Kirjoitukset avainsanalla taapero

Hajoilinkin jo instagramini puolella, kuinka joulu tuottaa nykyään harmaita hiuksia. Ei ruokien, ei siivousten vaan lahjojen takia. Ahdistaa tavaramäärä jo nyt eikä meille rehellisesti sanottuna mahdu enää yhtään enempää leluja. Lapsihan tulee yllättävän vähällä toimeen. Sen tajusin viimeistään silloin, kun tein taaperolleni kenkälaatikosta nukkekodin ja hän leikkii sillä edelleen päivittäin!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Jouluaika on silti mielestäni todella tunnelmallista aikaa ja siihen kuuluu olennaisesti odotus eli lähtölaskenta jouluaattoon! Suklaakalenteria meillä ei tarvita, koska lapsi ei vielä ymmärrä karkin päälle (toisin kun äitinsä). Näin eräässä fb-ryhmässä maininnan joulukalenterista, joissa jokaisessa luukussa on jotain tekemistä.

Siispä aloin suunnitella omaa "elämyskalenteria" ja jaan sen nyt teillekin!

1. päivä Elokuvailta! Muumipeikko ja pyrstötähti
2. päivä Kuusen koristelua
3. päivä Kodin koristelua
4. päivä Eväsretki viereiseen ruusupuistoon
5. päivä Hoplop
6. päivä Piparien leivontaa mumman kanssa
7. päivä Suunnistus uusvanhan joulusatukirjan luokse kartan avulla
8. päivä Joulusatukirjan lukemista paapan kanssa
9. päivä Tropiclandiaan
10. päivä Majanrakennusta
11. päivä Perhemuskari
12. päivä Muskarilaisten yhteinen joulujuhla
13. päivä Joulukorttien askartelua
14. päivä Joulupuuro Bragella
15. päivä Lasten kauneimmat joululaulut
16. päivä Taaperoiden pikkujoulut
17. päivä Joulusatuhierontaa
18. päivä Hoplop
19. päivä Pulkkailua
20. Päivä Elokuvailta! Muumit Rivieralla ja herkkuja 
21. päivä Joulu kummien kanssa
22. Päivä Kuusenkoristelu mummolassa
23. Päivä Joululauluja Kummisedän & -tädin kanssa
24. Päivä mummolaan joulua viettämään!

Sanomattakin selvää, että tätä joudutaan säätämään vauhdissa. En mitenkään voi olla tässä vaiheessa varma, onko joulukuun 19. päivä lunta maassa, jotta pääsisi pulkkailemaan. Meillä onkin joulusukkakalenteri, jonne laitan edellisenä iltana seuraavan päivän elämyksen kirjoitettuna tai vinkkien kera. Esimerkiksi piparimuotti ja mumman kuva ennen itsenäisyyspäivää!

Millainen kalenteri teillä on vai onko mitään?

Kommentit (2)

Tanya
1/2 | 

Ihana idea. Kyllä joulun odotus noin mukavilla puuhasteluilla sujuu varmasti nopeasti. 5-vuotias halusi laivalta ostaa karkki-joulukalenterin ja sen hänelle soin. Mutta lisäksi voisin tehdä tuollaisen koko perheen kalenterin niinkuin teillä 😊 Metsä/eväsretket ja piparinleivontaa ainakin, kodin koristelua ja sen sellaista..

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kyllä 5-vuotias varmasti meilläkin saisi jo karkkikalenterin jos osaa pyytää! :-) Tää 2,5v on vielä aivan liekeissä välipalapatukoista! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Huom! Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Kaikkihan me tiedämme kasvatuksen Pyhän kolminaisuuden. Ne ovat kiristys, uhkailu ja lahjonta. Luonnollisesti myös minä olen kokeillut näistä kaikkia vain huomatakseni, että tahtoikäisen kanssa nämä eivät kertakaikkiaan toimi.

Kuuntele podcast aiheesta alta:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Heikoin näistä on uhkailu. Se selvisi samantien ja tilanne oli seuraava:

Olin maanitellut lasta jo aikani minun ja vauvan kanssa yläkertaan ja lopulta sanoin, että "No äiti ja vauva menee nyt sitten kaksin ja sä jäät tänne". Taapero totesi:"Okei. Heiheeeei!", ja vilkutti perään. Sehän meni hienosti.

Kiristystä oon käyttänyt useammin, pääsääntöisesti aamupuuroa syödessä (tai syömättä). Perustilanne on tämä:

Minä: nyt jos et sä syö tätä puuroa niin Muumi menee pois (tv:stä)
Taapero: eeeeiiiiii
Minä: No syö sitten
Taapero alkaa teatraalisesti ottaa lusikallista puuroa ja siirtää sitä hiiiiitaaaasti kohti suuta. Mitä lähemmäs suuta päästään, sitä hitaammaksi lusikan matka muuttuu.
Minä: Noniin syöppä sitten, Muumi menee pois!
Taapero: JOOO JOOO JOOOOOO (tähän kuuluu myös liioiteltu pään puolelta toiselle heittely)
Sama lusikan vieminen alkaa ja lopulta puuron syöminen päätyy siihen, että taapero nuolaisee lusikan kärjestä pisaran mehukeittoa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Lahjonta toimii näistä parhaiten, mutta siinäkin panoksia pitää nostaa kamalaa vauhtia.

Aluksi riitti hali tai tarra, nyt vaaditaan jo karkkia ja leluja. Kävisi kalliiksi, joten keino on jouduttu hylätä. Ääritapauksissa välipalapatukoita on kuitenkin käytetty lahjonnassa, esimerkiksi kaupasta lähdettäessä ja pottailussa.

Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö.

Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö. Kaikki tietää, mitä ensimmäisellä meinaan, mutta kaksi viimeistä voi vaatia hieman selittelyä. Oon huomannut, että meillä tyttö haluaa aina auttaa. Auttaminen harvemmin nopeuttaa asioita todellisuudessa, mutta sillä selvitään ilman konfliktia. Yleensä. Ehkä tää liittyy siihen "minä itse"-meininkiin, minkä silmässä tässä nytkin eletään? Priorisoinnilla tarkoitan aiemminkin mainitsemaani kauppa-esimerkkiä, mutta annetaan toinenkin: jos kauppaan kävellessä taapero haluaa tutkia kaikkea, onko tärkeämpää päästä kauppaan nopeasti vai ilman draamaa? Jos vastasit vaihtoehdon b, anna lapsen pyöriä ojissa ja puskissa! Tuossa muuten, jos jossain, tarvitaan sitä kärsivällisyyttä. Nimimerkillä kilometrin matkaan meni 50 minuuttia!

Tässä tyttäreni "auttaa" minua siivoamaan... Hiekkaa oli tuon jälkeen enemmän ympäri kämppää kuin aloittaessa.
Tässä tyttäreni "auttaa" minua siivoamaan... Hiekkaa oli tuon jälkeen enemmän ympäri kämppää kuin aloittaessa.

Kumpi pyhä kolminaisuus teillä toimii paremmin?

psst! Käy kurkkaamassa blogin instagramista, kuinka taapero "auttaa" minua tekemään porkkanakakun ;)

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Ehdottomasti jälkimmäinen kolminaisuus! :D Ja tämänhetkisen elämäni "motivational quote" on epäilemättä: "Valitse taistelusi." :DD

Vierailija
2/4 | 

Choose your battles. Se toimii! Kaikkia taisteluita ei voi voittaa, mutta joitakin oikeasti voi. Jos lapsi haluaa hellepäivänä kumisaappaat jalkaan, hän laittaa ne. Mutta jos hän haluaa t-paidan ulos lokakuussa, hän jää vaille haluamaansa. Olen opettanut lapselle, että myös äiti haluaa asioita. Mäkin haluan, ja kovasti haluankin. Se hämmentää lasta ja usein myös naurattaa. Naurun myötä tapahtuu myös usein haluttuja asioita, kuten vaatteiden päälle pukemista.

Vierailija
3/4 | 

Varmaankin lapsi tietää, että äiti ei jätä häntä alakertaan. Samoin muumit palaavat, lapsi tietää. Lapsihan tavallaan manipuloi äitiä.
Tällaisia tilanteita on varmaan miljoonia, mutta se on vain tehotonta. Supernanny sanoisi, älä leiki lapsen kanssa. Kun kyse on tottelemisesta.
Tarkoitukseni ei toki ole olla negatiivinen.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Meillä toimii eri tavat kuin nuo tutut kolme 😊 meidän tyttö on erittäin tottelevainen, teksti oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen jo useammin kertonut, kuinka meille on saapunut tahtoikä oikein ryminällä. Voit kuunnella uhmaikää koskevan podcastini alta:

mutta...

..Ajattele, jos rakastaisit itseäsi samoin kuin lapsesi rakastaa sinua:

  • Kukaan ei olisi hauskempi kuin sinä! Sun läpät olisi timanttisimpia ikinä eikä kukaan olisi parempi hömpöttämään ja hassuttelemaan kanssasi!
  • Katsoessasi peiliin, näkisit lempeyttä, lämpöä ja aina avoimen sylin.
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

  • Siitä samasta peilistä näkisit turvan. Sellaisen paikan, jossa tietäisit sinua suojeltavan kaikilla mahdollisilla voimilla.
  • Eikä peilistä koskaan arvosteltaisi tai vielä vähemmän haukuttaisiin sinua!
  • Tuota peilistä katsovaa ihmistä uskaltaisit uhmata, koska juuri hänen rakkaudestaan olet varma. Hän rakastaa sinua rajojen testaamisesta huolimatta. 

  • Peilistä katsovan edessä uskaltaisit olla heikoimmillasi, punaiset kasvot kyynelistä märkänä ja tunnemyrskyssä. Tiedät, että sinua autetaan niiden tunteiden, joita et vielä ymmärrä itsekään, käsittelyssä.
  • Et koskaan pelkäisi pettyä tai tehdä virheitä, koska sinua ei tuomittaisi niiden perusteella. Tsemppaisit itsesi nopeasti takaisin jaloillesi, koska vakuuttaisit, että virheet ovat ok. Kaikilta.
  • Et odottaisi itseltäsi täydellisyyttä. Pyyteettömällä rakkaudella, läheisyydellä ja ruualla selvittäisiin jo pitkälle!
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Rakastaisit itseäsi juuri sellaisena kuin sinä olet.

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Voi miten kaunis kirjoitus. <3 Miten sä osaatkin kirjoittaa niin hyvin, että kyyneleet nousee silmiin heti ensimmäisten lauseiden kohdalla? Tämän laitan kirjanmerkkeihin talteen ja luen aina, kun usko omaan vanhemmuteen horjuu ja huojuu. <3<3

Vierailija
2/4 | 

Onko tämä muka jollain tapaa ok ? Tässähän käytetään lasta hyväksi oman hyvän aikaan saamiseksi. Enpä usko että lapsi on antanut hyväksyntää rahastaa kuvillaan.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Millasiakohan masseja sä luulet, että saadaan tästä "rahastuksesta"? Btw, ootko kirjoittanut tän kommentin kaikkiin blogeihin vai vaan tähän minun omaan, jossa lapsen kasvot näkyy hyvin rajatusti? 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitä enemmän meidän taapero on oppinut liikkumaan, sitä vaarallisemmaksi touhu menee. Joudun päivittäin miettiä, että annanko hänen nyt kiivetä itse paikkaan x vai autanko? Annanko hänen tasapainotella hiekkalaatikon reunalla tai pienissä portaissa vai otanko kädestä kiinni? Jos häneltä itseltään kysyy, on vastaus tuttu EI. 

Kidutan tahtomatta itseäni mielikuvilla, joissa hän kompastuu kiveen, kaatuu rähmälleen ja lyö hampaansa toiseen kiveen.

Juuri nyt katson, kun hän kävelee pihamme alueella, jossa on isompia kiviä ja nurmikkoa. Epätasainen alusta siis, missä voi käydä vaikka mitä. Kidutan tahtomatta itseäni mielikuvilla, joissa hän kompastuu kiveen, kaatuu rähmälleen ja lyö hampaansa toiseen kiveen. Sama juttu portaissa: vaikka olisin valmiina asemissa ottamassa koppia, näen mielessäni, kuinka hän pyörii jokaisen rappusen naamallaan alas ja sen jälkeen makaa verilammikossa. Voi miksi nää mielikuvat on aina niin karuja? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin... älkääkä edes kysykö mitä kauhukuvia piirrän päähäni, kun luen juttuja esimerkiksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Pelkkä ajatuskin saa sydämentykytystä. 

Mitä voi antaa oppia itse mokien ja sattumusten kautta?

Missä se ylihuolehtivaisuuden ja järkevän varovaisuuden raja sitten menee? Meillä asuu talossa kova kiipeilijä ja ajattelinkin aluksi, että jos hän pääsee itse kiipeämään paikkaan x, hän saa sinne mennä. No nyt hän osaa kiivetä vaikka ja minne, eikä tuo periaate vaan ole enää turvallinen. Mutta mitä voi antaa oppia itse mokien ja sattumusten kautta? Se, että sohvan päällä pomppiessa voi tulla virhearviointeja voi jossain määrin olla ihan hyvä läksy? 

Kyllähän mä tiedän, että en voi loputtomasti lastani kaikilta kolhuilta suojata eikä tarvikaan. Alkaa aivan ahdistaa, kun mietin uhkarohkeita temppuja, joita itse olen lapsena tehnyt. Ajoimme muun muassa jyrkkää mäkeä pyörillä alas ja se luonnollisesti oli voittaja, joka oli ensimmäisenä polkenut (lue: selvinnyt hengissä) maaliin. Vauhti oli aivan jäätävä ja pyörä heittelehti koko matkan ihan miten sattui! Toinen muisto, joka saa kädet tärisemään ajatellessani oman lapseni tekemään samaa, on se, kun kiipesin lähimetsämme koivun latvaan. Se oli aivan mahdottoman korkea ja latvassa oksat katkesivat altani kuin raa'at spagetit. Ja silti sinne piti päästä. Oi hyvää päivää, tämä huolen määrä tuskin on tästä ainakaan vähenemässä!

Ei mulla taaskaan mitään vastauksia ole. Pelkkiä kysymyksiä, niinkuin aina 😂 Oonko ainut, joka piirtelee kauhukuvia mieleensä tahattomasti?

Kommentit (4)

Laura A.
1/4 | 

Meillä on juuri liikkumista opetteleva 10,5kk, ja lapsen isä on aivan hysteerinen! Aluksi se oli ihan söpöä, mutta pikkuhiljaa alkaa iteltäkin mennä hermo kun KOKO ajan saan syytöksiä että vaarannan lapsemme; älä roikota, älä taivuta, SEN KÄDET KATKEAA, varo päätä, ÄLÄ NYT PÄÄSTÄ IRTI!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mulla on yksi kaveri, mies siis, joka on ihan samanlainen lapsensa kaa :D se varmaan kauhulla aina kattoo mun miehen hömpötystä tyttömme kaa, ku siinä on kyllä menoa ja meininkiä :D

En turhan suojeleva
2/4 | 

Meillä on lapsi mallia vauhtia ja kolhuja. Olemme antaneet hänen itse harjoitella ja oppia mahdollisimman pitkälle itse. Toki rajaten minne sai kiivetä. Vain tekemällä lapsi kehittyy ja oppii varmaksi liikkeissään. Kädestä pidin siellä missä hän ei saanut rynniä minne sattuu esim liikenteessä yms vaarapaikoissa. Motorinen kehitys ja hahmotus vaatii haasteita ja oppimista omista rajoista.

HannaIrmeli
3/4 | 

Täällä myös päivittäin ajatukset karkaa ihan järkyttäviin mielikuviin, pelkään, ja tiedostan sen myös, ihan liikaa lapsien menettämistä. Mitä jos se tippuu rappusista pää edeltä? Entä jos tukehtuu mummilassa keksiin? Päiväkodissa tippuu keinusta ja kuolee?

Kolmevee keksii kyllä päivittäin paikkoja joihin kiipeillä, viimeisimpä kirpputorilla tyhjän pöydän ylähyllylle, siis reilusti yli metrin korkeuteen. Niin kun sanoit, ei voi aina olla suojaamassa niiltä kolhuilta. Pitää vaan antaa lasten alamäkipyöräillä ja toivoa parasta 😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018