Kirjoitukset avainsanalla taaperoarki

Tuoreena äitinä otti sikana päähän, kun sanottiin että pitäisi yrittää välttää ei -sanaa. En vaan voinut ymmärtää, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Nyt ymmärrän hieman paremmin, mitä tuolla haetaan. Tärkein pointti ymmärrykseeni meidän perheessä: sana ei on kuin bensaa liekkeihin uhmaikäiselle. Jos tilanne on eskaloitumassa, tuo sana on viimeinen, mitä sanoa. Itsesi takia! Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On tullut myös kristallin kirkkaaksi sanonta valitse taistelusi. Jos homma on räjähtämäisillään kaupassa lapsen ottaessa alahyllyltä makaronipussia, kumpi parempi: se, että kauppakierros jatkuu dynaamisesti hyllyvälistä toiseen ja lapsi räjähtää kun ei saanutkaan tutkia vai se, että hänen antaa katsoa sitä hetken, odottaa että hän kyllästyy pakettiin kymmenessä sekunnissa ja laittaa takaisin? Räjähdys vältetty. Tällä kertaa. Itse valitsen 95%:sti vaihtoehdon B. Aina ei kärsivällisyys riitä ja silloin valitsen vaihtoehdon a... ja kadun sitä heti.

Aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Olin hetki sitten kaupassa ja samanikäisen taaperon äiti kielsi lapseltaan kaiken, mitä hän sai päähänsä. Sama tapahtui aikoinaan eräällä junamatkalla. Tuon kauppareissun myötä aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta. Tuntuu, että varsinkin hieman vanhemmat ihmiset kieltävät "tapana" vähän kaikkea tai sanovat muuten vain typeriä sääntöjä tai kehotuksia. Kielletään sellaista, mikä ei omasta mielestä ole ehkä ei -sanan arvoista. Omasta mielestä ehkä typerin kehotus on 'syö lautanen tyhjäksi', varsinkin, jos sen on joku muu kuin lapsi itse täyttänyt. Toinen typeryys on se, ettei saa pitää kyynärpäitä pöydällä. Miksi ei? Ymmärrän, että ei saa nukkua tai nostaa jalkoja pöydälle muiden syödessä, mutta mikä tää kyynärpääjuttu? Onko tää joku "pitää elää kurissa ja nuhteessa" -tapa ja kaiken kieltäminen viestii siitä?

Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydän kulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mun mielestä suoraan kriittisesti turvallisuuteen liittyvät kiellot on tärkeitä ja monesta oon itsekin ehdoton. Esimerkiksi alueilla, jossa autoja ei juosta ja usein pidetään kädestäkin kiinni. Veden lähellä on aina aikuinen läsnä ja sähköjohtoja ei ole jees tunkea suuhun. Muita tai itseä ei myöskään saa vahingoittaa. Tarkoituksellisesti ei saa rikkoa omaa tai muiden omaisuutta, mutta jos sohvan jouset paukkuu esteratakisassa, niin sitten mun pitää katsoa peiliin. Ehkä yritänkin luoda sellaista ympäristöä, missä ei haittaa lentää rähmälleen tai sotkee asian x. Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydänkulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista. Olkkarissa meillä on lapsella oma piste, jossa hän saa piirrellä. Vielä ainakin hän on pysynyt vain siinä ja tapetit ovat säästyneet aikuisten valitsemassa värissä. Sängyllä, jos pomppii, olen coolisti läsnä esittäen etten edes katso pomppimista, mutta silti valmiina loikkaamaan patjaksi eteen, jos lapsi meinaa lentää kaaressa lattialle. Viime viikolla ruokapöytään oli ilmestynyt tussin jälkiä, mutta olin itse jättänyt kynän taaperon käden ulottuville.

Me ollaan se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Meillä saa kiipeillä aika pitkälti missä ja mihin vaan, saa juosta ja pomppia sohvalla sekä sängyllä. Saa kuljettaa leluja pitkin kämppää, mutta ne tulee siivota leikin päätteeksi. Aina se ei onnistu. Me ollaan myös se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä odottaessa ruokiamme ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä. Taapero saa myös syödä välipaloja olkkarissa ja volyymit saa nousta aika kattoon, ennen kun hyssytetään. Vahingoista ei tietenkään suututa, vaikka se olisi isokin vahinko. 

Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva".

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On silti huomion arvoista sanoa, että meillä on vain yksi leikki-ikäinen talossa. Useamman lapsen taloudessa kaikkien huutaessa yhtä aikaa voi olla aika kova meteli. Samoin jokaisen juostessa ympäriämpäri tai pomppiessa sohvilla. Siinä on varmasti vaaratilanteet aika todennäköisiä. Meidän taapero on myös suht tottelevainen ja järkevä: häneltä ei ole tarvinnut kieltää esimerkiksi tavaroiden heittelyä kuin kerran. Samoin toisten lyömistä. Tuo tilanne meni niin, että hän mottasi minua täysin arvaamatta ja minä aloin hormoonihuuruissani itkeä! Tuo lyönti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva" :D mutta palatkaamme tähän tekstiin, kun pikkuveli paljastaa luonteensa ja molemmat kärräävät leluja keittiöön mun jalkoihin. Saa nähdä muuttuuko säännöt sitten, mutta nyt mennään näillä! Monet säännöt ovat nimenomaan lapsen turvaksi, mutta joitain on minusta hyvä hieman kyseenalaistaa silloin tällöin omassa päässään. 

Onko teillä paljon sääntöjä tai kieltoja? Ootko koskaan kyseenalaistanut niiden tarpeellisuutta? Entä oman lapsuudenkotisi sääntöjä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (19)

Eniten teineille eitä
1/19 | 

Ei ole hirveästi sääntöjä, taaperomme on ollut tyttö, joten rauhallinen lapsi, kauppareissut menee ihaillessa leluja ensin, mutta on jo tottunut laittamaan pois kun tietää ettei voi jola kerralla niitä ostaa . Nyt 4v ja nuorin 8kk. Enemmän olen teini-ikäisiä kieltänyt ja nettiä rajoittanut. Poika jäänyt kiinni siitä kun netissä pelaa vielä klo 3 yöllä. Vaihdoin operaattoria ja laitan netin kiinni kännykästäkin klo 21 joka ilta.

jjennim
2/19 | 

Taaperomme on poika, rauhallinen lapsi. Paikallisessa pikku kaupassa kinaamme aina samasta asiasta. Ostaako äiti uuden traktori lelun. Äiti EI osta. Lapseni jaksaa kysyä että osta osta osta osta, vastaan rauhallisesti aina Ei äiti osta. Lopulta hän luovuttaa ja joskus jopa tyytyy sanomaan "ehkä ensi kerralla sitten" :D Itse olen huomannut että monesti jätetään kieltämättä. Olen huomannut että lapset saavat lyödä ja kiusata mutta lapsia ei kielletä. Tämä on erikoista, otetaan EI sanan kieltäminen näköjään liian kirjaimellisesti. Sääntöjä ei pahemmin ole muutakuin turvallisuuteen liittyvät. Aika paljon saa sotkea ja olla siten miten parhaalta tuntuu. Tällä hetkellä nakuilu on parasta :D Toisaalta kotona saa olla just sillai kuin parhaalta tuntuu. Ihmisten ilmoilla on kyllä sääntönä pukea vaatteet :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo sekään ei oo hyvä, ettei mitään kielletä! Kyllä meilläkin ei-sanaa käytetään, mutta siten ettei se menetä merkitystään! Tollasessa lyömistilanteessahan sen on todellakin toimittava!

Vierailija
3/19 | 

Joo en todellakaan jaksa sitä draamaa, mitä tulee "turhasta" kieltämisestä, niin mieluummin sit sallin :D. Turvallisuusasioissa oon ehdoton, ja ehkä silloin sillä ei:llä on just enemmän merkitystä, kuin jos koko ajan viljelee.

Sitä en tiedä lasketaanko kieltämiseksi, ja missä oon ehkä turhan nipo, on ruokien valinta. Taapero eläis pelkillä hedelmillä, ja tässäkin riippuu ehkä omasta mielentilasta, kuinka johdonmukaisena jaksan pysyä, että milloin saa ruoan ulkopuolisia välipaloja ja milloin ei (jos oikea ruoka jäi syömättä, ja pöydässä huudettiin vaan omppua).

Just kans viime kauppareissulla seurasin perhettä, jossa koko ajan hoettiin vaan, älä juokse, älä mee sinne, älä ota sitä. Kun ite yritän kääntää, että kävellään, mennään tänne, laita takaisin jne. Tosin jouduin sit mäkin hermoni menettämään, ja ottamaan taaperon syliin, kun karkasi juoksemaan kassajonosta, että näin hyvi toimi mun taktiikka :D :D :D.
Kauppareissut menee pääasiassa hyvin, että jos jollain on heittää vinkkiä tuohon jonottamiseen ja paikoillaan olemiseen , niin ilolla otetaan vastaan.

Joku roti
4/19 | 

No apua! Kyllä mun mielestä lapsia pitää myös kieltää. Tai ei niitä tarvitse kieltää, mutta lapselle pitää opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ravintolaan ei kyllä ole tarkoitus mennä lasten tutkimaan ympäristöään ja mahdollisesti häiritsemään tällä tutkimisella niin tarjoilijoiden työtä kuin ravintolassa muiden ruokailijoiden ravintolakokemusta! Ja silloin kun lapsi tietää miten missäkin käyttäydytään, ei lasta tarvitse erikseen kieltää. Jokainenhan saa kotonaan tehdä mitä lystää (ainakin melkein), mutta vaikka kotona lapset saisivatkin juosta ja meuhkata miten sattuu, niin lapsen on kuitenkin hyvä tietää, ettei se välttämättä ole soveliasta muiden kotona. Lapsen ohjaaminen ja kasvattaminen on eri asia kuin kieltäminen ja ein hokeminen.. joten siinä kyllä olet oikeassa ettei sitä ei-sanaa tarvitse turhaan hokea.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Me mennään aina vieraissa heidän säännöillä eikä oo koskaan ollut ongelmaa. Joko mulla on käynyt hyvät tsägä tai sitten lapsi on oppinut ymmärtämään, että kotona on eri säännöt ja kylässä mennään isäntäperheen säännöillä.

Opetan kyllä lapselleni mitä saa tehdä ja mitä ei. Opettamiseen ei vaan tarvita ein hokemista, mutta kyllä sekin tiettyihin tilanteisiin sopii.

Ja muualla maailmassahan lapsien ei oleteta ravintolassa istuvan paikoillaan koko sitä aikaa, kun _vanhemmat_ haluavat nauttia ulkona syömisestä. Ei kannata lukea tekstiä kuin piru Raamattua, en minäkään lastani tarjoilijoiden jalkoihin päästä, mutta jos hän haluaa tutkia viereisen tyhjän pöydän tuolinjalkaa niin siinähän tutkii. Jos se todella häiritsee jotain, niin ennemmin näen, että vika on häiriintyneen asenteessa lapsiin.

Vierailija
5/19 | 

Se on kyllä jo ihan vaarallistakin, että se lapsi ”tutkii” siellä ravintolassa. Jopa vanhemmat aiheuttaa niitä vaaratilanteita kun eivät ymmärrä tarjoilijoiden tulevan kuumien lautasten kanssa, niin vielä vaarallisempaa on kun lapsi häärää - vaikka kuinka ”ei päästäisi tarjoilijoiden jalkoihin”. Puhumattakaan lasinsirpaleista lattialla yms.. Tää on vaan vanhempien keino päästä ite helpommalla kun antaa lapsen tehä rauhassa mitä haluaa (sama koskee lentokoneita, annetaan lapsen juosta käytävällä ees taas jotta lapsi ei huuda eikä sitä lasta tarvii viihdyttää). Nykyään ei edes yritetä viihdyttää sitä lasta itse vaan suoraan pöytään istuessa lykätään puhelin käteen ja lastenohjelma päälle tai päästetään lapsi leikkipaikalle leikkimään. Muualla maailmassa ei tarvii istua kuin tatti perseessä, siinä puhut totta, mutta muualla maailmassa syödään YHDESSÄ, ei niin et vanhemmat syö keskenään ja lapsi tuijottaa ruutua. Tälleen tarjoilijana näkee päivittäin tilanteita joista tajuaa miten ei ainakaan halua lastansa kasvattaa - ja kyllä, minulla on taapero ja hän istuu ravintolassa paikallaan niin kauan kunnes ollaan syöty valmiiksi, vaikka se vaatiikin paljon mielikuvitusta meiltä vanhemmilta jotta saadaan se lapsi pysymään siinä nätisti - mut syödäänpähän yhdessä perheenä ja vietetään laatuaikaa 💗

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos kommentista 😊 sä et nyt tiedä mistä meidän osalta puhut vaikka kovasti sitä vaikutat yrittävänkin jostain syystä. Jos meinaat yleisellä tasolla, niin joo - varmasti tuollaistakin tapahtuu. Mäki näen päivittäin tilanteita, joista tajuan miten en ainakaan halua lastani kasvattaa ja ein hokeminen on yksi niistä. Toimii erittäin hyvin silloin kun sitä sitten tosissaan tarvitaan. Ja suosittelen myös muistamaan, että lapset on erilaisia 😊

Vierailija
6/19 | 

Lapsia on erilaisia joo, mutta kyllä kurin ja käytöstapojen opettamisen pitää olla kaikille ihan samanlaista. Hyviin käytöstapoihin ei kuulu poistua ruokapöydästä kesken ruokailun.

Vierailija
7/19 | 

Mie ymmärsin tekstin niin, että ei sana on se joka tehoaa sitten kun sitä tarvitaan. Jos perheessä jaellaan kokoaja ei saa, ei sitä, ei, ei ja ei! Niin sana menettää merkityksensä lapsen korvissa. Tuntui, että useat kommentoijat ymmärsivät tekstin niin ettei perheessäsi muka kielletäisi tekemästä pöljyyksiä, vaan sanaa Ei käytetään tarpeen mukaan ja sellaisissa tilanteissa jossa lapsi on vaarassa tai todellinen katastrofi on tapahtumassa.

Vierailija
8/19 | 

Kyynärpäiden pitäminen ruokapöydällä ei kuulu hyviin tapoihin... kuten ei vaikka juoman ryystäminen tai nenän kaivaminen ruokapöydässä

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hyvät käytöstavat pitäis ehkä päivittää kieltoihin, joissa on oikeesti jotain järkeä :) En nyt kauheesti diggais jos lapsi menee pöydässä heittämään haisevan leijan, mutta jos hän pitää kyynärpäitä pöydällä, niin en loukkaannu.

Iloisesti rupatellen kyynärpää...
9/19 | 

Vastikään olin syömässä eräässä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli perhe, isä, äiti ja kaksi pientä poikaa. Koko, siis koko, ruokailun ajan kuulin kuinka äiti ojensi poikia. "Kyynärpäät pois pöydältä, älä tee sitä, älä tee tätä, nyt meidän täytyy kyllä keskustella tästä teidän käyttäytymisestä.. jne". Isä kommentoi hiljaa jossain vaiheessa että älä nyt viitsi, siitä äiti vaan yltyi kertomaan miksi pitää järjestää palaveri poikien käyttäytymisestä, koska he eivät nyt osaa käyttäytyä. Perheen lähdettyä katsoimme että isän annos jäi lähes kokonaan syömättä. Ulkopuolisen korvin tilanne oli surullinen. Tilanne, jonka olisi pitänyt olla kiva ja lämmin yhdessäolon hetki, kului siihen että äiti seurasi ärtyneenä poikien käyttäytymistä ja arvioi sitä, ja pojilla, luulen , oli tuskaisaa olla suurennuslasin alla ja kuulla koko ajan mikä menee pieleen.
Nyt, kun omat lapset ovat kasvaneet jo lähelle aikuisuutta, tajuaa, miten häviävän kiitävän hetken lapset ovat pieniä ja lähellä, ja kuinka sen ajan voisi käyttää enemmän osoittaen välittämistä ja hyväksyntää. Keskittyä olennaiseen useammin kuin turhaan komentamiseen ja kietämiseen.

Joku roti
10/19 | 

No laitoinkin tuolla aiemmin, että sitä eitä ei tosiaan tarvitse viljellä ja käyttää ohjatessaan ja kasvattaessaan lasta. Mutta tekstisi lienee tarkoituksellisesti kirjoitettu siten, että herättää tunteita ja on helposti ymmärrettävissä väärin...
Ravintola asiasta olen eri mieltä edelleen. Mutta tämä asia lienee puhututtanut ja tulee puhututtamaan niin lapsellisten kuin lapsettomien keskuudessa. Suomessa kuitenkin useassa ravintolassa on se leikkipaikka jonne lapsen voi ohjata puuhastelemaan ettei tarvitse tutkimusmatkailla muualla. En koe että mun asenteessa kuitenkaan on vikaa jos en halua ravintolassa ruokailessani omien tai vieraiden lasten vaeltelevan miten sattuu (vaikka sanoitkin omasi korkeintaan tutkailevat viereisen tyhjän pöydän jalkaa..) .

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kirjoittanut tarkoituksella tekstiä siten, että se on helppo ymmärtää väärin. Yritin päinvastaista ja sinun kohdallasi selkeästi epäonnistuin. Jos ravintolassa on leikkipaikka, niin ei ole tarvinnut komentaa pois tarjoilijan jaloista vaan tyttö kyllä viihtyy siellä. 😊

Voidaan sopia olevamme eri mieltä 👌

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskikerrosesittelyn jälkeen sain instagramiini otsikossakin näkyvän kysymyksen: Missä te oikein säilytätte leluja? Tekstissä (ja ig-tv-videolla) mainitsin, että olemme 90%:ia päivien valveillaoloajasta keskikerroksessa, niin pakkohan siellä on lelutkin olla. Ja niin onkin!

Alla meidän (lue: minun) säilytysratkaisumme:

Eteisestä olohuoneeseen tultaessa on vasta Ikeasta tilattu Stuva-laatikosto, jonne mahtuu isommat lelut kuten Little People -sarjan linnaa ja maataloa ja isompia autoja. 

Television alla meillä on miehen (myös ikean osista) tekemä, seinään kiinnitetty, laatikosto, jossa säilytämme vähän milloin mitäkin. Tällä hetkellä siellä on jotain lautapelejä ja pikku-ukkoja.

Pikku-ukkoja löytyy myös Jollyroomista tilatun pienen pöydän kahdesta pienemmästä laatikosta ja isompaan pöytäsarjan laatikkoon on päätynyt palapelit.

Nurkan Ikean Kallax -hylly laatikoineen piilottelee Duploja, vesivärejä ja kyniä sekä kirjoja. 

Kirjoille on varattu pari alinta laatikkoa, niin taapero yltää ne ottamaan itsekin. Ja niitähän kyllä sitten rassataan päivästä toiseen!

Duploja meillä on vielä suht vähän, joten vielä ne mahtuvat helposti yhteen tällaiseen laatikkoon. Tulevaisuudessa pitää ehkä keksiä jotain muuta?

Viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä - minun serkuilta peritty Brion junarata oheistuotteineen. Se on turvassa rahin sisällä, josta se on helppo ottaa leikkeihin mukaan.

Uuden sohvamme sisältä paljastui myös pieni säilytystila, jonne mahtui kivasti kaikki pehmolelut, jotka tähän asti ovat pyörineet milloin missäkin! Lisäksi yläkerrassa, lasten huoneessa, on joitakin leluja komerossa. Yritän vähän vaihdella aina näitä keskenään, koska hetken piilossa olleet lelut tuntuvatkin yhtäkkiä ihan uusille! 

Miltä näyttää? Olisiko lisävinkkejä lelujen säilytystiloja ajatellen? Uskon, että leikkikalujen määrä ei tästä ainakaan vähene!

Alla ig-tv koko kotiesittelystämme!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muistatteko kun kerroin uhman rantautuneen taloomme taaperomme muodossa? No, en tuolloin tiennyt kyllä yhtään mistä puhun. Nyt uhma on todella tullut ryminällä taloon eikä se enää ole kyllä tippaakaan hauskaa. Varsinkaan, kun äiti on pääsääntöisesti se raivon kohde – isi ei niinkään. Parhain tapa osoittaa mieltään on koti-iskän lanseeraama uhmapötkötys. Samaan sarjaan kuuluu myös uhmalankku tai verbinä uhmalankutus tai sitten uhmaspagetti.

(Voit kuunnella myös podcastini aiheesta spotifystä!)

Näitä voi harrastaa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

Kun pitää lähteä sovittuun tapaamiseen kiireellä

Kun tullaan tapaamisesta ja ruoka odottaa jo pöydässä

Kun ruoka ehti jäähtyä ja näin ollen on ihan syömäkelvotonta

Kun pitäisi mennä nukkumaan

Kun tullaan ulkoa

Myös lahjonta, kiristys ja uhkailu on saanut nyt uuden merkityksen. Harmi vaan, että me vanhemmatkin toisinaan sahataan omaa oksaamme tuolla pyhällä kasvatuksen kolminaisuudella.

Alla esimerkki:

Voin rehellisyyden nimissä sanoa, että en oikeasti tiedä yhtään mitä tehdä, kun raivari iskee. Eräs päivä kannoin vuorotellen uhmalankkua ja -spagettia tekevän taaperoni pihan poikki ja voin vannoa, että jokainen naapuri kolmen kilometrin säteellä kuuli lapseni huudon. Tuo huuto jatkui vielä sisälläkin ja minä pysyin läsnä, mutta ihmettelin monttu auki tuota purkausta. Kesken raivoamisen menin lattialle lapsen viereen istumaan ja hän kömpi itkien syliini ja halaamaan. Tajusin, että hän ei todella itsekään ymmärrä kiukkuaan. Tähän asti kaikki raivokohtaukset ovatkin lopulta päättyneet tiukkaan halaukseen, vaikka ei myrskyn silmässä siihen usko kyllä kukaan!

Mutta, virheistä oppineena, nyt en luule tietäväni uhmaiästä vieläkään mitään. Uskon, että tämä tulee menemään vielä pahemmaksi ennen kuin helpottaa. Yhden, viiden tai viidentoista vuoden jälkeen. Sitä odotellessa.

Tuu mukaan instagramiin jakamaan ja hakemaan vertaistukea uhmaiän aallokkoon! 

Podcast-jakson aiheesta voit kuunnella myös selaimen kautta!

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Tuttuja liikkeitä 😅. Välillä jonkun verran voi auttaa, kun alkaa ajoissa valmistella asiaa, joka kohta tapahtuu. Esim kun tullaan autolla kotiin ja en muista sanoa (hyvissä ajoin ja monta kertaa), että mennään suoraan sisälle, on itkupotkuraivari valtava, koska neiti haluaa olla ulkona. Jos muistan ajoissa kertoa sisälle menosta, on raivari mahdollisesti pienempi 🤪. Kaikkea kokeillaan ja mitään ei totella. Huhhuh kyllä välillä väkisin palaa pinna 🤯. Zempit sinnekin, kai tää joskus helpottaa 😊.

Vierailija
2/4 | 

Aa... Niin tuttua omalta pikkukeskoselta. Ne pahimmat raivokohtauskaudet on täällä tulleet nyt tällä kokemuksella 2v, 4v ja 6v iässä. Välissä tyynemmät vaiheet. Nyt menossa se 6v vaihe. Nimimerkillä "Se menee ohi kun antaa sen vartin verran raivota ja sitten alkaa tarjota syliä tai laulaa tai ihmetellä sen ruttuisia varpaita tms." (ps. Vähentyny kuitenkin iän myötä ;P) Ja nyt täysiaikaisena syntyneen 2v taaperon kanssa on aika ihme touhua, että vaikka se huutaa niin kuin palosireeni, se rauhoittuu parissa minuutissa. Pelkään että jos sen pahin uhma onkin vasta tulossa, että voiko oikeesti olla noin helppo? o_O

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Raskauskeijun kanssa.

Muistatteko, kun kirjoitin vauvani vaiheista? No, mikään ei näköjään ole yhtä pysyvää kuin se, että niitä h*lvetin vaiheita tulee ja menee jatkuvasti. Näitä yritetään painaa läpi tällä hetkellä:

Junareissun "EI!"-tyttö
Junareissun "EI!"-tyttö
  • Herään öisin äitini REM-unen aikana -vaihe (alkaa äitii jo vähä väsyttää...)
  • Haluan pukea ulkovaatteet päälleni ITSE -vaihe 
  • ... ja siis varsikin ulkokengät... sisälle -vaihe
  • Syön sormiani -vaihe (luulin, että tästä päästiin jo..)
  • Minulla todellakin on oma tahto -vaihe (muistatte varmaan, kun Anna tuli taloon?)
  • Äiti ei osaa tehdä mitään oikein -vaihe
  • Isi ei osaa tehdä mitään oikein -vaihe
  • Karkaan kaupassa -vaihe
  • "TÄÄÄÄÄÄÄÄ" -vaihe, jolloin vanhemman tehtävä on selittää, mikä mikäkin on


  • En jaa lelujani -vaihe
  • Haluan silti muiden lelut -vaihe
  • Kasvikset on ällöjä -vaihe (miten näistä tuli yhtäkkiä niin ällöttäviä?)
  • Potta on tyhmä -vaihe 
  • Vastaan kaikkeen EI -vaihe
  • Halailu on kivaa! -vaihe
  • Äiti on kiva -vaihe
  • Syön kiviä -vaihe (siis miksi, MIKSI, tämä tuli takaisin?!)
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) jakama julkaisu

Kuulostaako näistä vaiheista mikään tutulta?

Kommentit (6)

Satu K.
1/6 | 

Hmm, meillä temppuillaan tällä hetkellä näiden vaiheiden kanssa:

1. Laitan asioita suuhuni, koska on kivaa, kun äiti/isi pyytää ottamaan ne pois sieltä ja lähtee sitten jahtaamaan minua, kun en suostu ja juoksen karkuun
2. Kiipeän JOKA paikkaan
3. Yritän saada kerättyä syliini kaikki pikkuautoni kerralla ja raivostun, jos yksikin niistä tippuu
4. Vihannekset on ällöjä (ja oikeastaan kaikki, mikä vaan sattuu suussani tuntumaan ällöltä)
5. Nukun yöni ja päiväuneni hyvin 🙏 (mä niin jinxasin tän, eikö vaan? 😂)
6. Menen johonkin nurkkaan/kaapin taakse tekemään kakat vaippaan (kai muidenkin taaperot on tehny tällaista...? 😅)
7. Juoksen karkuun minkä pienistä kintuistani pääsen, jos vain mainitaankin sanat vaipanvaihto tai pukeminen

Sellaista tällä erää. 😄

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hahhaa mahtavia! 😂😂 Osaan niin kuvitella ton 7.! Ja oikeastaan muutkin, koska kaikki käyty täälläkin läpi!

Ja viimeisenä.... RIP nro. 5 😂

Vierailija
2/6 | 

Joo, mulla tyttö täytti just 10 v. Vaiheet 3-6 menossa edelleen. Ts sormet suuhun palasi tänä talvena. Tervetuloa vanhemmuus- peliin. Eiköhän tämä rauhoitu tossa viimeistään 10 v kuluttua kun lapsi muuttaa kotoa. Nyt yleensä saa jo nukkua ( vikkonloppuaamuisin 9:ään!) joten kyllä tämä tästä. Kunhan selviät siitä 2 lasta alle kouluiän- vaiheesta hengissä ja mielenterveys tallella (mä edelleen haluaisin takaisin "kylään" lapseni pienenä, kunhan saisin NUKKUA yöt että jaksais paremmin nauttia. En pysyvästi, kun ne on niin ihania nytkin. Joka päivä mutta harvoin koko päivää.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Eihh! Sormet suuhun ei siis ole odotettavissa loppua kokonaan ihan hetkeen 😩 Joo onhan nää ihania, vaikka vähä raskaita vaiheita onkin vähän väliä 😉❤️

jjennim
3/6 | 

Voi että noi kuulostavat niin tutuilta, täällä menossa vaiheet: 1. herätä äiti neljältä yöllä ja rääkäse se nukkumaan sun pieneen taapero sänkyyn......2. kengät jalassa pitää juosta myös sisällä. 3. kaikki kasvikset tai terveellinen ruoka on pahaa, pelkkää voita ja kermaa pitäisi saada. :/ 4. kummeille pitäisi päästä joka päivä. :D On ne ihania mutta voi että nää ottaa välillä pattiin taistella samoista asioista useaan kertaa päivässä. :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

TODELLAKI :D joo ja toi kasvikset on myrkkyä -vaihe tuli kyllä sillee aika yllätyksenä meille(kin), että kuitenki aiemmin syöny kasviksia ihan hyvällä halulla :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018