Kirjoitukset avainsanalla isyys

Vihdoin isi sai aikaiseksi vastata teidän instagramissa esittämiin kysymyksiin koskien kuopuksemme syntymää! Tai voiko sanoa "vihdoin", kun en oo sen kummemmin hoputtanut? No, kiva kuitenkin, kun saadaan lukea näitä juuri isänpäiväviikolla! <3

Synnytyskertomuksen minun kertomana voit kuunnella alta:

Isin vastauksia koskien synnytystä:

Miten sä olit valmistautunut synnytykseen?

Synnytys tuntui tosi absurdilta ajatukselta vielä silloinkin, kun Sariannan supistukset oli kunnolla alkaneet! Ei siihen oikein osannut valmistautua mitenkään. ”Raskaushan on vasta ihan alussa” vaan pyöri mielessä, kuten se oli pyörinyt koko raskauden ajan. Valmistautumista lopulta oli ehkä se, että järjellä uskottelin itselleni hetken tulleen, vaikka en sitä tunnepuolella tietyllä tavalla ymmärtänytkään. Tuntuihan se jännältä ajatukselta, että pian meillä todella on pieni poikakin.

Se elokuvasynnytysmielikuva, jossa lapsi sukkelasti sujahtaa kätilön syliin äidin vain puhkuessa pari kertaa syvään, ei ihan ollutkaan todenmukainen.

Lopulta synnytys olikin sitten yllättävän nopeasti ohi mun näkökulmasta. Ehkä olin vähän väärässä luulossa siitä, että vain ponnistusvaihe olisi ”synnyttämistä” ja se vaihe kestäisi monta kymmentä tuntia. Totuushan sitten olikin, että siihen puolen tunnin ponnistusvaiheeseen valmistauduttiin monta kymmentä tuntia latenssivaiheessa ja tätä kokonaisuutta kutsutaan synnytykseksi. Se elokuvasynnytysmielikuva, jossa lapsi sukkelasti sujahtaa kätilön syliin äidin vain puhkuessa pari kertaa syvään, ei ihan ollutkaan todenmukainen. En tiedä menikö noi termit oikein mutta sinne päin kuitenkin.

Pelottiko synnytys vauvan tai äidin puolesta? Mikä asia synnytyksessä jännitti/ahdisti eniten?

Tiesin, että Sarianna kyllä hoitaa sen. Luotin Sariannaan paljon enemmän kuin itseeni, eli ei pelottanut äidin tai vauvan puolesta. 

Se, osuuko se oma toiminta oikeaan rytmiin, on sitten korkeampien voimien hallussa ja palaute kyllä kuuluu, jos ei ole hyvä hetki.

Se jännitti, miten isä siinä tilanteessa on ja mitä siinä pystyy tekemään edesauttaakseen tilannetta jotenkin. En tarkoita, etteikö isällä olisi mitään roolia siinä, mutta ei siinä mitenkään aktiivisesti kyllä pysty tilannetta edesauttamaankaan. Voi yrittää vaan vuoroin pysyä poissa tieltä ja vuoroin koittaa olla aktiivinen hieroen tai antaen juotavaa. Se, osuuko se oma toiminta oikeaan rytmiin, on sitten korkeampien voimien hallussa ja palaute kyllä kuuluu, jos ei ole hyvä hetki. Ehkä puolet mun toimista toi positiivisen reaktion ja puolet sitten lauseen ”mee pois”.

Pelkäsitkö sä keskosuutta tai hätäsektiota?

Pyrin olemaan ajattelematta mitään, mikä voisi mennä pieleen ja onnistuinkin siinä. En pelännyt, koska rehellisesti sanottuna suljin silmäni kaikilta mahdollisilta riskeiltä, vaikka ne olikin totta kai olemassa. Jos jotain olisi käynyt, niin niiden kanssa olisi pitänyt elää, kuten eleltiin edellisenkin tapahtuman kanssa. Sairaalan henkilökuntaan kyllä oli täysi luotto koko ajan, he tietää miten toimia jos jokin menee pieleen. 

Miltä naisen kipu näytti miehen silmin? Miltä se homma oikeesti tuntuu/näyttää isin kulmasta? 

Nainen viedään synnytyksessä kyllä ihan äärirajoille ja niiden yli sekä henkisesti että fyysisesti.

Tuntuu avuttomalta. Nainen viedään synnytyksessä kyllä ihan äärirajoille ja niiden yli sekä henkisesti että fyysisesti. Tuttujen facebookissa julkaistuissa synnytyslehdistötiedotteissa aina sanotaan, että ”äiti teki huikean työn”, mutta en ollut ihan sisäistänyt aikaisemmin tuota lausetta. Nyt olen. Äiti kyllä tekee synnytyksessä ihan mielettömän työn.

Siinä tilanteessa (aktiivisen synnytyksen aikana) on ihan kaikki elämän epäolennaiset asiat riisuttu pois ja ollaan ihan luonnon armoilla ja luonnollisessa tilassa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta mitä ihailin latenssivaiheen aikana on, että kuinka luonnollisen kaunis se tilanne tietyllä tavalla on ennen ponnistusvaihetta. Nainen on täysin omassa maailmassaan täysin keskittyen vain siihen, että pystyy käsittelemään kivun. Siinä tilanteessa on ihan kaikki elämän epäolennaiset asiat riisuttu pois ja ollaan ihan luonnon armoilla ja luonnollisessa tilassa. Se oli tietyllä tavalla todella kaunista, kun synnyttävä äiti yrittää selvitä kivuista synnytyshyräilyn avulla ja on niin keskittyneessä tilassa - ihan kuin jossain transsissa! Kai sitä tilaa synnytyskuplaksi kutsutaan. Ponnistusvaihetta en sitten kyllä enää kaunis-adjektiivilla kuvailisi, sille sopii paremmin kuvailuksi brutaali. Kerta sen näkemiseen riittää mulle, mutta toki se kuuluu kokonaisuuteen.

Mikä oli kaikista vaikeinta sinulle tukihenkilönä?

Yrittää arpoa, että mitä siinä tilanteessa tekisi vai tekisikö mitään. Onneksi olin saanut Sariannalta ohjeistusta etukäteen ja sen hypnokätilön jutut auttoi myös ymmärtämään, mitä se vauva ja naisen kroppa joutuu tekemään ennen kuin vauva on pihalla.

Mikä oli sun rooli synnytyksessä?

Välillä mun toimet otettiin hyvin vastaan ja välillä käskettiin pois.

Sanoa 7-9 cm aukiolovaiheessa, että nyt taitaa olla ne "epätoivonsentit”.

Lisäksi yrittää jotenkin olla mieliksi hieromalla hartioita, muistuttaa hengittämisestä ja antamalla juomaa, jos tilanne vaikutti siltä. Välillä mun toimet otettiin hyvin vastaan ja välillä käskettiin pois.

Oliko jotain, mitä sä olisit tukihenkilönä kaivannut enemmän kätilöiltä? Saitko sä tarpeeksi ohjausta/tukea kätilöiltä? 

Olin todella tyytyväinen kätilöiden toimintaan ja heidän suhtautumiseen minuun. Perusjuttuihin sain ohjeistuksen ja kyllä minutkin huomioitiin enkä ollut vaan huoneen täytettä. Mitään enempää en odottanutkaan. Todella hienoa työtä kätilöiltä koko synnytyksen ajan!

Oliko synnytyksen aikana hetkiä, kun hätäsektiokokemus tuli negatiivisena mieleen?

Ei ollut.

Jäikö jokin asia painamaan mieltä? 

Ei jäänyt.

Kokeilitko ilokaasua? 

Totta kai! En toki synnytyksen aikana, koska en halunnut olla pölyissä sillä hienolla hetkellä, kun lapsi syntyy. Varsinkaan, jos jokin asia olisikin mennyt huonosti. 

Sitten kun synnytys oli ohi ja tiedettiin, että kaikki on vauvalla ja äidillä hyvin, niin testailin. 30%/70%-seos, mitä Sarianna kerran testasi synnytyksen aikana oli täysin naurettava eikä vaikuttanut yhtään mitenkään, vaikka kuinka sitä hönki. Seuraava olikin sitten napit kaakkoon ja maksimi 70%/30% seos, mikä siitä laitteesta irtosi! Kyllä se tuntemuksia teki, mutta ei se mikään positiinen hiprakka ollut: sekava olo ilman sen kummempia tuntemuksia. En suosittele Ilokaasua humaltumistarkoitukseen.

Miten synnytys kokonaisuudessaan meni mielestäsi?

Erinomaisesti. Välillä toki en tiennyt, miten päin olisi, mutta pääasia, että Sarianna tiesi. Olen onnellinen, että pääsin olemaan mukana myös tämmöisessä synnytyksessä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mitä vinkkejä sä antaisit muille puolisoille, miten olla synnytyksessä?

Jos ei mitään erityistoiveita ole, niin ei siinä oikein muuta pysty kuin olla läsnä ja vaikka hieroa sopivilla hetkillä. Kyllä äiti sieltä kuplastaan tuimasti ilmoittaa, jos se ei ole hyvä hetki.

Keskustelkaa etukäteen, että onko äidillä jotain erityistoiveita synnytyksen aikana tai jossain tietyssä vaiheessa synnytystä. Sarianna se oli noista "epätoivonsenteistä" muistuttaminen. Synnytyksen aikana sitten voit koittaa kuulostella näitä toiveita, että missä kohtaa olisi se oikea aika niiden toteutukselle. Ei sitä voi tietää tarkasti, mutta voihan niitä asioita kokeilla montakin kertaa, jos ei heti osu oikeaan. Jos ei mitään erityistoiveita ole, niin ei siinä oikein muuta pysty kuin olla läsnä ja vaikka hieroa sopivilla hetkillä. Kyllä äiti sieltä kuplastaan tuimasti ilmoittaa, jos se ei ole hyvä hetki.

Suosittelen myös tutustumaan, miten se möhkäle sieltä pienestä paikasta mönkii pihalle.

Suosittelen myös tutustumaan, miten se möhkäle sieltä pienestä paikasta mönkii pihalle. Se auttaa vähän hahmottamaan synnytyksen kulkua, että missä vaiheessa mennään. Itse mielummin ainakin olen tietoinen asioista, mutta kaikki on toki erilaisia. En olisi itse noita todennäköisesti tiennyt lainkaan ilman hypnokätilön käyntiä.

Kiitos isi! 

Isin kirjoittaman synnytyskertomusta vastaavan tekstin esikoisemme syntymästä voit lukea alla olevan linkin kautta:
Ennenaikainen hätäsektiosynnytys isän silmin – "Onko meidän tytär nyt sitten keskonen?"

Kommentit (6)

Annika79
2/6 | 

Mulla mies luki kännykästä uutisia ja kertoi niistä mulle. Jossain kohtaa rähähdin että nyt pää kiinni, mua ei kiinnosta. Hän sopersi että "yritin vaan saada sun ajatukset muualle." "No ei onnistu, sä vaan ärsytät mua." :D

Vierailija
3/6 | 

Kirjoitustyylisi sitaatit ovat jotenkin outoja, kun sama asia tulee uudelleen luettua myöhemmin? Mikä niiden tarkoitus on? Pahimmillaan on sama lause kaksi kertaa peräkkäin kuten tässä jutussa, ei tee lukemisesta ainakaan sujuvampaa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Sitaatteja on ohjeistettu käyttämään juuri siten, mutta en itekään (vieläkään!) tiedä, mitä mieltä niistä olisin! 🙈 Joten ymmärrän pointtisi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoitan tätä nyt kahden viinilasillisen inspiroimana, jotka join illan aikana firman bileissä. Lähdin tänään pitkän harkinnan jälkeen ulos "juhlimaan", vaikka ei olisi varsinaisesti huvittanut. Tai siis – huvitti kyllä, mutta univelka on jo niin massiivinen ettei sitä kannata uhmata. En myöskään ollut varma haluanko olla vielä vauvasta erossa, mutta iltanukutukset eivät houkutelleet. Ne ovat viimeisten viikkojen aikana olleet aikamoista huutamista. Tein lopullisen päätöksen lähtemisestä tuntia ennen juhlia ja päätös oli oikea minulle.

Opin, kuinka helppo isin olisi jäädä sivuun vauvanhoidosta ja varsinkin sen, kuinka helppo äidin olisi jättää hänet sinne.

Kuva: Niki Strbian
Kuva: Niki Strbian

Kun esikoisemme syntyi, isi otti isomman roolin lapsen hoidosta heti. Minä olin hätäsektion jäljiltä kuuppa sekaisin heräämössä ja isillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun hoitaa homma ensimmäisinä päivinä keskolassa. Aivan kuten äideille käy normaalin synnytyksen kärkeen: me ollaan päävastuussa vauvasta, koska jäädään samantien kahden synnärille. Tämänhän minäkin opin kuopuksen syntymän jälkeen... samoin kun sen, kuinka helppo isin olisi jäädä sivuun ja varsinkin sen, kuinka helppo äidin olisi jättää hänet sinne.

Pystynkö olla erossa vauvasta edes muutamaa tuntia?

Lupauduin työpaikkani juhliin kaksi kuukautta sitten, eli niihin aikoihin, kun poikamme syntyi, mutta nyt emmin päätöstäni. Pystynkö olla erossa vauvasta edes muutamaa tuntia? Eihän kukaan siihen pakota ja se on ihan ok, vaikka en pystyisikään. Isi tosin sanoi hienovaraisesti edellisenä iltana, kuinka hänen ja vauvan suhteen syventyminen vaatisi yhteistä aikaa kahden kesken. Hän ei sanonut sitä painostaen, vaan itseasiassa se sanottiin niin nätisti, etten edes tajunnut vihjettä! Kunnes mietin asiaa instagramissa ja toinen isi kommentoi saman. Tämän kommentin myötä päätin lähteä tuulettumaan ja vaikka olin ulkona kahden viinilasin verran, tajusin kuinka monella tavalla se oli tärkeää.

Isin lähettämät kuvaterkut!
Isin lähettämät kuvaterkut!

Palasin puolen yön paikkeilla kotiin, jossa kaikki lapset nukkui ja isistä huokui ylpeys ja sen myötä minusta helpotus. Kaikki oli mennyt vähintään yhtä hyvin, kun minun ollessa kotona.

Tunnustan "omineeni" vauvaa tahattomasti myös isältään.

Tämän tekstini pointti on se, että äidit, antakaa isille tilaisuus ottaa se oma tontti vauvan kanssa. Ja isit: Ottakaa se tontti! Minä äitinä en ole korvaamaton yhden illan osalta, vaikka huomasin jo itseni melkein luulevan niin. Tunnustan "omineeni" vauvaa tahattomasti myös isältään. Isi on yhtä tärkeä lapselle, jos suhteelle antaa mahdollisuuden. Ja vastuun jakamisella äitikin saa olla parhain versio itsestään.

Nyt pistän kännykän sivuun ja alan nukkua. Isi kun lupasi itsevarmuushuuruissaan hoitaa koko yön syötöt ja minä saan nukkua omassa rauhassani ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen. En malta odottaa, että tiedän taas miltä tuntuu yli kolme tuntia kestäneen unijakson jälkeinen aamu. 

ps. Nukuin 6,5h putkeen ja herranjestas oli upea olo aamulla! Tukkakin oli edelliseltä illalta edelleen kiharalla!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kyllä täytyy sanoa, että ei se oo puolisollakaan vaan helppoa ja kivaa raskauden aikana. En todellakaan lähde väittää samaa kuin luin joku aika sitten jonkun blogista, että "raskausaika voi olla raskaampaa puolisolle", mutta ei se helppoakaan oo!

Kuuntele podcast aiheesta alta!

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Joskus rv34 aikaan mun mies muuttui maailman ärsyttävimmäksi. En tiedä mikä siihen (lue: todennäköisesti muhun) meni, mutta jotain tapahtui. Kaikki mitä se teki, v*tutti. Joka sana, mikä sieltä rasittavasta suusta tuli pihalle, sai raivon valtaan. Sanat, äänet, äänenpaino, sanamuodot, liikkeet, eleet, ajatukset, keskustelunaiheet, niiden puute, kotityöt, niiden tekemisen puute, niiden väärin tekeminen, hajut enkä ollu koskaan aiemmin tajunnu sitäkään, kuinka se mässyttää superkovaa syödessään!? Ihan vakio juttu: täytän tiskikonetta miehen pitkin pöytiä jättämistä astioista ja kiroilen mielessäni. Vakkarilauseet mielessäni ovat esimerkiksi: Oonko mä tän torpan joku taloudenhoitaja? Eikö näitä tiskejä tosiaan voi laittaa 20cm alaspäin, jolloin ne olis jo koneessa? Miks nää sukat ei löydä pyykkikoriin, yrittääkö toi kylvää niistä uusia sukkia? ja lista jatkuu. 

Kuin tilauksesta luin Vauva-lehden artikkelin, jossa kerrottiin henkilökohtaisen tilan tarpeen lisääntyvän raskausviikolla 34. Ihme, en ookaan huomannut!

Jossain vaiheessa tuli yhtäkkiä täyskäännös näihin fiiliksiin. Mun mieshän on ihaninta maailmassa. Koskaan hän ei oo ollu komeampi tai hauskempi! No, yhdeksän vuoden kokemuksella tiedän, että tää todella on jonkin sortin hormonaalinen reaktio, haha! Onhan se ihana, mutta ei tää elämä nyt näin vaaleanpunaista oo, miltä vaikutti mun rakkauslasien läpi! Nyt on silti sellainen vaihe, jossa öisinkin laitan käteni hänen päälleen vain siksi, että ukko ei vaan karkaa! 

Miten puolison sitten pitäisi olla, kun joka viikko äiti on eri fiiliksellä?

Miten puolison sitten pitäisi olla, kun joka viikko äiti on eri fiiliksellä? Usein raskaana haluaa huomiota mutta sitten ei haluakaan? Jos sitä huomiota ei anna, niin tulee(ko) äidille olo ettei tota paskaa kiinnosta yhtään (tulee!). Ei puolison varmaan auta muu kuin tunnustella tilannetta säännöllisesti ja jos vaikuttaa siltä, että raskaana oleva ei halua paloitella kuulumisten kysyjää, jatkaa vaikka ihan kosketuksella? 

Aika venäläistä rulettiahan toi taitaa olla. Onneksi mä oon se, joka on raskaana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Martinexin kanssa.

Vielä kuukausi sitten mietin, että tällä kertaa en tee miehelleni isyyspakkausta. Tein pakkauksen jo esikoisemme kohdalla ja mielestäni se sisälsi jo kaiken, mitä tuore isä voi tarvita (okei, ja aika paljon ylimääräistäkin). Pari viikkoa sitten kuitenkin tajusin, että miehelläni on TAAAAAS synttärit edessä joten päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 

Vuoden 2017 isyyspakkaus :)
Vuoden 2017 isyyspakkaus :)

Tässä siis meidän vuoden 2019 isyyspakkaus:

Taustalla taiteellisen inspiraation väsyttämä taapero
Taustalla taiteellisen inspiraation väsyttämä taapero

Ensimmäisenä halusin jotkin samistelupaidat isälle ja pojalle ja Martinexilta löytyi muumeja, mikä tietty on aina mun ykkösvalinta! Samasta paikasta sain myös kylpyleluja (koska isi haluaa saunakaverin :D), haisulipehmon (kuvaava Shitty is the new blackin kirjoittajan lapselle) sekä Lamazen leijona -pehmolelun ja muumipalapelin

 

Olin viikolla parturissa ja muistin siinä hiustenpesun yhteydessä, että miehenihän rakastaa päähierontaa! Ostin siis kampaamosta lahjakortin leikkaukseen, johon kuuluu päähieronta. Sopivasti osui myös Kaikon alet isyyspakkauksen rakennuksen ajalle, niin tilasin ruosteen värisen paidan 10 eurolla!

Viiksitutti oli sellainen, jonka olisin tilannut ilman isyyspakkaustakin. Isi on pensselifani ja samasta syystä marraskuun Movember onkin parisuhteemme haastavin kuukausi!

Hello Ruby -kirjasarjan "Maailman paras koodisatukirja" oli vain pakko saada, koska tietokonehäärääminen on isin sydäntä lähellä. Tuotahan voi lukea toki esikoisenkin kanssa. Viiksitutti oli sellainen, jonka olisin tilannut ilman isyyspakkaustakin. Isi on pensselifani ja samasta syystä marraskuun Movember onkin parisuhteemme haastavin kuukausi :D Viskiä ostan usein lahjoiksi. Tälläkin kertaa menin samalle myyjälle sönkkäämään saman litanian, minkä olen mieheni viskimausta oppinut yhdeksän vuoden aikana. 

Viimeisenä - mutta isin henkilökohtaisena lempparina - tälläkin kertaa paketista löytyi "lahjakortteja".

Viimeisenä - mutta isin henkilökohtaisena lempparina - tälläkin kertaa paketista löytyi "lahjakortteja". Jotkut sanovat näitä "vapaudu vankilasta"-korteiksi, mutta nämä meidän omat on aina hieman tarkemmin rajattuja :D Yksi on Slush -tapahtumaan, yksi on bändiharkoille ja yksi on krapulapäiville. Isillä, kun tuppaa nuo darrat vievän voimat koko päiväksi.

Päällimmäisenä paketissa oli taideteoksemme, jonka minä piirsin uskomattoman lahjakkuuteni inspiroimana ja esikoinen väritti.

Ootteko te tehneet puolisollenne tällaisia vanhemmuuspakkauksia? Mitä ne ovat sisältäneet?

Psst! Seuraathan meitä jo instagramissa? Löydät meidät @shittyisthenewblack -nimimerkillä!

Psst! Ootko kuunnellut jo Shitty is the new black -podcastin uusimman jakson? Se löytyy alta :)

 

 

Kommentit (2)

Syyskuinen2019
1/2 | 

Kahdesta ensimmäisestä en tehnyt. Nyt kun odotan kolmatta yhteistä ja olemme eronneet, päätin tehdä jotta hän muistaisi ja tietäisi kuitenkin, että arvostan hänen isyyttään edelleen: mukana on nyt body jossa lukee isin tyttö (kaksi edellistä lastamme on poikia), isin ja tyttöjen lettikirja ja tuttipullo. Mietin mitä mukavaa vielä keksisin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram