Kirjoitukset avainsanalla Vertaistuki

Oon aina miettiny, että millaset ihmiset kuuntelee podcasteja?

Oon aina miettiny, että millaset ihmiset kuuntelee podcasteja? Eikö mieluummin kuuntelisi musiikkia kuin jonkun ventovieraan lässytyksiä milloin mistäkin? Vastaus tähän asiaan selkeni minulle, kun päiväkodista kotiutui kiukkuinen, nälkäinen ja väsynyt lapsi. Ruokaa ei tietenkään ollut valmiina kaapissa, joten tein sen, mitä jokainen huonoa omaatuntoa turhista asioista poteva äiti tekisi: annoin naksupussin käteen, laitoin muumit pyörimään ja tyynyyn huutamisen sijasta annoin podcasteille mahdollisuuden.

Juuri minunlaiset kuuntelee podeja: Vanhemmat, jotka haluavat aikuista seuraa lapsen kiukutessa ja ”pakopaikan” arjen kiukuista, että pysyy paketti kasassa.

Keksin vastauksen postauksen ensimmäiseen kysymykseen noin viiden sekunnin sisällä Antti Holman höpötyksen aloituksesta. Juuri minunlaiset kuuntelee podeja: Vanhemmat, jotka haluavat aikuista seuraa lapsen kiukutessa ja ”pakopaikan” arjen kiukuista, että pysyy paketti kasassa. Jonkun saman ikäisen keskustelukumppanin siihen viereen, kun valmistat ruokaa tai siivoat. Tuon ensimmäisen kuuntelemani podin aikana olin tehnyt ruuan ja siivonnut keskikerroksen – oikeastaan ihan huomaamattani! 20 minuutin ”omien juttujen” jälkeen sekä äiti että lapsi olivat täysin rauhoittuneita ja loppuilta meni varsin rauhallisten leikkien merkeissä.

Tästä syystä pistin pystyyn oman Shitty is the new black -podcastin!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

En ole yhtä hauska tai hyvännäköinen kuin Antti, mutta voin olla sellanen b-luokan höpöttäjä. Semmonen köyhän naisen/miehen/muusukupuolisen vertaistuellinen Holma. Jaksoissa aion puhua niistä aiheista, mistä blogissakin: äitiyden kasvukivuista, lapsiperhearjesta ja parisuhteesta (miehen luvalla :D) vahvasti huumorilla höystettynä. Joten tervetuloa hakemaan ja antamaan vertaistukea, koska sitä varmasti jokainen tarvitsee aika ajoin! Minä ainakin.

Podcastit löydät spotifystä Shitty is the new black -nimellä tai tästä.

Laita tsemppejä, aihe-ehdotuksia ja/tai kritiikkiä esimerkiksi instagramiin tai maililla osoitteeseen salosariannaa@gmail.com. Kuunteluiloa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mun ei tarvitse enää kirjoittaa tätä blogia lainkaan itse, kun teillä on niin hyviä juttuja! Kyselin instagramissa (kiukuspäissäni) tähän aiempaan tekstiin liittyen, että ootteko vihanneet puolisoanne hetkellisesti? Oma kiukkuni oli siksi, että mies herätti keskellä yötä koputtelemalla ikkunaan, kun oli unohtanut avaimet autoon (ja autonovet lukossa). Vajaa 500 äänestä 8 vastasi, että ”puolisoni on täydellinen” (5 näistä oli miehiä :D )  ja loput myönsivät tunteneensa vihankaltaista ärsytystä ukkoaan/akkaansa kohtaan. Kyselin seuraavaksi, että mikä on puolisonne ärsyttävin piirre (ja minkä puolisonne sanoo teidän ärsyttävimmäksi piirteeksi) ja alla olevat vastaukset sain. Jakoviivan jälkeen on saman vastaajan puolison vastaus.

HITAUS

(Tää saa mutkin meillä hengittelemään paperipussiin ja laskemaan tuhanteen. Joskus sekään ei auta.)

Piiiitkääää seliiityyys tyyyyliii ja minun: sanot joo, kun kysyn oikee vai vasen

Hitaus!!! kaikessa!!!

Se on nii helvetin hidas lähtijä. Ja tietysti lapsemme on perinyt saman ihanan piirteen…

Se on niin hidas

Hitaus! Miten voi miettiä vastauksia 10min yksinkertaiseen kysymykseen?

Hitaus! Itse kun olen tyyppiä nytkaikkimulleheti. Joka puolisoa taas ärsyttää..

HITAUS! Kaikessa! Voi hyvä luoja kun naama repee sen takia

 

ENNAKOINTI

(Meillä mies kehittyi tässä isosti hoitovapaan aikana. Kun onkin joku muukin, joka pitää saada ruokittua ja pukeisiin (ja sitten vielä yhdet ”ollaan just lähössä-kakat” vaippaan), niin oppi ettei voi alkaa ajatella lähtöä vasta 2 min ennen.)

Ei kykene suunnitelmallisuuteen ja kuulemma mun on, kun vaadin suunnitelmia ja ennakointia

Mies on aina myöhässä ja arvioi ajan aivan pieleen. Mieheni mielestä varmaan nalkutan liikaa

Se ei aina ajattele loppuun asti

 

NALKUTUS / MUREHTIMINEN

Se, että se ei stressaa/murehdi ja mä sit murehdin kaikesta / en uskalla kysyy mun ärsyttävää piirrettä, koska pelkään, että suutun

Varmaan mun mäkätys

Mun turhasta mäkättäminen ja hänessä mustavalkoisuus

Omani kuulemma liika nillitys/pikkutarkkuus

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

SAAMATTOMUUS / keskeneräiset projektit

(Meillä on samaa, mutta ei siten, että ei veisi projekteja loppuun vaan se, että niitä on niin HELVETISTI päällänsä kerralla!)

Se, että ei vie mitään asiaa loppuun

Jahkailu ja ajoittainen saamattomuus ärsyttää mua eniten miehessä ja miehen mielestä ärsyttävintä mussa on kun kaiken pitäis tapahtua hetijustnyt!

Oma-aloitteisuuden täysi puutos. Ei tarvitse tehdä mitään, koska minä hoidan

Keskeneräisten projektien haaliminen… ja ärsyttävintä minussa on niistä jäkättäminen

Asioita on noin sata vireillä, mutta ne on äärimmäisen hankala viedä loppuun

 

PÄÄTÖKSENTEKOKYVYN PUUTE

(Tää oli meilläkin yks! Meinaa joskus mennä järki siihen juupaseipäs-touhuun, mutta uskon, että sen vastakohta ärsyttää mussa miestä. Mä oon joskus liiankin äkkipikainen päätöksissä.)

Jahkailu

”ihan sama”, ”en tiiä”, ”päätä sä”

Kaksosmies, eli ”ihan sama”, ”päätä sä” ja sit ku päätän, nii se ei kelpaa. PRKL, olisit sanonu itte sit

 

AJATTELEMATTOMUUS / VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS / ITSEKKYYS / HUOMIOIMATTOMUUS

(Tää on meillä molemmilla joskus ongelma, josta joutuu syyttää aika paljolti somea.)

Siinä menee hermo, kun kumppani ei kuuntele/huomioi jos katsoo esim. puhelinta tai telkkua. Puolison mielestä mun tekaistu avuttomuus ärsyttää. Mun mielestä boostaan hänen egoa, kun muka välillä tarvitsen häntä. Onhan se kiva, että hän tuntee olevansa hyödyksi ja avuksi!

Ikuisuuspaskat!

Keskittyminen! Keskittyy esim. tiskaan niin tunteella, ettei huoma vaikka taapero vieressä kaatuu

Se, että vastaa ”joo” vaikka sillä ei oo mitään hajua mitä oon just sanonu!

Miehen on huolettomuus ja ajattelemattomuus!

Välinpitämättömyys! Niin ärsyttävää! Nyt taas lojuu autonrenkaat pihassa.

Puolisoni on itsekkäämpi kuin mitä toivoisin. Minä pyydän liikoja.

Sen emmerdale-ilme eli kun se on niin keskittynyt johonkin (ei oikeesti emmerdaleen) ettei nää eikä kuule mitään! Mussa sitä ärsyttää se, että luovutan heti jos joku ei mee niinku pitää nii toteen, että ”v*ttu mitä paskaa, ihan sama, en sit tee” tms.

 

MUUT

Nälkäkiukku / Jätän kuulemma ruokaa lautaselle

Lapsellisuus / Puolison mielestä varmaan turha järkevyys

Se jättää sukat joka paikkaan! Ja rouskuttaa sipsejä ärsyttävästi

Mistä ees aloittaisin?

Molemmat varmaan sanois, että siivoamattomuus

Vastaan, että sipsien imeskely. Kyllä, luit oikein.

Kukaan ei ikinä usko tätä, mutta imurointi! tttu, mies imuroi koko ajan!

Se, kun selvästi joku ottaa pattiin, mutta ei voi sanoa mikä, vaan pitää vaan murjottaa päivätolkulla. Ja minussa kuulemma se, että luulen tietäväni kaikesta kaiken

Noooo tänään se on toi hengittäminen :D ja mussa ei oo ärsyttäviä puolia!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Oli aika hauska lukea, kun varmaan puolissa vastauksista sen piirteen vastakohta, mikä ärsytti puolisossa, ärsytti puolisoa vastaajassa. Eli esimerkiksi vastaajaa ärsytti puolison suunnittelemattomuus ja puolisoa ärsytti vastaajan jatkuva suunnitelmallisuus. Huomaan tota samaa tapahtuvan meillä esimerkiksi liikkumisten osalta: mä haluan hoitaa ripeästi kaiken tarvittavan, kun mies tuntuu musta venyvän ja vanuvan. Hän taas tuskin ymmärtää, miksi pitää väkisin sähköttää, kun ei ole mihinkään ”pakolliseen” kiire vaan ollaan lähdössä vaikka kauppaan. Joku raskaampi ihminen vois sanoa tähän, että puhumallahan nämäkin selviäis, mutta mä en oo se. Ei koskaan ehdi puhua, ku ollaan aina silloin lähössä kauppaan! :D

Lue myös: Miksi aina puhutaan, että vauvavuosi on rankka, kun sen jälkeen vasta paukkuukin? 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämän tekstin julkaistuani, kyselin instagramissa teidän lukijoiden ja ig-seuraajien kikkoja tilanteisiin, joissa meinaa itselläkin keittää yli lapsen perseilyn takia. Nää neuvot oli niin timanttisia, että olisin itsekäs sika, jos en jakaisi niitä teidän kaikkien kanssa! Muistakaa humoristinen pilke silmäkulmassa lukiessanne 😉 Olkaa hyvät:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

En tiiä miten hillitsen, mut mietin vaan päässä että voi stna

Vedän suklaata kaksin käsin.. pakko olla siis kaapissa aina siltä varalta, koska täällä 3 uhmaajaa

Tein toisen lapsen nii aikaa räjähdyksiin on paljon vähemmän

Huonosti… hiton huonosti… mut sit vaan pyydetään anteeks hermostumista ja sit halitaan

Päivällä onnistuu, yöllä muutumme ilmeisesti molemmat demoneiksi

Mietin aina, että me ollaan tiimi, me ollaan samalla puolella

Haluaisin sanoa, et lasken kolmeen. Mutta todellisuudessa pidättelen itkua ja puren hammasta. Välillä sit kyl onnistuu se Zen-mamakin.

Jaa’a.. yritän hengitellä ja asiakaspalveluammatissa oon oppinu sen ”voiv*ttu”-hymyn

Mietin lapsille mun oman naaman. Naurattaa, kun tajuut, että hän on miniärsyttäjä-sä.

I have to go with en aina ihan hallitse

Joskus harvoin muistan sanoa lapselle rakastavani häntä, kun hän kiukuttelee --> hämmennys!

Huomio muualle, hengitän ja lasken sataan

Meen toiseen huoneeseen ja avaudun viestillä kavereille, joilla myös perseillään kotona.

Meen ite jäähylle!

Hoen itelleni, että ”tämä on tärkeä kehitysvaihe, tämä on tärkeä..” jne. Joskus toimii, joskus ei!

Harvemmin hillitsen. Näytän suuttumusta ja tunteita aina avoimesti.

Suk-laa-ta!

Suljen mun silmät ja mietin, onko jossain joku lapsikeräyspiste

Pompin tasajalkaa ni lapsiki unohtaa kiukun

En mitenkään. Perseilen takaisin. #naislapsi

Koitan muistuttaa itteäni, miks taapero tekee mitä tekee

En osaa hillitä! Ääni käheenä taas tämän päivän jälkeen.

Yritän mietti, mitä haluaisin kuulla, kun mulla itellä on paha olla. Aiheuttaja voi olla eri, mutta tunne on silti sama. Itellä ongelma ku alkaa naurattaa ja sitä en tod haluais, et joku tekis ku on suru puserossa.

Otan rennosti!

Öööö.. välillä tosi huonosti, sit taas huonommin.

Löytyykö sulla vielä jokin hyvä kikka näiden lisäksi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Paljon puhutaan kiintymyssuhteesta lapsen ja vanhemman välillä, varsinkin lapsen ja äidin välillä. Mitä jos sen syntyminen ei tapahdukaan siten, kuinka sosiaalisessa mediassa yleisesti tunnutaan rummuttavan vaan suhteen kehittyminen vie aikaa? Tunnustin aiemmassa tekstissäni arkaakin aremman asian minun ja tyttäreni suhteen kehittymisestä ja vaikka kuvittelin olevani aika yksin asian kanssa melkein puolet (46%) 400 blogin Instagram -vastaajasta myönsi omankin rakkausvyöryn lastaan kohtaan antaneen odottaa itseään.

Sen sijaan, että olisin antanut itselleni tilaa rakastaa, podin huonoa omaatuntoa ja syyttelin itseäni.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Itse syytin itseäni paljon kiittämättömyydestä. Kuinka kehtaan olla tällainen viallinen tunnelukkoinen surkimus, kun ensiksi niin pitkään toivoimme lasta ja sitten hän juuri ja juuri pelastuu hengissä tähän maailmaan? Sen sijaan, että olisin antanut itselleni tilaa rakastaa, podin huonoa omaatuntoa ja syyttelin itseäni. Niin kuin olen aiemminkin kertonut, usein mietin, että ”onneksi lapsella on edes yksi rakastava vanhempi (=isi), kun minä olen ihan perseestä”. Eri medioiden paasaukset kiintymyssuhteen tärkeydestä eivät kyllä helpottaneet asiaa yhtään. ”Lapsi muodostaa ensimmäisen suhteensa äitiin tai muuhun häntä ensisijaisesti hoitavaan henkilöön.” Itse olin ulkona kuin lumiukko lapseni elämän ensimmäiset tunnit enkä todellakaan kovin perillä vielä koko kolmen viikon sairaala-aikanakaan. Keskolan hoitajat vastasivat lapseni tarpeisiin ja hoitivat häntä täydellisesti alkuajan – onko kiintymyssuhde muodostunut heihin? Jos oli, kannattaako tässä enää mitään itse yrittääkään? No joo, ei asiat ole niin mustavalkoisia – sen jos jotain olen tässä äitiyden tunnemyrskyissä oppinut.

Kysyin teiltä syitä, miksi uskotte, että rakkaus lasta kohtaan antoi odottaa itseään ja näin te vastasitte:

”Mä olin niin pettynyt synnytykseen.”

”Olin koko raskausajan ahdistunut ja masentunut. Tunsin syyllisyyttä siitä, etten osannut iloita lapsen tulosta.”

”Vaativa vauva ja voimakas baby blues oli huono yhdistelmä.”

”Lapsettomuus ja toistuvat keskenmenot aiheuttivat pelon, että ehkä vauva ei selviä.”

”Sairaalassa en osannut rentoutua, kun kätilöitä lappasi sisään ja ulos ja stressasin kaikkea.”

”Vaikea ja traumaattinen synnytys.”

”Olin niin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen lähes 3 kk, että halusin vain selvitä.”

”Mä olin odottanut äitiyttä vuosia ja kun viimein tulin raskaaksi ei se ollutkaan sellaista mitä luulin.”

”Syytä en tiedä ja syyllistinkin itseäni hirveästi, etten esimerkiksi itkenyt (onnesta) niin kuin kaikissa ohjelmissa aina.”

”Luulen syynä olleen hätäsektio. Kaikki oli niin äkkiä ohi, ettei ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui.”

”Lapsettomuusvuodet ja epäuskoisuus siitä, että saamme oikeasti lapsen.”

”Baby blues iski vahvasti ja olin shokissa, kun tuntui etten rakasta lastani!”

”Raskaus ei ollut suunniteltu ja sain tietää siitä vasta rv22.”

”Kiireellinen sektio, 6h yksin heräämössä, vauva tuntui tosi vieraalle ja kaikki oli uutta.”

”Koko raskauden vaan käytin stressaamiseen, että onko kaikki ok.”

”Pahasti pieleen mennyt synnytys ja näin vauvan vasta 16h synnytyksen jälkeen.”

”Viiden vuoden lapsettomuustaival ja siihen liittyvät pelot ja epävarmuus.”

”Kuopuksen kanssa olin tosi sekaisin, kun esikoinen reagoin niin vahvasti. Oli vaikea sietää sitä vajavaisuutta, kun ei sitä vaan voi olla kahdelle 100%:sti läsnä ja se pahensi huonoa omaatuntoa siitä ”suuren tunteen” puutteesta”.

Itketti ja hävetti olla äiti, joka ei syöksynytkään sataatuhatta rakkauteen. Tyttäreni olisi ansainnut sen.

Raskaus, synnytys ja elämä suloisen, pienen vauvan kanssa on usein maalattu tietynlaiseksi ja kun oma todellisuus ei vastaakaan sitä kuvaa, joutuu pettymään itseensä. Mä olin jo aikaa sitten suunnitellut edellä mainitut tietynlaisiksi ja se ei ollut kyllä mitään sinne päinkään, mitä todellisuudessa tapahtui. Itketti ja hävetti olla äiti, joka ei syöksynytkään sataatuhatta rakkauteen. Tyttäreni olisi ansainnut sen. Minulla silti rakkauden syttyminen vaati tunteja ja taas tunteja läheisyyttä, tunteen tarpeellisuudesta, huolta ja huolenpitoa. Kaikki ne hetket, jolloin tyttäreni kurotti syliini turvaan ja sen tiikeriäitimäisen tunteen, kun haluan suojata häntä kaikelta. Jokaisen katseen, jolloin Kipinäni siniset silmät pureutuivat omiini ja katseen, jolla hän kertoi, että riitän. Olen paras äiti juuri hänelle, kaikkine vikoineni.

Mutta niin kuin eräs edelliseen postaukseen kommentoija sanoi: Kyllä se rakkaus siellä jossain oli koko ajan. Se vaan jäi kaikkien niiden muiden tunteiden alle hetkeksi tai pidemmäksikin.

Ja se on ihan OK.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018