Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

Oon saanut nukkua nyt vähän parempia öitä ja tuntuu, että aivot rullaa heti huomattavasti paremmin. Sitä myötä oonkin naureskellut, kun mietin mun ja kahden toisen vastasynnyttäneen äidin treffejä. Treffeillähän on muutama ominaispiirre.

Voit myös kuunnella podcastin stereotypisestä äidistä alta!

Kukaan ei muista mitään

Voin kertoa, että mulla ei ole hajuakaan, mistä ollaan keskustelu näillä treffeillä. Toisilla olin taaperon ja vauvan kanssa yli vuorokauden, mutta silti en osaa sanoa mainita yhtäkään puheenaihetta varmaksi. Muistaakseni mä kyllä papatin kuin papupata. 

Kaikki on vähä puolivaloilla

(Vastasynnyttäneet) Äidit tuppaa kaikki toimia vähän puolivaloilla. Siis siten, että ei ihan olla täysillä matkassa. Niinkuin olisi pienessä hiprakassa koko ajan.

Ei ulkonäköpaineita, koska kaikki on aivan räjähtäneitä

Kun toinen ystäväni tuli taaperon ja vauvansa kanssa kylään, en muistanut koko aamuna katsoa itseäni peilistä kertaakaan. Muistin sen vasta, kun ystäväni oli ollut kylässä jo hyvän aikaa. Huomatessani hänenkin sotkunutturan, tunsin ihanaa hyväksyntää: ei meidän tarvitse laittaa itseämme minttiin – yritetään nyt pitää nää lapset edes elossa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Keskittymiskyky on olematonta, koska koko ajan jossain päin taloa taaperot kolistelee, tiputtelee ja törmäilee

Äitikaverille juttelu on vähän sama kuin puhuisin isälleni hänen katsoessaan formuloita.

Kyllä me tosiaan jutellaan, mutta se on sellaista jatkuvaa lauseen kesken jättämistä ja toisella korvalla kuuntelua. Toisella korvalla pitää kuunnella leikitäänkö siellä sivummalla Ikean astioilla vai onko kaapista kaivettu isoisoäidin perintökristallit. Äitikaverille juttelu on vähän sama kuin puhuisin isälleni hänen katsoessaan formuloita. Tavallaan vaikuttaa siltä, että hän kuuntelee koska hymähtelee sopivissa väleissä, mutta mitään ei tunnu menevän ihan jakeluun asti. Onneksi en loukkaannu, koska a) teen itse samaa, b) en muista tuota tilannetta enää hetken päästä.

Muutenkin keskustelut on about samaa luokkaa, kuin vanhuksilla: samat jutut pyörii ympyrää kun ei muisteta, mitä on viimeksi kerrottu. Muistellaan (muskariäitien ja -lasten) nimiä ja nalkutetaan "nuorisosta". Ja voi jestas jengi villintyy, kun mainitaan sana kahvi!

Kuulostaako tutulta?

Kommentit (6)

Hansuliinu
2/6 | 

Tiedän tunteen. Mun lapset on 6 ja 3,ja meno on edelleen sama 😅
Mut hei ohimennen, mistä toi sun ruskea paita/neule on??? Oon ettiny täydellistä ruskeeta koko syksyn ja sulla on nyt tuossa just semmonen!

Satu K.
3/6 | 

Jo vain! Oon oikeesti aatellu et se oon vain minä, mut ehkä en olekaan yksin! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Sokos Hotel Vaakuna Vaasa kanssa.

Suunniteltiin jo raskaana ollessamme kaverini kanssa, että pidetään pikkujoulut keskenämme. Mä kuitenkin rakastan yllätyksiä, niin päätin kesken kaiken muuttaa meidän pikkujoulut varpajaisiksi ja aloin miettiä, mikä olis SE JUTTU, mitä äidit tarvisi vapaailtanaan? Päädyin itsetehtyyn "spahan", ravintolaillalliseen ja hotelliyöhön. Siispä otin yhteyttä Sokos Hotel Vaakunaan, koska se sijaitsee ihan keskellä Vaasaa ja varasin huoneen.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Alunperin suunnittelin varaavani ihan oikeista hoitoloista ajat, mutta sitten tajusin, ettemme me malta olla vauvoistamme erossa 24 tuntia!

Annoin ystävälleni Helille edellisenä päivänä kirjekuoren, jossa oli kortti lisäinfosta, mitä pakata mukaan seuraavana päivänä. Aloitimme päivämme noin klo 15 meillä kotona ja olin laittanut kellarin saunaosastollemme span kuorintojen, naamioiden, porealtaan ja saunan kera. Alunperin suunnittelin varaavani ihan oikeista hoitoloista ajat, mutta sitten tajusin, ettemme me malta olla vauvoistamme erossa 24 tuntia! Siispä pysyimme kotona ja miehemme toivat vauvoja aina välillä imetettäväksi ja paijailtavaksi!

Moottorisahamurhaajamummo
Moottorisahamurhaajamummo
Ei pöllömmät näköalat!
Ei pöllömmät näköalat!

Span jälkeen lähdettiin Vaakuna -hotellille ja alettiin laittautua. Kuunneltiin musiikkia ja juotiin huoneesta löytynyttä yllätysskumppaa. Oli tosi vapauttavaa (mutta myös outoa!), kun kukaan ei roikkunut jaloissa kiinni tai huutanut jatkuvasti ÄITIÄITIÄITIÄITIIII! Huone oli sen verran iso, että mahduin hyvin levittämään ympäriinsä kaikki noin 50 vaatekappaletta, jotka paniikissa pakkasin mukaan samalla kun taapero halusi UTIIN (eli syliin).

Superior Twin huone
Superior Twin huone

Lilaa luomiin ja menoks!
Lilaa luomiin ja menoks!

Tästä jatkettiin alakerrassa sijaitsevaan VENN -ravintolaan, jossa uuden lihattoman elämäni kunniaksi tilasin (varmaan ekaa kertaa ikinä ravintolassa!) veggie-levyn. Täytyy tunnustaa, että oli kyllä kunnon ennakkoluulot sitä kohtaan, mutta levy oli superhyvä! Ehkä siis jatkossakin uskallan ottaa vegeruokia ravintoloissa. 

Tää sohva oli heti meidän mieleen - voi ottaa pikkupäikkärit ennen iltaa :D
Tää sohva oli heti meidän mieleen - voi ottaa pikkupäikkärit ennen iltaa :D

VENNistä oli tarkoitus lähteä jo pubikierrokselle, mutta haluttiinkin mennä takaisin huoneeseen kuuntelemaan omia musiikkeja, juomaan skumppaa ja katselemaan torin menoa. Aikamme istuttuamme lähdettiin baarikierrokselle ja käytiin NELJÄSSÄ eri baarissa (jotka kaikki sijaitsi varmaan 100 metrin sisällä huoneestamme:D)!! Näistä kaksi oli yökerhoja ja voi jestas: oltiin kyl liian vanhoja niihin! 

Yöksi päästiin kääriytymään hotellin lakanoihin, mutta en voi kyllä sanoa, että kauheasti olisi tullut uniakkuja ladattua! Henkisiä äitiakkuja tosin sitäkin enemmän. Ensi kerralla voisin varata huoneen vaan nukkumistarkoitukseen ja oikeasti nukkua varastoonkin!

Kiitos Vaasan Vaakuna lapsivapaasta illasta - se tuli todellakin tarpeeseen! Nyt jaksaa ihan uudella innolla kuunnella tuota ÄITIÄITIÄITI-mantraa! Oikeastaan en haluaisi nyt muuta kuullakaan!

psst! Hotellin avaintaskua näyttämällä saa isosta osasta keskustan liikkeitä -15% alennusta!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hajoilinkin jo instagramini puolella, kuinka joulu tuottaa nykyään harmaita hiuksia. Ei ruokien, ei siivousten vaan lahjojen takia. Ahdistaa tavaramäärä jo nyt eikä meille rehellisesti sanottuna mahdu enää yhtään enempää leluja. Lapsihan tulee yllättävän vähällä toimeen. Sen tajusin viimeistään silloin, kun tein taaperolleni kenkälaatikosta nukkekodin ja hän leikkii sillä edelleen päivittäin!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Jouluaika on silti mielestäni todella tunnelmallista aikaa ja siihen kuuluu olennaisesti odotus eli lähtölaskenta jouluaattoon! Suklaakalenteria meillä ei tarvita, koska lapsi ei vielä ymmärrä karkin päälle (toisin kun äitinsä). Näin eräässä fb-ryhmässä maininnan joulukalenterista, joissa jokaisessa luukussa on jotain tekemistä.

Siispä aloin suunnitella omaa "elämyskalenteria" ja jaan sen nyt teillekin!

1. päivä Elokuvailta! Muumipeikko ja pyrstötähti
2. päivä Kuusen koristelua
3. päivä Kodin koristelua
4. päivä Eväsretki viereiseen ruusupuistoon
5. päivä Hoplop
6. päivä Piparien leivontaa mumman kanssa
7. päivä Suunnistus uusvanhan joulusatukirjan luokse kartan avulla
8. päivä Joulusatukirjan lukemista paapan kanssa
9. päivä Tropiclandiaan
10. päivä Majanrakennusta
11. päivä Perhemuskari
12. päivä Muskarilaisten yhteinen joulujuhla
13. päivä Joulukorttien askartelua
14. päivä Joulupuuro Bragella
15. päivä Lasten kauneimmat joululaulut
16. päivä Taaperoiden pikkujoulut
17. päivä Joulusatuhierontaa
18. päivä Hoplop
19. päivä Pulkkailua
20. Päivä Elokuvailta! Muumit Rivieralla ja herkkuja 
21. päivä Joulu kummien kanssa
22. Päivä Kuusenkoristelu mummolassa
23. Päivä Joululauluja Kummisedän & -tädin kanssa
24. Päivä mummolaan joulua viettämään!

Sanomattakin selvää, että tätä joudutaan säätämään vauhdissa. En mitenkään voi olla tässä vaiheessa varma, onko joulukuun 19. päivä lunta maassa, jotta pääsisi pulkkailemaan. Meillä onkin joulusukkakalenteri, jonne laitan edellisenä iltana seuraavan päivän elämyksen kirjoitettuna tai vinkkien kera. Esimerkiksi piparimuotti ja mumman kuva ennen itsenäisyyspäivää!

Millainen kalenteri teillä on vai onko mitään?

Kommentit (2)

Tanya
1/2 | 

Ihana idea. Kyllä joulun odotus noin mukavilla puuhasteluilla sujuu varmasti nopeasti. 5-vuotias halusi laivalta ostaa karkki-joulukalenterin ja sen hänelle soin. Mutta lisäksi voisin tehdä tuollaisen koko perheen kalenterin niinkuin teillä 😊 Metsä/eväsretket ja piparinleivontaa ainakin, kodin koristelua ja sen sellaista..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kyllä 5-vuotias varmasti meilläkin saisi jo karkkikalenterin jos osaa pyytää! :-) Tää 2,5v on vielä aivan liekeissä välipalapatukoista! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vauva on nyt asunut meidän kanssa noin kolme kuukautta ja edelleen unohdan, että minulla on hänetkin! Älkää ymmärtäkö väärin: vauva todellakin tuntuu perheenjäseneltä enkä osaa kuvitella enää elämää ilman häntä, mutta välillä silti unohdan hänen olemassa olonsa!

Kuuntele podcast aiheesta alta:

Kunnes muistan, että "voi helkkari, sehän on mun muksu!"

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kerron teille muutaman esimerkin:
Käydään joka viikko taaperomuskarissa. Koska vauvalla on vielä tosi hiljainen itku, otan vaunut joskus "saliin" saakka kuullakseni. Siinä leikin ja laulun tiimellyksessä saatan kuulla itkua ja katsoa hieman ympärilleni, että reagoiko kukaan vauvansa itkuun... Kunnes muistan, että "voi helkkari, sehän on mun muksu!", ja ryntään vaunujen luo. Tää ei oo käyny vaan kerran tai kaksi vaan useammin!

Pari viikkoa synnytyksen jälkeen kävelin makkariimme ja meinasin saada sydärin, kun kuulin pimeästä huoneesta tuhinaa. Se oli vauvani, jonka olin vienyt sinne ennen kuin menin pesemään hampaani. Pelästyin aivan perseettömäksi pientä, oman vauvani, hengitystä.

Toisen lapsen kohdalla tiedän, että äitiyteen mahtuu kyllä kaikenlaisia fiiliksiä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Edelleen saatan suunnitella jotain reissua tai vaan arkitekemisiä, kunnes yhtäkkiä huomaan etten ole muistanut suunnitelmissani vauvaa! Säpsähdän ajatukseen ja aloitan pohdintani alusta.

Kaippa tämä kaikki on ihan normaalia. Silti poden tuostakin tunteesta hieman huonoa omaatuntoa, MUTTA näin toisen lapsen kohdalla tiedän, että äitiyteen mahtuu kyllä kaikenlaisia fiiliksiä. Todennäköisesti tämä kuuluu kasvuun kahden lapsen äidiksi enkä todellisuudessa unohda häntä minnekään! 😊

Kestikö sulla hetki omaksua, että niitä muistettavia lapsia on todella useampi? 

Kommentit (10)

Neljän mutsi
1/10 | 

Voi ihanan piristävää kuulla ettei muillakaan aina se laskupää ole mukana kympillä! Meillä se ressukka oli aina koira. Lukemattomia kertoja jäi ruokakaupan ovenviereen tai mummolaan kun lähdin lasten kanssa kotiin. Ja ei ku hakemaan.

Vierailija
2/10 | 

Ei ongelmia muistaa vauvaa vaan lähinnä 3v esikoinen. Jostain syystä tuntuu että hän ois erkaantunut varsinkin musta, äidistään. Kaikki alkoi siitä kun piti viedä hänet appivanhemmille kun lähdettiin miehen kanssa synnyttämään. Sen jälkeen taaperoiseni on tarkertunut anoppiin eikä muhun 😔

Hupsis
3/10 | 

Mä meinasin alussa unohtaa vauvan olemassa olon kans! Esim siivoamassa vaikka isosiskon huonetta, lähden viemään pyykit koneeseen ja kappas! Aulassa huoneen edessä törröttää sitterissä pieni vauva niin hiljaa ja tyytyväisenä, että tämmöinenkin vauva meillä tais nykyään olla! 😄

Vierailija
4/10 | 

Oj kyllä, kuulostaapa tutulta 🙈 meidän esikoinen on vähän villimpi tapaus ja sitten tämä 4kk on niin rauhallinen, niin se unohtuu kyllä helposti 😅

5 äiti
6/10 | 

Oijoi, miten hienoa huomata etten ole ainoa.. Sillä erotuksella, että väsyneenä päivänä kotona lasken meidän lasten päät ennen kun osaan ottaa vaadittavat 5kpl lautasia esiin. :D Ei se siis välttämättä rajoitu pelkkään vauva-aikaan, hah. Viimeisenä pikkuvauva-aikana mun oli kyllä myös välillä hankala muistaa jättäneeni vauva kotiin tullessa vaunuihin nukkumaan ja ensimmäinen reaktio vaimean itkun kuullessa oli "Mistä se tulee?" :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018