Kirjoitukset avainsanalla Raskaus

Siis mitä oikein ajattelin? Enhän mä pysty synnyttää alateitse. Miks mä edes kuvittelin niin? Tällänen ihminen, joka uskoo että kaikki tapahtuu tarkoituksesta, yrittää nyt uhmata ajatusta? Ehkä ennenaikainen hätäsektio tapahtui juuri siksi minulle, että minun ei ole fyysisesti mahdollista synnyttää alateitse? Ainakaan täysiaikaisesti? 

Ehkä ennenaikainen hätäsektio tapahtui juuri siksi minulle, että minun ei ole fyysisesti mahdollista synnyttää alateitse? 

Kuva: Tiia Kurula
Kuva: Tiia Kurula

Nyt olen varma, että teen mitä hyvänsä, niin lapseni ei pääse tälle puolelle alateitse.

Viikko sitten tää ajatus iski mua kupoliin ku metrin halko. En oo uskaltanut sanoa tätä ääneen tai kirjoittaa aiheesta, koska toivoin, että ajatus hellittäisi. No ei hellitä - pahenee vaan. Aika jännään vaiheeseen kyllä osui, koska vasta hetki sitten kehuskelin hypnosynnytysvalmennuksen jälkeen, kuinka on itsevarma olo. Valmennuksessa käytiin läpi vauvanuken ja lantioluurangon kanssa, millainen tie syntyvän uuden ihmisen pitää kulkea päästäkseen tälle puolelle. Se jotenkin helpotti minua. Ajattelin, että synnytyksessä minua helpottaa ajatella, että MISTÄ juuri sen hetken kipu saattaisi johtua. Olisiko se juuri se tai tuo käännöskohta vai olisiko nyt aika auttaa omalla liikehdinnällä häntä? Nyt olen varma, että teen mitä hyvänsä niin lapseni ei pääse tälle puolelle alateitse. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Mitä jos kesken synnytyksen tajutaan, että lapsi ei vain mahdu syntymään? 

Mitä jos minulla on jokin rakenteellinen vika? Siis että alatiesynnytys ei vain ole mahdollista? Ja juuri tästä syystä viimeksi sain pitää lapseni, koska hätäsektio pelasti meidät. Mitä jos kesken synnytyksen tajutaan, että lapsi ei vain mahdu syntymään? Miten hänet saadaan pihalle edes leikkaamalla, jos hän on jo synnytys kanavassa? Vai silloinko "normaalisti" juuri tehdäänkin hätäsektio? Mitä, jos sitä ei pystytä tekemään tarpeeksi ajoissa ja vauva ei saa happea? Ja mä vielä luulin pystyväni synnyttää ammeessa!? Pah!! 

Eikö tässä tilanteessa olisi turvallisempaa valita suunniteltu sektio 38+ viikoilla?

Vai johtuuko nämä ajatukset nyt vain pelosta synnytyksen lähestyessä? Onneksi tulevalla viikolla on lääkärikäynti pelkopolille... Luen siellä varmaan tän postauksen suoraan ku eihän tässä taaskaan oo kun kysymyksiä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Kuulemma
1/7 | 

Jos vauva jää jumiin synnytyskanavaan eikä mahdu syntymään, työnnetään vauva niin ronskilta kun se kuulostaakin, pois synnytyskanavasta ja tehdään joko kiireellinen sektio tai hätäsektio, riippuen mikä tilanne on. Näin itse ymmärsin kun otin asiasta selvää.

Luru
Liittynyt5.11.2015
2/7 | 

Mulla oli pari viikkoa sitten ihan samanlaisia ajatuksia. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja koko tän raskauden oon ollu ihan varma että alateitse mennään. Mitä lähemmäs la tulee niin sitä enemmän on ruvennu pyörimään päässä ajatukset et mitä jos tässäkin käy sama kun viimeks, mitä jos ei ehdittäkään leikkaamaan ajoissa. Kävin sitten synnytystapa-arviossa ja varasin suunnitellun sektion ihan vaan kaiken varalle. Ainahan voi muuttaa mieltään alatiesynnytykseen jos tuntuu siltä mut nyt on ainakin sektio ihan varma :)

Vierailija
3/7 | 

Kun odotin esikoistani, minulle iski täysi paniikki synnytyksestä. Googlettamisen jälkeen päädyin ostamaan Maggie howellin kirjan effective birth preparation, jossa käsitellään hypnosynnytystä - mutta itselleni vielä tärkeämmin positiivisia synnytystarinoita. Kirjan luettuani suhtauduin synnytyksen odottamiseen rauhallisesti. Synnytyksessä en mennyt paniikkiin ja läpi koko synnytyksen minulla oli vahva luotto siihen, että kehoni tietää mitä tekee. Kätilötkin ihmettelivät rauhallisuuttani. Ehkä kirja voisi auttaa (hinta on tällä hetkellä vähän alta parikymppiä ja ainakin minulle oli joka sentin väärti).

Vierailija
4/7 | 

Mulle tapahtuikin just noin. Lapsi ei mahtunut ulos alateitse (liian iso pää + liian pieni lantio) ja lapselle tuli happivajeutta ja sykkeen laskua ja neljän imukuppi yrityksen jälkeen lapsen sykke romahti jolloin tehtiin hätäsectio ja syntyi 8 min siitä kun oltiin oltu synnytyssalissa. Paniikkia oli kaikilla!! Olin nukutetttu ja olin ihan paniikissa kun heräsin koska kun kukaan ei tiennyt miten oli käynyt lapsen kanssa... Loppujen lopuksi kaikki hyvin mutta komplikaatioita tuli sekä mulle että lapselle... Toinen lapsi syntyi sitten suunnittelulla sectiolla ja paras päätös ikinä! En olisi uskaltanut uhmata ja kokeilla vielä kerran alateitse vaikka toinen lapsi olikin pienempi eikä välttämättä olisi ongelmia ollut...

HenniK
5/7 | 

Luulisin, että nämä ajatukset on aika tuttuja jokaiselle esikoista odottavalle tai jos ei ole alateitse ennen synnyttänyt. Ainakin itse mietin just näitä, kun esikoista odotin. En pelännyt kipua, vaan sitä, että vauvalle sattuu jotain tai jos tulee joku hätätilanne ja vauva on saatava nopeasti ulos.
Siksi mietin jopa sitä, että olisiko sektio helpompi vaihtoehto. Synnytys meni kuitenkin tosi hyvin ja sen jälkeen olin ylpeä, että pystyin siihen. Toisella kerralla olisin ollut tosi pettynyt sektioon. Itse asiassa tätä vaihtoehtoa jouduin pyörittelemään muutama viikko ennen synnytystä, kun vauva päätti kääntyä poikittain. Onneksi hän kääntyi pian oikeaan tarjontaan ja sain synnyttää alateitse. Itseluottamus oli tottakai toisella kertaa paljon korkeampi. Synnytys sujui ripeästi ja jopa niin ripeästi, etten voinut enää saada puudutteita. Pieni paniikki meinasi iskeä, etten pysty kipujen takia toimimaan. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja toipuminen oli ihan supernopea verrattuna ensimmäiseen synnytykseen. Ensimmäisessä sain toki joitain tikkejäkin, mutta ehkä myös lääkkeettömyydelläkin oli osansa.
En voi sanoa muuta kuin luota itseesi. Nuo ajatukset on ihan normaaleja, mutta naiset on luotu synnyttämään ja suurimmaksi osaksi synnytykset menee kuitenkin hyvin. Itseä helpotti se ajatus, kun mietin, että niin monet on pystyneet siihen, että miksi en minä!

jjennim
6/7 | 

Esioista odottaessa jännitin synnyttämistä, aloin pelkäämään sitä, kipua ja kaikkea. Kuitenkin annoin pelkojeni tulla kokoajan matkassa mukana. Kuuntelin iloisia ja helppoja synnytystarinoita, myös niitä surullisia ja kamalia. Pelottavia jopa. Jotenkin vaan sit ajattelin että eihän sitä voi tietää muutakuin kokeilemalla mikä arpaonni omalle kohdalle sattuu.  Sekä muistan kun supistukset alkoi en enään pelännytkään. Olin jotenkin luottavainen ja varma vaikka koko raskauden pelännyt nimenomaan synnytystä ja kipuja. Olin ihan ZEN kun synnytys alkoi, toisin kuin mieheni :D synnytys kesti 15h jolloin toinen erikoislääkäri tuli sanomaan että lähden sektioon että aikaa ei enään ole. Aloin itkemään ja tuntui että kaikki oli turhaa kaikki työ mitä olin tehnyt menisi hukkaan. Kuitenkin toinen erikoislääkäri tuli siihen myös ja totesi että ei kun nyt se vauva synnytetään ulos. :) ja niin se synnytettiin ja tästä olen hyvin kiitollinen vielä tänäkin päivänä. Pelot on täysin normaalia ja kuuluu varmasti asiaan. Ihanaa että pääset pelkopolille niistä juttelemaan. :)

Vierailija
7/7 | 

Esikoisen kanssa kamppailin samojen pelkojen kanssa. Lisäksi paniikkihäiriö ei helpottanut asiaa vaan pelkäsin saavani paniikkikohtauksen kesken synnytyksen. Minun siskoni lapsoset ovat tulleet maailmaan sektion kautta kapeiden lantioiden vuoksi. Itse näissä tunnelmissa varasin sektion. Ja kuvattiin mun lantiokin. Viikkoa ennen sektiota peruin ajan ja päätin synnyttää alateitse. Vauvalle niin paljon hyötyä ja toipuminen nopeampaa. Tyytyväinen olen päätökseeni, mutta jokainen itse tietää parhaiten. Sinä tunnet itsesi ja kroppasi, tsemppiä koitokseen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aluksi ei ollut tarkoitus tehdä postausta 2019 vuoden äitiyspakkauksen sisällöstä, mutta sitten tajusin, että tätähän jaetaan todennäköisesti vielä heillekin, jotka eivät edes tiedä vielä olevansa raskaana! Samoin mua itseä on aina kiinnostanut oman, vuoden vuoden -88 pakkauksen, sisältö. Lisäksi voi olla hauska vaikka vuoden päästä kurkata, mitä kaikkea sisällöstä on tullut käytettyä ja mitkä jäi turhiksi.

Tää viltti pääsi heti käyttöön!
Tää viltti pääsi heti käyttöön!

Kuvattiin taaperon kanssa sisällöstä ig-tv-video ja sen voit katsoa alta! Taapero oli vallan....tehokas apuri ;)

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Ensimmäisenä ulkovaatteita! Näistä haalari mahtuisi vieläkin meidän taaperolle, joten en odota, että vauva tarvitsisi tuota vielä ehkä tulevana talvena? Villahaalari oli esikoisen kanssa todella aktiivisessa käytössä. Se oli oikeastaan aina päällä, kun oltiin ulkona!

Viltti on uusi juttu, sellaista ei ollut vuoden 2017 pakkauksessa. 

Makuupussi on ollut 2017 vuoden pakkauksesta jatkuvassa käytössä ja olisin halunnut vuoden 2018 pakkauksen siksi, että mielestäni sen makuupussi oli nätimpi. Nyt, kun näki livenä 2019 pakkauksen pussin, ei se ollutkaan "niin paha" vaan itseasiassa tosi nätti! Viltti on uusi juttu, sellaista ei ollut vuoden 2017 pakkauksessa. 

Tässä kuvassa pakkauksen tärkein tuote: MAMILAN!

Alla pakkauksen hygieniatuotteet. En muista 2017 vuoden pakkauksessa olleen tuollaisia lapasen pidikkeitä. Tässä kuvassa pakkauksen tärkein tuote: MAMILAN! Se pääsee ehdottomasti jo sairaalakassiin. Samoin kuin liivisuojat. Tuo ruokalappu on ihana!!

Luulin, että vaaatteiden laatuparannukset olisivat tulleet vasta 2020 pakkaukseen?

Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että en tiedä mitä oikein ajattelin, kun vähän nyrpistelin nenääni näille 2019 vuoden pakkauksen sisävaatteiden kuoseille. Livenä nämäkin näyttää aivan ihanilta! Vaatteet ovat ihanan värisiä, sopivan hillittyjä ja sitten muutama värikkäämpi. Laadullisesti tuntuu muutama body tosi hyviltä. Luulin, että vaaatteiden laatuparannukset olisivat tulleet vasta 2020 pakkaukseen?

Nämä ovat lempparit kuoseiltaan! :)
Nämä ovat lempparit kuoseiltaan! :)

Housuissa sama "teema" kuoseissa jatkuu: suht neutraalia väritystä ja pari villiä korttia. Ihania! Näistä lempparit ovat nuo lintupöksyt sekä kahdet väripläjäykset!

Nää lintupöksyt on i h a n a t !
Nää lintupöksyt on i h a n a t !

Sitten oli vielä collegehaalari, potkupuku ja sukkia, tumput sekä ruokalappu. Tuo collegehaalarin kuosi oli myös yhdessä bodyssä. Jotenkin näyttää olevan aika tällaista metsäistä teemaa – Onkohan tarkoituksella? :)

Taaperon lemppareiksi valikoitui unipupu ja pipo!

Mitä sä tykkäät? Onko lemppareita? :)

psst! Shitty is the new black -podcasteihin löydät alta!

 

Kommentit (6)

Niina S
1/6 | 

Meillä toppahaalari oli jo nyt talvella käytössä joulukuussa syntyneellä tytöllä. Tein siitä pussin ja pidin vaunuissa makuupussin sisällä . Sinne oli helppo sujauttaa vauva villahaalarissa, eikä tarvinnut taistella kireiden hihojen kanssa.

ÄM
2/6 | 

Kun tää julkaistiin, olin ihan pettynyt, että äh, ei tätä meille! Mutta sitten palasin joskus uudelleen katsomaan ja tykästyinkin aika paljon. Etenkin tuossa makuupussissa kävi sama kuin sullekin, joskaan en ole vielä nähnyt sitä livenä. :D Noi lintupöksyt ja makuupussi on nyt mun lempparit! Sen sijaan vihannesbody, vihreät sekä oranssit housut ja collegehaalari tuskin tulevat käyttöön.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Miten kuvissa näyttikin niin erille?! 😂 Ehkä jotenki ku ne oli vaa samassa läjässä nii ei jotenki sopineet muka yhteen? Joka tapauksessa, oikeesti kyllä tosi kivoja 😍

Epe90
3/6 | 

Voi minä olen onnettoman eläinrakas ja suurimman osan vapaa-ajastani metsässä viettävä esikoiseni odottaja niin olin ihan onneni kukkuloilla tästä pakkauksesta! Etenkin makuupussiin ihastuin heti ensisilmäyksellä 😍 olenkin tässä koittanut keksiä että mitä askartelisin siitä sitten kun sitä ei enään meillä tarvitse kun minulla ei ole tapana säästää käyttämätöntä roinaa vaikka olisi miten ihana. Ehkä sohvatyynyn päällinen tai pyllyn alunen meysäretkille? 🤔

Vierailija
4/6 | 

Pojalle aivan ihania vaatteita, niin kuin aikaisempinakin vuosina. Kivat kuosit myös pussissa ja peitossa.
Tytölle en ottaisi tätäkään pakettia niinkuin en aikaisempien vuosienkaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirjoitin aiemmin peloista ja siitä, miten aion yrittää pitää sitä kurissa. Arvasin, että ei se tulisi olemaan niin helppoa, vaikka kuinka kirjoittaisikin keinoja ylös. Nyt mennään raskausviikkoa 32 ja painajaiset ovat astuneet kuvioihin. Alitajunta onkin nähtävästi hankalampi käsiteltävä. Tästä parin viikon päästä esikoisemme jo syntyisi

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Painajaiset ovat olleet mielestäni todella "kaukaa haettuja" eikä unissa esiintyvät tilanteet ole käyneet edes mielessä valveilla yhtä lukuunottamatta. Siis sitä lukuunottamatta, että joka kerta vessassa käydessäni tarkastan, ettei paperissa vaan ole verihyytymiä, kuten viime raskauden 33+5 viikoilla

Tällä kertaa hoitaja sanoo, että mulle on tehty rutiinileikkaus eikä mitään keisarileikkausta. Kuvittelin koko raskauteni.

Ahdistavin unista on se, jossa maha vauvoineen on vain kadonnut. Herään siis yksin heräämöstä (kuten viimeksi) ja maha on vain taas hävinnyt (kuten viimeksi). Tällä kertaa hoitaja ei sanokaan, että lapsi on toipumassa keskolassa. Tällä kertaa hoitaja sanoo, että mulle on tehty rutiinileikkaus eikä mitään keisarileikkausta. Sektioita tehdään raskaana oleville ja minä en ole ollut raskaana. Kuvittelin koko raskauteni. Kun herään tuosta unesta, pystyn ihan oikeasti tuntemaan hätäsektioarven kohdalla kipua. Tuskin oikeasti sattuu, mutta uni on niin voimakas ja pelko niin läsnä, että tunnen fyysistä kipua arven kohdalla.

Kuva: Tiia Kurula
Kuva: Tiia Kurula

Uskon, että nämä unet eivät tästä ainakaan helpotu viime synnytysviikkoja kohti mennessä. Raskausviikot 33+5 osuu nyt 25.7 torstaille. Se ahdistaa jo etukäteen. Mieli on mielenkiintoinen kapistus, juuri päivittelin instagramiin hypnosynnytysvalmennuksen jälkeen, kuinka tunnen oloni itsevarmaksi. Kai alitajuntani kuuli ja päätti ottaa luulot pois. Tässä sitä nyt sitten ollaan: miettimässä, miten saisin uneni kuriin. Ei varmaan mikään ihan helppo juttu?

Psst! Täysin aiheeseen liittymätön, uusi Shitty podcast -jakso julkaistu! Aiheena Ikea-kamat ja miten pesänrakennusvietti sopii siihen? Ainakin ajatukset ovat olleet muualla öisin, kun näen uniakin ruuveista ja muttereista. Harmi vaan, että tulee aika kalliiksi, jos joka kerta tilaa ikeasta, kun näkee painajaisia!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Martinexin kanssa.

Vielä kuukausi sitten mietin, että tällä kertaa en tee miehelleni isyyspakkausta. Tein pakkauksen jo esikoisemme kohdalla ja mielestäni se sisälsi jo kaiken, mitä tuore isä voi tarvita (okei, ja aika paljon ylimääräistäkin). Pari viikkoa sitten kuitenkin tajusin, että miehelläni on TAAAAAS synttärit edessä joten päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 

Vuoden 2017 isyyspakkaus :)
Vuoden 2017 isyyspakkaus :)

Tässä siis meidän vuoden 2019 isyyspakkaus:

Taustalla taiteellisen inspiraation väsyttämä taapero
Taustalla taiteellisen inspiraation väsyttämä taapero

Ensimmäisenä halusin jotkin samistelupaidat isälle ja pojalle ja Martinexilta löytyi muumeja, mikä tietty on aina mun ykkösvalinta! Samasta paikasta sain myös kylpyleluja (koska isi haluaa saunakaverin :D), haisulipehmon (kuvaava Shitty is the new blackin kirjoittajan lapselle) sekä Lamazen leijona -pehmolelun ja muumipalapelin

 

Olin viikolla parturissa ja muistin siinä hiustenpesun yhteydessä, että miehenihän rakastaa päähierontaa! Ostin siis kampaamosta lahjakortin leikkaukseen, johon kuuluu päähieronta. Sopivasti osui myös Kaikon alet isyyspakkauksen rakennuksen ajalle, niin tilasin ruosteen värisen paidan 10 eurolla!

Viiksitutti oli sellainen, jonka olisin tilannut ilman isyyspakkaustakin. Isi on pensselifani ja samasta syystä marraskuun Movember onkin parisuhteemme haastavin kuukausi!

Hello Ruby -kirjasarjan "Maailman paras koodisatukirja" oli vain pakko saada, koska tietokonehäärääminen on isin sydäntä lähellä. Tuotahan voi lukea toki esikoisenkin kanssa. Viiksitutti oli sellainen, jonka olisin tilannut ilman isyyspakkaustakin. Isi on pensselifani ja samasta syystä marraskuun Movember onkin parisuhteemme haastavin kuukausi :D Viskiä ostan usein lahjoiksi. Tälläkin kertaa menin samalle myyjälle sönkkäämään saman litanian, minkä olen mieheni viskimausta oppinut yhdeksän vuoden aikana. 

Viimeisenä - mutta isin henkilökohtaisena lempparina - tälläkin kertaa paketista löytyi "lahjakortteja".

Viimeisenä - mutta isin henkilökohtaisena lempparina - tälläkin kertaa paketista löytyi "lahjakortteja". Jotkut sanovat näitä "vapaudu vankilasta"-korteiksi, mutta nämä meidän omat on aina hieman tarkemmin rajattuja :D Yksi on Slush -tapahtumaan, yksi on bändiharkoille ja yksi on krapulapäiville. Isillä, kun tuppaa nuo darrat vievän voimat koko päiväksi.

Päällimmäisenä paketissa oli taideteoksemme, jonka minä piirsin uskomattoman lahjakkuuteni inspiroimana ja esikoinen väritti.

Ootteko te tehneet puolisollenne tällaisia vanhemmuuspakkauksia? Mitä ne ovat sisältäneet?

Psst! Seuraathan meitä jo instagramissa? Löydät meidät @shittyisthenewblack -nimimerkillä!

Psst! Ootko kuunnellut jo Shitty is the new black -podcastin uusimman jakson? Se löytyy alta :)

 

 

Kommentit (2)

Syyskuinen2019
1/2 | 

Kahdesta ensimmäisestä en tehnyt. Nyt kun odotan kolmatta yhteistä ja olemme eronneet, päätin tehdä jotta hän muistaisi ja tietäisi kuitenkin, että arvostan hänen isyyttään edelleen: mukana on nyt body jossa lukee isin tyttö (kaksi edellistä lastamme on poikia), isin ja tyttöjen lettikirja ja tuttipullo. Mietin mitä mukavaa vielä keksisin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018