Kirjoitukset avainsanalla mielipide

Uskon, että lapsen luonteenpiirteillä ja temperamentilla on huomattavasti isompi rooli käyttäytymisessä ja tavoissa kuin kasvatuksella. Ja ei – tällä en todellakaan vapauta vanhempia kasvatusvastuusta. Sinä hetkenä, kun olet päättänyt lasta yrittää, olet lupautunut ohjaamaan, opettamaan ja auttamaan uutta ihmistä. Mutta sellainen lapsen luonteen takia opittu "käytöstapa", kuten vaikka kiltteys ja hiljaisuus (mitä Suomessa arvostetaan äärimmilleen), ei ole aikuisen paikka kiillottaa kruunuaan tai paukutella henkseleitään. Kyllähän "hyvienkin vanhempien" (mitä ihmettä tolla loppupeleissä edes meinataan?) lapsista voi tulla rikollisia. Samoin "huonojen vanhempien" (tämä kans? Oonko mä nyt tämä kun en kiellä kaikkea vain tavan vuoksi?) lapsista tulee upeita ja ystävällisiä ihmisiä.

Kuuntele alta pod taaperon kasvatuksen pyhästä kolminaisuudesta!

Hyvällä mielikuvituksellakaan en anna tyttäreni tottelevaisuudesta itselleni kiitosta kuin ihan maksimissaan 20%ia ja loput kuuluu hänen luonteelleen.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mullahan on itsellä hyvä esimerkki. Taaperomme on todella hyväkäytöksinen ja tottelevainen tahtoikäiseksi, vaikka sitä onkin joidenkin varmaan vaikea uskoa edellisten postauksien jälkeen. Mutta hyvällä mielikuvituksellakaan en anna noista piirteistä itselleni kiitosta kuin ihan maksimissaan 20%ia ja loput kuuluu hänen luonteelleen. Hän vain on sellainen. Mä oon myös itse ollut tällainen lapsi. Mulle on tarttunut helposti hyvät käytöstavat ja oon totellut sekä äitiä, isää että muita. Mutta väitän, että suuri osuus on minun luonteestani kiinni ja pienempi - mutta osuus kuitenkin - vanhempieni tavasta osata lukea minua: Mikä kasvatustyyli sopii minulle? Jos opin kerran helposti, opin varmasti myös sen että "ei" voi tarkoittaa lähenevää autoa, jonka alle olen juoksemassa tai kiveä, jota olen nostamassa maasta. Sana ei saattoi menettää merkitystään. Siksi sanaa kannatti käyttää harkitusti? Minä en tiedä mitään ylivilkkaan tai ylipäätään erityislapsen kasvattamisesta, joten siihen en ota tekstilläni kantaa lainkaan.

"Kiitos", "anteeksi", "ole hyvä" ja "hella on kuuma" me olemme mieheni kanssa opettaneet lapsellemme, mutta se on hänen luonteestaan kiinni, kuinka nopeasti hän näitä oppii noudattamaan.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Toisille lapsille opit vaativat enemmän toistoa ja ohjausta – sitä en missään nimessä vähättele. "Kiitos", "anteeksi", "ole hyvä" ja "hella on kuuma" -sanonnat me olemme mieheni kanssa opettaneet lapsellemme, mutta se on hänen luonteestaan kiinni, kuinka nopeasti hän näitä oppii noudattamaan. Tässäkään en siis lähtisi muita vanhempia katsomaan liikaa nenää pitkin. Se, että lapsi ei tottele paikassa tai asiassa x, ei välttämättä ole vanhempien laiskuutta. 

Minun olisi helppo paukutella nyt henkseleitäni sillä, kuinka tottelevaisen lapsen MINÄ olen kasvattanut. Totuus kuitenkin on, että kiitos kuuluu lapselle itselleen. Minä olen täysin sivuroolissa, mutta silti ottamassa koppia, jos huomaan avuntarvetta suunnan näytössä.

Ja ei – en jätä vastuuta kasvatuksesta lapselle itselleen vaan myönnän rehellisesti, että moniin asioihin minä en voi vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuoreena äitinä otti sikana päähän, kun sanottiin että pitäisi yrittää välttää ei -sanaa. En vaan voinut ymmärtää, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Nyt ymmärrän hieman paremmin, mitä tuolla haetaan. Tärkein pointti ymmärrykseeni meidän perheessä: sana ei on kuin bensaa liekkeihin uhmaikäiselle. Jos tilanne on eskaloitumassa, tuo sana on viimeinen, mitä sanoa. Itsesi takia! Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On tullut myös kristallin kirkkaaksi sanonta valitse taistelusi. Jos homma on räjähtämäisillään kaupassa lapsen ottaessa alahyllyltä makaronipussia, kumpi parempi: se, että kauppakierros jatkuu dynaamisesti hyllyvälistä toiseen ja lapsi räjähtää kun ei saanutkaan tutkia vai se, että hänen antaa katsoa sitä hetken, odottaa että hän kyllästyy pakettiin kymmenessä sekunnissa ja laittaa takaisin? Räjähdys vältetty. Tällä kertaa. Itse valitsen 95%:sti vaihtoehdon B. Aina ei kärsivällisyys riitä ja silloin valitsen vaihtoehdon a... ja kadun sitä heti.

Aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Olin hetki sitten kaupassa ja samanikäisen taaperon äiti kielsi lapseltaan kaiken, mitä hän sai päähänsä. Sama tapahtui aikoinaan eräällä junamatkalla. Tuon kauppareissun myötä aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta. Tuntuu, että varsinkin hieman vanhemmat ihmiset kieltävät "tapana" vähän kaikkea tai sanovat muuten vain typeriä sääntöjä tai kehotuksia. Kielletään sellaista, mikä ei omasta mielestä ole ehkä ei -sanan arvoista. Omasta mielestä ehkä typerin kehotus on 'syö lautanen tyhjäksi', varsinkin, jos sen on joku muu kuin lapsi itse täyttänyt. Toinen typeryys on se, ettei saa pitää kyynärpäitä pöydällä. Miksi ei? Ymmärrän, että ei saa nukkua tai nostaa jalkoja pöydälle muiden syödessä, mutta mikä tää kyynärpääjuttu? Onko tää joku "pitää elää kurissa ja nuhteessa" -tapa ja kaiken kieltäminen viestii siitä?

Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydän kulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mun mielestä suoraan kriittisesti turvallisuuteen liittyvät kiellot on tärkeitä ja monesta oon itsekin ehdoton. Esimerkiksi alueilla, jossa autoja ei juosta ja usein pidetään kädestäkin kiinni. Veden lähellä on aina aikuinen läsnä ja sähköjohtoja ei ole jees tunkea suuhun. Muita tai itseä ei myöskään saa vahingoittaa. Tarkoituksellisesti ei saa rikkoa omaa tai muiden omaisuutta, mutta jos sohvan jouset paukkuu esteratakisassa, niin sitten mun pitää katsoa peiliin. Ehkä yritänkin luoda sellaista ympäristöä, missä ei haittaa lentää rähmälleen tai sotkee asian x. Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydänkulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista. Olkkarissa meillä on lapsella oma piste, jossa hän saa piirrellä. Vielä ainakin hän on pysynyt vain siinä ja tapetit ovat säästyneet aikuisten valitsemassa värissä. Sängyllä, jos pomppii, olen coolisti läsnä esittäen etten edes katso pomppimista, mutta silti valmiina loikkaamaan patjaksi eteen, jos lapsi meinaa lentää kaaressa lattialle. Viime viikolla ruokapöytään oli ilmestynyt tussin jälkiä, mutta olin itse jättänyt kynän taaperon käden ulottuville.

Me ollaan se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Meillä saa kiipeillä aika pitkälti missä ja mihin vaan, saa juosta ja pomppia sohvalla sekä sängyllä. Saa kuljettaa leluja pitkin kämppää, mutta ne tulee siivota leikin päätteeksi. Aina se ei onnistu. Me ollaan myös se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä odottaessa ruokiamme ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä. Taapero saa myös syödä välipaloja olkkarissa ja volyymit saa nousta aika kattoon, ennen kun hyssytetään. Vahingoista ei tietenkään suututa, vaikka se olisi isokin vahinko. 

Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva".

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On silti huomion arvoista sanoa, että meillä on vain yksi leikki-ikäinen talossa. Useamman lapsen taloudessa kaikkien huutaessa yhtä aikaa voi olla aika kova meteli. Samoin jokaisen juostessa ympäriämpäri tai pomppiessa sohvilla. Siinä on varmasti vaaratilanteet aika todennäköisiä. Meidän taapero on myös suht tottelevainen ja järkevä: häneltä ei ole tarvinnut kieltää esimerkiksi tavaroiden heittelyä kuin kerran. Samoin toisten lyömistä. Tuo tilanne meni niin, että hän mottasi minua täysin arvaamatta ja minä aloin hormoonihuuruissani itkeä! Tuo lyönti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva" :D mutta palatkaamme tähän tekstiin, kun pikkuveli paljastaa luonteensa ja molemmat kärräävät leluja keittiöön mun jalkoihin. Saa nähdä muuttuuko säännöt sitten, mutta nyt mennään näillä! Monet säännöt ovat nimenomaan lapsen turvaksi, mutta joitain on minusta hyvä hieman kyseenalaistaa silloin tällöin omassa päässään. 

Onko teillä paljon sääntöjä tai kieltoja? Ootko koskaan kyseenalaistanut niiden tarpeellisuutta? Entä oman lapsuudenkotisi sääntöjä?

Kommentit (19)

Eniten teineille eitä
1/19 | 

Ei ole hirveästi sääntöjä, taaperomme on ollut tyttö, joten rauhallinen lapsi, kauppareissut menee ihaillessa leluja ensin, mutta on jo tottunut laittamaan pois kun tietää ettei voi jola kerralla niitä ostaa . Nyt 4v ja nuorin 8kk. Enemmän olen teini-ikäisiä kieltänyt ja nettiä rajoittanut. Poika jäänyt kiinni siitä kun netissä pelaa vielä klo 3 yöllä. Vaihdoin operaattoria ja laitan netin kiinni kännykästäkin klo 21 joka ilta.

jjennim
2/19 | 

Taaperomme on poika, rauhallinen lapsi. Paikallisessa pikku kaupassa kinaamme aina samasta asiasta. Ostaako äiti uuden traktori lelun. Äiti EI osta. Lapseni jaksaa kysyä että osta osta osta osta, vastaan rauhallisesti aina Ei äiti osta. Lopulta hän luovuttaa ja joskus jopa tyytyy sanomaan "ehkä ensi kerralla sitten" :D Itse olen huomannut että monesti jätetään kieltämättä. Olen huomannut että lapset saavat lyödä ja kiusata mutta lapsia ei kielletä. Tämä on erikoista, otetaan EI sanan kieltäminen näköjään liian kirjaimellisesti. Sääntöjä ei pahemmin ole muutakuin turvallisuuteen liittyvät. Aika paljon saa sotkea ja olla siten miten parhaalta tuntuu. Tällä hetkellä nakuilu on parasta :D Toisaalta kotona saa olla just sillai kuin parhaalta tuntuu. Ihmisten ilmoilla on kyllä sääntönä pukea vaatteet :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo sekään ei oo hyvä, ettei mitään kielletä! Kyllä meilläkin ei-sanaa käytetään, mutta siten ettei se menetä merkitystään! Tollasessa lyömistilanteessahan sen on todellakin toimittava!

Vierailija
3/19 | 

Joo en todellakaan jaksa sitä draamaa, mitä tulee "turhasta" kieltämisestä, niin mieluummin sit sallin :D. Turvallisuusasioissa oon ehdoton, ja ehkä silloin sillä ei:llä on just enemmän merkitystä, kuin jos koko ajan viljelee.

Sitä en tiedä lasketaanko kieltämiseksi, ja missä oon ehkä turhan nipo, on ruokien valinta. Taapero eläis pelkillä hedelmillä, ja tässäkin riippuu ehkä omasta mielentilasta, kuinka johdonmukaisena jaksan pysyä, että milloin saa ruoan ulkopuolisia välipaloja ja milloin ei (jos oikea ruoka jäi syömättä, ja pöydässä huudettiin vaan omppua).

Just kans viime kauppareissulla seurasin perhettä, jossa koko ajan hoettiin vaan, älä juokse, älä mee sinne, älä ota sitä. Kun ite yritän kääntää, että kävellään, mennään tänne, laita takaisin jne. Tosin jouduin sit mäkin hermoni menettämään, ja ottamaan taaperon syliin, kun karkasi juoksemaan kassajonosta, että näin hyvi toimi mun taktiikka :D :D :D.
Kauppareissut menee pääasiassa hyvin, että jos jollain on heittää vinkkiä tuohon jonottamiseen ja paikoillaan olemiseen , niin ilolla otetaan vastaan.

Joku roti
4/19 | 

No apua! Kyllä mun mielestä lapsia pitää myös kieltää. Tai ei niitä tarvitse kieltää, mutta lapselle pitää opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ravintolaan ei kyllä ole tarkoitus mennä lasten tutkimaan ympäristöään ja mahdollisesti häiritsemään tällä tutkimisella niin tarjoilijoiden työtä kuin ravintolassa muiden ruokailijoiden ravintolakokemusta! Ja silloin kun lapsi tietää miten missäkin käyttäydytään, ei lasta tarvitse erikseen kieltää. Jokainenhan saa kotonaan tehdä mitä lystää (ainakin melkein), mutta vaikka kotona lapset saisivatkin juosta ja meuhkata miten sattuu, niin lapsen on kuitenkin hyvä tietää, ettei se välttämättä ole soveliasta muiden kotona. Lapsen ohjaaminen ja kasvattaminen on eri asia kuin kieltäminen ja ein hokeminen.. joten siinä kyllä olet oikeassa ettei sitä ei-sanaa tarvitse turhaan hokea.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Me mennään aina vieraissa heidän säännöillä eikä oo koskaan ollut ongelmaa. Joko mulla on käynyt hyvät tsägä tai sitten lapsi on oppinut ymmärtämään, että kotona on eri säännöt ja kylässä mennään isäntäperheen säännöillä.

Opetan kyllä lapselleni mitä saa tehdä ja mitä ei. Opettamiseen ei vaan tarvita ein hokemista, mutta kyllä sekin tiettyihin tilanteisiin sopii.

Ja muualla maailmassahan lapsien ei oleteta ravintolassa istuvan paikoillaan koko sitä aikaa, kun _vanhemmat_ haluavat nauttia ulkona syömisestä. Ei kannata lukea tekstiä kuin piru Raamattua, en minäkään lastani tarjoilijoiden jalkoihin päästä, mutta jos hän haluaa tutkia viereisen tyhjän pöydän tuolinjalkaa niin siinähän tutkii. Jos se todella häiritsee jotain, niin ennemmin näen, että vika on häiriintyneen asenteessa lapsiin.

Vierailija
5/19 | 

Se on kyllä jo ihan vaarallistakin, että se lapsi ”tutkii” siellä ravintolassa. Jopa vanhemmat aiheuttaa niitä vaaratilanteita kun eivät ymmärrä tarjoilijoiden tulevan kuumien lautasten kanssa, niin vielä vaarallisempaa on kun lapsi häärää - vaikka kuinka ”ei päästäisi tarjoilijoiden jalkoihin”. Puhumattakaan lasinsirpaleista lattialla yms.. Tää on vaan vanhempien keino päästä ite helpommalla kun antaa lapsen tehä rauhassa mitä haluaa (sama koskee lentokoneita, annetaan lapsen juosta käytävällä ees taas jotta lapsi ei huuda eikä sitä lasta tarvii viihdyttää). Nykyään ei edes yritetä viihdyttää sitä lasta itse vaan suoraan pöytään istuessa lykätään puhelin käteen ja lastenohjelma päälle tai päästetään lapsi leikkipaikalle leikkimään. Muualla maailmassa ei tarvii istua kuin tatti perseessä, siinä puhut totta, mutta muualla maailmassa syödään YHDESSÄ, ei niin et vanhemmat syö keskenään ja lapsi tuijottaa ruutua. Tälleen tarjoilijana näkee päivittäin tilanteita joista tajuaa miten ei ainakaan halua lastansa kasvattaa - ja kyllä, minulla on taapero ja hän istuu ravintolassa paikallaan niin kauan kunnes ollaan syöty valmiiksi, vaikka se vaatiikin paljon mielikuvitusta meiltä vanhemmilta jotta saadaan se lapsi pysymään siinä nätisti - mut syödäänpähän yhdessä perheenä ja vietetään laatuaikaa 💗

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos kommentista 😊 sä et nyt tiedä mistä meidän osalta puhut vaikka kovasti sitä vaikutat yrittävänkin jostain syystä. Jos meinaat yleisellä tasolla, niin joo - varmasti tuollaistakin tapahtuu. Mäki näen päivittäin tilanteita, joista tajuan miten en ainakaan halua lastani kasvattaa ja ein hokeminen on yksi niistä. Toimii erittäin hyvin silloin kun sitä sitten tosissaan tarvitaan. Ja suosittelen myös muistamaan, että lapset on erilaisia 😊

Vierailija
6/19 | 

Lapsia on erilaisia joo, mutta kyllä kurin ja käytöstapojen opettamisen pitää olla kaikille ihan samanlaista. Hyviin käytöstapoihin ei kuulu poistua ruokapöydästä kesken ruokailun.

Vierailija
7/19 | 

Mie ymmärsin tekstin niin, että ei sana on se joka tehoaa sitten kun sitä tarvitaan. Jos perheessä jaellaan kokoaja ei saa, ei sitä, ei, ei ja ei! Niin sana menettää merkityksensä lapsen korvissa. Tuntui, että useat kommentoijat ymmärsivät tekstin niin ettei perheessäsi muka kielletäisi tekemästä pöljyyksiä, vaan sanaa Ei käytetään tarpeen mukaan ja sellaisissa tilanteissa jossa lapsi on vaarassa tai todellinen katastrofi on tapahtumassa.

Vierailija
8/19 | 

Kyynärpäiden pitäminen ruokapöydällä ei kuulu hyviin tapoihin... kuten ei vaikka juoman ryystäminen tai nenän kaivaminen ruokapöydässä

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hyvät käytöstavat pitäis ehkä päivittää kieltoihin, joissa on oikeesti jotain järkeä :) En nyt kauheesti diggais jos lapsi menee pöydässä heittämään haisevan leijan, mutta jos hän pitää kyynärpäitä pöydällä, niin en loukkaannu.

Iloisesti rupatellen kyynärpää...
9/19 | 

Vastikään olin syömässä eräässä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli perhe, isä, äiti ja kaksi pientä poikaa. Koko, siis koko, ruokailun ajan kuulin kuinka äiti ojensi poikia. "Kyynärpäät pois pöydältä, älä tee sitä, älä tee tätä, nyt meidän täytyy kyllä keskustella tästä teidän käyttäytymisestä.. jne". Isä kommentoi hiljaa jossain vaiheessa että älä nyt viitsi, siitä äiti vaan yltyi kertomaan miksi pitää järjestää palaveri poikien käyttäytymisestä, koska he eivät nyt osaa käyttäytyä. Perheen lähdettyä katsoimme että isän annos jäi lähes kokonaan syömättä. Ulkopuolisen korvin tilanne oli surullinen. Tilanne, jonka olisi pitänyt olla kiva ja lämmin yhdessäolon hetki, kului siihen että äiti seurasi ärtyneenä poikien käyttäytymistä ja arvioi sitä, ja pojilla, luulen , oli tuskaisaa olla suurennuslasin alla ja kuulla koko ajan mikä menee pieleen.
Nyt, kun omat lapset ovat kasvaneet jo lähelle aikuisuutta, tajuaa, miten häviävän kiitävän hetken lapset ovat pieniä ja lähellä, ja kuinka sen ajan voisi käyttää enemmän osoittaen välittämistä ja hyväksyntää. Keskittyä olennaiseen useammin kuin turhaan komentamiseen ja kietämiseen.

Joku roti
10/19 | 

No laitoinkin tuolla aiemmin, että sitä eitä ei tosiaan tarvitse viljellä ja käyttää ohjatessaan ja kasvattaessaan lasta. Mutta tekstisi lienee tarkoituksellisesti kirjoitettu siten, että herättää tunteita ja on helposti ymmärrettävissä väärin...
Ravintola asiasta olen eri mieltä edelleen. Mutta tämä asia lienee puhututtanut ja tulee puhututtamaan niin lapsellisten kuin lapsettomien keskuudessa. Suomessa kuitenkin useassa ravintolassa on se leikkipaikka jonne lapsen voi ohjata puuhastelemaan ettei tarvitse tutkimusmatkailla muualla. En koe että mun asenteessa kuitenkaan on vikaa jos en halua ravintolassa ruokailessani omien tai vieraiden lasten vaeltelevan miten sattuu (vaikka sanoitkin omasi korkeintaan tutkailevat viereisen tyhjän pöydän jalkaa..) .

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kirjoittanut tarkoituksella tekstiä siten, että se on helppo ymmärtää väärin. Yritin päinvastaista ja sinun kohdallasi selkeästi epäonnistuin. Jos ravintolassa on leikkipaikka, niin ei ole tarvinnut komentaa pois tarjoilijan jaloista vaan tyttö kyllä viihtyy siellä. 😊

Voidaan sopia olevamme eri mieltä 👌

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taas avaan keskustelua päiväkoti -aiheesta. En tiedä, onko tämä faktaa vai omaa mutua, mutta olen nähnyt paljon otsikoita varhaiskasvatuksen kalleudesta. Tuntuu, että se oli yksi viime vaalien isoimmista aiheistakin? Mä en suoraan sanottuna ymmärrä, mistä puhutaan. Minusta Suomen varhaiskasvatus ei ole lainkaan kallista laatuun nähden.

Jos mietin kaikkea sitä, mitä meidän ihana päiväkoti taaperollemme tarjoaa, maksan mielelläni pyydettyä hintaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kyselin instagramissa, paljonko kukakin maksaa päiväkotimaksuja ja monestako lapsesta. Maksuja oli kaikkea 0 eurosta noin 300 euroon yhdestä 100%-hoitoajan lapsesta. Olen ihan vilpittömästi hämilläni siitä, kuinka edes tuo 300 euroa yhdestä lapsesta on "paljon" laatuun nähden. Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä en tiedä kaikkea ja meille on käynyt hyvä tsägä hoitopaikan osalta. Miten muuten kukaan voisi sanoa hintoja koviksi? Jos mietin kaikkea sitä, mitä meidän ihana päiväkoti taaperollemme tarjoaa, maksan mielelläni pyydettyä hintaa. Hän saa erittäin laadukasta ja ikätasoista opetusta, leipomishetkiä, retkeilyä, kavereita ja ylipäätään sosiaalisia taitoja ja me vanhemmat saamme tukea kasvatukseen.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Onhan hinta iso siivu tuloista, mutta itse näen sen varsin kohtuullisena verraten siihen, mitä hinnalla saa. Samaa mieltä oli reilu 60%:ia instagramin vastaajista. Kysyin myös, onko tasa-arvoista, että parempituloiset maksavat enemmän hoidosta. Mun mielestä vastaukset meni yllättävän tasan (kyllä 60%/ei 40%). Vastaajia molemmissa kysymyksissä oli noin 800. Itse en tiedä, mitä tuohon vastaisi. Mielestäni kysymys on tosi kaksipiippuinen!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Eräs vastaaja sanoi minusta hyvin, että ihmiset arvottaa eri menoja erilailla. Toiset näkee päiväkotimaksut kalliina, mutta sitten panostavat vaikka merkkilastenvaatteisiin. Tai sitten sama asetelma toisinpäin. Minusta pk-maksut eivät ole kalliit, mutta auton pitäminen on. Kaikkialla kun ei ole mahdollista elää ilman autoa ja käyttää julkisia kulkuvälineitä, niinkuin Helsingissä. Samoin työllistäminen on mielestäni aivan törkeän hintaista, mutta liha on liian halpaa. Tällaisia esimerkkejä riittää!

Mitä mieltä sä oot? Onko varhaiskasvatus Suomessa kallista?

Kommentit (17)

Vaasalainen
1/17 | 

Tää tosiaan on tosi kakspiippunen juttu... itse vaasalaisena äitinä olen huomannut paljonkin eroja päiväkodeissa/perhepäivähoidossa.
Ymmärrän täysin, että varhaiskasvatusmaksut vaihtelevat sekä tulojen, että tuntimäärän mukaan. Mutta. Hyvätuloisilla on yleensä asumiskustannukset yms. Eläminen kalliimpaa...
Ja yleensä hyvätuloisena olet kouluttautunut itsesi hyvään ammattiin, ja paiskinut töitä sen eteen. Onko se reilua maksaa enemmän? Lapset saavat kuitenkin tasavertaista hoitoa. Ja hyvä niin.

Mutta se miten paljon olen eroja kohdannut/kuullut muilta äideiltä, pistää miettimään, että onko reilua maksaa 300€/kk johon kuuluu ”perus päivän askareet” kun taas toisessa pk:ssa tehdään ”perus päivän askareiden” lisäksi vielä paljon muuta ja vielä vähän enemmän.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Toi oli itelläki ekana mielessä, kun kirjoitin etten ehkä vaan tiedä kaikkea! Juuri tuo, että taso vaihtelee isosti 🤔 hyvää pohdintaa!

Vierailija
2/17 | 

700€ kahden lapsen pk maksu ja koululaisen iltapäiväkerhomaksu 100€. Kyllä täytyy miettiä että kuinka paljon täytyy tienata että on kannattavampaa käydä töissä...

Yazx
3/17 | 

Vanhemmat maksaa murto-osan siitä oikeasta hinnasta. Noin 5v sitten yhden lapsen "hinta lappu" oli yhteensä n 1200e/kk. Tähän hintaan kuuluu kaikki kulut mitä tulee, jotta lapsi saa kivan päivän.

Itse maksoin vielä pari vuptta sitten kahdesta maksimia ja kyllä se tuntui. Mutta se lasten ilo jne (ja varsinkin kun on erityisistä kyse), niin unohdutti helposti laskun tuoman ahdistuksen.

Vierailija
4/17 | 

Lasteni isä, silloinen puolisoni, ei maksanut lasten kuluista mitään eikä yhteisistä kuluista. Päiväkotimaksut olivat hänen tulojensa perusteella täydet eli minä maksoin 1500 € (-verot yms) tuloistani reilun 500 € päivähoitomaksua. 500 € euroa ei ole mielestäni siihen verrattuna mitä sillä saa paljon, mutta kohdallani tuo summa oli ihan liikaa. Expuolisoksi muuttuminen johtui osittain tosta.

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018
5/17 | 

Vaasalainen kirjoitti:
Tää tosiaan on tosi kakspiippunen juttu... itse vaasalaisena äitinä olen huomannut paljonkin eroja päiväkodeissa/perhepäivähoidossa.
Ymmärrän täysin, että varhaiskasvatusmaksut vaihtelevat sekä tulojen, että tuntimäärän mukaan. Mutta. Hyvätuloisilla on yleensä asumiskustannukset yms. Eläminen kalliimpaa...
Ja yleensä hyvätuloisena olet kouluttautunut itsesi hyvään ammattiin, ja paiskinut töitä sen eteen. Onko se reilua maksaa enemmän? Lapset saavat kuitenkin tasavertaista hoitoa. Ja hyvä niin.

Mutta se miten paljon olen eroja kohdannut/kuullut muilta äideiltä, pistää miettimään, että onko reilua maksaa 300€/kk johon kuuluu ”perus päivän askareet” kun taas toisessa pk:ssa tehdään ”perus päivän askareiden” lisäksi vielä paljon muuta ja vielä vähän enemmän.

No ensinnäkin... Se suurin maksu on 289€ ensimmäisestä ja 50% seuraavasta, kunnallisella.
Olisiko siis oikein, että matalasti koulutettu matalapalkkainen henkilö, joka on valmistunut ammattiin 19v & maksanut siitä saakka veroja, maksaisi enemmän? Tai samanverran? Kuin korkeasti koulutettu henkilö, jota on verorahoilla koulutettu korkeakoulussa (n.10.000€/vuosi) vielä mahdollisesti 6-8 vuotta lisää? Saanut siihen verorahoilla mahdollisesti vielä opintotuen, asumistuen & päässyt verorahoilla tuotettuihin palveluihin edullisemmin (uimahalli ym). Maksaisi vähemmän? Kuinka paljon edes pitää tienata, että saa oikeasti veroilla maksettua takaisin oman korkeakoulunsa? Kun lisäksi pitäisi maksaa myös oma päivähoito, peruskoulu, neuvola, terveydenhuolto, poliisi, palokunta, maanpuolustus, infrastruktuuri, hallinto jne.jne....
Eikä korkeakoulutetun ole mikään pakko asua kalliisti, ei ole pakko olla kallista autoa, merkkivaatteita, matkustaa jne.
Ja kyllä, tuo alle 300€ on todella pieni maksu, verrattuna siihen mitä sillä saa.

Vierailija
6/17 | 

Varhaiskasvatuksen maksut useamman lapsen kohdalla määräytyy siten, että toisen lapsen maksu on max puolet ensimmäisen maksusta. Ja jos olis kolme lasta varhaiskasvatuksessa, niin kolmannen maksu olis puolet keskimmäisen maksusta. Eli esim. meillä, täysillä tunneilla, suurimmassa maksuluokassa esikoisen maksu 290 ja kuopuksen siitä puolet eli 145. Eikö näin ole joka kunnassa? 🤔
En pidä maksua kalliina (ja meillä ylimmän maksuluokan tuloraja ylittyy siis vain juuri ja juuri).
Ja niinkuin edellä mainittiin, varhaiskasvatuksen maksu kattaa vain murto-osan todellisista kustannuksista.

Mielestäni on myös hyvin oikeudenmukaista, että maksut määräytyvät tulojen mukaan.

Vierailija
7/17 | 

Yksityisessä hoito maksaa 380 €/lapsi. Maksamme sen mielellään. Saa pienen ryhmän, syövät kotona tehtyä ruokaa, itse poimittuja marjoja- sisällöstä puhumattakkaan..uivat,hiihtävät,luistelevat, käyvät metsässä ihan säännöllisesti plus kaikki muu mitä antavat lapselle. Meille tämä oli puhtaasti arvovalinta!

Lähihoitaja entinen
8/17 | 

Minulla jää kokoaikavuorotyöstä nettona 1300e palkasta lisineen ja kahdesta lapsesta menisi 620e/kk. Bensaan menee 200e/kk. Bussilla ei työpaikkaan pääse ja pyörällä liian pitkä matka. Autohuoltoon menee nyt tulevassa huollossa yli 800e. Työssäkäynti ei minun palkalla ole järkevää/kannattavaa, joten en käy töissä ja en palaa enää terveydenhoitoalalle huonon palkan ja huonon ilmapiirin takia.

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018
9/17 | 

Lähihoitaja entinen kirjoitti:
Minulla jää kokoaikavuorotyöstä nettona 1300e palkasta lisineen ja kahdesta lapsesta menisi 620e/kk. Bensaan menee 200e/kk. Bussilla ei työpaikkaan pääse ja pyörällä liian pitkä matka. Autohuoltoon menee nyt tulevassa huollossa yli 800e. Työssäkäynti ei minun palkalla ole järkevää/kannattavaa, joten en käy töissä ja en palaa enää terveydenhoitoalalle huonon palkan ja huonon ilmapiirin takia.

Ymmärrän hyvin päätöksesi. Itsekin hoitoalalta lähteneenä & lisää kouluttautuneena.

Mutta kunnallisella 2 lapsesta voi mennä enintään 433,50€/kk yhteensä.
Jotta maksu olisi näin suuri, tulisi bruttitulosi olla 5418,00€/kk (tietenkin lomarahat ym jaetaan vuodelle).
Ja tienata bruttona 2713,09€ , että maksua menee ollenkaan. Näin sanoo laki (kunnallisessa hoidossa).

Mistä olet noin suuren maksun saanut 😲

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kyselyni mukaan yksityisillä maksaa enemmän ja kamalan monessa kunnassa ei ole tarjota hoitopaikkoja kunnalliselta puolelta, niin joudutaan valita yksityinen. Mikä on mun mielestä aivan perseestä!😮 Toki en siis tiedä onko tässä tapauksessa kyse tästä, mutta typerää silti tuo!

Käyttäjä10845
Liittynyt25.3.2018
10/17 | 

ShittySarianna kirjoitti:
Kyselyni mukaan yksityisillä maksaa enemmän ja kamalan monessa kunnassa ei ole tarjota hoitopaikkoja kunnalliselta puolelta, niin joudutaan valita yksityinen. Mikä on mun mielestä aivan perseestä!😮 Toki en siis tiedä onko tässä tapauksessa kyse tästä, mutta typerää silti tuo!

Näinhän se on, valitettavasti.
Mutta onko se silti laillista?
Siis, kun kunnan on järjestettävä (työssäkäyville, opiskeleville ym) päivähoitoa. Ja jos kunta ei omissa pysty, niin sen on ostettava. Jolloin hinta ei saa olla eri.

Eri asia on tietenkin, jos kunta osoittaa paikan omassa jossain kaukana, eri paikoissa sisaruksille tms ja itse haluaa valita lähemmän yksityisen. Tai päiväkotiin silloin, kun kunnan ei ole pakko sitä järjestää. Yksityinen voi kyllä olla myös edullisempi, jos on kaikki Kelan tuet & kuntalisä ym, ei aina kalliimpi.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Totta! En osaa vastata. Ja ihan varmasti tapahtuu tota. Siis että "löytyy paikka, mutta se on x kilometrin päässä (vaikka lähempänä olisi julkinen pk, mutta täynnä). Mikä seki on ikävää. 

Vierailija
11/17 | 

Mielestäni ei ole reilu tulojen mukaan määräytyvä maksuperuste. Jos toinen vanhemmasta hyvätuloinen ja toinen esim. opiskelija. Opiskelevan opintotuki ei riitä edes hoitomaksuun. Tai jos toinen ei saa kuin osa-aika työtä. Hoitomaksu tuntuu suurelta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuten voitiin arvata, viimeisin tekstini herätti tunteita. Tämä kotihoidon ja päiväkodin vertailu tuppaa usein tuoda esiin aika tuomitsevia kommentteja ja oon huomannut, että keskusteluista löytyy aina neljä päätyyppiä:

Äidit, jotka pitävät lapsensa kotona, mutta eivät tuomitse toisin toimivia

Nämä äidit siis nauttivat kotona olemisesta lapsen kanssa täysin rinnoin. Samasta syystä he eivät tuomitse toisin toimivia vaan heidän mielestä jokainen perhe tietää itse heille parhaimman ratkaisun.

Äidit, jotka vievät lapsensa päiväkotiin, mutta eivät tuomitse toisin toimivia

Näillä äideillä ei ole tarvetta tuomita toisten päätöksiä, koska ovat itse varmoja omastaan.

Näilläkään äideillä ei ole tarvetta tuomita toisten päätöksiä, koska ovat itse varmoja omastaan. Syyt lapsen päiväkotiin viemiselle (vaikka itse on kotona) voi olla omassa jaksamisessa, opiskeluissa, sivutöissä, uudessa perheenjäsenessä tai missä vaan – loppupeleissähän ne syyt eivät kuulu kellekään muulle kuin asianomaisille.

Äidit, jotka pitävät lapsensa kotona ja tuomitsevat päiväkotiin vievien lasten vanhemmat

Tähän itse törmään, mikä on hämmästyttävää. Siis se, kuinka sitä omaa kruunua halutaankaan kiillottaa piilotuomitsevilla kommenteilla, kuten: "Kotona hoidin, ei tulisi mieleenkään pitää muita lapsia päikyssä jos itse olisin kotona."
Suoraan sanottuna näiden äitien maailmankatsomus vaikuttaa surullisen suppealta. Elämä nähdään todella mustavalkoisena eikä osata astua toisen saappaisiin. Minusta usein tällaisten äitien kommenteista paistaa läpi myös jonkinsortin kateus ja katkeruus.

Äidit, jotka vievät lapsensa päiväkotiin ja katsovat kotona lapsiaan hoitavia äitejä nenää pitkin

Ehkä nämäkin äidit olisivat halunneet jäädä itse kotiin, mutta perheen taloustilanne ei sallinut?

Näillä äideillä saattaa omasta mielestäni olla sama syy käyttäytymiseen kuin aiemmin mainituilla: katkeruus. Ehkä nämäkin äidit olisivat halunneet jäädä itse kotiin, mutta perheen taloustilanne ei sallinut? Ystäväni on hoitanut kotona kaikki kolme lastaan ja hän sanoi kuulleensa vähän väliä kommenttia, kuinka makaa kotona verorahoilla. No, newsflash: myös vanhempainvapaatuista menee verot! Plus, että mitä nyt oman lapsen kanssa on kotona ollut, niin siinä ei kyllä makaamaan ehdi!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Kunnalla on velvollisuus järjestää hoitopaikka kaikille sellaisen haluaville – ei muilla äideillä.

Taloustilanne ei ole muiden vika. Jos halutaan antaa kaikille haluaville mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, on syytä katsoa päättäjien suuntaan. Kotihoidontuki on tosi pieni palkka, joten ei se ole ihmekään jos eivät rahat vaan riitä. Toinen mihin törmään, ovat syytökset siitä, miten kotona olevan vanhemman päiväkodissa oleva lapsi vie paikan turhaan. Ensinnäkin kuka sen rajan määrittää mikä on turhaa ja toiseksi, ei tuokaan ole toisien äitien syy. Jälleen voidaan katsoa kunnan suuntaan: heillä on velvollisuus järjestää hoitopaikka kaikille sellaisen haluaville. Ja mielestäni tässä asiassa on turha keksiä porsaanreikiä, kuten "hoitopaikka mahdollisimman läheltä kotia" ja sitten ei löydy paikkaa 10 kilometrin säteeltä. Silloinkaan se ei ole muiden äitien vika!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mihin ryhmään näistä sä kuulut? Jos vastasit jomman kumman tuomitsevista, voisiko syy tuomitsemiseesi olla kuitenkin jossain muualla kuin siinä toisessa perheessä? Musta tuntuu, että me äidit osataan hoitaa itsemme tuomitseminen niin hyvin itsekin, ettei siihen tarvitsisi muita äitejä. Sen sijaan voisimme tukea toistemme päätöksiä ja ymmärtää, että oma ratkaisu ei välttämättä ole oikea kaikissa perheissä.

Kommentit (3)

Annikaaaa
1/3 | 

Kaikki tekee niin kuin parhaakseen näkee ☺️ ketään tuomitsematta jokaisen valinta on varmasti se oikea juuri heille.

HH1234
2/3 | 

Mun mielestä tästä ei voi olla toisen puolesta mitään mieltä. Omalta osaltakin asian tietää todennäköisesti vasta kun asia on itselle ajankohtainen. Lasten iät vaikuttavat myös paljon siihen millaiseksi perhearki muodostuu, samoin vanhempien jaksaminen. Itse olin ennen lapsia sitä mieltä, että hoidan molemmat lapseni kotona niin kauan kun itse olen. Nyt ihmettelen miksi en vienyt jo aiemmin vanhempaa pk:iin?? Nykyään suosittelen kaikille asiasta kysyville, erityisesti niille joilla lapset suhteellisen pienellä ikäerolla, että pitäkää/laittakaa vanhempi lapsi pk:iin jos vain pystytte, edes osaksi viikkoa.
Myös nuorempi sisarus ansaitsee jakamatonta huomiota, mikä meillä ainakin kärsi kun isosisko oli vielä kotona. Nyt kun vanhemmalla tytöllä alkoi pk, niin olen vasta huomannut kuinka "vasemmalla kädellä" hoidettuna pikkusisko on saanut kasvaa nämä 1,5v. Nyt meillä on 3päivänä viikossa yhteistä, kahden keskistä aikaa nuoremman neidin kanssa kun isompi on hoidossa. Ja huomaan kuinka tärkeää se on meille molemmille. Myös oma suhteeni uhmakkaan päiväkotilaisen kanssa on tasaantunut, samoin sisarussuhde tyttöjen välillä. Meillä isosisko 3,5v kaipaa selkeästi jo omaa tekemistä, oman ikäisten kanssa.
Vanhempi lapsi oppii pk:ssa ryhmätaitoja ja luottamaan myös muihin aikuisiin kuin vanhempiin/isovanhempiin. Syyllistäminen ja syyllistyminen on tässä asiassa täysin turhaa. Kukin tekee päätökset omalta osaltaan, eikä se ole muilta pois, ei edes lapselta/lapsilta -päinvastoin.

Mamalii82
3/3 | 

Nää on vaikeita juttuja ja herätti itsessäkin voimakkaita tunteita ensimmäisten lasten aikana. Etukäteen jo tiedettiin, että halutaan pitää lapset kotihoidossa pitkään ja sen mahdollistamiseksi säästettiin niin paljon rahaa kuin pystyttiin (otettiin lainasta lyhennysvapaata yms.). Silti tuntui, että muiden ajatus oli välillä, että onpa tolla helppoa, kun mies elättää ja saa olla ”vaan kotona”.
Lisäksi sain negatiivissävytteisiä kommentteja, että lapseni ovat niin kiinni minussa ja arkoja, koska eivät ole hoidossa. Naapuri myös ystävällisesti kertoi kuinka lapset, jotka ovat olleet kotihoidossa eivät osaa päiväkotiin mennessään mitään. Silloin tuntui välillä pahalta ja siltä, että piti puolustella omaa valintaa. (Mietin myös, että miksi 2-3 - vuotias lapsi ei saisi olla kiinni äidissä ja mitä tämän ikäisen pitäisi niin kovasti osata? Ihan taitavia ja fiksuja lapsia noista on kasvanut kotonakin. Ehkä joku muu leikkaa saksilla ja värittää paremmin, kun taas meillä on keskitytty enemmän tunnetaitoihin ja menty lasten omien taipumusten mukaan. Luettu & laulettu paljon yms.
Nykyisin lapsiluvun kasvettua nämä asiat eivät enää mene niin kovasti tunteisiin. Ja nyt ymmärrän myös paremmin, että lapset ovat niin erilaisia. Meillä isommille aroille lapsille on nimenomaan ollut tärkeää olla kotona pitkään, kun taas tämän pienimmän voisin hyvin kuvitella vieväni hoitoon jo aiemmin.
Ja itse olin myös ajatellut, että voisin viedä nuo isommatkin hoitoon (20h/vko) vauvan synnyttyä, jos tarve vaatii. Olin etukäteen huolissani jaksamisestani aiempien kokemusten; raskauden jälkeisen masennuksen & uupumuksen vuoksi. Ajatus kaatui kuitenkin siihen, että se olisi ollut taloudellisesti niin ei-kannattavaa (kuntalisän & kotihoidontuen laskiessa ja vastaavasti hoitomaksujen noustessa).
Onneksi kaikki on kuitenkin mennyt hyvin ja koen, että jaksan hienosti. Nautin kovin lasten kanssa kotona olosta ja oon tosi kiitollinen, että se on ollut mahdollista.
Mutta summa summarum, nää on niin monisyisiä juttuja...eikä ikinä voi tietää miten joidenkin muiden kotona on asiat ja miksi ratkaisut on tehty ellei ole asianomaisilta itseltään sitä kuullut.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018