Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Edellinen postaukseni perheemme rytmeistä herätti mielenkiintoisia keskusteluja instagramissa ja blogiinkin tuli hyvä kysymys, johon päätin vastata ihan näin postauksen muodossa!

Kuuntele podcastistani 10 vinkkiä lapsiperhearjen väsymykseen liittyen:

"Haluaisin siis kuulla kokemuksiasi siitä kuinka kellontarkkoja tyyppejä pienistä kasvaa tällä rutiini systeemillä? :)"

Olimme esikoiseni kanssa Helsingissä reissussa kahdestaan hänen ollessa 1,5-vuotias. Olin varannut paluujunan siten, että ehdimme kotiin nukkumaanmenoajaksi, mutta juna oli myöhässä. Äiti kun olin ja olen, minulla on keinot kaikkeen ja aloin laittaa tytärtäni yöpuulle junassa. Teimme iltapesut, vaihdoimme yökkärit, luimme iltasadun, laitoin Whisbearin suhisemaan (ja blokkaamaan ympärillä olevia ääniä) ja vaunukuomun alas. Tilanne oli vieras, mutta kun kello löi 19.30, joka oli vakkarinukkumaanmenoaika, typy kuorsasi vaunussaan. Junan lähestyessä Vaasaa peruin kyytimme ja vaunuttelin lämpimässä ilta-auringossa kotiin. Kotipihassa kannoin vaunuissa jo sikeästi nukkuvan lapsen sänkyynsä. Nähtävästi poikkeava unillekäymispaikka ei haitannut, kun muut tutut nukahtamiseen liittyvät tavat olivat kunnossa ja ajankohta niille vakio. Tällaisia esimerkkejä on useampia, mutta tämä on jäänyt lämpimänä mieleeni, koska tuo oli (junan aikatauluongelmista huolimatta) täydellinen päätös mahtavalle HKI-reissullemme ❤️

Jaha, päikkyaika lähenee ja taapero se vaan pöllöttää
Jaha, päikkyaika lähenee ja taapero se vaan pöllöttää

Ongelmana oli se, etten tiennyt kuinka pitkään tuon ikäinen jaksoi valvoa putkeen ja olin laittamassa häntä joko liian ajoissa tai liian myöhään päikkäreille.

Vauvan kanssa meillä on sama neuvolatäti, kuin esikoisen kanssa. Tästä syystä tiesin heti, että hän todella osaa auttaa kaikkien uneen ja nukkumiseen liittyvien ongelmien kanssa. Vajaa pari kuukautta vauvan päikkäreiden kanssa säädettyäni, pyysin apua neuvolasta. Ongelmana oli se, etten tiennyt kuinka pitkään tuon ikäinen jaksoi valvoa putkeen ja olin laittamassa häntä joko liian ajoissa tai liian myöhään päikkäreille. Kun se saatiin kuntoon, helpottui päivien rytmi. Tällä hetkellä vauva on 4kk (jee, hulinat!) ja hän jaksaa valvoa noin kaksi tuntia putkeen. Joskus viimeinen puolituntinen voi vaatia vanhemmilta showmiehen liikkeitä ja joskus ne viimeiset 30 minuuttia menevät helposti. Kuitenkin - laitoin lapsen väsyneenä tai silmät lautasella vaunuun - hän nukahtaa samantien. Ilman hyssyttelyä tai muitakaan temppuja.

Voi ei, tämä ei auta asiaa :D
Voi ei, tämä ei auta asiaa :D

Oon heittänyt (huonoa) läppää siitä, kuinka meidän elämä pyörii kahden tunnin sykleissä.

Meilläkin sekä aamun heräämisaika että illan nukkumaanmenoaika vaihtelee. Oon heittänyt (huonoa) läppää siitä, kuinka meidän elämä pyörii kahden tunnin sykleissä. Eli jos/kun vauva herää 8-9:30 välillä, laitan hänet 2h päästä heräämisestä unille. Kun hän herää päikyiltään (yleensä 2h päästä), painan mieleeni ajan kahden tunnin päähän. Nyt tuntuu, että elämme jossain murrosvaiheessa, koska pisimmät päikkärit alkavat sijoittua keskipäivään, kun ne aiemmin olivat aamussa.

Tällainen on tavallinen päivämme unien osalta:

8.30 vauva herää
10.30 päikkärit
12.00 vauva herää
14.00 unille
16.30 vauva herää
18.30 unille
19.30 vauva herää
21.30 yöunille

Usein vauva "korjaa" aikataulunsa itse ekojen päikkyjen aikana.

Esikoisemme heräsi aina kellon tarkasti klo 7 jo viiden kuukauden vanhasta asti. Joka aamu. Tämä kuopuksemme herää (ainakin vielä) liukuvammin aamusta ja kunnioittaaksemme hänen yksilöllisyyttään myös rytmi liukuu mukana! 😅 Usein silti hän "korjaa" aikataulun itse ekojen päikkyjen aikana eli pidentää/lyhentää niitä siten, että herää unillemenoajasta huolimatta klo 12. Tämä helpottaa päivän agendan miettimistä kivasti!

Nyt huomaan esikoisestani, että vauva- ja vaaperovuosien tarkasta rytmistä huolimatta, rutiineista joustaminen helpottuu koko ajan iän karttuessa. Esimerkiksi joululomalla hän on herännyt klo 9.30, joka on siirtänyt päikkäreitä noin klo 14. Tuollainen 2,5-vuotias kestää mielestäni jo paaaaljon paremmin väsyä, joten päikyt ja yöunet antavat kyllä joustoa, jos on tarve. Esimerkiksi tänään, kun heräsimme koko poppoo vasta klo 10! 🙈

Kysykää, jos jäi vielä jokin mietityttämään! 😊

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kaunko teillä taapero nukkuu päiväunia? Nukahtaako hyvin päiväunille jos on herännyt esim vasta 10 aikoihin?
Ja taas jos päiväunet siirtyy myöhempään nii miten yöunille meno on onnistunut?

Meillä joululoma on sekoittanut 2-vuotiaan rytmit täysin. 🙈Välillä ollaan nukuttu lähemmä 10 ja päiväunille meno ollut hankalaa mutta ilman päiksyjäkään ei vielä jaksa. Myöhäiset päiväunet sitten taas siirtäneet yöunien alkamisen lähemmäs 23..huh ois helppoa kun aina vaan herättäisiin klo 8 🙈
T. Toinen rutiinien arvostaja😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joulut ja uudet vuodet alkaa olla meidän osalta taputeltu ja ollaan saatu jo hetki viettää arkea kotona joulun paikasta toiseen juoksemisen sijaan. Ai että on ihanaa!

Kuuntele alta podcast kasvukivuistani äitiyteen:

Oon aina ollut vähän rutiinien rakastaja. Ei mitenkään orjallisesti, mutta kyllä tietynlainen johdonmukaisuus päivien kuluissa tuo mulle turvaa. Tämä ei ole muuttunut lapsien myötä vaan päinvastoin! Se on korostunut entisestään.

Sain paljon ihmettelyjä osakseni, kun aloin luoda tarkoituksellisesti rytmiä vauvan päiviin (varsinkin päiväunien osalta) jo hänen ollessa vain pari kuukautta vanha. Kommentoitiin, että eikö tuo ole kamalan rajoittavaa ja raskasta, kun seuraan kelloa unien osalta. Onhan se ehkä ensimmäiset pari päivää, kunnes helpottaa.

Itselleni vapautta tuo juuri esimerkiksi se, että tiedän lapsieni nukkuvan klo 14 ja silloin saan itsekin hetken huilata.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Itselleni vapautta tuo juuri esimerkiksi se, että tiedän lapsieni nukkuvan klo 14 ja silloin saan itsekin hetken huilata. Tai se, että voin suositella poikani kummitädin kyläilylle klo 16:sta, koska tiedän vauvan valvovan silloin. Uskallan varailla partureita ja kahvitteluja tiettyihin aikoihin, kun tiedän 99,9% varmuudella vauvan nukkuvan tai kertoa kellonajan vierailijoille, koska he näkevät vauvan hereillä! Ja kuten esikoisestani huomaan, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä joustavampaa arjesta tulee.

Joten kyllä – tykkään ehdottomasti enemmän arjesta ja rutiineista, mutta spontaanikin osaan olla...rytmin sallimissa rajoissa! 🙈

Ootko sä rutiinien fani vai enemmänkin spontaani?
 

Kommentit (3)

Käyttäjä29242
Liittynyt23.6.2019
1/3 | 

Mä olen vielä vähän kaihtanut tarkkoja aikatauluja 5kk ikäisen vauvan kanssa kun ajattelen esim illoista ettei vauva voi joka ilta olla täsmälleen samaan aikaan valmis unille. Haluaisin siis kuulla kokemuksiasi siitä kuinka kellontarkkoja tyyppejä pienistä kasvaa tällä rutiini systeemillä? :) Kiitos blogista, kirjoituksesi on aina tosi kivoja! :)

Tap
2/3 | 

Meillä vauva 2 kk, ja jo useampi viikko on pidetty rytmiä yllä. Nyt tehtiin pieni korjaus rytmiin ja hyvin on sekin lähtenyt tällä viikolla sujumaan.

Olen tosiaan sitä mieltä, että rytmit ovat äitejä varten ja vähän myös vauvoja. Mutta ainakin meidän päivät sujuvat kaikilla iloisemmin, kun pidetään tietystä rytmistä kiinni. Ja alusta asti rytmi vaan joutuu välillä joustamaan vähän, mutta niihinkin osaa jo taipua, kun tietää millä tavalla rytmiä voidaan muuttaa ilman, että se menee sekaisin seuraavanakin päivänä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hajoilinkin jo instagramini puolella, kuinka joulu tuottaa nykyään harmaita hiuksia. Ei ruokien, ei siivousten vaan lahjojen takia. Ahdistaa tavaramäärä jo nyt eikä meille rehellisesti sanottuna mahdu enää yhtään enempää leluja. Lapsihan tulee yllättävän vähällä toimeen. Sen tajusin viimeistään silloin, kun tein taaperolleni kenkälaatikosta nukkekodin ja hän leikkii sillä edelleen päivittäin!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Jouluaika on silti mielestäni todella tunnelmallista aikaa ja siihen kuuluu olennaisesti odotus eli lähtölaskenta jouluaattoon! Suklaakalenteria meillä ei tarvita, koska lapsi ei vielä ymmärrä karkin päälle (toisin kun äitinsä). Näin eräässä fb-ryhmässä maininnan joulukalenterista, joissa jokaisessa luukussa on jotain tekemistä.

Siispä aloin suunnitella omaa "elämyskalenteria" ja jaan sen nyt teillekin!

1. päivä Elokuvailta! Muumipeikko ja pyrstötähti
2. päivä Kuusen koristelua
3. päivä Kodin koristelua
4. päivä Eväsretki viereiseen ruusupuistoon
5. päivä Hoplop
6. päivä Piparien leivontaa mumman kanssa
7. päivä Suunnistus uusvanhan joulusatukirjan luokse kartan avulla
8. päivä Joulusatukirjan lukemista paapan kanssa
9. päivä Tropiclandiaan
10. päivä Majanrakennusta
11. päivä Perhemuskari
12. päivä Muskarilaisten yhteinen joulujuhla
13. päivä Joulukorttien askartelua
14. päivä Joulupuuro Bragella
15. päivä Lasten kauneimmat joululaulut
16. päivä Taaperoiden pikkujoulut
17. päivä Joulusatuhierontaa
18. päivä Hoplop
19. päivä Pulkkailua
20. Päivä Elokuvailta! Muumit Rivieralla ja herkkuja 
21. päivä Joulu kummien kanssa
22. Päivä Kuusenkoristelu mummolassa
23. Päivä Joululauluja Kummisedän & -tädin kanssa
24. Päivä mummolaan joulua viettämään!

Sanomattakin selvää, että tätä joudutaan säätämään vauhdissa. En mitenkään voi olla tässä vaiheessa varma, onko joulukuun 19. päivä lunta maassa, jotta pääsisi pulkkailemaan. Meillä onkin joulusukkakalenteri, jonne laitan edellisenä iltana seuraavan päivän elämyksen kirjoitettuna tai vinkkien kera. Esimerkiksi piparimuotti ja mumman kuva ennen itsenäisyyspäivää!

Millainen kalenteri teillä on vai onko mitään?

Kommentit (2)

Tanya
1/2 | 

Ihana idea. Kyllä joulun odotus noin mukavilla puuhasteluilla sujuu varmasti nopeasti. 5-vuotias halusi laivalta ostaa karkki-joulukalenterin ja sen hänelle soin. Mutta lisäksi voisin tehdä tuollaisen koko perheen kalenterin niinkuin teillä 😊 Metsä/eväsretket ja piparinleivontaa ainakin, kodin koristelua ja sen sellaista..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kyllä 5-vuotias varmasti meilläkin saisi jo karkkikalenterin jos osaa pyytää! :-) Tää 2,5v on vielä aivan liekeissä välipalapatukoista! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirjoitin someturbulenssistani jo aiemmin, mutta sieltä jäi erityisesti yksi kommentti mieleeni pyörimään. Siinä luki jotain, että "juuri tällaisten artikkelien takia syntyvyys laskee". Lauseessa viitattu artikkeli käsitteli vanhemmuuden monia tunteita – myös niitä negatiivisia. Mua henkilökohtaisesti nyppii, kun syitä syntyvyyden laskuun etsitään niin aggressiivisesti siitä, millaisena vanhemmuutta esitetään varsinkin mediassa.

Alta voit kuunnella surkuhupaisan podini siitä, millaista oli lähteä kahden lapsen kanssa ekaa kertaa ihmisten ilmoille: 

(Lapsiperhe)Arkemme on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja.

Mä näytän ja kerron eri somekanavissani tosi rehellisesti meidän arjesta. Se on maailman parasta ja raskainta samana päivänä – joskus jopa saman tunnin sisällä! En näe tilannetta, että piirtäisin arjestamme täydellistä kuvaa, koska sitä se ei todellakaan ole. Se on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja. Ja yksinkertaisesti koen sen olevan parempi niinpäin, että joku lapsesta haaveileva näkee "totuuden". Jos vauva ja arki onkin paljon helpompaa – mahtavaa! Jos se onkin haastavaa ja erilaista kun kuvittelit, minä yritän tarjota siihen(kin) vertaistukea. En koskaan haluaisi olla osallisena tilanteessa, jossa äiti pettyy itseensä kun ei yltänytkään sosiaalisen median tai ympäristön asettamalle "tasolle". 

Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut.

Onneksi somessa ei ole pelkästään täydellistä vauva- ja lapsiarkea ja onneksi on sitäkin. En myöskään pidä sellaisesta viestistä, että vanhemmuus ja perhe-elämä olisi pelkkää kuraa ja tappelua. Koska sitä se ei todellakaan ole. Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut. Juuri tällaista tarkoitan äitien ja vanhempien (tunteiden) vuoristoradalla. Yhdessä hetkessä revit hiuksia päästäsi, kun niin ärsyttää ja toisessa liimaat niitä samoja hiuksia tyhjään vessapaperirullaan, koska maailman suloisin tahtoikäisesi halusi hepan ja sille harjan.

Kommentit (8)

jjennim
1/8 | 

Rehellinen arki näkyvyys on parasta. Toki jokaisen tulisi ymmärtää että kaikilla se on erilaista. Ja ymmärtää siitä että tukea löytyy jokaiseen tilanteeseen. Mutta mielestäni myös hieman totta on että some ja tietynlainen hypetys asioista luo paineita superäitiyttä kohtaan. Sekä rima nousee ryhtyä äidiksi. Itselleni tuli selväksi somessa melko montaa some kanavaa ja somekaveria kuunnellessa että olen huono äiti. Meillä ei ole merkki vaatteita, emme kuuluneet kuntamme perhekahvilaan koska tulin koti vaatteissa muilla oli kauluspaidat ja leningit. Jopa siellä tiedettiin sanoa että ai sä annat pullosta maitoa etkä imetä. (tietämättä että pullosta oleva maito oli rintamaitoa). Myös olen somekanavien kautta saanut tiedon että haluaisin tappaa lapseni kun meillä ei ole selkämenosuuntaan menevää istuinta. Myös olen huono äiti kun en imettänyt kuin vain 4kk, minulle tehtiin selväksi joko suoraan tai rivienvälistä että kiintymyssuhteeni lapseen ei tule onnistumaan. Ja kaikki tämä on median/somen kautta tullutta. Oma lähipiirini ei ole tämmöistä sanonut tai kirjoittanut minulle. Siksi koin parhaaksi vauva vuoden rauhoittua somen kanssa ja se oli oikea päätös. Lopetin seuraamasta tiettyjä tahoja ja lukemasta tiettyjä blogeja. Voisin kuvitella että monet näistä kommentoijista jotka sanoo että ihme että syntyvyys laskee johtuu siitä että ovat itse kokeneet paineita somen kautta ja siksi ehkä haluaisivat pelkkää hattara somea.  Nyt on ihana seurata somea koska haluan omalta somelta rehellisyyttä, aitoutta ja fiksua puhetta. Toki jokaisella omat mielipiteet ja itse yritän aina monesti astua muiden kenkiin myös miettimään miksi näin. Aina kaikille se ei ole yhtä helppoa. Mutta kiitos sulle kun jaksat olla rehellinen, aito ja läsnä!! Ps. Musta tuntuu aina ku kommentoin että ihankuin kommentoisin johonkin aivan muuhun kuin jutussa on aiheena :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ymmärrän hyvin pointin ja ihan aiheessa mun mielestä pysyt 😀 mutta oot oikeassa kommentillasi. Ja musta on ollu tosi fiksu veto, että oot tavallaan luonu omasta somestasi sellaisen, mikä saa sulle hyvän mielen ❤️ ku eihän tosiaan sitä seurata tai lukea sellasia ihmisiä/juttuja, joista Itelle tulee paha mieli 😊

NK
2/8 | 

En jaksa (enkä halua) uskoa, että lasten saaminen on somesta luettujen juttujen varassa! Jos lapsen haluaa, sen tekee ja ajattelee, "ettei meidän lapsi varmasti tee tuota" ;D Ja jos ei lasta halua, ei sekään ole somesta kiinni (toivottavasti)! Minusta on vaan hyvä, että nykyään SAA puhua myös negatiivisista tunteista, koska niiden kieltäminen olisi valetta! Itse en lapsia halunnut eikä sen päätöksen aikaan ollut vielä somea samalla tavalla olemassa (olen nyt 48v).  :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No mä oon kans miettiny että aika heikoissa kantimissa on päätöksen teko jos todella some pystyy siihen vaikuttamaan ratkaisevasti 😅

iitamaria
3/8 | 

"Juuri tälläisten..blaablaavblaa."

Anteeksi, mutta lukiko tälläiset mielensäpahoittajat mikä siun blogin nimi on? Osaako ne englantia? !

Ymmärsikö ne sen ihanan ironian ja onnellisen julistuksen mikä siihen nimeen kätkeytyy? Shitty is The New Black!  Musta se on ihan paras nimi!

Jos on rämpinyt läpi sellasen tien kuin blogissasi kuvaat, lapsettomuuden ikuiselta tuntuvan vastatuulen, jäänyt henkiin aika rajusta synnärikeikasta, selvinnyt vauvavuoden ja toisenkin. Jaksaa hymyillä ja hassutella. Jaksaa hymyillä ja hassutella julkisesti ja pitää blogia nimellä Shitty. Ja vaikka mitä muuta.

Niin sitä tekee väistämättä jotain oikein. Vaikka muut mitä väittäisi. 

Älä kuuntele niiden narinaa.

Kanna vauvanoksupoletit (ja muutkin turaukset) olkapäillä kunnialla ja ylpeydellä, niin miekin teen.

Sä oot hyvä. Me tarvitaan Shitty-äitejä!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kestä tätä kommenttia 😭💜 siis niin ihana, että en tie miten päin olis! Ja tohon blogin nimeen viittaminen: NIINPÄ! Mun äiti toi tuon saman pointin esiin ja valaistuin! Olit yhtä fiksu 🤭❣️

Vierailija
4/8 | 

(Ällö)realismi ei vaan sovi kaikille.. mutta ei kai kukaan oikeesti tee/jätä tekemättä lapsia jonkun blogin perusteella? Samalla syyllä voi myös sanoa, että en mee ulos kun niin moni on joutunut liikenneonnettomuuteen tmv.. :D Mut joo.. musta on vaan hyvä, että negatunteistakin kirjoitetaan ja varsinkin niin, että ei aina olla heti lietsomassa "nyt sulla on masennus ja lapsivuodepsykoosi" kun joskus voi vituttaa, ahdistaa ja itkettää ihan muutenkin. Näitä tämmösiä on myös hyvä luetuttaa miehelle, joka on ekakertalainen vauva-arjessa.. sille kun tuli vissiin yllärinä, että vastassa ei aina ole eteerinen äitiyden onnea ja rauhaa hehkuva puoliso, vaan räjähtänyt akka, jonka silmäpussit on ku ikean kassit ja jonka ekat sanat on "ota tää lapsi ja tilaa pizzaa, mä juon nyt kupin kahvia. YKSIN.".

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

SÄ KUVAILIT JUST MUT! Mä tein tismalleen tollee miehelle esikoisen kanssa ja huomasin joka kerta sen pienen kauhistuksen miehen silmissä, että kuka tää raivopää on ja missä on mun rakastamani nainen :D 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018