Kirjoitukset avainsanalla bloggaus

Kuten olette ehkä jo lukeneet Vauva siirtyy Helsingin Sanomien alle ja näin ollen blogien olemassa olo tällä alustalla lakkaa. Näin ollen Shitty is the new blackin on joutunut etsimään uuden kodin ja se löytyi pitkän harkinnan jälkeen omalta domainilta eli osoitteesta www.shittyisthenewblack.fi.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

🔸Shitty is the new black -blogin ja @vauvalehti tiet eroavat maaliskuuhun mennessä🔸 @vauvalehti ja @meidanperhelehti siirtyessä @helsinginsanomat jengiin blogien olemassa olo heidän allaan loppuu. Tämä siis tarkoittaa, että minun lempilapsi Shitty ei voi jatkaa enää heillä. Aloitin blogin elokuussa 2017, koska kaipasin kovasti vertaistukea (varsinkin keskoslapsen) äitiyteen ja traumaattisen synnytyksen läpikäymiseen. Vuosien kuluessa aihepiiristä karsiutui keskosuus ja hätäsektio pois, mutta rehellinen äitiyden ihmettely ei loppunut - päinvastoin! Blogia on luettu reilusti yli miljoona kertaa ja ihmeteltävää silti riittäisi varmasti vielä vuosiksi 🙈 . Blogi on antanut mulle niin paljon. Ilman sitä tätä ig-tiliäkään ei olisi. Mä vilpittömästi uskon, että ilman näitä some-kanaviani en olisi sellainen äiti, kun tänä päivänä olen. Lukijoiden ja teidän seuraajien kymmenien - jos ei satojen - tarinoiden ansiosta osaan nähdä äitiyden miljoonat harmaan sävyt. Tänä päivänä osaan olla herkkä, rohkea, ennakkoluuloton, toisten ratkaisuja kunnioittava, kannustava ja vanhemmuuden tunteiden kirjoa ymmärtävä äiti. Blogin ansiosta oon tutustunut huikeisiin ihmisiin, mm. @koti_iska88official @belthelka @isakuukaudet @elamaltakaikensainblogi @jyllanninsuomineito @susanna_mustajarvi ❤️ Kiitos myös te kaikki tuesta ja kannustuksesta ❣️Ja kiitos @anni_alatalo että bongasit minut! . Ja kiitos myös kaikki te siellä ruudun toisella puolella tsempeistä, viesteistä ja vain myötäelämisestä 💜 . #shittyisthenewblack 📷: @jonnanphotography

A post shared by SHITTY IS THE NEW BLACK (@sariannasitnb) on

Blogi ehti olla Vauvan alla noin kaksi vuotta eli lähes tulkoon koko elämänsä! On katkeran suloista siirtyä muualle: Vauvalla on ollut huikea jengi tukemassa sekä kollegoina, mutta toisaalta olen jo pitkään haaveillut Shittyn kasvavan omalla alustallaan, jonne saan myös podcastit samaan pakettiin. 

Sivut ovat vielä työn alla, mutta aukeavat viikon päästä eli 8.3.2020! 


Toivottavasti te lukijat löydätte tienne Shitty is the new blackin uuteen osoitteeseen! ❤️ ja jos ette, niin kiitos menneistä vuosista! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi 2019 oli monella tavalla merkityksellinen perheellemme ja suurin yksittäinen tapahtuma oli tietenkin perheen pikkuveljen syntymä <3 Lisäksi ihana esikoisemme täytti jo kaksi vuotta ja aloitti päiväkotitaipaleen. Mutta miltä vuosi näytti Shitty is the new blackin osalta?

Tänä vuonna aloitin myös SITNB-podcastin ja sen ensimmäisen jakson voit kuunnella alta:

Blogissani on ollut uniikkeja kävijöitä vuoden aikana lähes 152 000 kappaletta! Postauksia on luettu melkein 575 000 kertaa eli yli puoli miljoonaa kertaa! Huh!

97% lukijoista on Suomesta, toiseksi eniten USA:sta ja kolmanneksi eniten Briteistä. Lähes 50%:ia lukijoista on Helsingistä, mikä ei sinänsä yllätä - Onhan Helsinki niin paljon isompi kaupunki verrattuna muuhun Suomeen! Tampereelta lukijoita on tullut 2. eniten ja hyvänä kolmosena on Turku. Lähes puolet lukijoistani on ikäluokaltaan 25-34-vuotiaita, mutta kaikista ikäluokista löytyy kävijöitä! Hei te kaikki! :) 

Suosituimmat 10 postaustani vuodelta 2019:

Suosituin postaukseni on ollut Äitiyspakkauksesta 2019! Sitä on luettu lähes 20 000 kertaa!

Toiseksi suosituin tekstini oli Sannin tarina hänen tiestään aggressiivisen syövän kanssa. Tämä teksti on myös yksi omista "lemppareistani". Kiitos Sanni vielä, että jaoit tarinasi <3 Tätä tekstiä on luettu lähes 17 000 kertaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

"Diagnoosi vahvistui: akuutti myelooinen leukemia, joka oli vielä todella ärhäkkä. Samana päivänä aloitettiin vahvat sytostaattihoidot. Tutkimuksista selvisi, että koko luuydin oli täynnä blasti- eli syöpäsoluja. Syöpäsolut olivat edenneet myös 91% verenkiertoon ja kaulan imusolmukkeet olivat myös niitä täynnä. Jos puhelimessa hangottelu aiemmin olisi mennyt läpi lääkärille, hän ei todennäköisesti olisi selvinnyt." . Lue koko tarina ja katso koko profiilin linkistä tai https://www.vauva.fi/blogit/shitty-new-black/tuoreen-aidin-aggressiivinen-verisyopa ❤️ . #kantasolurekisteri #leukemia #verisyöpä #sovitkoluovuttajaksi #veripalvelu #shittyisthenewblack #vierailevakirjoittaja @veripalvelu

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kolmantena listalla on postaus siitä, miten vatsani on palautunut synnytyksen jälkeen. Nää kuvat hieman nolottaa mua edelleen, mutta oon oppinu, että sellaset kuvat on nimenomaan syytä julkaista! Tai siis - rajansa toki kaikella! Tekstiä on luettu 12 000 kertaa.

Neljänneksi suosituin postaus on mielestäni aika yllättävä! Se on tekstini raskausmekostani, joka raskauskuvien myötä ei ollutkaan enää epäonnistumiseni symboli. Toisaalta olen hyvin otettu, että juuri tämä teksti on ollut näinkin luettu (=11 000 lukukertaa)!

Kuvaaja: Jonna N. Photography
Kuvaaja: Jonna N. Photography

Viidenneksi - ei niin yllättävästi - kipusi postaukseni siitä, miksi esikoiseni jatkaa päiväkodissa, vaikka itse olen vauvan kanssa kotona. Tämä aihe herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan. Itse en ole joutunut vieläkään katua päätöstäni. Tätä on luettu reilu 9200 kertaa.

Kuudentena listalla on isän synnytyskertomus, mikä on myös oma lempparini! Oli mielenkiintoista lukea isän näkemys tapahtuneesta. Tätä on luettu yhtä paljon, kuin aiemmin mainittua tekstiä.

Seitsemäntenä on oma lempparini, eli kuopukseni synnytyskertomus. Oon lukenut sen jo varmaan sata kertaa läpi ja voi että oon kiitollinen, että se on mulla täällä blogissa tallessa. Ja vielä niin tuoreeltaan! :) Tätä myös on luettu saman verran kuin päiväkoti -postausta ja isän synnytyskertomusta eli noin 9200 kertaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kahdeksanneksi suosituin postaus vuonna 2019 oli se, jossa kerroin raskaudestani eli Ei se ollutkaan noro, vaan raskaus! Tuosta postauksesta on lähes vuosi - uskomatonta! (9000 lukukertaa)

Yhdeksänneltä sijalta löytyy teksti ensimmäisestä liikelaskennastani (8400 lukukertaa), jonka jouduin tehdä ja kymmenentenä on urputukseni univelkojen tuplaantumisesta, kun mieheni on työreissussa (8300 lukua).

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kerroinkin jo pari omaa lemppariani, jotka olivat Sannin tarina ja synnytyskertomukseni, mutta kerron vielä muutaman lisää. Jostain syystä oon pidän viime vuoden hieman kantaa ottavista teksteistäni ja niitä onkin tullut kirjoiteltua yllättävän paljon. Julkaisin toukokuussa postauksen, jossa pohdin sitä, miksi kyyneleet nähdään niin usein heikkoutena? Tämä oli ehkä jonkin sortin läheiseni kuoleman läpikäymistä? Helmikuussa kirjoitin tekstin siitä, kun usein kehotetaan "nauttimaan elämästä ilman lasta", mutta miltä tuo kehoitus mahtaa lapsettomuudesta kärsivästä tuntua? Heti raskauden selvittyä aloin myös kirjoittaa päiväkirjamaisesti kännykkääni muistiinpanoja ja tässä postauksessa julkaisin niistä ison siivun samalla, kun pohdin olisiko kuopukseni syntymä korjaava kokemukseni.

Kuvaaja: Tiia Kurula
Kuvaaja: Tiia Kurula

Hauska huomata, kuinka synnytyksen lähestyessä, olen selkeästi alkanut kirjoittaa enemmän tekstejä, jotka liittyvät siihen. On pohdintaa puolison käyttäytymisestä raskaana olevaa kohtaan ja näkyi blogissa myös synnytyspelkoni.

Mistä postauksista sinä olet pitänyt? Kiitos kaikki vuodesta 2019 ja ei muuta kun lisää vettä myllyyn vuonna 2020! 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun vihdoin raskauduin päätimme mieheni kanssa, että emme julkaise lapsestamme mitään kuvia sosiaalisessa mediassa. Esikoisen täräyttäessä dramaattisesti tähän maailmaan, molempien mieli muuttui ja julkaisin sellaisia kuvia, joista hän ei ollut tunnistettavissa. Näillä main aloin etsiä myös vertaistukea keskosäitiyteen ja sitä myötä pitää tätä blogia, joten sekin varmasti vaikutti oman mieleni muuttumiseen. Tämän jälkeen luin ja näin, kuinka vauva näyttää täysin eriltä alle 1-vuotiaana kuin sitten taaperona, joten kasvokuvien "ikäraja" nousi yhteen vuoteen. Tuon vuoden jälkeen sovimme, että voin julkaista kuvia, jotka eivät ole suoraan edestä päin (pl. IG-storyt). Tämä päätös on pitänyt muutamia yksittäisiä kuvia lukuunottamatta. Näistäkin kuvista olemme keskustelleet aina etukäteen mieheni kanssa.

Kuuntele podcast aiheesta alta:

Äkkiseltään sanoisin, etten halua lisätä nettiin kuvia esimerkiksi raivarista, mutta tunteita nekin ovat siinä missä ilo ja nauru.

Itse pohdin jokaista kuvaa julkaistessani monia eri seikkoja. Yksi niistä on se, että en halua, että kukaan tuntematon pystyy somesta kertomaan lapseni kehitysvauhdin. Siis esimerkiksi, koska hän on oppinut kävelemään tai koska hän on tajunnut pinsettiotteen. Tässä syy saattaa olla se, että näillä tiedoilla en halua antaa kellekään tulevaisuuteen minkäänlaisia aseita kiusaamiseen. Lisäksi potta-, kylpy- ja ilman paitaa -kuvat ovat poissuljettu.

Tunteiden näyttämisen kanssa rajani on epäselvä – en osaa ehkä ajatella tarpeeksi objektiivisesti? Äkkiseltään sanoisin, etten halua lisätä nettiin kuvia esimerkiksi raivarista (passiivisaggressiivisesta uhmalankuista ja -spageteista kyllä), mutta tunteita nekin ovat siinä missä ilo ja nauru. Ei itku tai suru ole lapselle sen ihmeellisempi tunne – sen olen oppinut seuratessani taaperoni suhtautumista vauvan tunteiden kirjoon eli lähinnä hymyihin ja itkuun. Hän reagoi niihin tismalleen samallalailla: neutraalisti. Harva taapero taitaa edes herätä vauvan itkuun öisin?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kyselin instagramissa mielipiteitä aiheesta ja 100%:ia halusi nähdä lasten kuvia myös sosiaalisessa mediassa, mutta vain harva halusi niitä lisätä sinne itse. Ymmärrän täysin tämän ajatuksen, mutta kauhistuttaa silti ajatus lapsettomasta somesta. Tai vielä pahempaa: sellaisesta, missä lapsien kasvojen edessä on aina vaikka sydän -emoji! 

En ole niin kova velho, että osaisin sanoa oikean toimintatavan, mutta mun mielestä tämä on tosi tärkeä aihe pohtia. Jokaisen vanhemman on hyvä punnita hyödyt ja haitat lapsen kuvaa julkaistessaan – tehdä vaikka oikein SWOT-analyysi! Toki, niinkuin podcastissakin mainitsen, en usko, että sosiaalinen media tai "netti" ylipäätään on lainkaan samanlainen enää vaikka 15 vuoden päästä (kun lapseni ovat murkkuja) kuin nyt! Jos aihe jäi kiinnostamaan, kuuntele tekstin alkusta löytyvä podcast. Siellä avaan ajatuksiani hieman laajemmin.

Mitä mieltä sä oot? Mikä olisi hyvä toimintatapa lapsien kuvien julkaisemisen kanssa sosiaalisessa mediassa?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Minusta jokaisen pitää ratkaista se itse. Olen jakanut lasten ja lastenlasten kuvia somessa, mutta vain kavereille, en julkisesti. Nuorimman lapsenlapsen vanhemmat ovat päättäneet, että lapsen kuvia ei jaeta someen, joten sitä päätöstä minun on kunnioitettava, vaikka itse mielelläni niitä jakaisin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirjoitin someturbulenssistani jo aiemmin, mutta sieltä jäi erityisesti yksi kommentti mieleeni pyörimään. Siinä luki jotain, että "juuri tällaisten artikkelien takia syntyvyys laskee". Lauseessa viitattu artikkeli käsitteli vanhemmuuden monia tunteita – myös niitä negatiivisia. Mua henkilökohtaisesti nyppii, kun syitä syntyvyyden laskuun etsitään niin aggressiivisesti siitä, millaisena vanhemmuutta esitetään varsinkin mediassa.

Alta voit kuunnella surkuhupaisan podini siitä, millaista oli lähteä kahden lapsen kanssa ekaa kertaa ihmisten ilmoille: 

(Lapsiperhe)Arkemme on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja.

Mä näytän ja kerron eri somekanavissani tosi rehellisesti meidän arjesta. Se on maailman parasta ja raskainta samana päivänä – joskus jopa saman tunnin sisällä! En näe tilannetta, että piirtäisin arjestamme täydellistä kuvaa, koska sitä se ei todellakaan ole. Se on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja. Ja yksinkertaisesti koen sen olevan parempi niinpäin, että joku lapsesta haaveileva näkee "totuuden". Jos vauva ja arki onkin paljon helpompaa – mahtavaa! Jos se onkin haastavaa ja erilaista kun kuvittelit, minä yritän tarjota siihen(kin) vertaistukea. En koskaan haluaisi olla osallisena tilanteessa, jossa äiti pettyy itseensä kun ei yltänytkään sosiaalisen median tai ympäristön asettamalle "tasolle". 

Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut.

Onneksi somessa ei ole pelkästään täydellistä vauva- ja lapsiarkea ja onneksi on sitäkin. En myöskään pidä sellaisesta viestistä, että vanhemmuus ja perhe-elämä olisi pelkkää kuraa ja tappelua. Koska sitä se ei todellakaan ole. Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut. Juuri tällaista tarkoitan äitien ja vanhempien (tunteiden) vuoristoradalla. Yhdessä hetkessä revit hiuksia päästäsi, kun niin ärsyttää ja toisessa liimaat niitä samoja hiuksia tyhjään vessapaperirullaan, koska maailman suloisin tahtoikäisesi halusi hepan ja sille harjan.

Kommentit (8)

jjennim
1/8 | 

Rehellinen arki näkyvyys on parasta. Toki jokaisen tulisi ymmärtää että kaikilla se on erilaista. Ja ymmärtää siitä että tukea löytyy jokaiseen tilanteeseen. Mutta mielestäni myös hieman totta on että some ja tietynlainen hypetys asioista luo paineita superäitiyttä kohtaan. Sekä rima nousee ryhtyä äidiksi. Itselleni tuli selväksi somessa melko montaa some kanavaa ja somekaveria kuunnellessa että olen huono äiti. Meillä ei ole merkki vaatteita, emme kuuluneet kuntamme perhekahvilaan koska tulin koti vaatteissa muilla oli kauluspaidat ja leningit. Jopa siellä tiedettiin sanoa että ai sä annat pullosta maitoa etkä imetä. (tietämättä että pullosta oleva maito oli rintamaitoa). Myös olen somekanavien kautta saanut tiedon että haluaisin tappaa lapseni kun meillä ei ole selkämenosuuntaan menevää istuinta. Myös olen huono äiti kun en imettänyt kuin vain 4kk, minulle tehtiin selväksi joko suoraan tai rivienvälistä että kiintymyssuhteeni lapseen ei tule onnistumaan. Ja kaikki tämä on median/somen kautta tullutta. Oma lähipiirini ei ole tämmöistä sanonut tai kirjoittanut minulle. Siksi koin parhaaksi vauva vuoden rauhoittua somen kanssa ja se oli oikea päätös. Lopetin seuraamasta tiettyjä tahoja ja lukemasta tiettyjä blogeja. Voisin kuvitella että monet näistä kommentoijista jotka sanoo että ihme että syntyvyys laskee johtuu siitä että ovat itse kokeneet paineita somen kautta ja siksi ehkä haluaisivat pelkkää hattara somea.  Nyt on ihana seurata somea koska haluan omalta somelta rehellisyyttä, aitoutta ja fiksua puhetta. Toki jokaisella omat mielipiteet ja itse yritän aina monesti astua muiden kenkiin myös miettimään miksi näin. Aina kaikille se ei ole yhtä helppoa. Mutta kiitos sulle kun jaksat olla rehellinen, aito ja läsnä!! Ps. Musta tuntuu aina ku kommentoin että ihankuin kommentoisin johonkin aivan muuhun kuin jutussa on aiheena :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ymmärrän hyvin pointin ja ihan aiheessa mun mielestä pysyt 😀 mutta oot oikeassa kommentillasi. Ja musta on ollu tosi fiksu veto, että oot tavallaan luonu omasta somestasi sellaisen, mikä saa sulle hyvän mielen ❤️ ku eihän tosiaan sitä seurata tai lukea sellasia ihmisiä/juttuja, joista Itelle tulee paha mieli 😊

NK
2/8 | 

En jaksa (enkä halua) uskoa, että lasten saaminen on somesta luettujen juttujen varassa! Jos lapsen haluaa, sen tekee ja ajattelee, "ettei meidän lapsi varmasti tee tuota" ;D Ja jos ei lasta halua, ei sekään ole somesta kiinni (toivottavasti)! Minusta on vaan hyvä, että nykyään SAA puhua myös negatiivisista tunteista, koska niiden kieltäminen olisi valetta! Itse en lapsia halunnut eikä sen päätöksen aikaan ollut vielä somea samalla tavalla olemassa (olen nyt 48v).  :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No mä oon kans miettiny että aika heikoissa kantimissa on päätöksen teko jos todella some pystyy siihen vaikuttamaan ratkaisevasti 😅

iitamaria
3/8 | 

"Juuri tälläisten..blaablaavblaa."

Anteeksi, mutta lukiko tälläiset mielensäpahoittajat mikä siun blogin nimi on? Osaako ne englantia? !

Ymmärsikö ne sen ihanan ironian ja onnellisen julistuksen mikä siihen nimeen kätkeytyy? Shitty is The New Black!  Musta se on ihan paras nimi!

Jos on rämpinyt läpi sellasen tien kuin blogissasi kuvaat, lapsettomuuden ikuiselta tuntuvan vastatuulen, jäänyt henkiin aika rajusta synnärikeikasta, selvinnyt vauvavuoden ja toisenkin. Jaksaa hymyillä ja hassutella. Jaksaa hymyillä ja hassutella julkisesti ja pitää blogia nimellä Shitty. Ja vaikka mitä muuta.

Niin sitä tekee väistämättä jotain oikein. Vaikka muut mitä väittäisi. 

Älä kuuntele niiden narinaa.

Kanna vauvanoksupoletit (ja muutkin turaukset) olkapäillä kunnialla ja ylpeydellä, niin miekin teen.

Sä oot hyvä. Me tarvitaan Shitty-äitejä!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kestä tätä kommenttia 😭💜 siis niin ihana, että en tie miten päin olis! Ja tohon blogin nimeen viittaminen: NIINPÄ! Mun äiti toi tuon saman pointin esiin ja valaistuin! Olit yhtä fiksu 🤭❣️

Vierailija
4/8 | 

(Ällö)realismi ei vaan sovi kaikille.. mutta ei kai kukaan oikeesti tee/jätä tekemättä lapsia jonkun blogin perusteella? Samalla syyllä voi myös sanoa, että en mee ulos kun niin moni on joutunut liikenneonnettomuuteen tmv.. :D Mut joo.. musta on vaan hyvä, että negatunteistakin kirjoitetaan ja varsinkin niin, että ei aina olla heti lietsomassa "nyt sulla on masennus ja lapsivuodepsykoosi" kun joskus voi vituttaa, ahdistaa ja itkettää ihan muutenkin. Näitä tämmösiä on myös hyvä luetuttaa miehelle, joka on ekakertalainen vauva-arjessa.. sille kun tuli vissiin yllärinä, että vastassa ei aina ole eteerinen äitiyden onnea ja rauhaa hehkuva puoliso, vaan räjähtänyt akka, jonka silmäpussit on ku ikean kassit ja jonka ekat sanat on "ota tää lapsi ja tilaa pizzaa, mä juon nyt kupin kahvia. YKSIN.".

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

SÄ KUVAILIT JUST MUT! Mä tein tismalleen tollee miehelle esikoisen kanssa ja huomasin joka kerta sen pienen kauhistuksen miehen silmissä, että kuka tää raivopää on ja missä on mun rakastamani nainen :D 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018