitkään elämässäni ja he kaikki ovat voineet nähdä lapsenlapsenlapsensa. 

Tärkeintä kuitenkin, mitä olisin voinut pienenä toivoa, olisi ollut onnellisuus. Olisinpa onnellinen 30-vuotiaana tielläni, jonka olen valinnut. Uraa, lapsia, omaa kotia, puolisoa tai ei. Onnellisuus itsensä kanssa on tärkeintä. Ja Sarianna 30-vuotiaana on hyvin onnellinen. Hyvä minä!

Millaisena te näitte pienenä kolmekymppisen itsenne? Vastaako todellisuus toiveita?

psst! Tuu mukaan seuraamaan ohikiitänyttä elämääni myös instagramin puolelle!

Kommentit (2)

Annika79

Mulle 30 oli ihan hirvee kriisi. Olin aina ajatellu että mulla on lapsia ennen kuin täytän 30. Jossain vaiheessa se muuttui siihen, että pitää olla raskaana vähintään kun täyttää 30. Laskin kuukausia, että jos nyt tulen raskaaksi, niin lapsi ehtii syntyä ennen kuin täytän. Olin 28 v kun alettiin yrittää ja lopulta tulin äidiksi 33 vuotiaana. Lopulta se 30 täytettyäni oli sellainen olo että ihan sama enää. Nyt tammikuussa tulee täyteen 40. Toistaiseksi se ei aiheuta mitään tuntemuksia. Lapsia on 3. On oma asunto, auto ja vakituinen työpaikka. Toki "haaveissa" oli aloittaa uusi kymppi vähän kevyempänä. Olen aivan eri kymmenluvuilla kuin alkaessani odottaa esikoista. Vielä toki ehtii. :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Se on jotenki söpöä ja ihanan viatonta, kuinka lapsena näkee elämänsä rullaavan täydellisesti itse päättämää kaavaa myöte. Onneksi sitä ei pienenä tiedä, millasia kiviä saattaa matkalle lentääkään!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Palosaaren kirppiksen kanssa.

Tiesittekö, että tänä vuonna ihmiset kuluttivat 2018 vuoden tuottamat uusiutuvat luonnonvarat loppuun 1. elokuuta? Me suomalaiset kulutimme meidän "osuutemme" jo 1.4.2018. (lähde

Rehellisyyden nimissä täytyy heti todeta, että me emme ole mikään esimerkkiperhe ekologisuudessa. Varmasti on moniakin asioita, missä voisimme olla suopeampia maailmaa kohtaan. Jotain mekin sentään yritämme! Esimerkkejä alla:

Pyrimme ottamaan aina kotona jo olevan muovipussin kauppaan tai sitten kangaskasseja, joita olen ostanut ympäri Suomea ja eurooppaa.

Sammuttelen kämpästä valoja aina kun se kuuluisa "joku" on jättänyt ne päälle.

Pesemme pyykkejä ja tiskejä vain silloin, kun kone on täysi.

Kipsulla on 1-2 kasvisruokapäivää viikossa. Vegaanisia nämä päivät eivät vielä aina ole, mutta lihaa tällöin ei syödä.

Yritän vältellä yleisesti turhaa muovin käyttöä ja jos kaupasta löytyy etsimääni vastaavaa tuotetta muussa pakkauksessa kuin muovisena, ostan sen.

Kierrätämme patterit, hehkulamput ja muut vastaavat omaan paikkaansa ja nyt olemme alkaneet kerätä biojätteet erikseen. Paperiroskille on myös oma paikka ja keittiö- ja karkeajätteet erittelemme.

Täytyy tähän väliin kertoa, että järkytyin englannin kierrätysmeiningistä kyllä pahemman kerran tilatessamme kiinalaista ruokaa kotiin. Kaikki oli pakattu muovikippoihin! Tiskasin nuo kipot ja niistä tuli eväsrasiat miehelleni töihin. Paikasta take away -tilailut jäi myös tuohon.

Käytimme Kipsulla 1,5kk-7kk ikään pääsääntöisesti kestovaippoja. Se tyssäsi siihen, kun muutimme uuden kodin remontin ajaksi vanhemmilleni. En vain jotenkin siellä viitsinyt alun jälkeen pesetyttää vaippoja äitini koneessa, vaikka tuskin se häntä olisi haitannut 😁

Ostan varmaan noin 90%:ia vauvan vaatteista ja leluista käytettyinä.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä kirpputorit. Ostan varmaan noin 90%:ia vauvan vaatteista ja leluista käytettyinä. Minulla ja äitilläni on ollut tapana jo vuosia – jos ei joka kesä niin ainakin joka toinen kesä – vuokrata kirpputoripöytä, jossa myymme pilkkahinnoin vaatteita, kenkiä, leluja, lehtiä, meikkejä ja vaikka mitä. Tänä kesänä otin yhteyttä lempikirppariini Vaasassa, jos he haluaisivat tehdä minun (tai oikeastaan blogini kanssa) yhteistyötä ja pian yhteydenoton jälkeen vein kamani Palosaaren kirpparille. Yleinen syy, miksi kirpputoreilla myyminen koetaan vaivalloiseksi, on kaiken kaman hinnoittelu ja pöydän ylläpito. Ongelma on selkeästi noteerattu, koska Palosaaren kirppiksellä yllämainitut tehdään lisämaksusta puolestasi. Omasta mielestä se on ehdottomasti palvelu, josta maksan mielelläni lisää, kunhan pääsee itse hommasta eroon!

Nyt toivoisin teidän kertovan omia helppoja vinkkejä, joilla meidän perhe voisi säästää maailmaa enemmän? :) Kuten jo aiemmin sanoin, emme ole mikään esimerkkiperhe, mutta mielellään jatkossa oppisimme mielellään tekemään vielä parempia valintoja luontoäidin vuoksi. 

Miten ekologisia valintoja teidän perhe tekee arkielämässä?

Kaupallinen yhteistyö Palosaaren kirppiksen kanssa.

Kirpparikierroksia pääsee seuraamaan myös instagramimme puolelta! :)

Kommentit (2)

jjennim

Meillä auton hankinta tuli eteen ja päädyimme kaasuautoon. :) Yritämme myös muistaa tuon kestokassin kauppaan. Lajittelussa olen todella huono. Sekä olen kiinnittänyt huomiota juuri tähän muovin määrään, lapselle mahdollisimman paljon puisia leluja, sekä kaupasta paljon saa pahvipaketissa :)

Satu K.

Meilläkin vauvan tavarat on ostettu varmaan 90 prosenttisesti käytettynä. Sen lisäksi toki kierrätän meille tarpeettomiksi jääneet tavarat eteenpäin.
Kaupassa käytetään hedelmien ja vihannesten kanssa kestopusseja tai kaikki ei pakata pussiin ollenkaan. Esim. paprikat, banaanit, kurkut jne. eivät mielestäni pussia tarvitse, vain omenat ja tomaatit tms., joita määrällisesti tulee niin paljon, ettei niitä kannata alkaa yksitellen punnitsemaan, pääsee meillä (kesto)pusseihin. 😊
Vauvanruokapurkit kierrätän, mutta pyrin sormiruokailun kautta vähentämään tätäkin.
Kestovaippailua haluaisin ehkä vielä kokeilla. 🙂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Instagram