Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Uskon, että lapsen luonteenpiirteillä ja temperamentilla on huomattavasti isompi rooli käyttäytymisessä ja tavoissa kuin kasvatuksella. Ja ei – tällä en todellakaan vapauta vanhempia kasvatusvastuusta. Sinä hetkenä, kun olet päättänyt lasta yrittää, olet lupautunut ohjaamaan, opettamaan ja auttamaan uutta ihmistä. Mutta sellainen lapsen luonteen takia opittu "käytöstapa", kuten vaikka kiltteys ja hiljaisuus (mitä Suomessa arvostetaan äärimmilleen), ei ole aikuisen paikka kiillottaa kruunuaan tai paukutella henkseleitään. Kyllähän "hyvienkin vanhempien" (mitä ihmettä tolla loppupeleissä edes meinataan?) lapsista voi tulla rikollisia. Samoin "huonojen vanhempien" (tämä kans? Oonko mä nyt tämä kun en kiellä kaikkea vain tavan vuoksi?) lapsista tulee upeita ja ystävällisiä ihmisiä.

Kuuntele alta pod taaperon kasvatuksen pyhästä kolminaisuudesta!

Hyvällä mielikuvituksellakaan en anna tyttäreni tottelevaisuudesta itselleni kiitosta kuin ihan maksimissaan 20%ia ja loput kuuluu hänen luonteelleen.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mullahan on itsellä hyvä esimerkki. Taaperomme on todella hyväkäytöksinen ja tottelevainen tahtoikäiseksi, vaikka sitä onkin joidenkin varmaan vaikea uskoa edellisten postauksien jälkeen. Mutta hyvällä mielikuvituksellakaan en anna noista piirteistä itselleni kiitosta kuin ihan maksimissaan 20%ia ja loput kuuluu hänen luonteelleen. Hän vain on sellainen. Mä oon myös itse ollut tällainen lapsi. Mulle on tarttunut helposti hyvät käytöstavat ja oon totellut sekä äitiä, isää että muita. Mutta väitän, että suuri osuus on minun luonteestani kiinni ja pienempi - mutta osuus kuitenkin - vanhempieni tavasta osata lukea minua: Mikä kasvatustyyli sopii minulle? Jos opin kerran helposti, opin varmasti myös sen että "ei" voi tarkoittaa lähenevää autoa, jonka alle olen juoksemassa tai kiveä, jota olen nostamassa maasta. Sana ei saattoi menettää merkitystään. Siksi sanaa kannatti käyttää harkitusti? Minä en tiedä mitään ylivilkkaan tai ylipäätään erityislapsen kasvattamisesta, joten siihen en ota tekstilläni kantaa lainkaan.

"Kiitos", "anteeksi", "ole hyvä" ja "hella on kuuma" me olemme mieheni kanssa opettaneet lapsellemme, mutta se on hänen luonteestaan kiinni, kuinka nopeasti hän näitä oppii noudattamaan.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Toisille lapsille opit vaativat enemmän toistoa ja ohjausta – sitä en missään nimessä vähättele. "Kiitos", "anteeksi", "ole hyvä" ja "hella on kuuma" -sanonnat me olemme mieheni kanssa opettaneet lapsellemme, mutta se on hänen luonteestaan kiinni, kuinka nopeasti hän näitä oppii noudattamaan. Tässäkään en siis lähtisi muita vanhempia katsomaan liikaa nenää pitkin. Se, että lapsi ei tottele paikassa tai asiassa x, ei välttämättä ole vanhempien laiskuutta. 

Minun olisi helppo paukutella nyt henkseleitäni sillä, kuinka tottelevaisen lapsen MINÄ olen kasvattanut. Totuus kuitenkin on, että kiitos kuuluu lapselle itselleen. Minä olen täysin sivuroolissa, mutta silti ottamassa koppia, jos huomaan avuntarvetta suunnan näytössä.

Ja ei – en jätä vastuuta kasvatuksesta lapselle itselleen vaan myönnän rehellisesti, että moniin asioihin minä en voi vaikuttaa. Hyvässä ja pahassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Veljesten äiti
1/2 | 

Olipa hyvä kirjoitus! Oma kaksivuotiaani ei ole ns. hyväkäytöksinen vaan vilkas ja utelias sekä hyvässä että pahassa. Meillä on mennyt vuosi opettaessa sana odota. Ja todellakin yritetty on. Julkisilla paikoilla on ollut ajoittain todella haastavaa, koska lapsi ei yksinkertaisesti tottele. Ja kiljuu todella kovalla äänellä kun kielletään tai mitenkään ohjataan. Saamme usein aika ikäviä katseita ja kommentteja. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että poika on ikäisekseen pitkä ja puhuu hyvin, joten häntä usein luullaan vanhemmaksi kuin on. Välillä todella mietin, että kuvittelivat ihmiset, että vanhemmat itse eivät yritä saada lapsen kiusallista ja muodollisesti jopa vaarallista käytöstä muuttumaan.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Valitettavasti varmaan jotkut kuvittelee, mutta haluan uskoa, että suurin osa ei ❤️ Mä en todellakaan oo sen kummempi kasvattaja kuin kukaan muukaan lasta rakastava äiti, mutta meidän tytölle vaan meni just esim. Odota tosi herkästi kaaliin 🤷‍♀️🙂❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuoreena äitinä otti sikana päähän, kun sanottiin että pitäisi yrittää välttää ei -sanaa. En vaan voinut ymmärtää, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Nyt ymmärrän hieman paremmin, mitä tuolla haetaan. Tärkein pointti ymmärrykseeni meidän perheessä: sana ei on kuin bensaa liekkeihin uhmaikäiselle. Jos tilanne on eskaloitumassa, tuo sana on viimeinen, mitä sanoa. Itsesi takia! Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On tullut myös kristallin kirkkaaksi sanonta valitse taistelusi. Jos homma on räjähtämäisillään kaupassa lapsen ottaessa alahyllyltä makaronipussia, kumpi parempi: se, että kauppakierros jatkuu dynaamisesti hyllyvälistä toiseen ja lapsi räjähtää kun ei saanutkaan tutkia vai se, että hänen antaa katsoa sitä hetken, odottaa että hän kyllästyy pakettiin kymmenessä sekunnissa ja laittaa takaisin? Räjähdys vältetty. Tällä kertaa. Itse valitsen 95%:sti vaihtoehdon B. Aina ei kärsivällisyys riitä ja silloin valitsen vaihtoehdon a... ja kadun sitä heti.

Aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Olin hetki sitten kaupassa ja samanikäisen taaperon äiti kielsi lapseltaan kaiken, mitä hän sai päähänsä. Sama tapahtui aikoinaan eräällä junamatkalla. Tuon kauppareissun myötä aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta. Tuntuu, että varsinkin hieman vanhemmat ihmiset kieltävät "tapana" vähän kaikkea tai sanovat muuten vain typeriä sääntöjä tai kehotuksia. Kielletään sellaista, mikä ei omasta mielestä ole ehkä ei -sanan arvoista. Omasta mielestä ehkä typerin kehotus on 'syö lautanen tyhjäksi', varsinkin, jos sen on joku muu kuin lapsi itse täyttänyt. Toinen typeryys on se, ettei saa pitää kyynärpäitä pöydällä. Miksi ei? Ymmärrän, että ei saa nukkua tai nostaa jalkoja pöydälle muiden syödessä, mutta mikä tää kyynärpääjuttu? Onko tää joku "pitää elää kurissa ja nuhteessa" -tapa ja kaiken kieltäminen viestii siitä?

Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydän kulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mun mielestä suoraan kriittisesti turvallisuuteen liittyvät kiellot on tärkeitä ja monesta oon itsekin ehdoton. Esimerkiksi alueilla, jossa autoja ei juosta ja usein pidetään kädestäkin kiinni. Veden lähellä on aina aikuinen läsnä ja sähköjohtoja ei ole jees tunkea suuhun. Muita tai itseä ei myöskään saa vahingoittaa. Tarkoituksellisesti ei saa rikkoa omaa tai muiden omaisuutta, mutta jos sohvan jouset paukkuu esteratakisassa, niin sitten mun pitää katsoa peiliin. Ehkä yritänkin luoda sellaista ympäristöä, missä ei haittaa lentää rähmälleen tai sotkee asian x. Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydänkulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista. Olkkarissa meillä on lapsella oma piste, jossa hän saa piirrellä. Vielä ainakin hän on pysynyt vain siinä ja tapetit ovat säästyneet aikuisten valitsemassa värissä. Sängyllä, jos pomppii, olen coolisti läsnä esittäen etten edes katso pomppimista, mutta silti valmiina loikkaamaan patjaksi eteen, jos lapsi meinaa lentää kaaressa lattialle. Viime viikolla ruokapöytään oli ilmestynyt tussin jälkiä, mutta olin itse jättänyt kynän taaperon käden ulottuville.

Me ollaan se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Meillä saa kiipeillä aika pitkälti missä ja mihin vaan, saa juosta ja pomppia sohvalla sekä sängyllä. Saa kuljettaa leluja pitkin kämppää, mutta ne tulee siivota leikin päätteeksi. Aina se ei onnistu. Me ollaan myös se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä odottaessa ruokiamme ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä. Taapero saa myös syödä välipaloja olkkarissa ja volyymit saa nousta aika kattoon, ennen kun hyssytetään. Vahingoista ei tietenkään suututa, vaikka se olisi isokin vahinko. 

Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva".

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On silti huomion arvoista sanoa, että meillä on vain yksi leikki-ikäinen talossa. Useamman lapsen taloudessa kaikkien huutaessa yhtä aikaa voi olla aika kova meteli. Samoin jokaisen juostessa ympäriämpäri tai pomppiessa sohvilla. Siinä on varmasti vaaratilanteet aika todennäköisiä. Meidän taapero on myös suht tottelevainen ja järkevä: häneltä ei ole tarvinnut kieltää esimerkiksi tavaroiden heittelyä kuin kerran. Samoin toisten lyömistä. Tuo tilanne meni niin, että hän mottasi minua täysin arvaamatta ja minä aloin hormoonihuuruissani itkeä! Tuo lyönti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva" :D mutta palatkaamme tähän tekstiin, kun pikkuveli paljastaa luonteensa ja molemmat kärräävät leluja keittiöön mun jalkoihin. Saa nähdä muuttuuko säännöt sitten, mutta nyt mennään näillä! Monet säännöt ovat nimenomaan lapsen turvaksi, mutta joitain on minusta hyvä hieman kyseenalaistaa silloin tällöin omassa päässään. 

Onko teillä paljon sääntöjä tai kieltoja? Ootko koskaan kyseenalaistanut niiden tarpeellisuutta? Entä oman lapsuudenkotisi sääntöjä?

Kommentit (19)

Eniten teineille eitä
1/19 | 

Ei ole hirveästi sääntöjä, taaperomme on ollut tyttö, joten rauhallinen lapsi, kauppareissut menee ihaillessa leluja ensin, mutta on jo tottunut laittamaan pois kun tietää ettei voi jola kerralla niitä ostaa . Nyt 4v ja nuorin 8kk. Enemmän olen teini-ikäisiä kieltänyt ja nettiä rajoittanut. Poika jäänyt kiinni siitä kun netissä pelaa vielä klo 3 yöllä. Vaihdoin operaattoria ja laitan netin kiinni kännykästäkin klo 21 joka ilta.

jjennim
2/19 | 

Taaperomme on poika, rauhallinen lapsi. Paikallisessa pikku kaupassa kinaamme aina samasta asiasta. Ostaako äiti uuden traktori lelun. Äiti EI osta. Lapseni jaksaa kysyä että osta osta osta osta, vastaan rauhallisesti aina Ei äiti osta. Lopulta hän luovuttaa ja joskus jopa tyytyy sanomaan "ehkä ensi kerralla sitten" :D Itse olen huomannut että monesti jätetään kieltämättä. Olen huomannut että lapset saavat lyödä ja kiusata mutta lapsia ei kielletä. Tämä on erikoista, otetaan EI sanan kieltäminen näköjään liian kirjaimellisesti. Sääntöjä ei pahemmin ole muutakuin turvallisuuteen liittyvät. Aika paljon saa sotkea ja olla siten miten parhaalta tuntuu. Tällä hetkellä nakuilu on parasta :D Toisaalta kotona saa olla just sillai kuin parhaalta tuntuu. Ihmisten ilmoilla on kyllä sääntönä pukea vaatteet :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo sekään ei oo hyvä, ettei mitään kielletä! Kyllä meilläkin ei-sanaa käytetään, mutta siten ettei se menetä merkitystään! Tollasessa lyömistilanteessahan sen on todellakin toimittava!

Vierailija
3/19 | 

Joo en todellakaan jaksa sitä draamaa, mitä tulee "turhasta" kieltämisestä, niin mieluummin sit sallin :D. Turvallisuusasioissa oon ehdoton, ja ehkä silloin sillä ei:llä on just enemmän merkitystä, kuin jos koko ajan viljelee.

Sitä en tiedä lasketaanko kieltämiseksi, ja missä oon ehkä turhan nipo, on ruokien valinta. Taapero eläis pelkillä hedelmillä, ja tässäkin riippuu ehkä omasta mielentilasta, kuinka johdonmukaisena jaksan pysyä, että milloin saa ruoan ulkopuolisia välipaloja ja milloin ei (jos oikea ruoka jäi syömättä, ja pöydässä huudettiin vaan omppua).

Just kans viime kauppareissulla seurasin perhettä, jossa koko ajan hoettiin vaan, älä juokse, älä mee sinne, älä ota sitä. Kun ite yritän kääntää, että kävellään, mennään tänne, laita takaisin jne. Tosin jouduin sit mäkin hermoni menettämään, ja ottamaan taaperon syliin, kun karkasi juoksemaan kassajonosta, että näin hyvi toimi mun taktiikka :D :D :D.
Kauppareissut menee pääasiassa hyvin, että jos jollain on heittää vinkkiä tuohon jonottamiseen ja paikoillaan olemiseen , niin ilolla otetaan vastaan.

Joku roti
4/19 | 

No apua! Kyllä mun mielestä lapsia pitää myös kieltää. Tai ei niitä tarvitse kieltää, mutta lapselle pitää opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ravintolaan ei kyllä ole tarkoitus mennä lasten tutkimaan ympäristöään ja mahdollisesti häiritsemään tällä tutkimisella niin tarjoilijoiden työtä kuin ravintolassa muiden ruokailijoiden ravintolakokemusta! Ja silloin kun lapsi tietää miten missäkin käyttäydytään, ei lasta tarvitse erikseen kieltää. Jokainenhan saa kotonaan tehdä mitä lystää (ainakin melkein), mutta vaikka kotona lapset saisivatkin juosta ja meuhkata miten sattuu, niin lapsen on kuitenkin hyvä tietää, ettei se välttämättä ole soveliasta muiden kotona. Lapsen ohjaaminen ja kasvattaminen on eri asia kuin kieltäminen ja ein hokeminen.. joten siinä kyllä olet oikeassa ettei sitä ei-sanaa tarvitse turhaan hokea.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Me mennään aina vieraissa heidän säännöillä eikä oo koskaan ollut ongelmaa. Joko mulla on käynyt hyvät tsägä tai sitten lapsi on oppinut ymmärtämään, että kotona on eri säännöt ja kylässä mennään isäntäperheen säännöillä.

Opetan kyllä lapselleni mitä saa tehdä ja mitä ei. Opettamiseen ei vaan tarvita ein hokemista, mutta kyllä sekin tiettyihin tilanteisiin sopii.

Ja muualla maailmassahan lapsien ei oleteta ravintolassa istuvan paikoillaan koko sitä aikaa, kun _vanhemmat_ haluavat nauttia ulkona syömisestä. Ei kannata lukea tekstiä kuin piru Raamattua, en minäkään lastani tarjoilijoiden jalkoihin päästä, mutta jos hän haluaa tutkia viereisen tyhjän pöydän tuolinjalkaa niin siinähän tutkii. Jos se todella häiritsee jotain, niin ennemmin näen, että vika on häiriintyneen asenteessa lapsiin.

Vierailija
5/19 | 

Se on kyllä jo ihan vaarallistakin, että se lapsi ”tutkii” siellä ravintolassa. Jopa vanhemmat aiheuttaa niitä vaaratilanteita kun eivät ymmärrä tarjoilijoiden tulevan kuumien lautasten kanssa, niin vielä vaarallisempaa on kun lapsi häärää - vaikka kuinka ”ei päästäisi tarjoilijoiden jalkoihin”. Puhumattakaan lasinsirpaleista lattialla yms.. Tää on vaan vanhempien keino päästä ite helpommalla kun antaa lapsen tehä rauhassa mitä haluaa (sama koskee lentokoneita, annetaan lapsen juosta käytävällä ees taas jotta lapsi ei huuda eikä sitä lasta tarvii viihdyttää). Nykyään ei edes yritetä viihdyttää sitä lasta itse vaan suoraan pöytään istuessa lykätään puhelin käteen ja lastenohjelma päälle tai päästetään lapsi leikkipaikalle leikkimään. Muualla maailmassa ei tarvii istua kuin tatti perseessä, siinä puhut totta, mutta muualla maailmassa syödään YHDESSÄ, ei niin et vanhemmat syö keskenään ja lapsi tuijottaa ruutua. Tälleen tarjoilijana näkee päivittäin tilanteita joista tajuaa miten ei ainakaan halua lastansa kasvattaa - ja kyllä, minulla on taapero ja hän istuu ravintolassa paikallaan niin kauan kunnes ollaan syöty valmiiksi, vaikka se vaatiikin paljon mielikuvitusta meiltä vanhemmilta jotta saadaan se lapsi pysymään siinä nätisti - mut syödäänpähän yhdessä perheenä ja vietetään laatuaikaa 💗

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos kommentista 😊 sä et nyt tiedä mistä meidän osalta puhut vaikka kovasti sitä vaikutat yrittävänkin jostain syystä. Jos meinaat yleisellä tasolla, niin joo - varmasti tuollaistakin tapahtuu. Mäki näen päivittäin tilanteita, joista tajuan miten en ainakaan halua lastani kasvattaa ja ein hokeminen on yksi niistä. Toimii erittäin hyvin silloin kun sitä sitten tosissaan tarvitaan. Ja suosittelen myös muistamaan, että lapset on erilaisia 😊

Vierailija
6/19 | 

Lapsia on erilaisia joo, mutta kyllä kurin ja käytöstapojen opettamisen pitää olla kaikille ihan samanlaista. Hyviin käytöstapoihin ei kuulu poistua ruokapöydästä kesken ruokailun.

Vierailija
7/19 | 

Mie ymmärsin tekstin niin, että ei sana on se joka tehoaa sitten kun sitä tarvitaan. Jos perheessä jaellaan kokoaja ei saa, ei sitä, ei, ei ja ei! Niin sana menettää merkityksensä lapsen korvissa. Tuntui, että useat kommentoijat ymmärsivät tekstin niin ettei perheessäsi muka kielletäisi tekemästä pöljyyksiä, vaan sanaa Ei käytetään tarpeen mukaan ja sellaisissa tilanteissa jossa lapsi on vaarassa tai todellinen katastrofi on tapahtumassa.

Vierailija
8/19 | 

Kyynärpäiden pitäminen ruokapöydällä ei kuulu hyviin tapoihin... kuten ei vaikka juoman ryystäminen tai nenän kaivaminen ruokapöydässä

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hyvät käytöstavat pitäis ehkä päivittää kieltoihin, joissa on oikeesti jotain järkeä :) En nyt kauheesti diggais jos lapsi menee pöydässä heittämään haisevan leijan, mutta jos hän pitää kyynärpäitä pöydällä, niin en loukkaannu.

Iloisesti rupatellen kyynärpää...
9/19 | 

Vastikään olin syömässä eräässä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli perhe, isä, äiti ja kaksi pientä poikaa. Koko, siis koko, ruokailun ajan kuulin kuinka äiti ojensi poikia. "Kyynärpäät pois pöydältä, älä tee sitä, älä tee tätä, nyt meidän täytyy kyllä keskustella tästä teidän käyttäytymisestä.. jne". Isä kommentoi hiljaa jossain vaiheessa että älä nyt viitsi, siitä äiti vaan yltyi kertomaan miksi pitää järjestää palaveri poikien käyttäytymisestä, koska he eivät nyt osaa käyttäytyä. Perheen lähdettyä katsoimme että isän annos jäi lähes kokonaan syömättä. Ulkopuolisen korvin tilanne oli surullinen. Tilanne, jonka olisi pitänyt olla kiva ja lämmin yhdessäolon hetki, kului siihen että äiti seurasi ärtyneenä poikien käyttäytymistä ja arvioi sitä, ja pojilla, luulen , oli tuskaisaa olla suurennuslasin alla ja kuulla koko ajan mikä menee pieleen.
Nyt, kun omat lapset ovat kasvaneet jo lähelle aikuisuutta, tajuaa, miten häviävän kiitävän hetken lapset ovat pieniä ja lähellä, ja kuinka sen ajan voisi käyttää enemmän osoittaen välittämistä ja hyväksyntää. Keskittyä olennaiseen useammin kuin turhaan komentamiseen ja kietämiseen.

Joku roti
10/19 | 

No laitoinkin tuolla aiemmin, että sitä eitä ei tosiaan tarvitse viljellä ja käyttää ohjatessaan ja kasvattaessaan lasta. Mutta tekstisi lienee tarkoituksellisesti kirjoitettu siten, että herättää tunteita ja on helposti ymmärrettävissä väärin...
Ravintola asiasta olen eri mieltä edelleen. Mutta tämä asia lienee puhututtanut ja tulee puhututtamaan niin lapsellisten kuin lapsettomien keskuudessa. Suomessa kuitenkin useassa ravintolassa on se leikkipaikka jonne lapsen voi ohjata puuhastelemaan ettei tarvitse tutkimusmatkailla muualla. En koe että mun asenteessa kuitenkaan on vikaa jos en halua ravintolassa ruokailessani omien tai vieraiden lasten vaeltelevan miten sattuu (vaikka sanoitkin omasi korkeintaan tutkailevat viereisen tyhjän pöydän jalkaa..) .

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kirjoittanut tarkoituksella tekstiä siten, että se on helppo ymmärtää väärin. Yritin päinvastaista ja sinun kohdallasi selkeästi epäonnistuin. Jos ravintolassa on leikkipaikka, niin ei ole tarvinnut komentaa pois tarjoilijan jaloista vaan tyttö kyllä viihtyy siellä. 😊

Voidaan sopia olevamme eri mieltä 👌

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kyllä täytyy sanoa, että ei se oo puolisollakaan vaan helppoa ja kivaa raskauden aikana. En todellakaan lähde väittää samaa kuin luin joku aika sitten jonkun blogista, että "raskausaika voi olla raskaampaa puolisolle", mutta ei se helppoakaan oo!

Kuuntele podcast aiheesta alta!

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Joskus rv34 aikaan mun mies muuttui maailman ärsyttävimmäksi. En tiedä mikä siihen (lue: todennäköisesti muhun) meni, mutta jotain tapahtui. Kaikki mitä se teki, v*tutti. Joka sana, mikä sieltä rasittavasta suusta tuli pihalle, sai raivon valtaan. Sanat, äänet, äänenpaino, sanamuodot, liikkeet, eleet, ajatukset, keskustelunaiheet, niiden puute, kotityöt, niiden tekemisen puute, niiden väärin tekeminen, hajut enkä ollu koskaan aiemmin tajunnu sitäkään, kuinka se mässyttää superkovaa syödessään!? Ihan vakio juttu: täytän tiskikonetta miehen pitkin pöytiä jättämistä astioista ja kiroilen mielessäni. Vakkarilauseet mielessäni ovat esimerkiksi: Oonko mä tän torpan joku taloudenhoitaja? Eikö näitä tiskejä tosiaan voi laittaa 20cm alaspäin, jolloin ne olis jo koneessa? Miks nää sukat ei löydä pyykkikoriin, yrittääkö toi kylvää niistä uusia sukkia? ja lista jatkuu. 

Kuin tilauksesta luin Vauva-lehden artikkelin, jossa kerrottiin henkilökohtaisen tilan tarpeen lisääntyvän raskausviikolla 34. Ihme, en ookaan huomannut!

Jossain vaiheessa tuli yhtäkkiä täyskäännös näihin fiiliksiin. Mun mieshän on ihaninta maailmassa. Koskaan hän ei oo ollu komeampi tai hauskempi! No, yhdeksän vuoden kokemuksella tiedän, että tää todella on jonkin sortin hormonaalinen reaktio, haha! Onhan se ihana, mutta ei tää elämä nyt näin vaaleanpunaista oo, miltä vaikutti mun rakkauslasien läpi! Nyt on silti sellainen vaihe, jossa öisinkin laitan käteni hänen päälleen vain siksi, että ukko ei vaan karkaa! 

Miten puolison sitten pitäisi olla, kun joka viikko äiti on eri fiiliksellä?

Miten puolison sitten pitäisi olla, kun joka viikko äiti on eri fiiliksellä? Usein raskaana haluaa huomiota mutta sitten ei haluakaan? Jos sitä huomiota ei anna, niin tulee(ko) äidille olo ettei tota paskaa kiinnosta yhtään (tulee!). Ei puolison varmaan auta muu kuin tunnustella tilannetta säännöllisesti ja jos vaikuttaa siltä, että raskaana oleva ei halua paloitella kuulumisten kysyjää, jatkaa vaikka ihan kosketuksella? 

Aika venäläistä rulettiahan toi taitaa olla. Onneksi mä oon se, joka on raskaana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aluksi ei ollut tarkoitus tehdä postausta 2019 vuoden äitiyspakkauksen sisällöstä, mutta sitten tajusin, että tätähän jaetaan todennäköisesti vielä heillekin, jotka eivät edes tiedä vielä olevansa raskaana! Samoin mua itseä on aina kiinnostanut oman, vuoden vuoden -88 pakkauksen, sisältö. Lisäksi voi olla hauska vaikka vuoden päästä kurkata, mitä kaikkea sisällöstä on tullut käytettyä ja mitkä jäi turhiksi.

Tää viltti pääsi heti käyttöön!
Tää viltti pääsi heti käyttöön!

Kuvattiin taaperon kanssa sisällöstä ig-tv-video ja sen voit katsoa alta! Taapero oli vallan....tehokas apuri ;)

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Ensimmäisenä ulkovaatteita! Näistä haalari mahtuisi vieläkin meidän taaperolle, joten en odota, että vauva tarvitsisi tuota vielä ehkä tulevana talvena? Villahaalari oli esikoisen kanssa todella aktiivisessa käytössä. Se oli oikeastaan aina päällä, kun oltiin ulkona!

Viltti on uusi juttu, sellaista ei ollut vuoden 2017 pakkauksessa. 

Makuupussi on ollut 2017 vuoden pakkauksesta jatkuvassa käytössä ja olisin halunnut vuoden 2018 pakkauksen siksi, että mielestäni sen makuupussi oli nätimpi. Nyt, kun näki livenä 2019 pakkauksen pussin, ei se ollutkaan "niin paha" vaan itseasiassa tosi nätti! Viltti on uusi juttu, sellaista ei ollut vuoden 2017 pakkauksessa. 

Tässä kuvassa pakkauksen tärkein tuote: MAMILAN!

Alla pakkauksen hygieniatuotteet. En muista 2017 vuoden pakkauksessa olleen tuollaisia lapasen pidikkeitä. Tässä kuvassa pakkauksen tärkein tuote: MAMILAN! Se pääsee ehdottomasti jo sairaalakassiin. Samoin kuin liivisuojat. Tuo ruokalappu on ihana!!

Luulin, että vaaatteiden laatuparannukset olisivat tulleet vasta 2020 pakkaukseen?

Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en tiedä mitä oikein ajattelin, kun vähän nyrpistelin nenääni näille 2019 vuoden pakkauksen sisävaatteiden kuoseille. Livenä nämäkin näyttää aivan ihanilta! Vaatteet ovat ihanan värisiä, sopivan hillittyjä ja sitten muutama värikkäämpi. Laadullisesti tuntuu muutama body tosi hyviltä. Luulin, että vaaatteiden laatuparannukset olisivat tulleet vasta 2020 pakkaukseen?

Nämä ovat lempparit kuoseiltaan! :)
Nämä ovat lempparit kuoseiltaan! :)

Housuissa sama "teema" kuoseissa jatkuu: suht neutraalia väritystä ja pari villiä korttia. Ihania! Näistä lempparit ovat nuo lintupöksyt sekä kahdet väripläjäykset!

Nää lintupöksyt on i h a n a t !
Nää lintupöksyt on i h a n a t !

Sitten oli vielä collegehaalari, potkupuku ja sukkia, tumput sekä ruokalappu. Tuo collegehaalarin kuosi oli myös yhdessä bodyssä. Jotenkin näyttää olevan aika tällaista metsäistä teemaa – Onkohan tarkoituksella? :)

Taaperon lemppareiksi valikoitui unipupu ja pipo!

Mitä sä tykkäät? Onko lemppareita? :)

psst! Shitty is the new black -podcasteihin löydät alta!

 

Kommentit (8)

Niina S
1/8 | 

Meillä toppahaalari oli jo nyt talvella käytössä joulukuussa syntyneellä tytöllä. Tein siitä pussin ja pidin vaunuissa makuupussin sisällä . Sinne oli helppo sujauttaa vauva villahaalarissa, eikä tarvinnut taistella kireiden hihojen kanssa.

ÄM
2/8 | 

Kun tää julkaistiin, olin ihan pettynyt, että äh, ei tätä meille! Mutta sitten palasin joskus uudelleen katsomaan ja tykästyinkin aika paljon. Etenkin tuossa makuupussissa kävi sama kuin sullekin, joskaan en ole vielä nähnyt sitä livenä. :D Noi lintupöksyt ja makuupussi on nyt mun lempparit! Sen sijaan vihannesbody, vihreät sekä oranssit housut ja collegehaalari tuskin tulevat käyttöön.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Miten kuvissa näyttikin niin erille?! 😂 Ehkä jotenki ku ne oli vaa samassa läjässä nii ei jotenki sopineet muka yhteen? Joka tapauksessa, oikeesti kyllä tosi kivoja 😍

Epe90
3/8 | 

Voi minä olen onnettoman eläinrakas ja suurimman osan vapaa-ajastani metsässä viettävä esikoiseni odottaja niin olin ihan onneni kukkuloilla tästä pakkauksesta! Etenkin makuupussiin ihastuin heti ensisilmäyksellä 😍 olenkin tässä koittanut keksiä että mitä askartelisin siitä sitten kun sitä ei enään meillä tarvitse kun minulla ei ole tapana säästää käyttämätöntä roinaa vaikka olisi miten ihana. Ehkä sohvatyynyn päällinen tai pyllyn alunen meysäretkille? 🤔

Vierailija
4/8 | 

Pojalle aivan ihania vaatteita, niin kuin aikaisempinakin vuosina. Kivat kuosit myös pussissa ja peitossa.
Tytölle en ottaisi tätäkään pakettia niinkuin en aikaisempien vuosienkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018