Kirjoitukset avainsanalla Vertaistuki

Vuosi sitten kävelin kohti tuttua kahvilaa. Näkisin ensimmäistä kertaa keskosäitikaverini livenä. Oltiin puhuttu somessa jo kymmeniä - jos ei satoja - tunteja kuukauden aikana, mutta silti jännitti. Mitä jos en osaisikaan puhua mitään ilman netin välitystä? Oon muutenkin huono hieman vakavan aiheen keskusteluissa tai tilanteissa. Miksi ihmeessä suostuin tapaamaan? No, uteliaisuus voitti ja pian näinkin tutulta näyttävän hahmon lähestyvän minua. Erona se, että herkän fb-kuvan sijasta vaunujen kanssa kohti käveli nainen, joka näytti hetkittäin kantavan koko maailman tuskaa niskassaan. Hänen (pikku)keskosen syntymästä oli tuolloin kolme kuukautta.

Keiju / Kipinä
Keiju / Kipinä

Kysyin tuolta treffikaveriltani nyt, mitä hän ajatteli kävellessään ekaa tapaamista kohti: "Jännitti! Olin ihan superajoissa ja menin ostaa vauvalle sopivaa yökkäriä ja olin onnellinen et sain ostaa koon 50. Jännitti, jos pidät mua ihan typeränä ruikuttajana kun ”kaikkihan on hyvin”. Uskaltaisinko kasvotusten avata ne haavat, jotka netissä sulle jo olin avannu? mitä jos säkään et ymmärtäisi? Oli hienoa nähdä Kipsu (silloin meidän tyttöjen ikäero oli aika merkittävä) ja huomata et hänhän on ”ihan tavallinen” tyttö. Mut kyl jännitti, normaalisti en ikinä lähtis somessa tavatun henkilön kanssa kahville, koska oon tosi ujo!"

Keskustelu lähti heti kulkemaan kuin vanhoillakin ystävillä. Tuo maailman tuska jäi iloisen naurun ja hyvän huumorin alle, mutta väläytti kyllä olemassaoloaan keskustellessa tyttäriemme ensimmäisistä kuukausista. Minulla niitä takana jo kuusi. Juuri sen verran aikaa, että olin tajunnut ennenaikaisen hätäsektion tapahtuneen juuri minulle. Traumaattisten kokemuksiemme samankaltaisuus yhdisti meitä... mustan huumorimme lisäksi. Tapaamisen jälkeen tuntui, että olin löytänyt sielunsiskoni.

Mikä tunne jäi treffien jälkeen?:"Päällimäinen fiilis tapaamisen jälkeen oli päänsärky! Olin varmasti jännittänyt niin kovaa, et se sit purkautui pääkipuna. Toivoin, ettei tapaaminen jäisi sellaiseksi ”nähää joskus!”-tyyliseksi ja sit ei koskaan enää nähtäis." Eikä se jäänyt.

Löysin äidin, joka tarvitsi yhtä paljon minun tukeani kuin minä hänen. 

Huomaatteko, ei keskosuus tai keskosen äitiys ole vain pelkoa ja hämmennystä. Sen kautta voit löytää elinikäisen ystävän ja vertaistukea, jonka voimaa ei osaa arvostaa ennen kuin sitä kipeästi tarvitsee. Uteliaisuus kannatti. Löysin ihmisen, joka jaksoi kuunnella tarinamme uudelleen ja uudelleen. Naisen, joka jaksaa analysoida kanssani kehojemme epäonnistumista tuomitsematta ajatuksiani vääriksi. Äidin, joka tarvitsi yhtä paljon minun tukeani kuin minä hänen. 

Hyvää huomista keskoslastenpäivää kaikille sankareille ja sankarittarille! Sekä niille, jotka saimme pitää luonamme että heille, jotka elävät sydämissämme. Kiitos lääkäreille ja hoitajille, jotka teette kaikkenne, että saisimme pitää nuo sinnikkäät ihmisenalut kanssamme. Kiitos, että tuette peloissaan olevia vanhempia ja heidän läheisiään.

Kiitos keskosäitikamuni, että olet.

Vertaistukea löydät lisää keskosapostolien tai Shitty is the new blackin instagramista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tajusin Koti-iskä88:n synttäripostauksesta, että munkin blogi täytti vuoden ja multa meni koko homma aivan ohi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tosin sen sijaan, että kertoisin sen kummempia blogista, kerron jotain teistä – blogin ihanista lukijoista 💜

Olisi pitänyt tajuta, että samoin kuin blogini ja vauvani, myös teidän vauvat olivat taas vanhempia ja päikkäriaika muuttui.

Tiedän, että seassanne on paljon samanikäisen lapsen (kuin Kipsu) äitejä. Arvatkaa mistä tiedän sen? Näen google analyticsistä kuinka me olemme äiteinä vuoden vanhempia ja näin ollen lapsemme myös. Lapseni noin 4-5 ensimmäisen elinkuukauden aikana tilastoissani näkyi piikki yön pikkutunneilla klo 03-04 paikkeilla. Kuinka moni imetti silloin ja yritti pitää itsensä hereillä sen ajan sometuksen avulla? Minä ainakin tein juuri tuota. Paras postausaika oli ensimmäiset 9 kuukautta noin klo 10 aikaan. Se oli myös paras aika minulle, koska vauvani nukkui päikkäreitä 99%:n varmuudella noihin aikoihin. Jossain vaiheessa kello 10 piikki katosi ja tuosta julkaisuajasta tuli ihan huono. Olisi pitänyt tajuta, että samoin kuin blogini ja vauvani, myös teidän vauvat olivat taas vanhempia ja päikkäriaika muuttui. Nykyään julkaisen klo 20 jälkeen, koska silloin sekä minun, että ison osan teistä, lapset nukkuvat.

Tiedän myös, että joukossa on siivu lapsettomia ja ex-lapsettomia. Mistä tiedän sen? Koska lapsettomuutta käsittelevät postaukset ovat lähestulkoon aina eniten luettuja ja saan niiden jälkeen eniten viestejä eri kanavista. Toivon, että nuo postaukset tuovat lukijoille lohtua, tukea ja ymmärrystä.

Olen havainnut, että myös miehet ovat eksyneet blogiini. Sen tiedän siitä, että te laitatte instagramissa directiä tai kommentoitte jotain tekstiäni livenä. Siksi olenkin erityisen kiitollinen miehelleni, joka on kirjoittanut blogiini kolme tekstiä vertaistukena kaikille isille (ja toki myös heidän puolisoille).

Olen ymmärtänyt, että tekstejäni lukee myös isovanhemmat ja isoisovanhemmat. Se on aivan mahtavaa! Tämän faktan tiedän siksi, että mummani on suurin fanini! Okei ja myös siksi, että yksi mammakaverini kertoi, kuinka hänen mummansa oli lainannut jotain lausetta tekstistäni sana tarkasti ja kikattanut päälle. IHANAA! Terveisiä, jos tunnistat itsesi! 💜

"Syy miksi blogini perustin oli epätoivoinen vertaistuen etsiminen. Mutta syy, miksi blogi edelleen porskuttaa on se, että  jäin koukkuun myös tuen antamiseen."


Joukossa on myös tuttuja ja tutun tuttuja, yhden tai useamman lapsen äitejä ja ihmisiä ympäri Suomea, (yllättäen) sektiolla synnyttäneitä äitejä ja keskosten vanhempia. Kuukauden aikana yli 10 000 ihmistä käy tekstejäni lukemassa, joten joukkoon mahtuu vaikka ja ketä. Ja kaikista olen yhtä kiitollinen! Kiitos teille kaikille uusille ja vanhoille lukijoille, jotka roikutte mukana. Luen jokaisen kommentin ajatuksella ja kommentoin takaisin kaikkiin. Ette uskoisi, kuinka monen teidän nickin osaisin kertoa näkemällä ig-kuvanne! Blogi ei olisi mitään ilman lukijoita ja tätä ihanaa vertaistukea, jota teiltä saan. Yksi ystäväni kysyi minulta vähän aikaa sitten, että eikö sitä vertaistukea ole jo saatu tarpeeksi blogin avulla. Vastasin, että "Syy miksi blogini perustin oli epätoivoinen vertaistuen etsiminen. Mutta syy, miksi blogi edelleen porskuttaa on se, että  jäin koukkuun myös tuen antamiseen". Tässä sitä siis edelleen kirjoitellaan.

(lapsiperheelle tuttuun tyyliin hieman myöhässä)

Hyvää synttäriä Shitty is the new black -blogini! :)

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tätä mä rakastan bloggaamisessa: Vertaistukea. 

Hain ja sain tukea kohtalotovereilta tähän lapseni ei syö -postaukseen ja kuin kivi olisi tippunut harteilta. Tai siis – sitä kiveä olisi tullut kantamaan useampi ihminen. Päätinkin siis löytää kommenttien ja omien ajatusten rivien välistä viisi vinkkiä huonosti syövän lapsen (koti)vanhemmalle.

"Kelpaisko sulle tällainen viimeisen päälle luomuvilja?"
"Kelpaisko sulle tällainen viimeisen päälle luomuvilja?"

Hengitä syvään.

  1. Jos lapsi on energinen, aineenvaihdunta toimii ja jaksaa touhuta: päätä olla stressaamatta ruokailuista. Jos aiemmin mainitut kriteerit täyttyvät, hän ei ole nälkään kuolemassa. Hän vain taitaa olla pieniruokainen tai niin kuin eräs kommentoija lisäsi: tempperamenttinen!
  2. Päästä toisesta korvasta pihalle (vaikka sitten hammasta purren) kommentit, jotka koet ikäviksi koskien lapsesi syömisiä. Niistä 99% sanotaan varmasti tunnelmaa keventääkseen – ei ilkeilynä. Oma lemppari on "kyllä se multa syö, hahhah eikö sulle anneta kotona ruokaa".
  3. Joskus voi olla hampaita tulossa tai rokotteet vaivata, mutta ei viikko- tai kuukausitolkulla. Ruokaa on turha väkisin kitusiin tukkia, oli syy syömättömyyteen mikä hyvänsä. Tällöin siirry suoraan kohtaan neljä.
  4. Hengitä syvään. Ajattele kaikkea muuta kuin sitä, että jälleen on ruokailu(pettymys) edessä. Laske lampaita tai mieti uusi sisustus olkkariin. Unohda lusikka ja ole ajatuksinesi vapaa kuin taivaan lintu.
  5. Muista, että jokainen lusikallinen on juhlanpaikka. Jos ajatellaan, että oletus on 0 suupalaa ruokaa moottoriin, niin jokainen puolikaskin on jo plussaa! 

Muista, että jokainen lusikallinen on juhlanpaikka.

JUHLANPAIKKA!
JUHLANPAIKKA!

Tekstini sai niin paljon vertaistukea ja tsemppaavia kommentteja kohtalotovereilta, että en voi välttyä ajatukselta, onko ajatus tarpeeksi syövästä lapsesta yläkanttiin? Niin tai näin, itse aion nyt rauhoittua syöttämisstressin kanssa ja niin kuin keskolassakin aina sanottiin "Tarkkaile lasta!" (ei monitoreja).

Tässä se pätisi niinpäin, että tarkkaile enemmän lapsen käyttäytymistä kuin oletettuja kasvukäyriä. 

Ei varsinaisesti liity tähän aiheeseen, mutta vertaistuen voimasta bloggaajalle voit lukea myös Etä-äidin blogista.

Kommentit (2)

Vierailija

Terveeksi todettu lapsi ei nälkään kuole, se on taivaan tosi. Jos ei ruoka maistu, niin ei maistu, ja pöytä vaan tyhjäksi. Ei turhia välipaloja eikä erikoisherkkuja, eikä missään tapauksessa maanitteluja, että söisit edes jotain. Jos perheessä olisi vaikka 10 lasta, niin ei olisi aikaa yhden ipanan vikuroinnille, ja taatusti puuro katoaa lautaselta jossain vaiheessa! Lapsi syö kyllä kun on nälkä. Hössötys pois ja järki käteen!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Mä oon miettinyt, että perustaisin blogin. Kerron tästä sulle sen takia, että oksentaisin sinne kaiken ja se "kaikki" voi liittyä myös suhun. Olisko OK?"

Näin sanoin miehelleni viime vuoden elokuisena lauantaina. Hän vastasi odottaneensa jo tätä ilmoitusta. Seuraavana päivänä julkaisin ensimmäisen tekstini. Olin kesän aikana kirjoittanut Facebookiin pari "suureen suosioon" noussutta päivitystä, joista toisessa tunnustin tahattomasta lapsettomuudesta kärsimisemme ja toisessa ihmettelin äitiyttä ja sen tuomia uusia tilanteita.

Tilanteita, jotka ensimmäisten kuukausien aikana liittyivät 90%:sti joko torttuihin tai tisseihin. 

Meidän tyttäremme syntyi ennenaikaisesti hätäsektiolla ja hän asui tissillä ensimmäiset viisi kuukautta. Pitäähän sen määrän maitoa jostain poistuakin. Kymmenesti päivässä. Paskaa oli JOKA PAIKASSA. Ei ollut kerta eikä kaksi, kun tavaraa sinkosi hoitopöydältä lattian kautta takaseinään. Usein ihmettelin jännää hajua, kunnes huomasin vaatteissani olevan skeidaa. Siitä siis blogini nimi. Shitty is the new black. Viittaa arvatenkin myös erääseen lempisarjaani.

Kuka tätä blogia sitten kirjoittaa? Nimeni ei ole Shitty is the new black, vaikka siksi muutama ihana lukija minua provinssissa kutsuikin! Olen syyskuussa 30 vuotta täyttävä äiti nimeltä Sarianna. Äiti minusta tuli kolmen pitkän lapsettomuudesta kärsityn vuoden jälkeen. Lapsettoman identiteetti istuu minussa erittäin vahvasti edelleen, vaikka viime toukokuussa tyttäreni syliini sainkin. Lapsettomuus jättää jälkensä. Isoja arpia, joista päällimmäisenä on takaraivossa aina jyskyttävä pelko siitä, että lapseni viedään minulta. Tunteeseen ei auttanut se, että hänet todella melkein minulta vietiin. 

Olen tarkistanut kännykästäni, että 1:39 soitin synnärille ja 2:07 lapseni oli maailmassa.

Toukokuun alussa heräsin keskellä yötä verilammikosta. Myöhemmin kuulin, että istukasta oli revennyt 6x6cm pala, mutta onneksi ehdimme sairaalaan ennen kuin vauvan sykkeet romahtivat. Olen tarkistanut kännykästäni, että 1:39 soitin synnärille ja 2:07 lapseni oli maailmassa. Tuohon väliin mahtuu pukeminen, ajo sairaalaan, kävelymatka synnärille, käyrillä makoilu, matka synnäriltä leikkaussaliin ja leikkaus valmisteluineen. Tuona yönä lääkärit ja hoitajat pelastivat sisältäni reilu 1800 grammaa painavan ja reilu 40 senttisen sankarittaren, jota mahaan puhuttelimme nimellä (toivon) Kipinä eli Kipsu. Arvaatte ehkä, että tuo nimikin liittyy tahattomaan lapsettomuuteemme. 

Tuntuu, että joskus ihmiset yllättyvät kerrottuani Kipsun olevan keskonen. Oletus taitaa olla, että se näkyisi jotenkin päälle.

Kaikkiin näihin isoihin "teemoihin" kaipasin kipeästi vertaistukea. Lapsettomuuteen sitä oli kamalan vaikea hakea tilanteen ollessa päällä, koska a) se ei ollut vain minun salaisuuteni kertoa muille ja b) kuka haluaa olla haavoittuvainen kaikkien edessä? Keskosuuteen löytyi parhaiten vertaistukea, mutta sen yleisyyteen verrattuna silti vähän. Ehkä sekin liittyy tietämättömyyteen? Tuntuu, että joskus ihmiset yllättyvät kerrottuani Kipsun olevan keskonen. Oletus taitaa olla, että se näkyisi jotenkin päälle. Suurin osa keskosista kuitenkin elää täysin normaalia elämää sairaalasta päästyään. Hätäsektioon tuki oli kiven alla. Nyt tiedän miksi. Se on niin harvinaista. Puhumattakaan ennenaikaisesta hätäsektiosta, josta ei kertakaikkiaan ollut minkäänlaista varoitusta ennen veristä lammikkoa jalkojen välissä. Siksi aloin tarjoamaan tukea itse blogini avulla. Ja voi kuinka paljon olenkin itse asiasta "hyötynyt"! Olen saanut älyttömän määrän vertaistukea ja kultaakin kalliimman keskosäitikamun, jonka päälle olen kaatanut kasapäin järjettömiä pelkoja ja ongelmiani. 

Koen olevani kierolla tavalla todella onnekas, että meidän tarina on juuri tällainen.

Joten näin syntyi blogini ja sen kirjoittaja. Ilman omia kokemuksiani olisin jäänyt paljosta paitsi. Koen olevani kierolla tavalla todella onnekas, että meidän tarina on juuri tällainen. Mitä näihin isoimpiin teemoihin (lapsettomuus, keskosuus, hätäsektio) tulee, niin niitä en ehkä loputtomiin blogissani ihmettele, mutta äitiyttä kyllä.

Nyt, kun ensimmäinen (vauva)vuosi on taputeltu, en tunne olevani tippaakaan viisaampi. Olen vain oppinut hyväksymään sen, että äitiyttä ei opita päivässä, viikossa eikä vuodessa. Sitä saa opetella ja ihmetellä maailman tappiin asti.

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Tervetuloa mukaan ihmettelemään! :)

Musta olisi ihana, jos saisin lukea jotain teistäkin kommenttiboksista! Esimerkiksi onko lapsia? Jos on, niin montako ja minkä ikäisiä? Jos ei, oletko joutunut kamppailla lapsettomuuden kanssa? Kauanko olet(te) yrittäneet? Miten olet eksynyt tänne blogiin ja kauanko olet jaksanut lukea mun lässytyksiä? Kiitos superpaljon vastauksista, jos sellaisia tulee <3 

Meidät löydät myös facebookista ja instagramista

Kommentit (39)

Vierailija

Meillä on viime syyskuussa syntyneet kaksoset, syntyivät 35+5 suunnitellulla sektiolla. Raskautumista yritettiin vain kuukauden ja tuli myös tällanen jättipotti, että kaks kerralla. Siitä ollaan kiitollisia. Mutta raskausaika oli vaikeaa perussairauksieni ja lopussa kehittyneen raskausmyrkytyksen takia, jonka takia jouduin olemaan pienokaisistani erossa sektion jälkeen useita päiviä maattuani teholla. Yhdenlainen trauma kai se synnytys oli mullekin...niin kuin sullekin mitä nyt oon blogiasi seurannut. Mutta selvitty on!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No huh! On siinäkin ollut lisämietittävää ihan vain jo monikkoraskauden lisäksi 😰 niinpä, selvitty on ja ekstrakiitollisia joka päivä...viimeistään illalla ;)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No vollotin tänään, kun katoin pitkästä aikaa tota kuvaa jossa Kipa limsapullon vieressä 😭 mitä ihmettä!? 💜

Satu K.

Mulla on aina tullu kyyneleitä silmiin, kun oon nähny tuon "Kipsu limupullon vieressä" -kuvan. En edes osaa sanoa tarkalleen miksi, ehkä koska Kipsu näyttää niin hauraalta ja kuitenkin niin "vahvalta". Ja vahvalla tarkoitan tässä taistelijaa.

Itse olen äiti nyt 8,5 kuukauden ikäiselle hulivili-pojalle. Meillä mennään joka päivä kovaa ja korkealta ja nyt jännäillään jo milloin hän ottaa ensiaskeleensa. :D

Lukijana olen ollut ehkä joulu-tammikuusta alkaen. En enää muista! :D Muistan kylläkin, kun löysin blogisi ja luin ahmien kaikki aikaisemmatkin postaukset. Vaikka en voikaan lapsettomuuteen tai keskosvanhemmuuteen samaistua, luen aina innolla kaikki uudet postaukset. :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi apua 8,5kk?! Muistan kun kommentoit ekoja kertoja niin teillä elettiin arkea vastasyntyneen kanssa!!! 💜 Niin ne kasvaa!! Ihana kun jaksat kommentoida ja oot kyllä monesti saanut mulle tipan linssiin, viimeksi nyt tolla limsapullokuvauksella. Se oli just sitä; niin hauras ja heikko, mutta sisällä eli voimakas ja vahva elämänhalu 💜

Tinna / Masentunut mutsi-blogi

Ihana kirjotus. Ja voi hyvänen aika miten ihana ja riipaiseva toi kuva limupullon vieressä olevasta pikkuruisesta<3 En voi kuvitella miten haastavaa on keskosen kanssa, ja se menettämisen pelko (vielä lapsettomuuden kanssa) on varmasti tosi pinnalla vielä kauan. Mulla itselläni on 4-vuotias poika ja raskauduin yhden kerran jälkeen, yllättäen ehkäisystä huolimatta. Eli mun tarina on vähän niinkun teidän vastakohta. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen mm. univajeen ja elämänmuutoksen takia. Mulla oli tosi raskasta olla yksin yllätysvauvan kanssa, ja koin siitäkin tosi paljon syyllisyyttä. Mun lähipiirissä on myös lapsettomuutta ja mietin et miks mä masennuin, kun toiset yrittää ja yrittää eikä saa lapsia, ja mä saan tosta vaan ja masennun? :/ Vaikka ei se tietenkään oo verrattavissa oleva asia, mutta silti. 

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kun se olisikin noin suoraviivaista! Yksi läheinen on tullut kolme kertaa yllättäen raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja hänen kanssa on paljon juteltu näistä meidän niin erilaisista tilanteista (joissa silloin elettiin). Hän toivoi, että olisi saanut jonkin raskauden kohdalla yllättyä POSITIIVISESTI, mutta jokainen kerta iski pieni paniikki. Vaikka se oli vaikeaa, niin ymmärsin jo tuolloin, lapsettomana, hänenkin pointtinsa.

Kiitos kommentista Tinna 💜💜

Annika79

Tiedät jo meidän tilanteen, mutta kerron nyt kuitenkin. :) Meillä on 2 icsillä alkunsa saanutta poikaa. 5/12 ja 12/15 syntyneet. Lisäksi ylläri luomutyttö 12/17. Lasta alettiin yrittää 4/07.

Sulla on mun suosikkiblogi. Tykkään sun tyylistä kirjoittaa. Löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta hyvinkin alussa. Monet kerrat oon tirskunut kun oon lukenu sun juttuja. Erityisesti verotoimiston visiitti on jäänyt mieleen. :D Myös kyyneleitä on tullut vuodatettua.

Annika79

Hitsi, kannattaisi tarkistaa ennen kuin lähettää. Siis flikka on syntynyt 10/17... :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No sä tosiaan tunnutkin jo ihan 'vanhalle' tutulle! 💜 Oot ollu mukana kyllä ihan alusta asti, tai ainakin melkein! Muistan kun ekan kerran kommentoit ja kerroit teidän lapsettomuustiestä, kuinka mahtavaa että silti kuopus onkin täysin luomu 💜😍 ja joulupallo on visusti piilossa odottamassa ensi joulua! 😘

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No ihan alussa jo eksyit 😍 oot kyllä ollu ihana lukija, kun kommentoit aina hyviä pointteja, vaikka ne eroaisi omistani 😊

Tanja

Taisin eksyä vauva-lehden newsletterin kautta lukemaan blogia kun olitte juuri muuttaneet Englantiin. Asuin 10v Englannissa ja tyttö syntyi Irlannissa syyskuussa 2017. Ihan vain kiinnostuin Englanti aspektista mutta sen jälkeen jäin lukemaan monista muista mielenkiintoisimmista aiheista. Ja tietysti seuraan instassa kipsun menoa :-) Meillä ei ollut lapsettomuutta eikä keskoisuutta mutta olen tykännyt lukea toisenlaista tarinaa. Sitä myötä oppii kuinka erilaista voi olla ja kuinka esim kuoren alla voi olla vaikka mitä vaikkei ulkopuolelle näkyisi - if that makes sense... Mieleen blogeista on juuri jäänyt ne jotka käsittelevät lapsettomuutta ja kuinka esim ulkopuolinen voi suhtautua arkoihin aiheisiin. On tärkeää puhua näistä ja auttaa muita ymmärtämään - miten sitä muuten oppisi! On ihanaa seurata teidän normaalia, rehellistä, menevää, upeeta/rankkaa perhe-elämää. Somessa on välillä niin paljon extremeä - joko niitä joilla on vain upeaa luomua elämää tai niitä joilla kaikki mättää (?) Joskus tarvitaan myös taviksia joilla on paskoja sekä kivoja päiviä. Saako esittää myös blogi-aihe toiveen? Voitko puhua (jos on kokemusta ja jo ei käsitelty) kuinka TYLSÄÄ vauvan kanssa kotona oleilu on? En halua mennä takaisin töihin mutta vitsi kun joskus on tylsää ja päivät kuluu hitaasti :-D As they say: The days are long but the years are short!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi vitsi kuinka ihana kommentti 😭💜 kiitos sanoistasi 😊 noin kaunis kommentti kertoo paljon sen kirjoittajastakin 😍

Ja ei vitsi kuinka hyvä postausidea, todellakin voin!! Parempi ja todenmukainen tosin tulee, kun miehellä on loma lusittu mutta ymmärrän tismalleen mitä tarkoitat 😂 KIITOS!!

Tanja

Eipä mitään! Se on ollut mielestäni vauvavuoden kauhein asia 😂 ei yöheräilyt, imetyssessiot jne, vaan miten saa ajan kulumaan. Varsinkin 3-4kk iässä kun eiväthän ne tee mitään muttei myöskään nuku päivisin niin paljon. Nyt 10kk kanssa helpompi vähän touhuta ja päivässä monta ruokailua jne. Mutta sitten kauhee morkkis illalla että olinko taas somessa vaan koko päivän kun toinen leikki yksin 😂 yhtä ristiriitaa kyllä tämä vauvailu!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

no eikö vaan !! tää sopii itseasiassa tosi hyvin samaan läjään yhden jo melkein valmiin tekstin kanssa - just tosta helvetin omatunnosta :D teit niin tai näin, niin aina on illalla kaiken munannut olo! :D

Vierailija

Hei. Sun blogia on tosi kiva lukea! Kirjotat hauskasti ja onneksi uskallat puhua vaikeista asioista! Moni saa tästä varmasti apua itselleen!
Anna (Myöskin syyskyyssa 30 täyttävä), 2 lapsen äiti.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Jee hyvä me ;) mä myös oon lukenut sun blogia ja kateellisena ihaillut, kuinka paljon te jaksatte liikkua ja tutustua luontoon koko perhe! Pitää ehdottomasti ottaa mallia ja lisätä luonnossa pyörimistä, varsinkin kun vauva pian alkaa kävellä 😊 kiitos kommentista!

Hansu869

Päädyin odotusaikana instagramin kautta lukemaan blogiasi ja seurailemaan instagramissa arkeanne. Olemme itse kamppailleet neljä vuotta lapsettomuuden kanssa, kunnes vihdoin toisesta ivf:stä saimme esikoisen syliimme tänä kesänä. Tartuin siis teksteihisi lapsettomuuden kautta ja nyt seurailen elämäänne toivon kipinän kanssa 💖

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kuinka ihanaa, että teilläkin vihdoin oma rakas sylissä 😭😭💜 toivottavasti jaksat tulevaisuudessakin seurailla 😊 kaikkea hyvää teidän pikkuperheelle 😘

MiRRe

Mä en edes muista tai tiedä miten olen päätynyt seuraamaan blogiasi, varmaan jonkun lapsettomuus teeman kautta? Meidän esikoista yritimme 5 vuotta ja siitä hieman vaja 2 olimme lapsettomuuspolin asiakkaita. Pitkiä vuosia.. Hän sai lopulta alkunsa ivf hoidolla ja kannoin häntä läpi vaikean raskauden mutta kepein mielin. Synnytys oli pitkä ja vaikea mutta hän näki maailman 3vrk jälkeen kiireellisellä sektiolla. Nyt parin viikon päästä hän täyttää 3-vuotta ja sitä saadaan juhlia kera 1-vuotiaan pikkuveljen ❤️

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ihanasti sanottu: kannoin häntä läpi vaikean raskauden mutta kepein mielin 😭😭💜 kuinka hienoa, että teillä on onnistunut vielä uudelleenkin 😍 kaikkea hyvää teidän perheelle!!

Vierailija

Tänään hän kysyi multa että: "äitiiii, mistä te olette mut saanu?" Päässä alkoi kauhea vilinä niistä kaikista vuosista ja siitä todellisuudesta, mistä hänet oikeasti saatiin ja se kyllä niin riipaisee (lapsettoman identiteetti). Tyydyin kuitenkin vastaamaan vaan että "tuolta äidin masusta" 😂 Kiitos kun jaksat kirjotella blogia, seurailen! Lämmintä syksyä ja kaikkea hyvää ❤️

Tuurimartta

Löysin sattumalta siun blogin ja on ollu kiva lukea kun itselläkin on lapsettomuustausta ja vajaan vuoden ikäinen tyttö. Meidän lapsettomuustaival kaikkineen kesti 8 vuotta. Tykkään siun tavasta kirjoittaa. Aurinkoista syksyä sinne 😊

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kahdeksan vuotta... Se on ihan tajuttoman pitkä aika 😖 en ymmärrä, miksi se tie on toisille niin pitkä 💜 ihanaa, että teillä kuitenkin onnistui ja ootte saaneet nauttia (ja kiristellä hermoja?😀) jo vuoden verran 💜

Luru
Liittynyt5.11.2015

En enää ees muista mitä kautta eksyin alunperin lukemaan blogia, mutta tykkään sun tavasta kirjottaa :D Ihanan rehellistä tekstiä äitiydestä on kiva lukea :D Veikkaan, että jonkun sektio-jutun takia. Meillä esikoinen synty kiireellisellä sektiolla 37+6 ja oli tosi pikkuruinen kaveri :)

Ite just täytin 30 ja esikoinen 2v, nyt 10kk tokan yritystä takana.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kiiiiitos <3 Olen otettu! Kiireellinen sektio on kyllä myös aikamoinen kokemus, vaikka en tismalleen samaa olekaan kokenut! Toivottavasti pian tärppää yrityksen kanssa! Kiitos kommentista <3

Luru
Liittynyt5.11.2015

Kiitos, päästiin nyt tarkempiin tutkimuksiin niin toivotaan että kakkonen tärppäis <3 Meillä lähdettiin siis hätäsektioon mutta hidastettiin vauhtia kiireelliseksi leikkaussalissa

Ruusaruu

Meidän esikoisemme syntyi loppuvuodesta 2017, rv 35+5 ja löysin blogisi hyvin pian sen jälkeen, kun etsin keskos-aiheisia blogeja. Oli kiinnostavaa lukea, koska itsekin olit aika tuore äiti silloin. Jäin seuraamaan, koska aiheesi ja rehellinen otteesi erottuvat ehdottomasti massasta. Huonosti kirjoitettuja blogeja ei jaksa kauaa seurata, mutta tämä blogi ei todellakaan lukeudu niihin! :) Onnea vuoden ikäiselle lapsellesi ja blogillesi!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Niin olin! Voi jukra, silloin olin kyllä niin pihalla koko hommasta!....tosin ei tilanne kauheesti oo parantunut :D Aina tulee uusia VAIHEITA, joiden kanssa ollaan huuli pyöreänä :D Ihana, kiitos paljon onnentoivotuksista ja kommentista! <3

Sarianna

Miten kauniisti kirjoitettu juttu. Ja kiva kertaus tässä välissä uusille lukijoillesi-joihin itsekin kuulun :)
Blogiisi löysin facen kautta lapsettomuusteemaisen jutun myötä. Meillä on nyt upea, rakas, kaunis 1-vuotias poika jonka kasvua on ollut ihana seurata. Olen myös ihaillut mieheni kasvua upeaksi isäksi. Sain lohtua sanoistasi äitinä kasvamisesta.

Lapsettomuuden haava on minussakin. Se on nyt taas hiukan kipeämpi asia taas kun haaveilemme sisaruksesta lapsellemme.

Yllä olevisss kommenteissa oli mahtava blogijuttuidea - siitä, että haluaa olla lapsen kanssa kotona mutta se on välillä niin tylsää :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No mä ajattelinkin, että voisi ottaa pienen kertauksen, jos on tarttunut uusia kavereita matkaan mukaan! :) Voi itku meinas tulla, kun luin tuon, kuinka olet nauttinut katsella miehesi kasvua isäksi <3 Kauniisti sanottu <3 <3 

Menee kylmiä väreitä, kun edes ajattelen haaveilua toisesta. Ei olla vieläkään päätetty, uskalletaanko lähteä siihen rumbaan. Jos ei onnistukaan "helposti", niin en tiedä kestääkö enää pää. Toivon vilpittömästi teille helpompaa tietä raskautumiseen, kuin aiemmin. Ja tuo juttu idea oli huippu! Ehdottomasti toteutukseen, kun tämä kesärumba rauhoittuu ;)

Sarianna

Lämmin kiitos sanoistasi <3
Teille toivon myös sitä semmoista "huoletonta lapsiperhearkea" kaiken kokemanne jälkeen. Ja toivon että olet saanut vertaistukea. Blogin voisi ajatella tarjoavan sitäkin lukijoiden mukana. Rohkea päätös aloittaa blogi kipeästä aiheesta. Arvostan suuresti! Ja jään lukemaan :)

s0njusk4

Löysin blogiisi meidän tytön syntymän jälkeen viime syksynä, kun googlettelin vauvablogeja vertaistukea kotona olemiseen :D meidän tyttö syntyi viikolla 36 käynnistyksellä mun pahan raskausmyrkytyksen vuoksi.. Hän ei varsinaisesti ole keskonen vaikka alle kolme kiloinen olikin, ehkä ennemmin vaan ennenaikainen.. tästä blogista on saanut hurjasti vertaistukea omiin ajatuksiin ja siihen myllerrykseen mitä ensimmäinen lapsi tuo tullessaan!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oi ihana kuulla, että just tämä blogi jäi kiinnostamaan 💜 ihan mahtavaa, että oon onnistunut antamaan sulle vertaistukea 😍

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Instagram