Kirjoitukset avainsanalla taapero

Huom! Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Kaikkihan me tiedämme kasvatuksen Pyhän kolminaisuuden. Ne ovat kiristys, uhkailu ja lahjonta. Luonnollisesti myös minä olen kokeillut näistä kaikkia vain huomatakseni, että tahtoikäisen kanssa nämä eivät kertakaikkiaan toimi.

Kuuntele podcast aiheesta alta:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Heikoin näistä on uhkailu. Se selvisi samantien ja tilanne oli seuraava:

Olin maanitellut lasta jo aikani minun ja vauvan kanssa yläkertaan ja lopulta sanoin, että "No äiti ja vauva menee nyt sitten kaksin ja sä jäät tänne". Taapero totesi:"Okei. Heiheeeei!", ja vilkutti perään. Sehän meni hienosti.

Kiristystä oon käyttänyt useammin, pääsääntöisesti aamupuuroa syödessä (tai syömättä). Perustilanne on tämä:

Minä: nyt jos et sä syö tätä puuroa niin Muumi menee pois (tv:stä)
Taapero: eeeeiiiiii
Minä: No syö sitten
Taapero alkaa teatraalisesti ottaa lusikallista puuroa ja siirtää sitä hiiiiitaaaasti kohti suuta. Mitä lähemmäs suuta päästään, sitä hitaammaksi lusikan matka muuttuu.
Minä: Noniin syöppä sitten, Muumi menee pois!
Taapero: JOOO JOOO JOOOOOO (tähän kuuluu myös liioiteltu pään puolelta toiselle heittely)
Sama lusikan vieminen alkaa ja lopulta puuron syöminen päätyy siihen, että taapero nuolaisee lusikan kärjestä pisaran mehukeittoa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Lahjonta toimii näistä parhaiten, mutta siinäkin panoksia pitää nostaa kamalaa vauhtia.

Aluksi riitti hali tai tarra, nyt vaaditaan jo karkkia ja leluja. Kävisi kalliiksi, joten keino on jouduttu hylätä. Ääritapauksissa välipalapatukoita on kuitenkin käytetty lahjonnassa, esimerkiksi kaupasta lähdettäessä ja pottailussa.

Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö.

Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö. Kaikki tietää, mitä ensimmäisellä meinaan, mutta kaksi viimeistä voi vaatia hieman selittelyä. Oon huomannut, että meillä tyttö haluaa aina auttaa. Auttaminen harvemmin nopeuttaa asioita todellisuudessa, mutta sillä selvitään ilman konfliktia. Yleensä. Ehkä tää liittyy siihen "minä itse"-meininkiin, minkä silmässä tässä nytkin eletään? Priorisoinnilla tarkoitan aiemminkin mainitsemaani kauppa-esimerkkiä, mutta annetaan toinenkin: jos kauppaan kävellessä taapero haluaa tutkia kaikkea, onko tärkeämpää päästä kauppaan nopeasti vai ilman draamaa? Jos vastasit vaihtoehdon b, anna lapsen pyöriä ojissa ja puskissa! Tuossa muuten, jos jossain, tarvitaan sitä kärsivällisyyttä. Nimimerkillä kilometrin matkaan meni 50 minuuttia!

Tässä tyttäreni "auttaa" minua siivoamaan... Hiekkaa oli tuon jälkeen enemmän ympäri kämppää kuin aloittaessa.
Tässä tyttäreni "auttaa" minua siivoamaan... Hiekkaa oli tuon jälkeen enemmän ympäri kämppää kuin aloittaessa.

Kumpi pyhä kolminaisuus teillä toimii paremmin?

psst! Käy kurkkaamassa blogin instagramista, kuinka taapero "auttaa" minua tekemään porkkanakakun ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Ehdottomasti jälkimmäinen kolminaisuus! :D Ja tämänhetkisen elämäni "motivational quote" on epäilemättä: "Valitse taistelusi." :DD

Vierailija
2/4 | 

Choose your battles. Se toimii! Kaikkia taisteluita ei voi voittaa, mutta joitakin oikeasti voi. Jos lapsi haluaa hellepäivänä kumisaappaat jalkaan, hän laittaa ne. Mutta jos hän haluaa t-paidan ulos lokakuussa, hän jää vaille haluamaansa. Olen opettanut lapselle, että myös äiti haluaa asioita. Mäkin haluan, ja kovasti haluankin. Se hämmentää lasta ja usein myös naurattaa. Naurun myötä tapahtuu myös usein haluttuja asioita, kuten vaatteiden päälle pukemista.

Vierailija
3/4 | 

Varmaankin lapsi tietää, että äiti ei jätä häntä alakertaan. Samoin muumit palaavat, lapsi tietää. Lapsihan tavallaan manipuloi äitiä.
Tällaisia tilanteita on varmaan miljoonia, mutta se on vain tehotonta. Supernanny sanoisi, älä leiki lapsen kanssa. Kun kyse on tottelemisesta.
Tarkoitukseni ei toki ole olla negatiivinen.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Meillä toimii eri tavat kuin nuo tutut kolme 😊 meidän tyttö on erittäin tottelevainen, teksti oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen jo useammin kertonut, kuinka meille on saapunut tahtoikä oikein ryminällä. Voit kuunnella uhmaikää koskevan podcastini alta:

mutta...

..Ajattele, jos rakastaisit itseäsi samoin kuin lapsesi rakastaa sinua:

  • Kukaan ei olisi hauskempi kuin sinä! Sun läpät olisi timanttisimpia ikinä eikä kukaan olisi parempi hömpöttämään ja hassuttelemaan kanssasi!
  • Katsoessasi peiliin, näkisit lempeyttä, lämpöä ja aina avoimen sylin.
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

  • Siitä samasta peilistä näkisit turvan. Sellaisen paikan, jossa tietäisit sinua suojeltavan kaikilla mahdollisilla voimilla.
  • Eikä peilistä koskaan arvosteltaisi tai vielä vähemmän haukuttaisiin sinua!
  • Tuota peilistä katsovaa ihmistä uskaltaisit uhmata, koska juuri hänen rakkaudestaan olet varma. Hän rakastaa sinua rajojen testaamisesta huolimatta. 

  • Peilistä katsovan edessä uskaltaisit olla heikoimmillasi, punaiset kasvot kyynelistä märkänä ja tunnemyrskyssä. Tiedät, että sinua autetaan niiden tunteiden, joita et vielä ymmärrä itsekään, käsittelyssä.
  • Et koskaan pelkäisi pettyä tai tehdä virheitä, koska sinua ei tuomittaisi niiden perusteella. Tsemppaisit itsesi nopeasti takaisin jaloillesi, koska vakuuttaisit, että virheet ovat ok. Kaikilta.
  • Et odottaisi itseltäsi täydellisyyttä. Pyyteettömällä rakkaudella, läheisyydellä ja ruualla selvittäisiin jo pitkälle!
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Rakastaisit itseäsi juuri sellaisena kuin sinä olet.

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Voi miten kaunis kirjoitus. <3 Miten sä osaatkin kirjoittaa niin hyvin, että kyyneleet nousee silmiin heti ensimmäisten lauseiden kohdalla? Tämän laitan kirjanmerkkeihin talteen ja luen aina, kun usko omaan vanhemmuteen horjuu ja huojuu. <3<3

Vierailija
2/4 | 

Onko tämä muka jollain tapaa ok ? Tässähän käytetään lasta hyväksi oman hyvän aikaan saamiseksi. Enpä usko että lapsi on antanut hyväksyntää rahastaa kuvillaan.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Millasiakohan masseja sä luulet, että saadaan tästä "rahastuksesta"? Btw, ootko kirjoittanut tän kommentin kaikkiin blogeihin vai vaan tähän minun omaan, jossa lapsen kasvot näkyy hyvin rajatusti? 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitä enemmän meidän taapero on oppinut liikkumaan, sitä vaarallisemmaksi touhu menee. Joudun päivittäin miettiä, että annanko hänen nyt kiivetä itse paikkaan x vai autanko? Annanko hänen tasapainotella hiekkalaatikon reunalla tai pienissä portaissa vai otanko kädestä kiinni? Jos häneltä itseltään kysyy, on vastaus tuttu EI. 

Kidutan tahtomatta itseäni mielikuvilla, joissa hän kompastuu kiveen, kaatuu rähmälleen ja lyö hampaansa toiseen kiveen.

Juuri nyt katson, kun hän kävelee pihamme alueella, jossa on isompia kiviä ja nurmikkoa. Epätasainen alusta siis, missä voi käydä vaikka mitä. Kidutan tahtomatta itseäni mielikuvilla, joissa hän kompastuu kiveen, kaatuu rähmälleen ja lyö hampaansa toiseen kiveen. Sama juttu portaissa: vaikka olisin valmiina asemissa ottamassa koppia, näen mielessäni, kuinka hän pyörii jokaisen rappusen naamallaan alas ja sen jälkeen makaa verilammikossa. Voi miksi nää mielikuvat on aina niin karuja? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin... älkääkä edes kysykö mitä kauhukuvia piirrän päähäni, kun luen juttuja esimerkiksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Pelkkä ajatuskin saa sydämentykytystä. 

Mitä voi antaa oppia itse mokien ja sattumusten kautta?

Missä se ylihuolehtivaisuuden ja järkevän varovaisuuden raja sitten menee? Meillä asuu talossa kova kiipeilijä ja ajattelinkin aluksi, että jos hän pääsee itse kiipeämään paikkaan x, hän saa sinne mennä. No nyt hän osaa kiivetä vaikka ja minne, eikä tuo periaate vaan ole enää turvallinen. Mutta mitä voi antaa oppia itse mokien ja sattumusten kautta? Se, että sohvan päällä pomppiessa voi tulla virhearviointeja voi jossain määrin olla ihan hyvä läksy? 

Kyllähän mä tiedän, että en voi loputtomasti lastani kaikilta kolhuilta suojata eikä tarvikaan. Alkaa aivan ahdistaa, kun mietin uhkarohkeita temppuja, joita itse olen lapsena tehnyt. Ajoimme muun muassa jyrkkää mäkeä pyörillä alas ja se luonnollisesti oli voittaja, joka oli ensimmäisenä polkenut (lue: selvinnyt hengissä) maaliin. Vauhti oli aivan jäätävä ja pyörä heittelehti koko matkan ihan miten sattui! Toinen muisto, joka saa kädet tärisemään ajatellessani oman lapseni tekemään samaa, on se, kun kiipesin lähimetsämme koivun latvaan. Se oli aivan mahdottoman korkea ja latvassa oksat katkesivat altani kuin raa'at spagetit. Ja silti sinne piti päästä. Oi hyvää päivää, tämä huolen määrä tuskin on tästä ainakaan vähenemässä!

Ei mulla taaskaan mitään vastauksia ole. Pelkkiä kysymyksiä, niinkuin aina 😂 Oonko ainut, joka piirtelee kauhukuvia mieleensä tahattomasti?

Kommentit (4)

Laura A.
1/4 | 

Meillä on juuri liikkumista opetteleva 10,5kk, ja lapsen isä on aivan hysteerinen! Aluksi se oli ihan söpöä, mutta pikkuhiljaa alkaa iteltäkin mennä hermo kun KOKO ajan saan syytöksiä että vaarannan lapsemme; älä roikota, älä taivuta, SEN KÄDET KATKEAA, varo päätä, ÄLÄ NYT PÄÄSTÄ IRTI!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mulla on yksi kaveri, mies siis, joka on ihan samanlainen lapsensa kaa :D se varmaan kauhulla aina kattoo mun miehen hömpötystä tyttömme kaa, ku siinä on kyllä menoa ja meininkiä :D

En turhan suojeleva
2/4 | 

Meillä on lapsi mallia vauhtia ja kolhuja. Olemme antaneet hänen itse harjoitella ja oppia mahdollisimman pitkälle itse. Toki rajaten minne sai kiivetä. Vain tekemällä lapsi kehittyy ja oppii varmaksi liikkeissään. Kädestä pidin siellä missä hän ei saanut rynniä minne sattuu esim liikenteessä yms vaarapaikoissa. Motorinen kehitys ja hahmotus vaatii haasteita ja oppimista omista rajoista.

HannaIrmeli
3/4 | 

Täällä myös päivittäin ajatukset karkaa ihan järkyttäviin mielikuviin, pelkään, ja tiedostan sen myös, ihan liikaa lapsien menettämistä. Mitä jos se tippuu rappusista pää edeltä? Entä jos tukehtuu mummilassa keksiin? Päiväkodissa tippuu keinusta ja kuolee?

Kolmevee keksii kyllä päivittäin paikkoja joihin kiipeillä, viimeisimpä kirpputorilla tyhjän pöydän ylähyllylle, siis reilusti yli metrin korkeuteen. Niin kun sanoit, ei voi aina olla suojaamassa niiltä kolhuilta. Pitää vaan antaa lasten alamäkipyöräillä ja toivoa parasta 😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En tiedä onko kellään voinut mennä ohi, että meillä on aika rankka jonkin sortin "kaksivuotiaan unitaantuma" menossa! Meidän aina ennen niin loistava nukkuja on unohtanut taitonsa ja noin kuukauden ajan sekä päikkäreille että yöunille nukahtaminen on yhtä säätämistä. Alan todella ymmärtää niitä vanhempia, jotka pyrkivät ehdottomaan hiljaisuuteen unien ajan. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Tässä esimerkkejä niistä äänistä, jotka ovat nyt osoittautuneet kohtalokkaiksi nukuttaessa:

Lattia, joka narisee

Näin joskus videon, jossa vanhemmat olivat raksittaneet karttaan ne lattialankut, jotka lapsen huoneessa natisevat. Silloin nauratti, enää ei.

(raskaana olevan raskas) hengitys

Hengitys itsessäänkin on jo liian äänekästä tällä hetkellä, mutta mites raskaana olevan hengitys joka kuulostaa portaiden nousun jälkeen siltä kuin olisin juossut sadan metrin aidat. Lapsi manducassa. 

Mies ja sen kolinat

Tästähän oon tehnyt aikoinaan ihan oman postauksenkin ja surukseni voin todeta, että elefantti on edelleen posliinikaupassa. 

Aivastus

Miksi?! Miksi alkaa aina kutittaa nenää, kun lapsi on viittä vaille nukahtamassa?! Oli mahtavaa, kun siitepölykausi ja tämä nukkumisshow osui samaan aikaan. Voitte kuvitella sen noidankehän? 

Ne v*tun soivat lelut

Näette varmaan sielunne silmin kuinka huokaisen helpotuksesta päästessäni makkarista pihalle lapsen heräämättä ja sitten astun jonkun perhanan musisoivan kirjan päälle. Ja se musiikkihan ei lopu seuraaviin 16 minuuttiin. Parhaassa tapauksessa painat toisenkin biisin tulille yrittäessäsi hiljentää sitä paskaa tyynyllä. 

Paljas, nihkeä jalka lattiaa vasten

Jestas, enpä ollu aiemmin tajunnut, kuinka äänekäs voikaan vähänkään nihkeä jalka olla! 

Räkä

Parasta, kun roikut pinniksen reunalla kuin apina, koska yrität silitellä lapsen selkää ja siten nukuttaa taaperon. Juuri kriittisillä hetkillä huomaat nokkasi vuotavan ja tajuat kaksi surkeaa vaihtoehtoasi: vaihtoehto 1) annat rään tipahtaa lapsesi niskaan ja ällöyden lisäksi se saattaa muuttaa nukahtamisen dynamiikkaa negatiiviseen suuntaan tai vaihtoehto 2) niiskutat rään takaisin rööriisi ja herätät muksun. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Onneks on kahvia.
 

Onko muilla saman ikäisillä huomattavissa haasteita nukkumaanmenon kanssa?

 

Kommentit (2)

Satu K.
1/2 | 

Ai jessus, samaistun melkein kaikkiin! 😂 Meillä on laminaattilattia, joka narisee täysin ennalta arvaamattomista paikoista ja varsinkin silloin, kun yrität ninjailla. 😬 Mä nukuin vielä vähän aikaa sitten sukat jalassa, kun poitsu heräili pitkin yötä ja sieltä huoneesta piti todellakin päästä aaveen lailla pois. 😂
Toi räkä on kans tuttu mulle, ku nenä vuotaa vähän väliä ja paras oli tossa talvella, ku mulla oli kolmen(!) kuukauden ajan pitkittynyt yskä ja vedet silmissä yritin pojan sängyn vieressä pidätellä sitä hiipivää yskän puuskaa. Yleensä se päättyi siihen, että luovutin, yskin keuhkoni pihalle ja painelin miehen viereen ilmoittamaan, että ”sun vuoro”. 😂

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Mä kiroon joka kerta, ku irrotan jalkojani sitä lattiaan liimautuneesta paikasta, että miksi en vaan pidä sukkia ympärivuoden! mieluiten villasukkia :D mulla on kans toi räkä enemmän ja vähemmän koko ajan läsnä ja se on kaunis näky, kun 45 min nukutuksen jälkeen katon peiliin ja nenän alla kuivunu räkänoro :D:D:D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018