Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Hajoilinkin jo instagramini puolella, kuinka joulu tuottaa nykyään harmaita hiuksia. Ei ruokien, ei siivousten vaan lahjojen takia. Ahdistaa tavaramäärä jo nyt eikä meille rehellisesti sanottuna mahdu enää yhtään enempää leluja. Lapsihan tulee yllättävän vähällä toimeen. Sen tajusin viimeistään silloin, kun tein taaperolleni kenkälaatikosta nukkekodin ja hän leikkii sillä edelleen päivittäin!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Jouluaika on silti mielestäni todella tunnelmallista aikaa ja siihen kuuluu olennaisesti odotus eli lähtölaskenta jouluaattoon! Suklaakalenteria meillä ei tarvita, koska lapsi ei vielä ymmärrä karkin päälle (toisin kun äitinsä). Näin eräässä fb-ryhmässä maininnan joulukalenterista, joissa jokaisessa luukussa on jotain tekemistä.

Siispä aloin suunnitella omaa "elämyskalenteria" ja jaan sen nyt teillekin!

1. päivä Elokuvailta! Muumipeikko ja pyrstötähti
2. päivä Kuusen koristelua
3. päivä Kodin koristelua
4. päivä Eväsretki viereiseen ruusupuistoon
5. päivä Hoplop
6. päivä Piparien leivontaa mumman kanssa
7. päivä Suunnistus uusvanhan joulusatukirjan luokse kartan avulla
8. päivä Joulusatukirjan lukemista paapan kanssa
9. päivä Tropiclandiaan
10. päivä Majanrakennusta
11. päivä Perhemuskari
12. päivä Muskarilaisten yhteinen joulujuhla
13. päivä Joulukorttien askartelua
14. päivä Joulupuuro Bragella
15. päivä Lasten kauneimmat joululaulut
16. päivä Taaperoiden pikkujoulut
17. päivä Joulusatuhierontaa
18. päivä Hoplop
19. päivä Pulkkailua
20. Päivä Elokuvailta! Muumit Rivieralla ja herkkuja 
21. päivä Joulu kummien kanssa
22. Päivä Kuusenkoristelu mummolassa
23. Päivä Joululauluja Kummisedän & -tädin kanssa
24. Päivä mummolaan joulua viettämään!

Sanomattakin selvää, että tätä joudutaan säätämään vauhdissa. En mitenkään voi olla tässä vaiheessa varma, onko joulukuun 19. päivä lunta maassa, jotta pääsisi pulkkailemaan. Meillä onkin joulusukkakalenteri, jonne laitan edellisenä iltana seuraavan päivän elämyksen kirjoitettuna tai vinkkien kera. Esimerkiksi piparimuotti ja mumman kuva ennen itsenäisyyspäivää!

Millainen kalenteri teillä on vai onko mitään?

Kommentit (2)

Tanya
1/2 | 

Ihana idea. Kyllä joulun odotus noin mukavilla puuhasteluilla sujuu varmasti nopeasti. 5-vuotias halusi laivalta ostaa karkki-joulukalenterin ja sen hänelle soin. Mutta lisäksi voisin tehdä tuollaisen koko perheen kalenterin niinkuin teillä 😊 Metsä/eväsretket ja piparinleivontaa ainakin, kodin koristelua ja sen sellaista..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kyllä 5-vuotias varmasti meilläkin saisi jo karkkikalenterin jos osaa pyytää! :-) Tää 2,5v on vielä aivan liekeissä välipalapatukoista! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoitin someturbulenssistani jo aiemmin, mutta sieltä jäi erityisesti yksi kommentti mieleeni pyörimään. Siinä luki jotain, että "juuri tällaisten artikkelien takia syntyvyys laskee". Lauseessa viitattu artikkeli käsitteli vanhemmuuden monia tunteita – myös niitä negatiivisia. Mua henkilökohtaisesti nyppii, kun syitä syntyvyyden laskuun etsitään niin aggressiivisesti siitä, millaisena vanhemmuutta esitetään varsinkin mediassa.

Alta voit kuunnella surkuhupaisan podini siitä, millaista oli lähteä kahden lapsen kanssa ekaa kertaa ihmisten ilmoille: 

(Lapsiperhe)Arkemme on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja.

Mä näytän ja kerron eri somekanavissani tosi rehellisesti meidän arjesta. Se on maailman parasta ja raskainta samana päivänä – joskus jopa saman tunnin sisällä! En näe tilannetta, että piirtäisin arjestamme täydellistä kuvaa, koska sitä se ei todellakaan ole. Se on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja. Ja yksinkertaisesti koen sen olevan parempi niinpäin, että joku lapsesta haaveileva näkee "totuuden". Jos vauva ja arki onkin paljon helpompaa – mahtavaa! Jos se onkin haastavaa ja erilaista kun kuvittelit, minä yritän tarjota siihen(kin) vertaistukea. En koskaan haluaisi olla osallisena tilanteessa, jossa äiti pettyy itseensä kun ei yltänytkään sosiaalisen median tai ympäristön asettamalle "tasolle". 

Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut.

Onneksi somessa ei ole pelkästään täydellistä vauva- ja lapsiarkea ja onneksi on sitäkin. En myöskään pidä sellaisesta viestistä, että vanhemmuus ja perhe-elämä olisi pelkkää kuraa ja tappelua. Koska sitä se ei todellakaan ole. Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut. Juuri tällaista tarkoitan äitien ja vanhempien (tunteiden) vuoristoradalla. Yhdessä hetkessä revit hiuksia päästäsi, kun niin ärsyttää ja toisessa liimaat niitä samoja hiuksia tyhjään vessapaperirullaan, koska maailman suloisin tahtoikäisesi halusi hepan ja sille harjan.

Kommentit (6)

jjennim
1/6 | 

Rehellinen arki näkyvyys on parasta. Toki jokaisen tulisi ymmärtää että kaikilla se on erilaista. Ja ymmärtää siitä että tukea löytyy jokaiseen tilanteeseen. Mutta mielestäni myös hieman totta on että some ja tietynlainen hypetys asioista luo paineita superäitiyttä kohtaan. Sekä rima nousee ryhtyä äidiksi. Itselleni tuli selväksi somessa melko montaa some kanavaa ja somekaveria kuunnellessa että olen huono äiti. Meillä ei ole merkki vaatteita, emme kuuluneet kuntamme perhekahvilaan koska tulin koti vaatteissa muilla oli kauluspaidat ja leningit. Jopa siellä tiedettiin sanoa että ai sä annat pullosta maitoa etkä imetä. (tietämättä että pullosta oleva maito oli rintamaitoa). Myös olen somekanavien kautta saanut tiedon että haluaisin tappaa lapseni kun meillä ei ole selkämenosuuntaan menevää istuinta. Myös olen huono äiti kun en imettänyt kuin vain 4kk, minulle tehtiin selväksi joko suoraan tai rivienvälistä että kiintymyssuhteeni lapseen ei tule onnistumaan. Ja kaikki tämä on median/somen kautta tullutta. Oma lähipiirini ei ole tämmöistä sanonut tai kirjoittanut minulle. Siksi koin parhaaksi vauva vuoden rauhoittua somen kanssa ja se oli oikea päätös. Lopetin seuraamasta tiettyjä tahoja ja lukemasta tiettyjä blogeja. Voisin kuvitella että monet näistä kommentoijista jotka sanoo että ihme että syntyvyys laskee johtuu siitä että ovat itse kokeneet paineita somen kautta ja siksi ehkä haluaisivat pelkkää hattara somea.  Nyt on ihana seurata somea koska haluan omalta somelta rehellisyyttä, aitoutta ja fiksua puhetta. Toki jokaisella omat mielipiteet ja itse yritän aina monesti astua muiden kenkiin myös miettimään miksi näin. Aina kaikille se ei ole yhtä helppoa. Mutta kiitos sulle kun jaksat olla rehellinen, aito ja läsnä!! Ps. Musta tuntuu aina ku kommentoin että ihankuin kommentoisin johonkin aivan muuhun kuin jutussa on aiheena :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ymmärrän hyvin pointin ja ihan aiheessa mun mielestä pysyt 😀 mutta oot oikeassa kommentillasi. Ja musta on ollu tosi fiksu veto, että oot tavallaan luonu omasta somestasi sellaisen, mikä saa sulle hyvän mielen ❤️ ku eihän tosiaan sitä seurata tai lukea sellasia ihmisiä/juttuja, joista Itelle tulee paha mieli 😊

NK
2/6 | 

En jaksa (enkä halua) uskoa, että lasten saaminen on somesta luettujen juttujen varassa! Jos lapsen haluaa, sen tekee ja ajattelee, "ettei meidän lapsi varmasti tee tuota" ;D Ja jos ei lasta halua, ei sekään ole somesta kiinni (toivottavasti)! Minusta on vaan hyvä, että nykyään SAA puhua myös negatiivisista tunteista, koska niiden kieltäminen olisi valetta! Itse en lapsia halunnut eikä sen päätöksen aikaan ollut vielä somea samalla tavalla olemassa (olen nyt 48v).  :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No mä oon kans miettiny että aika heikoissa kantimissa on päätöksen teko jos todella some pystyy siihen vaikuttamaan ratkaisevasti 😅

iitamaria
3/6 | 

"Juuri tälläisten..blaablaavblaa."

Anteeksi, mutta lukiko tälläiset mielensäpahoittajat mikä siun blogin nimi on? Osaako ne englantia? !

Ymmärsikö ne sen ihanan ironian ja onnellisen julistuksen mikä siihen nimeen kätkeytyy? Shitty is The New Black!  Musta se on ihan paras nimi!

Jos on rämpinyt läpi sellasen tien kuin blogissasi kuvaat, lapsettomuuden ikuiselta tuntuvan vastatuulen, jäänyt henkiin aika rajusta synnärikeikasta, selvinnyt vauvavuoden ja toisenkin. Jaksaa hymyillä ja hassutella. Jaksaa hymyillä ja hassutella julkisesti ja pitää blogia nimellä Shitty. Ja vaikka mitä muuta.

Niin sitä tekee väistämättä jotain oikein. Vaikka muut mitä väittäisi. 

Älä kuuntele niiden narinaa.

Kanna vauvanoksupoletit (ja muutkin turaukset) olkapäillä kunnialla ja ylpeydellä, niin miekin teen.

Sä oot hyvä. Me tarvitaan Shitty-äitejä!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kestä tätä kommenttia 😭💜 siis niin ihana, että en tie miten päin olis! Ja tohon blogin nimeen viittaminen: NIINPÄ! Mun äiti toi tuon saman pointin esiin ja valaistuin! Olit yhtä fiksu 🤭❣️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En oo varmaan ikinä kirjoittanut tällaista postausta, missä kerron vaan kuulumisia. Mulla pitää aina olla joku aihe. En millään usko, että ketään oikeesti kiinnostaa vaan mun tai meidän kuulumiset! Mutta täältä pesee silti!

Joka yö uni on levollisempaa, mutta minulle univelkaa on silti kertynyt rutkasti kahden kuukauden ajalta.

"Vain" kuulumisia kirjoittelen siksi, että aivotoimintani ei vaan kertakaikkiaan riitä muuhun. Vauva on ollut aikamoinen valvottaja! Mielestäni hän nukkuu ihan hyvin ja syöntienkin jälkeen jatkaa samantien uniaan, MUTTA hän ähisee ja puhisee enkä minä vain saa unta noilta ääniltä. Tätä äänehtelyä on ollut jo synnäriltä asti. Kovasti puhuttiin, että se helpottaa kun vauvan suolisto kehittyy ja onnekseni voin sanoa, että se pitää paikkaansa. Joka yö uni on levollisempaa, mutta minulle univelkaa on silti kertynyt rutkasti kahden kuukauden ajalta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Isoimpana yllätyksenä tuli se, että harvat vauvat osaa itsestään rytmittää päivänsä vaan heitä pitää hieman auttaa.

Niin, kahden kuukauden! Vauva on jo kaksi kuukautta! Isoimpana yllätyksenä tuli se, että harvat vauvat osaa itsestään rytmittää päivänsä vaan heitä pitää hieman auttaa. Esikoisella auttamisen hoiti keskola, mutta nyt jouduin itse puikkoihin. Luojan kiitos, meillä on neuvolan tädin kanssa osunut mahdottoman hyvä arpa! Nimittäin hän on - minun nimeämäni - unijumala! Hän antoi elintärkeitä vinkkejä, joilla saatiin jo kuukauden vanhan vauvan rytmiä paremmaksi ja minäkin sain nukkua yli tunnin putkeen öisin! Näitä vinkkejä löytyy instagram-tilini (@shittyisthenewblack) kohokohdista, jos kiinnostaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Esikoinen on edelleen ihana isosisko. Joka aamu hän huomioi veljeään, iltaisin haluaa pitää häntä sylissä ja vauvan ihmetellessä unipesässään taapero esittelee leluja. Hänelle on nimetty myös tärkeät tehtävät tutin laittajana ja vaipan roskiin viejänä. Oon todella yllättynyt, kuinka helpolla tämä osuus on mennyt! Edes vanhemmilleen ei osoita mieltään tämän aiheen tiimoilta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Yöt taapero on nyt viikon verran nukkunut juniorisängyssä ja minä pidän vauvan kanssa edelleen kiinni siitä, että hän nukkuu omassa pinnssängyssään minun vieressä. Minulla ei ole mitään perhepetiä vastaan, mutta en vain itse saa siinä nukuttua. Siksi mennään tällä tavalla edelleen. Katsotaan kauanko jaksan! Seuraavaksi - ehkä noin kuukauden kuluttua - tarkoitus on siirtää pinnistä parin metrin päähän minusta. Noin puolen vuoden iässä vauva olisi tarkoitus siirtää isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta katsotaan nyt miten tilanne elää! En aio ottaa mitään stressiä tästä(kään).

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Joku toinen äiti ei tarvitse omaa aikaa, mutta minä kyllä tarvitsen.

Minä olin ekaa kertaa tuulettumassa viikko sitten ja se teki tosi hyvää! En tiennyt, kuinka paljon sen tarpeessa olin, ennen sitä seurannutta aamua. Halusin pesiä, halailla, jutella, leikkiä ja vaan olla lapsieni kanssa. Toki oon tätä kaikkea tehnyt koko ajan, mutta nyt olin siinä 110%:sti läsnä. Joku toinen äiti ei tarvitse omaa aikaa, mutta minä kyllä tarvitsen. Taas se tuli todistettua. 🙂

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Sellaisia kuulumisia! Blogi on nyt hieman kärsinyt huonoista yöunistani, mutta onneksi ne on selkeästi helpottamaan päin! Postausaiheita on pitkä lista, mutta vielä yritän epätoivoisesti käyttää päiväuniajat omien univelkojen kiinnikuromiseen.

Instagramissa pystyt silti seurata melkein reaaliajassa meidän perheen arkea!

Kommentit (4)

Jennyfer 1980
Liittynyt6.6.2019
1/4 | 

Meillä alkoi noi ähinät ja puhinat vasta viime viikolla, eli 6 viikon iässä, enkä minäkään saa niiltä nukutuksi. Syöttövälit on nyt 4 tunnin luokkaa ympäri vuorokauden, eli muuten kyllä saisin ihan kivat unet öisinkin. Lisäksi beibin oma sänky on ilmeisesti hänestä nyt liian iso ja läheisyyttä kaivataan sekä päivin että öin. Blogissani on yli 40 luonnosta erilaisista aiheista, joita en saa vaan väsymyksestä johtuen aikaiseksi kirjoittaa. Samoilla siis mennään, kohtalotoveri :) Tsempit meille! :D -Jennyfer 1980 -blogi

Jennyfer 1980 -blogi

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi Joo, toi läheisyys on meilläkin välillä erittäin läsnä! Se on outoa, koska siskonsa ei ollu yhtää tollanen! 😂

On kyllä erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka huonosti pystyy "luovaan työhön" jos on univelkoja ja haluais ihan johdonmukaista tekstiä kirjoittaa! Ihmekään ku kaikki väsyneet ja sekavat maalas - ei kirjoittaneet 😂

Vierailija
2/4 | 

Korvatulpat varmaan jo nukkuessa käytössä? Niiden läpi kuulee kaiken tarvittavan kyllä, ja saa vähän paremmin nukuttua. Vahva suositus myös Duodecimin kirjalle Unihiekkaa etsimässä. Terv. Lastenlääkäri

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo oon tähän asti pitäny toista tulppaa vaan (en tie mitä oikein tällä hain 😂), mutta nyt oon ottanu toisenki takas remmiin! Kiitos kirjasuosituksesta! 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tuoreena äitinä otti sikana päähän, kun sanottiin että pitäisi yrittää välttää ei -sanaa. En vaan voinut ymmärtää, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Nyt ymmärrän hieman paremmin, mitä tuolla haetaan. Tärkein pointti ymmärrykseeni meidän perheessä: sana ei on kuin bensaa liekkeihin uhmaikäiselle. Jos tilanne on eskaloitumassa, tuo sana on viimeinen, mitä sanoa. Itsesi takia! Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On tullut myös kristallin kirkkaaksi sanonta valitse taistelusi. Jos homma on räjähtämäisillään kaupassa lapsen ottaessa alahyllyltä makaronipussia, kumpi parempi: se, että kauppakierros jatkuu dynaamisesti hyllyvälistä toiseen ja lapsi räjähtää kun ei saanutkaan tutkia vai se, että hänen antaa katsoa sitä hetken, odottaa että hän kyllästyy pakettiin kymmenessä sekunnissa ja laittaa takaisin? Räjähdys vältetty. Tällä kertaa. Itse valitsen 95%:sti vaihtoehdon B. Aina ei kärsivällisyys riitä ja silloin valitsen vaihtoehdon a... ja kadun sitä heti.

Aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Olin hetki sitten kaupassa ja samanikäisen taaperon äiti kielsi lapseltaan kaiken, mitä hän sai päähänsä. Sama tapahtui aikoinaan eräällä junamatkalla. Tuon kauppareissun myötä aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta. Tuntuu, että varsinkin hieman vanhemmat ihmiset kieltävät "tapana" vähän kaikkea tai sanovat muuten vain typeriä sääntöjä tai kehotuksia. Kielletään sellaista, mikä ei omasta mielestä ole ehkä ei -sanan arvoista. Omasta mielestä ehkä typerin kehotus on 'syö lautanen tyhjäksi', varsinkin, jos sen on joku muu kuin lapsi itse täyttänyt. Toinen typeryys on se, ettei saa pitää kyynärpäitä pöydällä. Miksi ei? Ymmärrän, että ei saa nukkua tai nostaa jalkoja pöydälle muiden syödessä, mutta mikä tää kyynärpääjuttu? Onko tää joku "pitää elää kurissa ja nuhteessa" -tapa ja kaiken kieltäminen viestii siitä?

Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydän kulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mun mielestä suoraan kriittisesti turvallisuuteen liittyvät kiellot on tärkeitä ja monesta oon itsekin ehdoton. Esimerkiksi alueilla, jossa autoja ei juosta ja usein pidetään kädestäkin kiinni. Veden lähellä on aina aikuinen läsnä ja sähköjohtoja ei ole jees tunkea suuhun. Muita tai itseä ei myöskään saa vahingoittaa. Tarkoituksellisesti ei saa rikkoa omaa tai muiden omaisuutta, mutta jos sohvan jouset paukkuu esteratakisassa, niin sitten mun pitää katsoa peiliin. Ehkä yritänkin luoda sellaista ympäristöä, missä ei haittaa lentää rähmälleen tai sotkee asian x. Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydänkulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista. Olkkarissa meillä on lapsella oma piste, jossa hän saa piirrellä. Vielä ainakin hän on pysynyt vain siinä ja tapetit ovat säästyneet aikuisten valitsemassa värissä. Sängyllä, jos pomppii, olen coolisti läsnä esittäen etten edes katso pomppimista, mutta silti valmiina loikkaamaan patjaksi eteen, jos lapsi meinaa lentää kaaressa lattialle. Viime viikolla ruokapöytään oli ilmestynyt tussin jälkiä, mutta olin itse jättänyt kynän taaperon käden ulottuville.

Me ollaan se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Meillä saa kiipeillä aika pitkälti missä ja mihin vaan, saa juosta ja pomppia sohvalla sekä sängyllä. Saa kuljettaa leluja pitkin kämppää, mutta ne tulee siivota leikin päätteeksi. Aina se ei onnistu. Me ollaan myös se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä odottaessa ruokiamme ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä. Taapero saa myös syödä välipaloja olkkarissa ja volyymit saa nousta aika kattoon, ennen kun hyssytetään. Vahingoista ei tietenkään suututa, vaikka se olisi isokin vahinko. 

Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva".

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On silti huomion arvoista sanoa, että meillä on vain yksi leikki-ikäinen talossa. Useamman lapsen taloudessa kaikkien huutaessa yhtä aikaa voi olla aika kova meteli. Samoin jokaisen juostessa ympäriämpäri tai pomppiessa sohvilla. Siinä on varmasti vaaratilanteet aika todennäköisiä. Meidän taapero on myös suht tottelevainen ja järkevä: häneltä ei ole tarvinnut kieltää esimerkiksi tavaroiden heittelyä kuin kerran. Samoin toisten lyömistä. Tuo tilanne meni niin, että hän mottasi minua täysin arvaamatta ja minä aloin hormoonihuuruissani itkeä! Tuo lyönti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva" :D mutta palatkaamme tähän tekstiin, kun pikkuveli paljastaa luonteensa ja molemmat kärräävät leluja keittiöön mun jalkoihin. Saa nähdä muuttuuko säännöt sitten, mutta nyt mennään näillä! Monet säännöt ovat nimenomaan lapsen turvaksi, mutta joitain on minusta hyvä hieman kyseenalaistaa silloin tällöin omassa päässään. 

Onko teillä paljon sääntöjä tai kieltoja? Ootko koskaan kyseenalaistanut niiden tarpeellisuutta? Entä oman lapsuudenkotisi sääntöjä?

Kommentit (21)

Eniten teineille eitä
1/21 | 

Ei ole hirveästi sääntöjä, taaperomme on ollut tyttö, joten rauhallinen lapsi, kauppareissut menee ihaillessa leluja ensin, mutta on jo tottunut laittamaan pois kun tietää ettei voi jola kerralla niitä ostaa . Nyt 4v ja nuorin 8kk. Enemmän olen teini-ikäisiä kieltänyt ja nettiä rajoittanut. Poika jäänyt kiinni siitä kun netissä pelaa vielä klo 3 yöllä. Vaihdoin operaattoria ja laitan netin kiinni kännykästäkin klo 21 joka ilta.

jjennim
2/21 | 

Taaperomme on poika, rauhallinen lapsi. Paikallisessa pikku kaupassa kinaamme aina samasta asiasta. Ostaako äiti uuden traktori lelun. Äiti EI osta. Lapseni jaksaa kysyä että osta osta osta osta, vastaan rauhallisesti aina Ei äiti osta. Lopulta hän luovuttaa ja joskus jopa tyytyy sanomaan "ehkä ensi kerralla sitten" :D Itse olen huomannut että monesti jätetään kieltämättä. Olen huomannut että lapset saavat lyödä ja kiusata mutta lapsia ei kielletä. Tämä on erikoista, otetaan EI sanan kieltäminen näköjään liian kirjaimellisesti. Sääntöjä ei pahemmin ole muutakuin turvallisuuteen liittyvät. Aika paljon saa sotkea ja olla siten miten parhaalta tuntuu. Tällä hetkellä nakuilu on parasta :D Toisaalta kotona saa olla just sillai kuin parhaalta tuntuu. Ihmisten ilmoilla on kyllä sääntönä pukea vaatteet :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo sekään ei oo hyvä, ettei mitään kielletä! Kyllä meilläkin ei-sanaa käytetään, mutta siten ettei se menetä merkitystään! Tollasessa lyömistilanteessahan sen on todellakin toimittava!

Vierailija
3/21 | 

Joo en todellakaan jaksa sitä draamaa, mitä tulee "turhasta" kieltämisestä, niin mieluummin sit sallin :D. Turvallisuusasioissa oon ehdoton, ja ehkä silloin sillä ei:llä on just enemmän merkitystä, kuin jos koko ajan viljelee.

Sitä en tiedä lasketaanko kieltämiseksi, ja missä oon ehkä turhan nipo, on ruokien valinta. Taapero eläis pelkillä hedelmillä, ja tässäkin riippuu ehkä omasta mielentilasta, kuinka johdonmukaisena jaksan pysyä, että milloin saa ruoan ulkopuolisia välipaloja ja milloin ei (jos oikea ruoka jäi syömättä, ja pöydässä huudettiin vaan omppua).

Just kans viime kauppareissulla seurasin perhettä, jossa koko ajan hoettiin vaan, älä juokse, älä mee sinne, älä ota sitä. Kun ite yritän kääntää, että kävellään, mennään tänne, laita takaisin jne. Tosin jouduin sit mäkin hermoni menettämään, ja ottamaan taaperon syliin, kun karkasi juoksemaan kassajonosta, että näin hyvi toimi mun taktiikka :D :D :D.
Kauppareissut menee pääasiassa hyvin, että jos jollain on heittää vinkkiä tuohon jonottamiseen ja paikoillaan olemiseen , niin ilolla otetaan vastaan.

Joku roti
4/21 | 

No apua! Kyllä mun mielestä lapsia pitää myös kieltää. Tai ei niitä tarvitse kieltää, mutta lapselle pitää opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ravintolaan ei kyllä ole tarkoitus mennä lasten tutkimaan ympäristöään ja mahdollisesti häiritsemään tällä tutkimisella niin tarjoilijoiden työtä kuin ravintolassa muiden ruokailijoiden ravintolakokemusta! Ja silloin kun lapsi tietää miten missäkin käyttäydytään, ei lasta tarvitse erikseen kieltää. Jokainenhan saa kotonaan tehdä mitä lystää (ainakin melkein), mutta vaikka kotona lapset saisivatkin juosta ja meuhkata miten sattuu, niin lapsen on kuitenkin hyvä tietää, ettei se välttämättä ole soveliasta muiden kotona. Lapsen ohjaaminen ja kasvattaminen on eri asia kuin kieltäminen ja ein hokeminen.. joten siinä kyllä olet oikeassa ettei sitä ei-sanaa tarvitse turhaan hokea.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Me mennään aina vieraissa heidän säännöillä eikä oo koskaan ollut ongelmaa. Joko mulla on käynyt hyvät tsägä tai sitten lapsi on oppinut ymmärtämään, että kotona on eri säännöt ja kylässä mennään isäntäperheen säännöillä.

Opetan kyllä lapselleni mitä saa tehdä ja mitä ei. Opettamiseen ei vaan tarvita ein hokemista, mutta kyllä sekin tiettyihin tilanteisiin sopii.

Ja muualla maailmassahan lapsien ei oleteta ravintolassa istuvan paikoillaan koko sitä aikaa, kun _vanhemmat_ haluavat nauttia ulkona syömisestä. Ei kannata lukea tekstiä kuin piru Raamattua, en minäkään lastani tarjoilijoiden jalkoihin päästä, mutta jos hän haluaa tutkia viereisen tyhjän pöydän tuolinjalkaa niin siinähän tutkii. Jos se todella häiritsee jotain, niin ennemmin näen, että vika on häiriintyneen asenteessa lapsiin.

Vierailija
5/21 | 

Se on kyllä jo ihan vaarallistakin, että se lapsi ”tutkii” siellä ravintolassa. Jopa vanhemmat aiheuttaa niitä vaaratilanteita kun eivät ymmärrä tarjoilijoiden tulevan kuumien lautasten kanssa, niin vielä vaarallisempaa on kun lapsi häärää - vaikka kuinka ”ei päästäisi tarjoilijoiden jalkoihin”. Puhumattakaan lasinsirpaleista lattialla yms.. Tää on vaan vanhempien keino päästä ite helpommalla kun antaa lapsen tehä rauhassa mitä haluaa (sama koskee lentokoneita, annetaan lapsen juosta käytävällä ees taas jotta lapsi ei huuda eikä sitä lasta tarvii viihdyttää). Nykyään ei edes yritetä viihdyttää sitä lasta itse vaan suoraan pöytään istuessa lykätään puhelin käteen ja lastenohjelma päälle tai päästetään lapsi leikkipaikalle leikkimään. Muualla maailmassa ei tarvii istua kuin tatti perseessä, siinä puhut totta, mutta muualla maailmassa syödään YHDESSÄ, ei niin et vanhemmat syö keskenään ja lapsi tuijottaa ruutua. Tälleen tarjoilijana näkee päivittäin tilanteita joista tajuaa miten ei ainakaan halua lastansa kasvattaa - ja kyllä, minulla on taapero ja hän istuu ravintolassa paikallaan niin kauan kunnes ollaan syöty valmiiksi, vaikka se vaatiikin paljon mielikuvitusta meiltä vanhemmilta jotta saadaan se lapsi pysymään siinä nätisti - mut syödäänpähän yhdessä perheenä ja vietetään laatuaikaa 💗

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos kommentista 😊 sä et nyt tiedä mistä meidän osalta puhut vaikka kovasti sitä vaikutat yrittävänkin jostain syystä. Jos meinaat yleisellä tasolla, niin joo - varmasti tuollaistakin tapahtuu. Mäki näen päivittäin tilanteita, joista tajuan miten en ainakaan halua lastani kasvattaa ja ein hokeminen on yksi niistä. Toimii erittäin hyvin silloin kun sitä sitten tosissaan tarvitaan. Ja suosittelen myös muistamaan, että lapset on erilaisia 😊

Vierailija
6/21 | 

Lapsia on erilaisia joo, mutta kyllä kurin ja käytöstapojen opettamisen pitää olla kaikille ihan samanlaista. Hyviin käytöstapoihin ei kuulu poistua ruokapöydästä kesken ruokailun.

Vierailija
7/21 | 

Mie ymmärsin tekstin niin, että ei sana on se joka tehoaa sitten kun sitä tarvitaan. Jos perheessä jaellaan kokoaja ei saa, ei sitä, ei, ei ja ei! Niin sana menettää merkityksensä lapsen korvissa. Tuntui, että useat kommentoijat ymmärsivät tekstin niin ettei perheessäsi muka kielletäisi tekemästä pöljyyksiä, vaan sanaa Ei käytetään tarpeen mukaan ja sellaisissa tilanteissa jossa lapsi on vaarassa tai todellinen katastrofi on tapahtumassa.

Vierailija
8/21 | 

Kyynärpäiden pitäminen ruokapöydällä ei kuulu hyviin tapoihin... kuten ei vaikka juoman ryystäminen tai nenän kaivaminen ruokapöydässä

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hyvät käytöstavat pitäis ehkä päivittää kieltoihin, joissa on oikeesti jotain järkeä :) En nyt kauheesti diggais jos lapsi menee pöydässä heittämään haisevan leijan, mutta jos hän pitää kyynärpäitä pöydällä, niin en loukkaannu.

Iloisesti rupatellen kyynärpää...
9/21 | 

Vastikään olin syömässä eräässä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli perhe, isä, äiti ja kaksi pientä poikaa. Koko, siis koko, ruokailun ajan kuulin kuinka äiti ojensi poikia. "Kyynärpäät pois pöydältä, älä tee sitä, älä tee tätä, nyt meidän täytyy kyllä keskustella tästä teidän käyttäytymisestä.. jne". Isä kommentoi hiljaa jossain vaiheessa että älä nyt viitsi, siitä äiti vaan yltyi kertomaan miksi pitää järjestää palaveri poikien käyttäytymisestä, koska he eivät nyt osaa käyttäytyä. Perheen lähdettyä katsoimme että isän annos jäi lähes kokonaan syömättä. Ulkopuolisen korvin tilanne oli surullinen. Tilanne, jonka olisi pitänyt olla kiva ja lämmin yhdessäolon hetki, kului siihen että äiti seurasi ärtyneenä poikien käyttäytymistä ja arvioi sitä, ja pojilla, luulen , oli tuskaisaa olla suurennuslasin alla ja kuulla koko ajan mikä menee pieleen.
Nyt, kun omat lapset ovat kasvaneet jo lähelle aikuisuutta, tajuaa, miten häviävän kiitävän hetken lapset ovat pieniä ja lähellä, ja kuinka sen ajan voisi käyttää enemmän osoittaen välittämistä ja hyväksyntää. Keskittyä olennaiseen useammin kuin turhaan komentamiseen ja kietämiseen.

Joku roti
10/21 | 

No laitoinkin tuolla aiemmin, että sitä eitä ei tosiaan tarvitse viljellä ja käyttää ohjatessaan ja kasvattaessaan lasta. Mutta tekstisi lienee tarkoituksellisesti kirjoitettu siten, että herättää tunteita ja on helposti ymmärrettävissä väärin...
Ravintola asiasta olen eri mieltä edelleen. Mutta tämä asia lienee puhututtanut ja tulee puhututtamaan niin lapsellisten kuin lapsettomien keskuudessa. Suomessa kuitenkin useassa ravintolassa on se leikkipaikka jonne lapsen voi ohjata puuhastelemaan ettei tarvitse tutkimusmatkailla muualla. En koe että mun asenteessa kuitenkaan on vikaa jos en halua ravintolassa ruokailessani omien tai vieraiden lasten vaeltelevan miten sattuu (vaikka sanoitkin omasi korkeintaan tutkailevat viereisen tyhjän pöydän jalkaa..) .

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kirjoittanut tarkoituksella tekstiä siten, että se on helppo ymmärtää väärin. Yritin päinvastaista ja sinun kohdallasi selkeästi epäonnistuin. Jos ravintolassa on leikkipaikka, niin ei ole tarvinnut komentaa pois tarjoilijan jaloista vaan tyttö kyllä viihtyy siellä. 😊

Voidaan sopia olevamme eri mieltä 👌

Vierailija
11/21 | 

Tää oli kyllä hyvä kirjoitus. Oon itsekin sitä mieltä, ettei ei:n jatkuvalla hokemisella saavuteta oikein mitään hyvää. Toki pitää lasta kieltää, kun tulee joku ihan oikea tilanne, mutta sitä näkee paljon vanhempia, jotka kieltää vaan lähinnä kieltämisen ilosta eikä vaivaudu muuta tekemään. Tai siis hokee ei:tä koko ajan eikä muilla tavoilla yritä ohjata lasta, "älä koske, ei saa, ei ota, ei nyt pysähdytä, ei sitä ei tätä, älä juokse, älä hypi, älä älä älä.

Jos mun poika tekee jotain mikä on kielletty tai sitä ei jostain syystä saisi tehdä niin oon huomannut, että kieltämisen sijaan auttaa se, että ohjataan lasta toimimaan eri tavalla. Ei kielletä vaan suoraan ja jätetä asiaa siihen vaan sanotaan lapselle et "hei tehtäiskö ennemmin tällä tavalla", näytetään joku parempi tapa mistä on vielä sille lapsellekin jotain iloa ja selitetään lapsentasoisesti miksi tehdään mieluummin äitin tavalla se juttu. Jos on kiire ja lapsi haluaa rymytä kaikki ojat läpi niin ehdotan juoksukilpailua et kumpi kerkee seuraavan puskan luo nopeammin niin se saa äkkiä vauhtia lapseen 😅

Sekä, jos mun poika tekee tuhmia niin oon osittaisella sallimisella saanut sen lopettamaan ne asiat. Esim se alkoi kiroilla nyt 4v:nä eikä se kuulosta musta hyvälle niin sanoin, että kotona saa kiroilla, mutta muualla ei, ettei kato muut pienet opi rumia sanoja - mun poika lopetti kiroilun siihen päivään, koska sai luvan kanssa tehdä sitä tietyissä tilanteissa eikä heti oltu kieltämässä ja sanomassa vaan, että älä tee noin, oot tuhma. Tai se kävi tuhoamassa mun istutuksia pihalla niin tehtiin sille oma "kasvimaa", jossa saa repiä ja talloa niin paljon kuin huvittaa ihan luvan kanssa niin se lopetti samantien mun istutuksien tuhoamisen, koska sallin sen tietyissä tilanteissa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oi ihan mahtava keksintö toi tollanen osittainen salliminen!! Voin niin nähdä että toi toimisi myös meillä! Ja muutenki kuulostaa tosi meidänkin tyttöön sopivalle kasvatukselle ;D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018