Kirjoitukset avainsanalla mielipide

Meillä on nyt ollut viisi kuukautta Baby Jogger City Select-tuplarattaat käytössä ja koska niistä kysellään tosi paljon, ajattelin kertoa näiden plussat ja miinukset! Josko joku muu rattaita etsivä saisi tästä vinkkejä! 😊

Baby Jogger City Select tuplarattaiden plussat:

  • TODELLA hyvin muunneltavissa. Vaihtoehtoja on monta ja mekin olemme päässeet käyttämään jo useampaa. Katselin kuvista muiden tuplarattaiden istuinpaikkojen vaihtoehtoja ja varsinkin taaperon paikka jäi mielestäni monissa aika piiloon

Helsingin reissulla päästiin testaamaan paria eri tyyliä, koska ratasosakin piti saada makuulle, että taapero sai vedettyä torkut. Tällä tavalla tuonne tavarakoriin alle mahtui iso kassi, jossa meidän kaikkien kolmen kolmen päivän reissukamat.
Helsingin reissulla päästiin testaamaan paria eri tyyliä, koska ratasosakin piti saada makuulle, että taapero sai vedettyä torkut. Tällä tavalla tuonne tavarakoriin alle mahtui iso kassi, jossa meidän kaikkien kolmen kolmen päivän reissukamat.

Tässä toinen tapa, mutta tällä tavoin tuonne säilytykseen ei mahdu ihan niin paljon tavaraa
Tässä toinen tapa, mutta tällä tavoin tuonne säilytykseen ei mahdu ihan niin paljon tavaraa
  • Kevyet, vaikka kokonsa puolesta voisi kuvitella toista
  • Ketterät, vaikka kokonsa puolesta voisi kuvitella toista
  • Vaikka vaunut ovatkin kevyet, ne vaikuttavat silti tukevilta
  • Säilytystilaa onkin ihan kiitettävästi, kun tajusin avata pari vetoketjua!
  • Löytyy tosi hyvin nettikirppareilta huokeaan hintaan. 
  • Runkoon saa myös kaukalon kiinni

Baby Jogger City Select tuplarattaiden miinukset

  • Tyttäreni on noin 90-95 cm pitkä ja pikkuhiljaa ratasosa alkaa näyttää naftilta. Toki tässä vaiheessa hän kävelee jo melko pitkiäkin matkoja, eli ratasosaa tuskin kovin kauaa enää tarvitaan
  • Koppa on pieni talvivauvalle. Minun lapseni ovat molemmat alakäyrillä kasvavia ja silti koppa on nyt talvea vasten (eli toppapussien ja talvivaatteiden kera) melko tiivis. Poikani on nyt noin 65cm pitkä ja ehkä reilun 5cm kuluttua loppuu tila. Tähänkin kyllä pitää lisätä sellainen huomio, että pikkuhiljaa voi alkaa harkita siirtymistä ratasosaan kopan sijaan 😊

Tässä vauva on vielä alle 60cm
Tässä vauva on vielä alle 60cm
  • Pari pientä miinusta: Ratasosaa ei saa makuulle, jos se on alapuolella. Tai saa, mutta sitten jalat osuvat koppaan
  • Sellaista yhdistelmää ei ole, jossa koppa olisi yläpuolella minuun päin ja ratasosa eli taapero eteenpäin eli näkisi maisemia. Ehkä menee hieman hiustenhalkomiseksi, mutta kun nyt miinuksia haettiin! 

Kokonaisuudessaan olen ollut todella tyytyväinen. Halusin pitkulaiset vaunut, koska ulko-ovestamme ei mahtuisi sisään vierekkäiset 😂 Nämä ovat ajaneet täydellisesti asiansa ja kertaakaan ei ole taaperollakaan mennyt hermot vaikka ei saakaan olla kasvot menosuuntaan. Tätä vähän jännitin.

Voin siis suositella! 

Onko muita, joilla samat rattaat? Mitä te ootte tykänneet?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luin erästä keskustelua, jossa sektiolla synnyttäneelle äidille oli joku miespuolinen henkilö todennut, että hän pääsi helpolla, kun ei synnyttänyt alateitse. Minulla nousi heti karvat pystyyn ja selkeästi myös monella muulla, koska tämä äiti oli saanut paljon tsemppikommentteja kertomukseensa. Aiheesta. Aloin silti miettiä tuota miehen kommenttia tarkemmin.

Kuuntele alta kuopukseni synnytyskertomus podcastina:

Miksi se olisi huono asia, että "pääsisi helpommalla synnyttäessä sektiolla"?

Miksi synnytyksen - alatie- tai sektio- - pitäisi olla vaikeaa? Miksi se olisi huono asia, että "pääsisi helpommalla"? Syntyykö se lapsi jotenkin vähemmän, jos äiti ei kärsi? Jääkö vauva vajavaiseksi, jos äiti ei huuda kivuista?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Aivan niinkuin alatiesynnytys, myös sektio voi olla kivulias. Tai varsinkin "jälkipyykki". Itse olen kokenut molemmat (sektion tosin hätänä) eikä kumpikaan kyllä kivuton ollut. Aika on sen verran kullannut ehkä muistoja, että ei kumpikaan myöskään mitenkään äärettömän kivuliastakaan ollut. Sektion jälkipyykki oli muutaman päivän ajan kivulias arpi ja suolet tuntuivat olevan hieman... mitenköhän tämän asettelisi... solmussa! Alatiesynnytyksen jälkeen alakertaa turvotti ja voi vee sitä jälkivuotoa. Se ei kyllä ollut hääppöstä. En tiedä kumman kanssa olisin päässyt helpommalla, mutta toisaalta – ketä h*lvettiä kiinnostaa?

Minun ei tarvi puolustella tai väheksyä kumpaakaan synnytystapaa(ni).

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Luen näitä sektio- ja alatiesynnytyskeskusteluja nykyään tosi eri silmin kuin aikaisemmin. Tosi neutraalisti. Minun ei tarvi puolustella tai väheksyä kumpaakaan. Tiesin sillä punaisella sekunnilla, kun kuopukseni syntyi, että synnytystavat ovat täysin saman arvoisia. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten lapsi tähän maailmaan saadaan, kunhan hän on elossa. Harmi vain, että tämän faktan jankkaaminen ei kenenkään fiiliksiä muuta. Se pitää itse ymmärtää. Tämän opin itsekin kantapään kautta.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kenelläkään, erityisesti miehillä, ei ole vara arvostella tai arvioida kenenkään synnytyksen "helppoutta" tai kivun määrää, koska kipu on kuitenkin subjektiivinen tuntemus. Mutta kivutonta synnytys ei varmaan ikinä ole, tapahtui se alateitse tai sektiolla. Ja aina kipu ei ole pelkästään fyysistä, vaan se voi olla psyykkistäkin.
Alateitse synnyttäneiden kohdalla voidaan myös arvostella kivunlievitykseen käytettyjä keinoja. Tuntuu, että iman kivunlievitystä synnyttäneitä arvostetaan enemmän kuin esim. epiduraalipuudutuksen saaneita. Lääkkeitä saaneesta saatetaan ajatella, että hän on "heikompi" tai "hän haluaa päästä helpommalla"..
Itse ajattelin jo raskausaikana, että tärkeintä on saada elävä lapsi ja selvitä itse hengissä, millään muulla ei loppujenlopuksi ole merkitystä.

Vierailija
2/5 | 

Tämä mies ei ole tainnut olla yhdessäkään synnytyksessä itse mukana. Minä olen kuullut myös sitä kun itse olen syntynyt keisarinleikkauksella että olisin jotenkin huonompi ja viallinen. Tämäkin miehen suusta.
Minä synnytin lopulta kiireellisellä sektiolla viime kesänä kun käynnistystä oli takana kolme päivää ja vauvan sydänäänet eivät olleet priimaa. Se minkä tuskan jo pelkästään se käynnistäminen aiheutti supistusten kera en voi verrata sitä mihinkään mitä olen aikaisemmin kokenut. Oksensin kivusta ja vannoin itselleni että en enää ikinä synnytä. Kumma kyllä aika kultaa muistot ja olisin koska tahansa kokemaan sen saman lapseni takia.

Vierailija
3/5 | 

Suhtautuminen sektioon jotenkin todella kahtiajakoista. Se on todella epäluonnollinen, hirveän iso, jopa hengenvaarallinen leikkaus, aiheuttaa hirveitä kipuja jälkikäteen ja kuitenkin samalla se on se sitten se helppo tapa. Ei mene jakeluun. Elinikäiseten synnytysvaurioiden kanssa kärvistelevät mammatkin kauhistelee kuinka hirveä on sektio ja on tuomitsemassa, kuinka älytöntä, kuin joku valitsee sen helpomman synnytystavan.
Vaihtaisin itse hyvin menneet synnytykseni koska tahansa semihuonosti menneisiin seuroihin. Harmi vaan että ei voi enää jälkikäteen vaihtaa. Olisi pitänyt itse etukäteen ottaa selvää alatiesynnytysten vaurioista ja niiden yleisyydestä. Silloin nuorena en vaan ymmärtänyt kuinka ideologissävytteistä synnytysten hoito on Suomessa.

Vierailija
4/5 | 

Sektiosta voi myös jäädä pysyviä hermovaurioita,kun toki hermoja joudutaan katkomaan. 3päivää itse kärsin käynnistyskipua kunnes vauvan vointi romahti. Sektio pelasti oman ja lapsen hengen. Pysyvä vaurio tosin jäi eikä lantio hermotu miten pitää. Henkinen- ja fyysinen kipu oli kova. Myös kesken sektion kipu tuli päälle,kun lääkkeet petti..ei se sektio todella ole se autuas tie...hirveää jos siitä aletaan syyllistämään..

B-8
5/5 | 

Molemmat tavat kokeneena sanon myös että yhtä kipeitä kumpikin, yhtä arvokkaita kokemuksia. Älytöntä käydä kenenkään ulkopuolisen arvostelemaan, sektiolla pelastetaan niin monia henkiä ja myöskin synnytyspelkoisten loppuelämiä, huono synnytyskokemuskin voi rikkoa ihmisen pysyvästi. Siinä vaiheessa kun miehet pystyy edes puolet siitä kivusta ottamaan mitä jokainen synnyttävä äiti kokee, vasta sitten heidän mielipiteillä on tässä asiassa painoarvoa. Sori.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä vuonna - kuten aiempinakin - ostin jälleen "joululahjan" köyhiin maihin. Olen ostanut kaikkea hyttysverkoista syntymätodistuksiin ja vuohesta terveystarkastuksiin. Myös mieheni osti minun joululahjani samasta osoitteesta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Tämähän ei tee minusta sen parempaa ihmistä kuin kestään muustakaan vaan minulla on käyny älytön tsägä. Oon syntynyt Suomeen ihanaan perheeseen, jossa mua on aina rakastettu ehdoitta ja jossa talous ja terveys on ollut aina hyvällä tolalla. Mä oon aina saanut (järjellisissä rajoissa toki) kaiken, mitä oon halunnut ja jos en, mulla on ollut jo 18-vuotiaasta saakka mahdollisuus ostaa tarvitsemani asia itse. Mulla on ollut kannustavat vanhemmat, jotka totesivat 17-vuotiaan Sariannan ilmoitukseen hakea töitä, että anna palaa. Seuraavana päivänä olin menossa työhaastatteluun.

Olen onnellisessa asemassa, koska minulla on mahdollisuus epäonnistua turvallisesti.

Kuva: Anna Huovinen
Kuva: Anna Huovinen

Uskon, että koska oon saanut elää niin turvallisen elämän, uskallan kyseenalaistaa. Mulla on mahdollisuus siihen, koska vaikka erehtyisin, en loppupeleissä menetä oikeastaan mitään. Parhaassa tapauksessa saan virheen kautta kallisarvoisen opetuksen. Minulla on läheisiä, jotka ottavat minusta koppia. Olen onnellisessa asemassa, koska minulla on mahdollisuus epäonnistua turvallisesti. Lapsuuden ja nuoruuden päivästä toiseen selviytymisen sijaan olen saanut opetella ja oppia elämästä rauhassa. Mä oon elänyt tietämättömänä maailman pahuudesta pitkälle teini-ikään asti ja muun muassa siksi, että minä ja läheiseni olemme saaneet elää varsin sairauksista vapaata elämää, olen oppinut näkemään ensisijaisesti maailman, ihmisten ja elämän kauneutta.

Näin ei ole kaikilla. Siksi lahjoitan. Tänä vuonna siksi, että iän ikuinen uskomus tyttären silpomisen tarpeellisuudesta, saataisiin koulutettua pois. Ei niin, että me onnekkaat ja hyväosaiset rymistelemme toiseen kulttuuriin huutamaan asian vääryyden. Tottakai me sen tiedämme, koska meille on jo lapsesta opetettu tutkittuja faktoja esimerkiksi tulehduksista. Silpominen vähenee ja toivottavasti joskus loppuu kertomalla äideille, isille ja isovanhemmille sama tieto, jonka me jo tiedämme.

Psst! Vähän kevyempää opiskelua alta:

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Kuka meillä antaa lahjat?", kysyin mieheltäni. "...siis, että onko ne ostanut joulupukki vai esimerkiksi mumma ja paappa?". Mulla oli itsellä tästä jo mielipide, mutta se on vasta 50%:ia lopullisesta päätöksestä. Onnekseni oltiin jälleen samaa mieltä. Meillä lahjat saadaan niiltä, jotka ovat ne oikeastikin hankkineet.

Ei minulle mitään traumoja Joulupukin "paljastumisesta" jäänyt, mutta voisi sanoa, että isojen tyttöjen tarinat muuttuivat kertaheitolla todeksi.

Kuuntele aiheesta podcast alta:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Muistan, kun pienenä kävelin mummolan 'pikkukamariin', jossa oli tietokone. Ajattelin, että pelaan parit leijonakuninkaat aikaa tappaakseni. Kun astuin ovesta sisään, näin valtavat määrät lahjoja! Tulin kenenkään huomaamatta ovelta pois enkä kertonut kellekään näkemääni. Olin tuohon ikään mennessä toki kuullut huhuja joulupukin epätodellisuudesta, mutta en ollut ajatellut asiaa sen enempää. Ei minulle mitään traumoja tuosta tapahtumasta jäänyt, mutta voisi sanoa, että isojen tyttöjen tarinat muuttuivat kertaheitolla todeksi. Joulupukki ei siis vääntänytkään lelujamme näpit ruvella korvatunturilla, vaan läheiset ne ostivat!

Mitä, jos lapseni joskus kysyvät minulta, että miksi pukki viel Penan perheeseen lahjoja mutta ei meille?

Mä pidän ajatuksesta, että mun lapset tietää, ketä on mitäkin ostanut tai tehnyt. Näin he osaavat antaa siitä kiitokset oikeaan osoitteeseen. Muiden valinnat tän asian tiimoilta ei vaikuta mun mielipiteeseen, mutta en halua kuitenkaan, että lapseni romuttavat jonkun pukkiin uskovan lapsen uskomukset. Mitä, jos he joskus kysyvät minulta, että miksi pukki viel Penan perheeseen lahjoja mutta ei meille? Riittäisikö, että sanoisin, että "En tiedä, kuka Penalle lahjat tuo, mutta meille ne tuo läheiset"? No, se taitaa jäädä nähtäväksi.

Joulupukkia itsessään ei oikein pysty - tai en edes halua - välttää. Toki pukkiin saa uskoa, jos haluaa eikä (asiaan kuin asiaan) uskomiseen usein muut pystykään vaikuttaa. Ajatus ja ideologia Joulupukista voisi meillä lahjojen sijaan "tuoda" jotain muuta? Kuten joulurauhaa ja sitä ihanaa fiilistä, mikä aatossa on? Ja joulun taikaan uskon itsekin!

Tuoko teille pukki lahjat vai ovatko ne läheisiltä?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram