Kirjoitukset avainsanalla uhmaikä

Muistatteko kun kerroin uhman rantautuneen taloomme taaperomme muodossa? No, en tuolloin tiennyt kyllä yhtään mistä puhun. Nyt uhma on todella tullut ryminällä taloon eikä se enää ole kyllä tippaakaan hauskaa. Varsinkaan, kun äiti on pääsääntöisesti se raivon kohde – isi ei niinkään. Parhain tapa osoittaa mieltään on koti-iskän lanseeraama uhmapötkötys. Samaan sarjaan kuuluu myös uhmalankku tai verbinä uhmalankutus tai sitten uhmaspagetti.

(Voit kuunnella myös podcastini aiheesta spotifystä!)

Näitä voi harrastaa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

Kun pitää lähteä sovittuun tapaamiseen kiireellä

Kun tullaan tapaamisesta ja ruoka odottaa jo pöydässä

Kun ruoka ehti jäähtyä ja näin ollen on ihan syömäkelvotonta

Kun pitäisi mennä nukkumaan

Kun tullaan ulkoa

Myös lahjonta, kiristys ja uhkailu on saanut nyt uuden merkityksen. Harmi vaan, että me vanhemmatkin toisinaan sahataan omaa oksaamme tuolla pyhällä kasvatuksen kolminaisuudella.

Alla esimerkki:

Voin rehellisyyden nimissä sanoa, että en oikeasti tiedä yhtään mitä tehdä, kun raivari iskee. Eräs päivä kannoin vuorotellen uhmalankkua ja -spagettia tekevän taaperoni pihan poikki ja voin vannoa, että jokainen naapuri kolmen kilometrin säteellä kuuli lapseni huudon. Tuo huuto jatkui vielä sisälläkin ja minä pysyin läsnä, mutta ihmettelin monttu auki tuota purkausta. Kesken raivoamisen menin lattialle lapsen viereen istumaan ja hän kömpi itkien syliini ja halaamaan. Tajusin, että hän ei todella itsekään ymmärrä kiukkuaan. Tähän asti kaikki raivokohtaukset ovatkin lopulta päättyneet tiukkaan halaukseen, vaikka ei myrskyn silmässä siihen usko kyllä kukaan!

Mutta, virheistä oppineena, nyt en luule tietäväni uhmaiästä vieläkään mitään. Uskon, että tämä tulee menemään vielä pahemmaksi ennen kuin helpottaa. Yhden, viiden tai viidentoista vuoden jälkeen. Sitä odotellessa.

Tuu mukaan instagramiin jakamaan ja hakemaan vertaistukea uhmaiän aallokkoon! 

Podcast-jakson aiheesta voit kuunnella myös selaimen kautta!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Tuttuja liikkeitä 😅. Välillä jonkun verran voi auttaa, kun alkaa ajoissa valmistella asiaa, joka kohta tapahtuu. Esim kun tullaan autolla kotiin ja en muista sanoa (hyvissä ajoin ja monta kertaa), että mennään suoraan sisälle, on itkupotkuraivari valtava, koska neiti haluaa olla ulkona. Jos muistan ajoissa kertoa sisälle menosta, on raivari mahdollisesti pienempi 🤪. Kaikkea kokeillaan ja mitään ei totella. Huhhuh kyllä välillä väkisin palaa pinna 🤯. Zempit sinnekin, kai tää joskus helpottaa 😊.

Vierailija
2/4 | 

Aa... Niin tuttua omalta pikkukeskoselta. Ne pahimmat raivokohtauskaudet on täällä tulleet nyt tällä kokemuksella 2v, 4v ja 6v iässä. Välissä tyynemmät vaiheet. Nyt menossa se 6v vaihe. Nimimerkillä "Se menee ohi kun antaa sen vartin verran raivota ja sitten alkaa tarjota syliä tai laulaa tai ihmetellä sen ruttuisia varpaita tms." (ps. Vähentyny kuitenkin iän myötä ;P) Ja nyt täysiaikaisena syntyneen 2v taaperon kanssa on aika ihme touhua, että vaikka se huutaa niin kuin palosireeni, se rauhoittuu parissa minuutissa. Pelkään että jos sen pahin uhma onkin vasta tulossa, että voiko oikeesti olla noin helppo? o_O

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämän tekstin julkaistuani, kyselin instagramissa teidän lukijoiden ja ig-seuraajien kikkoja tilanteisiin, joissa meinaa itselläkin keittää yli lapsen perseilyn takia. Nää neuvot oli niin timanttisia, että olisin itsekäs sika, jos en jakaisi niitä teidän kaikkien kanssa! Muistakaa humoristinen pilke silmäkulmassa lukiessanne 😉 Olkaa hyvät:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

En tiiä miten hillitsen, mut mietin vaan päässä että voi stna

Vedän suklaata kaksin käsin.. pakko olla siis kaapissa aina siltä varalta, koska täällä 3 uhmaajaa

Tein toisen lapsen nii aikaa räjähdyksiin on paljon vähemmän

Huonosti… hiton huonosti… mut sit vaan pyydetään anteeks hermostumista ja sit halitaan

Päivällä onnistuu, yöllä muutumme ilmeisesti molemmat demoneiksi

Mietin aina, että me ollaan tiimi, me ollaan samalla puolella

Haluaisin sanoa, et lasken kolmeen. Mutta todellisuudessa pidättelen itkua ja puren hammasta. Välillä sit kyl onnistuu se Zen-mamakin.

Jaa’a.. yritän hengitellä ja asiakaspalveluammatissa oon oppinu sen ”voiv*ttu”-hymyn

Mietin lapsille mun oman naaman. Naurattaa, kun tajuut, että hän on miniärsyttäjä-sä.

I have to go with en aina ihan hallitse

Joskus harvoin muistan sanoa lapselle rakastavani häntä, kun hän kiukuttelee --> hämmennys!

Huomio muualle, hengitän ja lasken sataan

Meen toiseen huoneeseen ja avaudun viestillä kavereille, joilla myös perseillään kotona.

Meen ite jäähylle!

Hoen itelleni, että ”tämä on tärkeä kehitysvaihe, tämä on tärkeä..” jne. Joskus toimii, joskus ei!

Harvemmin hillitsen. Näytän suuttumusta ja tunteita aina avoimesti.

Suk-laa-ta!

Suljen mun silmät ja mietin, onko jossain joku lapsikeräyspiste

Pompin tasajalkaa ni lapsiki unohtaa kiukun

En mitenkään. Perseilen takaisin. #naislapsi

Koitan muistuttaa itteäni, miks taapero tekee mitä tekee

En osaa hillitä! Ääni käheenä taas tämän päivän jälkeen.

Yritän mietti, mitä haluaisin kuulla, kun mulla itellä on paha olla. Aiheuttaja voi olla eri, mutta tunne on silti sama. Itellä ongelma ku alkaa naurattaa ja sitä en tod haluais, et joku tekis ku on suru puserossa.

Otan rennosti!

Öööö.. välillä tosi huonosti, sit taas huonommin.

Löytyykö sulla vielä jokin hyvä kikka näiden lisäksi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018