Kirjoitukset avainsanalla uhmaikä

Kirjoitin someturbulenssistani jo aiemmin, mutta sieltä jäi erityisesti yksi kommentti mieleeni pyörimään. Siinä luki jotain, että "juuri tällaisten artikkelien takia syntyvyys laskee". Lauseessa viitattu artikkeli käsitteli vanhemmuuden monia tunteita – myös niitä negatiivisia. Mua henkilökohtaisesti nyppii, kun syitä syntyvyyden laskuun etsitään niin aggressiivisesti siitä, millaisena vanhemmuutta esitetään varsinkin mediassa.

Alta voit kuunnella surkuhupaisan podini siitä, millaista oli lähteä kahden lapsen kanssa ekaa kertaa ihmisten ilmoille: 

(Lapsiperhe)Arkemme on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja.

Mä näytän ja kerron eri somekanavissani tosi rehellisesti meidän arjesta. Se on maailman parasta ja raskainta samana päivänä – joskus jopa saman tunnin sisällä! En näe tilannetta, että piirtäisin arjestamme täydellistä kuvaa, koska sitä se ei todellakaan ole. Se on hampaiden kiristelyä ja halailua, uhmaa ja pusuja. Yhteisiä leikkejä ja itkuja. Ja yksinkertaisesti koen sen olevan parempi niinpäin, että joku lapsesta haaveileva näkee "totuuden". Jos vauva ja arki onkin paljon helpompaa – mahtavaa! Jos se onkin haastavaa ja erilaista kun kuvittelit, minä yritän tarjota siihen(kin) vertaistukea. En koskaan haluaisi olla osallisena tilanteessa, jossa äiti pettyy itseensä kun ei yltänytkään sosiaalisen median tai ympäristön asettamalle "tasolle". 

Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut.

Onneksi somessa ei ole pelkästään täydellistä vauva- ja lapsiarkea ja onneksi on sitäkin. En myöskään pidä sellaisesta viestistä, että vanhemmuus ja perhe-elämä olisi pelkkää kuraa ja tappelua. Koska sitä se ei todellakaan ole. Joku päivä saattaa olla kiukkua täynnä, mutta kun illalla annat lapsellesi hyvän yön pusun ja hän kertoo tykkäävänsä, unohtuu kaikki kiukut. Juuri tällaista tarkoitan äitien ja vanhempien (tunteiden) vuoristoradalla. Yhdessä hetkessä revit hiuksia päästäsi, kun niin ärsyttää ja toisessa liimaat niitä samoja hiuksia tyhjään vessapaperirullaan, koska maailman suloisin tahtoikäisesi halusi hepan ja sille harjan.

Kommentit (6)

jjennim
1/6 | 

Rehellinen arki näkyvyys on parasta. Toki jokaisen tulisi ymmärtää että kaikilla se on erilaista. Ja ymmärtää siitä että tukea löytyy jokaiseen tilanteeseen. Mutta mielestäni myös hieman totta on että some ja tietynlainen hypetys asioista luo paineita superäitiyttä kohtaan. Sekä rima nousee ryhtyä äidiksi. Itselleni tuli selväksi somessa melko montaa some kanavaa ja somekaveria kuunnellessa että olen huono äiti. Meillä ei ole merkki vaatteita, emme kuuluneet kuntamme perhekahvilaan koska tulin koti vaatteissa muilla oli kauluspaidat ja leningit. Jopa siellä tiedettiin sanoa että ai sä annat pullosta maitoa etkä imetä. (tietämättä että pullosta oleva maito oli rintamaitoa). Myös olen somekanavien kautta saanut tiedon että haluaisin tappaa lapseni kun meillä ei ole selkämenosuuntaan menevää istuinta. Myös olen huono äiti kun en imettänyt kuin vain 4kk, minulle tehtiin selväksi joko suoraan tai rivienvälistä että kiintymyssuhteeni lapseen ei tule onnistumaan. Ja kaikki tämä on median/somen kautta tullutta. Oma lähipiirini ei ole tämmöistä sanonut tai kirjoittanut minulle. Siksi koin parhaaksi vauva vuoden rauhoittua somen kanssa ja se oli oikea päätös. Lopetin seuraamasta tiettyjä tahoja ja lukemasta tiettyjä blogeja. Voisin kuvitella että monet näistä kommentoijista jotka sanoo että ihme että syntyvyys laskee johtuu siitä että ovat itse kokeneet paineita somen kautta ja siksi ehkä haluaisivat pelkkää hattara somea.  Nyt on ihana seurata somea koska haluan omalta somelta rehellisyyttä, aitoutta ja fiksua puhetta. Toki jokaisella omat mielipiteet ja itse yritän aina monesti astua muiden kenkiin myös miettimään miksi näin. Aina kaikille se ei ole yhtä helppoa. Mutta kiitos sulle kun jaksat olla rehellinen, aito ja läsnä!! Ps. Musta tuntuu aina ku kommentoin että ihankuin kommentoisin johonkin aivan muuhun kuin jutussa on aiheena :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ymmärrän hyvin pointin ja ihan aiheessa mun mielestä pysyt 😀 mutta oot oikeassa kommentillasi. Ja musta on ollu tosi fiksu veto, että oot tavallaan luonu omasta somestasi sellaisen, mikä saa sulle hyvän mielen ❤️ ku eihän tosiaan sitä seurata tai lukea sellasia ihmisiä/juttuja, joista Itelle tulee paha mieli 😊

NK
2/6 | 

En jaksa (enkä halua) uskoa, että lasten saaminen on somesta luettujen juttujen varassa! Jos lapsen haluaa, sen tekee ja ajattelee, "ettei meidän lapsi varmasti tee tuota" ;D Ja jos ei lasta halua, ei sekään ole somesta kiinni (toivottavasti)! Minusta on vaan hyvä, että nykyään SAA puhua myös negatiivisista tunteista, koska niiden kieltäminen olisi valetta! Itse en lapsia halunnut eikä sen päätöksen aikaan ollut vielä somea samalla tavalla olemassa (olen nyt 48v).  :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No mä oon kans miettiny että aika heikoissa kantimissa on päätöksen teko jos todella some pystyy siihen vaikuttamaan ratkaisevasti 😅

iitamaria
3/6 | 

"Juuri tälläisten..blaablaavblaa."

Anteeksi, mutta lukiko tälläiset mielensäpahoittajat mikä siun blogin nimi on? Osaako ne englantia? !

Ymmärsikö ne sen ihanan ironian ja onnellisen julistuksen mikä siihen nimeen kätkeytyy? Shitty is The New Black!  Musta se on ihan paras nimi!

Jos on rämpinyt läpi sellasen tien kuin blogissasi kuvaat, lapsettomuuden ikuiselta tuntuvan vastatuulen, jäänyt henkiin aika rajusta synnärikeikasta, selvinnyt vauvavuoden ja toisenkin. Jaksaa hymyillä ja hassutella. Jaksaa hymyillä ja hassutella julkisesti ja pitää blogia nimellä Shitty. Ja vaikka mitä muuta.

Niin sitä tekee väistämättä jotain oikein. Vaikka muut mitä väittäisi. 

Älä kuuntele niiden narinaa.

Kanna vauvanoksupoletit (ja muutkin turaukset) olkapäillä kunnialla ja ylpeydellä, niin miekin teen.

Sä oot hyvä. Me tarvitaan Shitty-äitejä!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kestä tätä kommenttia 😭💜 siis niin ihana, että en tie miten päin olis! Ja tohon blogin nimeen viittaminen: NIINPÄ! Mun äiti toi tuon saman pointin esiin ja valaistuin! Olit yhtä fiksu 🤭❣️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin mukana Yle Akuutin artikkelissa koskien vanhemmuuden suorituspaineita. Tarkoituksena oli jakaa omia ei-niin-putkeen menneitä -tilanteita äitinä ja minulla monet liittyivät luonnollisesti uuteen rooliini kahden lapsen äitinä. 

Jos taaperolla on tunteikas päivä ja kiukunpuuskat ovat erittäin läsnä tilanteessa kun tilanteessa, vauvankin itku pureutuu syvemmälle kitusiin.

Kuvaaja: Linus Lindholm / Yle
Kuvaaja: Linus Lindholm / Yle

Oon huomannut, että toinen lapsi joutuu usein "kärsimään" toisen lapsen huonoista hetkistä. Ei siis toisiltaan vaan minun kauttani. Jos taaperolla on tunteikas päivä ja kiukunpuuskat ovat erittäin läsnä tilanteessa kun tilanteessa, vauvankin itku pureutuu syvemmälle kitusiin. Ja jos taas vauva on nukkunut huonosti (eli minä myös) ja häntä itkettää non stoppina, taaperon pienetkin uhmat tuntuvat isommilta. Välillä se sataan laskeminen tuntuu ihan mahdottomalta.

Kuvaaja: Linus Lindholm / Yle
Kuvaaja: Linus Lindholm / Yle

Mua onneksi helpottaa tosi paljo tiedostaa jo aamulla, että vauva on todennäköisesti aika kärttyinen ennen aamupäivän päikkäreitä, koska yöllä tuli nukuttua huonosti. Tästä syystä taaperonkin perseily ärsyttää enemmän. Onneksi meidän vauva ottaa päikkäreillä yön univajeen kiinni ja loppupäivän onkin paremmalla tuulella. Syyslomaviikolla, kun taapero ei ollut päiväkodissa lainkaan ja vauva nukkui tosi huonosti, laitoin useamman kerran kuulokkeet korville ja kuuntelin lempparipodcastiani pienen hetken. Oli helpompi jatkaa neuvotteluja, kun hetkeksi sai "aikuista seuraa". 

Joskus mietin, että miten ikinä saan kasvatettua lapsistani "kunnon kansalaisia", kun pitäisi osata olla joka sekunti rauhallinen kuin viilipytty ja lempeä kuin Muumimamma.

Tästä voit kuunnella minun tarjoamaa "aikuisten seuraa" podcastini muodossa:

Välillä on kyllä hankala olla äiti tässä maailmassa, jossa on ihan tajuton määrä erilaisia vaatimuksia. Joskus mietin, että miten ikinä saan kasvatettua lapsistani "kunnon kansalaisia", kun pitäisi osata olla joka sekunti rauhallinen kuin viilipytty ja lempeä kuin Muumimamma. Pitäisi olla myös kokki, kasvatustieteiden maisteri, elämänkatsomusohjaaja ja ravitsemusterapeutti.

Ja kun sitä kuitenkin loppupeleissä on "vain" erehtyväinen ihminen – ihan niinkuin kuka tahansa.

Kuvaaja: Linus Lindholm / Yle
Kuvaaja: Linus Lindholm / Yle

Yle Akuutin sivuilla on kysely, jonne on tarkoitus kerätä muidenkin vanhempien "sudenkuoppia" ja koota niistä juttu. Jutusta sitten voimme hakea vertaistukea niihin vanhemmuuden hetkiin, kun ei olla ihan parhaimmillamme. Käy säkin ripittäytymässä!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Luin tuon Yle akuutin jutun. Kiitos puheenvuorostasi, mielestäni tosi tarpeellista, että vanhemmuudesta puhutaan näinkin - inhimillisesti.
Mielikohtani
”Sä oot siinä se aikuinen ja sun pitäis osata käyttäytyä, mutta kun ei vaan aina osaa. ”
Näin se yksinkertaisuudessaan on.

Ja toi univaje on vain ihan jäätävän vaativaa. Onhan se kidutuskeinonakin käytetty. Voimia! Ja toivottavasti teidän taloudessa nukutaan pidempiä unia nyt ja vastakin!

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi kiitos ❤️ Joo tää on ollut kyllä oppimisen tie koska esikoinen ei valvottanut koskaan näin paljoa! Tää olis muhun parhaiten "tehoava" kidutus mutta onneks musta ei sais mitää faktaa ulos koska en muista enää mitään 😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huom! Teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Kaikkihan me tiedämme kasvatuksen Pyhän kolminaisuuden. Ne ovat kiristys, uhkailu ja lahjonta. Luonnollisesti myös minä olen kokeillut näistä kaikkia vain huomatakseni, että tahtoikäisen kanssa nämä eivät kertakaikkiaan toimi.

Kuuntele podcast aiheesta alta:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Heikoin näistä on uhkailu. Se selvisi samantien ja tilanne oli seuraava:

Olin maanitellut lasta jo aikani minun ja vauvan kanssa yläkertaan ja lopulta sanoin, että "No äiti ja vauva menee nyt sitten kaksin ja sä jäät tänne". Taapero totesi:"Okei. Heiheeeei!", ja vilkutti perään. Sehän meni hienosti.

Kiristystä oon käyttänyt useammin, pääsääntöisesti aamupuuroa syödessä (tai syömättä). Perustilanne on tämä:

Minä: nyt jos et sä syö tätä puuroa niin Muumi menee pois (tv:stä)
Taapero: eeeeiiiiii
Minä: No syö sitten
Taapero alkaa teatraalisesti ottaa lusikallista puuroa ja siirtää sitä hiiiiitaaaasti kohti suuta. Mitä lähemmäs suuta päästään, sitä hitaammaksi lusikan matka muuttuu.
Minä: Noniin syöppä sitten, Muumi menee pois!
Taapero: JOOO JOOO JOOOOOO (tähän kuuluu myös liioiteltu pään puolelta toiselle heittely)
Sama lusikan vieminen alkaa ja lopulta puuron syöminen päätyy siihen, että taapero nuolaisee lusikan kärjestä pisaran mehukeittoa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Lahjonta toimii näistä parhaiten, mutta siinäkin panoksia pitää nostaa kamalaa vauhtia.

Aluksi riitti hali tai tarra, nyt vaaditaan jo karkkia ja leluja. Kävisi kalliiksi, joten keino on jouduttu hylätä. Ääritapauksissa välipalapatukoita on kuitenkin käytetty lahjonnassa, esimerkiksi kaupasta lähdettäessä ja pottailussa.

Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö.

Uusi pyhä kolminaisuus voisi olla kärsivällisyys, priorisointi ja avunpyyntö. Kaikki tietää, mitä ensimmäisellä meinaan, mutta kaksi viimeistä voi vaatia hieman selittelyä. Oon huomannut, että meillä tyttö haluaa aina auttaa. Auttaminen harvemmin nopeuttaa asioita todellisuudessa, mutta sillä selvitään ilman konfliktia. Yleensä. Ehkä tää liittyy siihen "minä itse"-meininkiin, minkä silmässä tässä nytkin eletään? Priorisoinnilla tarkoitan aiemminkin mainitsemaani kauppa-esimerkkiä, mutta annetaan toinenkin: jos kauppaan kävellessä taapero haluaa tutkia kaikkea, onko tärkeämpää päästä kauppaan nopeasti vai ilman draamaa? Jos vastasit vaihtoehdon b, anna lapsen pyöriä ojissa ja puskissa! Tuossa muuten, jos jossain, tarvitaan sitä kärsivällisyyttä. Nimimerkillä kilometrin matkaan meni 50 minuuttia!

Tässä tyttäreni "auttaa" minua siivoamaan... Hiekkaa oli tuon jälkeen enemmän ympäri kämppää kuin aloittaessa.
Tässä tyttäreni "auttaa" minua siivoamaan... Hiekkaa oli tuon jälkeen enemmän ympäri kämppää kuin aloittaessa.

Kumpi pyhä kolminaisuus teillä toimii paremmin?

psst! Käy kurkkaamassa blogin instagramista, kuinka taapero "auttaa" minua tekemään porkkanakakun ;)

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Ehdottomasti jälkimmäinen kolminaisuus! :D Ja tämänhetkisen elämäni "motivational quote" on epäilemättä: "Valitse taistelusi." :DD

Vierailija
2/4 | 

Choose your battles. Se toimii! Kaikkia taisteluita ei voi voittaa, mutta joitakin oikeasti voi. Jos lapsi haluaa hellepäivänä kumisaappaat jalkaan, hän laittaa ne. Mutta jos hän haluaa t-paidan ulos lokakuussa, hän jää vaille haluamaansa. Olen opettanut lapselle, että myös äiti haluaa asioita. Mäkin haluan, ja kovasti haluankin. Se hämmentää lasta ja usein myös naurattaa. Naurun myötä tapahtuu myös usein haluttuja asioita, kuten vaatteiden päälle pukemista.

Vierailija
3/4 | 

Varmaankin lapsi tietää, että äiti ei jätä häntä alakertaan. Samoin muumit palaavat, lapsi tietää. Lapsihan tavallaan manipuloi äitiä.
Tällaisia tilanteita on varmaan miljoonia, mutta se on vain tehotonta. Supernanny sanoisi, älä leiki lapsen kanssa. Kun kyse on tottelemisesta.
Tarkoitukseni ei toki ole olla negatiivinen.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Meillä toimii eri tavat kuin nuo tutut kolme 😊 meidän tyttö on erittäin tottelevainen, teksti oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen jo useammin kertonut, kuinka meille on saapunut tahtoikä oikein ryminällä. Voit kuunnella uhmaikää koskevan podcastini alta:

mutta...

..Ajattele, jos rakastaisit itseäsi samoin kuin lapsesi rakastaa sinua:

  • Kukaan ei olisi hauskempi kuin sinä! Sun läpät olisi timanttisimpia ikinä eikä kukaan olisi parempi hömpöttämään ja hassuttelemaan kanssasi!
  • Katsoessasi peiliin, näkisit lempeyttä, lämpöä ja aina avoimen sylin.
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

  • Siitä samasta peilistä näkisit turvan. Sellaisen paikan, jossa tietäisit sinua suojeltavan kaikilla mahdollisilla voimilla.
  • Eikä peilistä koskaan arvosteltaisi tai vielä vähemmän haukuttaisiin sinua!
  • Tuota peilistä katsovaa ihmistä uskaltaisit uhmata, koska juuri hänen rakkaudestaan olet varma. Hän rakastaa sinua rajojen testaamisesta huolimatta. 

  • Peilistä katsovan edessä uskaltaisit olla heikoimmillasi, punaiset kasvot kyynelistä märkänä ja tunnemyrskyssä. Tiedät, että sinua autetaan niiden tunteiden, joita et vielä ymmärrä itsekään, käsittelyssä.
  • Et koskaan pelkäisi pettyä tai tehdä virheitä, koska sinua ei tuomittaisi niiden perusteella. Tsemppaisit itsesi nopeasti takaisin jaloillesi, koska vakuuttaisit, että virheet ovat ok. Kaikilta.
  • Et odottaisi itseltäsi täydellisyyttä. Pyyteettömällä rakkaudella, läheisyydellä ja ruualla selvittäisiin jo pitkälle!
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Rakastaisit itseäsi juuri sellaisena kuin sinä olet.

Kommentit (4)

Satu K.
1/4 | 

Voi miten kaunis kirjoitus. <3 Miten sä osaatkin kirjoittaa niin hyvin, että kyyneleet nousee silmiin heti ensimmäisten lauseiden kohdalla? Tämän laitan kirjanmerkkeihin talteen ja luen aina, kun usko omaan vanhemmuteen horjuu ja huojuu. <3<3

Vierailija
2/4 | 

Onko tämä muka jollain tapaa ok ? Tässähän käytetään lasta hyväksi oman hyvän aikaan saamiseksi. Enpä usko että lapsi on antanut hyväksyntää rahastaa kuvillaan.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Millasiakohan masseja sä luulet, että saadaan tästä "rahastuksesta"? Btw, ootko kirjoittanut tän kommentin kaikkiin blogeihin vai vaan tähän minun omaan, jossa lapsen kasvot näkyy hyvin rajatusti? 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018