Kirjoitukset avainsanalla taaperoarki

Kirjoitin aiemmin, kuinka tuntuu, että päiväunien pituus vaikuttaa jo isosti illan nukkumaanmenoaikaan. Tunninkin päikkärit saavat aikaan sen, että esikoinen nukahtaa yöunille vasta klo 22 maissa! Tuo päikkäriaika on kuitenkin tärkeä paussi itsellekin päivään, joten en haluaisi siitä luopua.

Kuuntele alta vinkkejä, jolla saada taapero nukkumaan ;)

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Jos pitäisi valita kumpi itse olen - aamuvirkku vai iltakukkuja - valitsisin ensimmäisen. En kuitenkaan siinä määrin mitä kuopus, joka alkaa heräillä jo klo 06 jälkeen! Puoli seitsemältä vauva alkaa jo protestoida erittäin voimakkaasti, jos ei päivä ole lähtenyt käyntiin.

Pitäisikö tässä siis uhrata se kallisarvoinen oma aika päivästä, jotta saisin nauttia siitä illalla tai sitten painua pehkuihin samaan aikaan lasten kanssa?

Vauva menee yöunille jo klo 19-20, mikä onkin kaikkien uniohjeiden mukaan optimaalinen aika. Itse en vain saa tästä sitä hyötyä irti, kun esikoinen ravaa sänkyyn ja sängystä pois sinne kymppiin saakka. Ilman päikkäreitä hänkin on valmista kauraa klo 20. Pitäisikö tässä siis uhrata se kallisarvoinen oma aika päivästä, jotta saisin nauttia siitä illalla tai sitten painua pehkuihin samaan aikaan lasten kanssa?

Onneksi tämäkin on vain vaihe. Esikoinenkin heräsi minun kanssani klo 7, mutta sillä sekunnilla kun isi jäi hoitovapaalle, taapero alkoi nukkua vähintään yhdeksään. Eli pitäisiköhän kuopuskin laittaa "isin unikouluun"? Tuntuu olevan tehokas! 😅

Koska teillä on alettu jättää päiväunia pois?

Kommentit (5)

Veljesten äiti
1/5 | 

Me jouduttiin lopettaamaan 2- vuotiaan päiväunet lähes heti uuden vauvan synnyttyä. Nukutukset päivällä ja illalla kestivät yli tunnin eikä taapero silti aina nukahtanut päikkäreille. Aluksi päivät tuntuivat super pitkiltä kun ei saanut taukoa, mutta nyt kolmisen kuukautta myöhemmin täytyy sanoa, kannatti! Taapero menee nukkumaan joka ilta klo 20. Nukahtaa välittömästi ja nukkuu lähes kellon ympäri. Ilta- aikaa jää jonkin verran, vaikka vauva meneekin meillä nukkumaan vasta 21 aikoihin. Nykkumisista ei tarvitse enää taistella, mikä on mahtavaa kun kaikesta muusta saakin tuon uhmaikäisen kanssa vääntää🙈

Vierailija
2/5 | 

Meillä esikoinen oli 2.5 kun lopetti päikkärit. Koska vauva oli infektiokierteessä ja valvotti tarvitsin itse epätoivoisesti pieniä päikkäreitä.
Esikoinen oli aika vilkas poika ja ruutuaikaa en halunnut yhtään päiviin, kun tuntui että se vaan lisää kierroksia.
Päikkäri ajat sain sujumaan tosi hyvin kuitenkin. Esikoinen kuunteli äänikirjoja alkuun . Sellaisia , joissa on kuvakirja mukana ja voi kääntää aina oikean sivun.
Sen jälkeen 3 vuotiaana tuli palapeli innostus ja teki palapelejä päikkäriajat. Tuo super vilkas poika jaksoi olla omissa oloissaan näillä keinoilla noin tunnin verran.
Ja illat oli luksusta. Molemmat olivat unilla jo 19.30!

Vierailija
3/5 | 

Meillä on myös molemmat lapset lopettaneet päikkärit aika pian 2-vuotissynttäreiden jälkeen. Nukuttamiseen meni yli tunti sekä päivällä että illalla. Lopetuksen jälkeen illat helpottui kun lapsi simahti jo kahdeksalta ja jo muutaman sivun iltasadun jälkeen. Vuoden verran kyllä meni vielä niin että jos kahden jälkeen meni minnekään niin lapsi nukahti autoon/ rattaisiin mutta ei kotona tarvinnut päikkäreitä. Lapset on erilaisia, jotkut tarvitsee niitä päikkäreitä vielä neljävuotiaaksi ja joillekin taas toimii paremmin pidemmät yöunet ilman päikkäreitä jo kaksivuotiaana.

Vierailija
4/5 | 

Jos teillä vaan isompi sitten menee ajoissa nukkumaan ilman päikkäreitä niin luovu ihmeessä päikkäreistä. Ilman huonoa omaatuntoa annat 30-45min ruutuaikaa nyt kun toinen on vauva ja otat silloin oman ajan päivällä❤. Illalla kun saat molemmat nukkumaan ajoissa on se ihanaa ❤.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En oo varmaan ikinä kirjoittanut tällaista postausta, missä kerron vaan kuulumisia. Mulla pitää aina olla joku aihe. En millään usko, että ketään oikeesti kiinnostaa vaan mun tai meidän kuulumiset! Mutta täältä pesee silti!

Joka yö uni on levollisempaa, mutta minulle univelkaa on silti kertynyt rutkasti kahden kuukauden ajalta.

"Vain" kuulumisia kirjoittelen siksi, että aivotoimintani ei vaan kertakaikkiaan riitä muuhun. Vauva on ollut aikamoinen valvottaja! Mielestäni hän nukkuu ihan hyvin ja syöntienkin jälkeen jatkaa samantien uniaan, MUTTA hän ähisee ja puhisee enkä minä vain saa unta noilta ääniltä. Tätä äänehtelyä on ollut jo synnäriltä asti. Kovasti puhuttiin, että se helpottaa kun vauvan suolisto kehittyy ja onnekseni voin sanoa, että se pitää paikkaansa. Joka yö uni on levollisempaa, mutta minulle univelkaa on silti kertynyt rutkasti kahden kuukauden ajalta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Isoimpana yllätyksenä tuli se, että harvat vauvat osaa itsestään rytmittää päivänsä vaan heitä pitää hieman auttaa.

Niin, kahden kuukauden! Vauva on jo kaksi kuukautta! Isoimpana yllätyksenä tuli se, että harvat vauvat osaa itsestään rytmittää päivänsä vaan heitä pitää hieman auttaa. Esikoisella auttamisen hoiti keskola, mutta nyt jouduin itse puikkoihin. Luojan kiitos, meillä on neuvolan tädin kanssa osunut mahdottoman hyvä arpa! Nimittäin hän on - minun nimeämäni - unijumala! Hän antoi elintärkeitä vinkkejä, joilla saatiin jo kuukauden vanhan vauvan rytmiä paremmaksi ja minäkin sain nukkua yli tunnin putkeen öisin! Näitä vinkkejä löytyy instagram-tilini (@shittyisthenewblack) kohokohdista, jos kiinnostaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Esikoinen on edelleen ihana isosisko. Joka aamu hän huomioi veljeään, iltaisin haluaa pitää häntä sylissä ja vauvan ihmetellessä unipesässään taapero esittelee leluja. Hänelle on nimetty myös tärkeät tehtävät tutin laittajana ja vaipan roskiin viejänä. Oon todella yllättynyt, kuinka helpolla tämä osuus on mennyt! Edes vanhemmilleen ei osoita mieltään tämän aiheen tiimoilta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Yöt taapero on nyt viikon verran nukkunut juniorisängyssä ja minä pidän vauvan kanssa edelleen kiinni siitä, että hän nukkuu omassa pinnssängyssään minun vieressä. Minulla ei ole mitään perhepetiä vastaan, mutta en vain itse saa siinä nukuttua. Siksi mennään tällä tavalla edelleen. Katsotaan kauanko jaksan! Seuraavaksi - ehkä noin kuukauden kuluttua - tarkoitus on siirtää pinnistä parin metrin päähän minusta. Noin puolen vuoden iässä vauva olisi tarkoitus siirtää isosiskon kanssa samaan huoneeseen, mutta katsotaan nyt miten tilanne elää! En aio ottaa mitään stressiä tästä(kään).

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Joku toinen äiti ei tarvitse omaa aikaa, mutta minä kyllä tarvitsen.

Minä olin ekaa kertaa tuulettumassa viikko sitten ja se teki tosi hyvää! En tiennyt, kuinka paljon sen tarpeessa olin, ennen sitä seurannutta aamua. Halusin pesiä, halailla, jutella, leikkiä ja vaan olla lapsieni kanssa. Toki oon tätä kaikkea tehnyt koko ajan, mutta nyt olin siinä 110%:sti läsnä. Joku toinen äiti ei tarvitse omaa aikaa, mutta minä kyllä tarvitsen. Taas se tuli todistettua. 🙂

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Sellaisia kuulumisia! Blogi on nyt hieman kärsinyt huonoista yöunistani, mutta onneksi ne on selkeästi helpottamaan päin! Postausaiheita on pitkä lista, mutta vielä yritän epätoivoisesti käyttää päiväuniajat omien univelkojen kiinnikuromiseen.

Instagramissa pystyt silti seurata melkein reaaliajassa meidän perheen arkea!

Kommentit (4)

Jennyfer 1980
Liittynyt6.6.2019
1/4 | 

Meillä alkoi noi ähinät ja puhinat vasta viime viikolla, eli 6 viikon iässä, enkä minäkään saa niiltä nukutuksi. Syöttövälit on nyt 4 tunnin luokkaa ympäri vuorokauden, eli muuten kyllä saisin ihan kivat unet öisinkin. Lisäksi beibin oma sänky on ilmeisesti hänestä nyt liian iso ja läheisyyttä kaivataan sekä päivin että öin. Blogissani on yli 40 luonnosta erilaisista aiheista, joita en saa vaan väsymyksestä johtuen aikaiseksi kirjoittaa. Samoilla siis mennään, kohtalotoveri :) Tsempit meille! :D -Jennyfer 1980 -blogi

Jennyfer 1980 -blogi

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Voi Joo, toi läheisyys on meilläkin välillä erittäin läsnä! Se on outoa, koska siskonsa ei ollu yhtää tollanen! 😂

On kyllä erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka huonosti pystyy "luovaan työhön" jos on univelkoja ja haluais ihan johdonmukaista tekstiä kirjoittaa! Ihmekään ku kaikki väsyneet ja sekavat maalas - ei kirjoittaneet 😂

Vierailija
2/4 | 

Korvatulpat varmaan jo nukkuessa käytössä? Niiden läpi kuulee kaiken tarvittavan kyllä, ja saa vähän paremmin nukuttua. Vahva suositus myös Duodecimin kirjalle Unihiekkaa etsimässä. Terv. Lastenlääkäri

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo oon tähän asti pitäny toista tulppaa vaan (en tie mitä oikein tällä hain 😂), mutta nyt oon ottanu toisenki takas remmiin! Kiitos kirjasuosituksesta! 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tuoreena äitinä otti sikana päähän, kun sanottiin että pitäisi yrittää välttää ei -sanaa. En vaan voinut ymmärtää, miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa. Nyt ymmärrän hieman paremmin, mitä tuolla haetaan. Tärkein pointti ymmärrykseeni meidän perheessä: sana ei on kuin bensaa liekkeihin uhmaikäiselle. Jos tilanne on eskaloitumassa, tuo sana on viimeinen, mitä sanoa. Itsesi takia! Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

Mieluummin yritän kiinnittää huomion mihin tahansa tai keksiä mitä vain, kunhan en sano tuota tahtoikäisen kirosanaa. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On tullut myös kristallin kirkkaaksi sanonta valitse taistelusi. Jos homma on räjähtämäisillään kaupassa lapsen ottaessa alahyllyltä makaronipussia, kumpi parempi: se, että kauppakierros jatkuu dynaamisesti hyllyvälistä toiseen ja lapsi räjähtää kun ei saanutkaan tutkia vai se, että hänen antaa katsoa sitä hetken, odottaa että hän kyllästyy pakettiin kymmenessä sekunnissa ja laittaa takaisin? Räjähdys vältetty. Tällä kertaa. Itse valitsen 95%:sti vaihtoehdon B. Aina ei kärsivällisyys riitä ja silloin valitsen vaihtoehdon a... ja kadun sitä heti.

Aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Olin hetki sitten kaupassa ja samanikäisen taaperon äiti kielsi lapseltaan kaiken, mitä hän sai päähänsä. Sama tapahtui aikoinaan eräällä junamatkalla. Tuon kauppareissun myötä aloin miettiä yleisimpiä kieltoja ja niiden tarpeellisuutta. Tuntuu, että varsinkin hieman vanhemmat ihmiset kieltävät "tapana" vähän kaikkea tai sanovat muuten vain typeriä sääntöjä tai kehotuksia. Kielletään sellaista, mikä ei omasta mielestä ole ehkä ei -sanan arvoista. Omasta mielestä ehkä typerin kehotus on 'syö lautanen tyhjäksi', varsinkin, jos sen on joku muu kuin lapsi itse täyttänyt. Toinen typeryys on se, ettei saa pitää kyynärpäitä pöydällä. Miksi ei? Ymmärrän, että ei saa nukkua tai nostaa jalkoja pöydälle muiden syödessä, mutta mikä tää kyynärpääjuttu? Onko tää joku "pitää elää kurissa ja nuhteessa" -tapa ja kaiken kieltäminen viestii siitä?

Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydän kulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Mun mielestä suoraan kriittisesti turvallisuuteen liittyvät kiellot on tärkeitä ja monesta oon itsekin ehdoton. Esimerkiksi alueilla, jossa autoja ei juosta ja usein pidetään kädestäkin kiinni. Veden lähellä on aina aikuinen läsnä ja sähköjohtoja ei ole jees tunkea suuhun. Muita tai itseä ei myöskään saa vahingoittaa. Tarkoituksellisesti ei saa rikkoa omaa tai muiden omaisuutta, mutta jos sohvan jouset paukkuu esteratakisassa, niin sitten mun pitää katsoa peiliin. Ehkä yritänkin luoda sellaista ympäristöä, missä ei haittaa lentää rähmälleen tai sotkee asian x. Jos huomaan, että lapsi juoksee jatkuvasti sisällä terävän pöydänkulman vierestä, peitän kulman ja annan lapsen jatkaa juoksemista. Olkkarissa meillä on lapsella oma piste, jossa hän saa piirrellä. Vielä ainakin hän on pysynyt vain siinä ja tapetit ovat säästyneet aikuisten valitsemassa värissä. Sängyllä, jos pomppii, olen coolisti läsnä esittäen etten edes katso pomppimista, mutta silti valmiina loikkaamaan patjaksi eteen, jos lapsi meinaa lentää kaaressa lattialle. Viime viikolla ruokapöytään oli ilmestynyt tussin jälkiä, mutta olin itse jättänyt kynän taaperon käden ulottuville.

Me ollaan se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

Meillä saa kiipeillä aika pitkälti missä ja mihin vaan, saa juosta ja pomppia sohvalla sekä sängyllä. Saa kuljettaa leluja pitkin kämppää, mutta ne tulee siivota leikin päätteeksi. Aina se ei onnistu. Me ollaan myös se perhe, joka ravintolassa antaa lapsen katsoa muumeja kännykästä odottaessa ruokiamme ja joiden lapsi saa tutkia samassa ravintolassa ympäristöään meidän katse-etäisyydellä. Taapero saa myös syödä välipaloja olkkarissa ja volyymit saa nousta aika kattoon, ennen kun hyssytetään. Vahingoista ei tietenkään suututa, vaikka se olisi isokin vahinko. 

Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva".

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

On silti huomion arvoista sanoa, että meillä on vain yksi leikki-ikäinen talossa. Useamman lapsen taloudessa kaikkien huutaessa yhtä aikaa voi olla aika kova meteli. Samoin jokaisen juostessa ympäriämpäri tai pomppiessa sohvilla. Siinä on varmasti vaaratilanteet aika todennäköisiä. Meidän taapero on myös suht tottelevainen ja järkevä: häneltä ei ole tarvinnut kieltää esimerkiksi tavaroiden heittelyä kuin kerran. Samoin toisten lyömistä. Tuo tilanne meni niin, että hän mottasi minua täysin arvaamatta ja minä aloin hormoonihuuruissani itkeä! Tuo lyönti jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi. Kai lapsi järkyttyi, kun sopersin surullisena, että "äitiinkin sattuu lyönnit, ei ollut kiva" :D mutta palatkaamme tähän tekstiin, kun pikkuveli paljastaa luonteensa ja molemmat kärräävät leluja keittiöön mun jalkoihin. Saa nähdä muuttuuko säännöt sitten, mutta nyt mennään näillä! Monet säännöt ovat nimenomaan lapsen turvaksi, mutta joitain on minusta hyvä hieman kyseenalaistaa silloin tällöin omassa päässään. 

Onko teillä paljon sääntöjä tai kieltoja? Ootko koskaan kyseenalaistanut niiden tarpeellisuutta? Entä oman lapsuudenkotisi sääntöjä?

Kommentit (21)

Eniten teineille eitä
1/21 | 

Ei ole hirveästi sääntöjä, taaperomme on ollut tyttö, joten rauhallinen lapsi, kauppareissut menee ihaillessa leluja ensin, mutta on jo tottunut laittamaan pois kun tietää ettei voi jola kerralla niitä ostaa . Nyt 4v ja nuorin 8kk. Enemmän olen teini-ikäisiä kieltänyt ja nettiä rajoittanut. Poika jäänyt kiinni siitä kun netissä pelaa vielä klo 3 yöllä. Vaihdoin operaattoria ja laitan netin kiinni kännykästäkin klo 21 joka ilta.

jjennim
2/21 | 

Taaperomme on poika, rauhallinen lapsi. Paikallisessa pikku kaupassa kinaamme aina samasta asiasta. Ostaako äiti uuden traktori lelun. Äiti EI osta. Lapseni jaksaa kysyä että osta osta osta osta, vastaan rauhallisesti aina Ei äiti osta. Lopulta hän luovuttaa ja joskus jopa tyytyy sanomaan "ehkä ensi kerralla sitten" :D Itse olen huomannut että monesti jätetään kieltämättä. Olen huomannut että lapset saavat lyödä ja kiusata mutta lapsia ei kielletä. Tämä on erikoista, otetaan EI sanan kieltäminen näköjään liian kirjaimellisesti. Sääntöjä ei pahemmin ole muutakuin turvallisuuteen liittyvät. Aika paljon saa sotkea ja olla siten miten parhaalta tuntuu. Tällä hetkellä nakuilu on parasta :D Toisaalta kotona saa olla just sillai kuin parhaalta tuntuu. Ihmisten ilmoilla on kyllä sääntönä pukea vaatteet :D :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Joo sekään ei oo hyvä, ettei mitään kielletä! Kyllä meilläkin ei-sanaa käytetään, mutta siten ettei se menetä merkitystään! Tollasessa lyömistilanteessahan sen on todellakin toimittava!

Vierailija
3/21 | 

Joo en todellakaan jaksa sitä draamaa, mitä tulee "turhasta" kieltämisestä, niin mieluummin sit sallin :D. Turvallisuusasioissa oon ehdoton, ja ehkä silloin sillä ei:llä on just enemmän merkitystä, kuin jos koko ajan viljelee.

Sitä en tiedä lasketaanko kieltämiseksi, ja missä oon ehkä turhan nipo, on ruokien valinta. Taapero eläis pelkillä hedelmillä, ja tässäkin riippuu ehkä omasta mielentilasta, kuinka johdonmukaisena jaksan pysyä, että milloin saa ruoan ulkopuolisia välipaloja ja milloin ei (jos oikea ruoka jäi syömättä, ja pöydässä huudettiin vaan omppua).

Just kans viime kauppareissulla seurasin perhettä, jossa koko ajan hoettiin vaan, älä juokse, älä mee sinne, älä ota sitä. Kun ite yritän kääntää, että kävellään, mennään tänne, laita takaisin jne. Tosin jouduin sit mäkin hermoni menettämään, ja ottamaan taaperon syliin, kun karkasi juoksemaan kassajonosta, että näin hyvi toimi mun taktiikka :D :D :D.
Kauppareissut menee pääasiassa hyvin, että jos jollain on heittää vinkkiä tuohon jonottamiseen ja paikoillaan olemiseen , niin ilolla otetaan vastaan.

Joku roti
4/21 | 

No apua! Kyllä mun mielestä lapsia pitää myös kieltää. Tai ei niitä tarvitse kieltää, mutta lapselle pitää opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja ravintolaan ei kyllä ole tarkoitus mennä lasten tutkimaan ympäristöään ja mahdollisesti häiritsemään tällä tutkimisella niin tarjoilijoiden työtä kuin ravintolassa muiden ruokailijoiden ravintolakokemusta! Ja silloin kun lapsi tietää miten missäkin käyttäydytään, ei lasta tarvitse erikseen kieltää. Jokainenhan saa kotonaan tehdä mitä lystää (ainakin melkein), mutta vaikka kotona lapset saisivatkin juosta ja meuhkata miten sattuu, niin lapsen on kuitenkin hyvä tietää, ettei se välttämättä ole soveliasta muiden kotona. Lapsen ohjaaminen ja kasvattaminen on eri asia kuin kieltäminen ja ein hokeminen.. joten siinä kyllä olet oikeassa ettei sitä ei-sanaa tarvitse turhaan hokea.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Me mennään aina vieraissa heidän säännöillä eikä oo koskaan ollut ongelmaa. Joko mulla on käynyt hyvät tsägä tai sitten lapsi on oppinut ymmärtämään, että kotona on eri säännöt ja kylässä mennään isäntäperheen säännöillä.

Opetan kyllä lapselleni mitä saa tehdä ja mitä ei. Opettamiseen ei vaan tarvita ein hokemista, mutta kyllä sekin tiettyihin tilanteisiin sopii.

Ja muualla maailmassahan lapsien ei oleteta ravintolassa istuvan paikoillaan koko sitä aikaa, kun _vanhemmat_ haluavat nauttia ulkona syömisestä. Ei kannata lukea tekstiä kuin piru Raamattua, en minäkään lastani tarjoilijoiden jalkoihin päästä, mutta jos hän haluaa tutkia viereisen tyhjän pöydän tuolinjalkaa niin siinähän tutkii. Jos se todella häiritsee jotain, niin ennemmin näen, että vika on häiriintyneen asenteessa lapsiin.

Vierailija
5/21 | 

Se on kyllä jo ihan vaarallistakin, että se lapsi ”tutkii” siellä ravintolassa. Jopa vanhemmat aiheuttaa niitä vaaratilanteita kun eivät ymmärrä tarjoilijoiden tulevan kuumien lautasten kanssa, niin vielä vaarallisempaa on kun lapsi häärää - vaikka kuinka ”ei päästäisi tarjoilijoiden jalkoihin”. Puhumattakaan lasinsirpaleista lattialla yms.. Tää on vaan vanhempien keino päästä ite helpommalla kun antaa lapsen tehä rauhassa mitä haluaa (sama koskee lentokoneita, annetaan lapsen juosta käytävällä ees taas jotta lapsi ei huuda eikä sitä lasta tarvii viihdyttää). Nykyään ei edes yritetä viihdyttää sitä lasta itse vaan suoraan pöytään istuessa lykätään puhelin käteen ja lastenohjelma päälle tai päästetään lapsi leikkipaikalle leikkimään. Muualla maailmassa ei tarvii istua kuin tatti perseessä, siinä puhut totta, mutta muualla maailmassa syödään YHDESSÄ, ei niin et vanhemmat syö keskenään ja lapsi tuijottaa ruutua. Tälleen tarjoilijana näkee päivittäin tilanteita joista tajuaa miten ei ainakaan halua lastansa kasvattaa - ja kyllä, minulla on taapero ja hän istuu ravintolassa paikallaan niin kauan kunnes ollaan syöty valmiiksi, vaikka se vaatiikin paljon mielikuvitusta meiltä vanhemmilta jotta saadaan se lapsi pysymään siinä nätisti - mut syödäänpähän yhdessä perheenä ja vietetään laatuaikaa 💗

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos kommentista 😊 sä et nyt tiedä mistä meidän osalta puhut vaikka kovasti sitä vaikutat yrittävänkin jostain syystä. Jos meinaat yleisellä tasolla, niin joo - varmasti tuollaistakin tapahtuu. Mäki näen päivittäin tilanteita, joista tajuan miten en ainakaan halua lastani kasvattaa ja ein hokeminen on yksi niistä. Toimii erittäin hyvin silloin kun sitä sitten tosissaan tarvitaan. Ja suosittelen myös muistamaan, että lapset on erilaisia 😊

Vierailija
6/21 | 

Lapsia on erilaisia joo, mutta kyllä kurin ja käytöstapojen opettamisen pitää olla kaikille ihan samanlaista. Hyviin käytöstapoihin ei kuulu poistua ruokapöydästä kesken ruokailun.

Vierailija
7/21 | 

Mie ymmärsin tekstin niin, että ei sana on se joka tehoaa sitten kun sitä tarvitaan. Jos perheessä jaellaan kokoaja ei saa, ei sitä, ei, ei ja ei! Niin sana menettää merkityksensä lapsen korvissa. Tuntui, että useat kommentoijat ymmärsivät tekstin niin ettei perheessäsi muka kielletäisi tekemästä pöljyyksiä, vaan sanaa Ei käytetään tarpeen mukaan ja sellaisissa tilanteissa jossa lapsi on vaarassa tai todellinen katastrofi on tapahtumassa.

Vierailija
8/21 | 

Kyynärpäiden pitäminen ruokapöydällä ei kuulu hyviin tapoihin... kuten ei vaikka juoman ryystäminen tai nenän kaivaminen ruokapöydässä

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Hyvät käytöstavat pitäis ehkä päivittää kieltoihin, joissa on oikeesti jotain järkeä :) En nyt kauheesti diggais jos lapsi menee pöydässä heittämään haisevan leijan, mutta jos hän pitää kyynärpäitä pöydällä, niin en loukkaannu.

Iloisesti rupatellen kyynärpää...
9/21 | 

Vastikään olin syömässä eräässä ravintolassa. Viereisessä pöydässä oli perhe, isä, äiti ja kaksi pientä poikaa. Koko, siis koko, ruokailun ajan kuulin kuinka äiti ojensi poikia. "Kyynärpäät pois pöydältä, älä tee sitä, älä tee tätä, nyt meidän täytyy kyllä keskustella tästä teidän käyttäytymisestä.. jne". Isä kommentoi hiljaa jossain vaiheessa että älä nyt viitsi, siitä äiti vaan yltyi kertomaan miksi pitää järjestää palaveri poikien käyttäytymisestä, koska he eivät nyt osaa käyttäytyä. Perheen lähdettyä katsoimme että isän annos jäi lähes kokonaan syömättä. Ulkopuolisen korvin tilanne oli surullinen. Tilanne, jonka olisi pitänyt olla kiva ja lämmin yhdessäolon hetki, kului siihen että äiti seurasi ärtyneenä poikien käyttäytymistä ja arvioi sitä, ja pojilla, luulen , oli tuskaisaa olla suurennuslasin alla ja kuulla koko ajan mikä menee pieleen.
Nyt, kun omat lapset ovat kasvaneet jo lähelle aikuisuutta, tajuaa, miten häviävän kiitävän hetken lapset ovat pieniä ja lähellä, ja kuinka sen ajan voisi käyttää enemmän osoittaen välittämistä ja hyväksyntää. Keskittyä olennaiseen useammin kuin turhaan komentamiseen ja kietämiseen.

Joku roti
10/21 | 

No laitoinkin tuolla aiemmin, että sitä eitä ei tosiaan tarvitse viljellä ja käyttää ohjatessaan ja kasvattaessaan lasta. Mutta tekstisi lienee tarkoituksellisesti kirjoitettu siten, että herättää tunteita ja on helposti ymmärrettävissä väärin...
Ravintola asiasta olen eri mieltä edelleen. Mutta tämä asia lienee puhututtanut ja tulee puhututtamaan niin lapsellisten kuin lapsettomien keskuudessa. Suomessa kuitenkin useassa ravintolassa on se leikkipaikka jonne lapsen voi ohjata puuhastelemaan ettei tarvitse tutkimusmatkailla muualla. En koe että mun asenteessa kuitenkaan on vikaa jos en halua ravintolassa ruokailessani omien tai vieraiden lasten vaeltelevan miten sattuu (vaikka sanoitkin omasi korkeintaan tutkailevat viereisen tyhjän pöydän jalkaa..) .

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

En kirjoittanut tarkoituksella tekstiä siten, että se on helppo ymmärtää väärin. Yritin päinvastaista ja sinun kohdallasi selkeästi epäonnistuin. Jos ravintolassa on leikkipaikka, niin ei ole tarvinnut komentaa pois tarjoilijan jaloista vaan tyttö kyllä viihtyy siellä. 😊

Voidaan sopia olevamme eri mieltä 👌

Vierailija
11/21 | 

Tää oli kyllä hyvä kirjoitus. Oon itsekin sitä mieltä, ettei ei:n jatkuvalla hokemisella saavuteta oikein mitään hyvää. Toki pitää lasta kieltää, kun tulee joku ihan oikea tilanne, mutta sitä näkee paljon vanhempia, jotka kieltää vaan lähinnä kieltämisen ilosta eikä vaivaudu muuta tekemään. Tai siis hokee ei:tä koko ajan eikä muilla tavoilla yritä ohjata lasta, "älä koske, ei saa, ei ota, ei nyt pysähdytä, ei sitä ei tätä, älä juokse, älä hypi, älä älä älä.

Jos mun poika tekee jotain mikä on kielletty tai sitä ei jostain syystä saisi tehdä niin oon huomannut, että kieltämisen sijaan auttaa se, että ohjataan lasta toimimaan eri tavalla. Ei kielletä vaan suoraan ja jätetä asiaa siihen vaan sanotaan lapselle et "hei tehtäiskö ennemmin tällä tavalla", näytetään joku parempi tapa mistä on vielä sille lapsellekin jotain iloa ja selitetään lapsentasoisesti miksi tehdään mieluummin äitin tavalla se juttu. Jos on kiire ja lapsi haluaa rymytä kaikki ojat läpi niin ehdotan juoksukilpailua et kumpi kerkee seuraavan puskan luo nopeammin niin se saa äkkiä vauhtia lapseen 😅

Sekä, jos mun poika tekee tuhmia niin oon osittaisella sallimisella saanut sen lopettamaan ne asiat. Esim se alkoi kiroilla nyt 4v:nä eikä se kuulosta musta hyvälle niin sanoin, että kotona saa kiroilla, mutta muualla ei, ettei kato muut pienet opi rumia sanoja - mun poika lopetti kiroilun siihen päivään, koska sai luvan kanssa tehdä sitä tietyissä tilanteissa eikä heti oltu kieltämässä ja sanomassa vaan, että älä tee noin, oot tuhma. Tai se kävi tuhoamassa mun istutuksia pihalla niin tehtiin sille oma "kasvimaa", jossa saa repiä ja talloa niin paljon kuin huvittaa ihan luvan kanssa niin se lopetti samantien mun istutuksien tuhoamisen, koska sallin sen tietyissä tilanteissa.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oi ihan mahtava keksintö toi tollanen osittainen salliminen!! Voin niin nähdä että toi toimisi myös meillä! Ja muutenki kuulostaa tosi meidänkin tyttöön sopivalle kasvatukselle ;D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Keskikerrosesittelyn jälkeen sain instagramiini otsikossakin näkyvän kysymyksen: Missä te oikein säilytätte leluja? Tekstissä (ja ig-tv-videolla) mainitsin, että olemme 90%:ia päivien valveillaoloajasta keskikerroksessa, niin pakkohan siellä on lelutkin olla. Ja niin onkin!

Alla meidän (lue: minun) säilytysratkaisumme:

Eteisestä olohuoneeseen tultaessa on vasta Ikeasta tilattu Stuva-laatikosto, jonne mahtuu isommat lelut kuten Little People -sarjan linnaa ja maataloa ja isompia autoja. 

Television alla meillä on miehen (myös ikean osista) tekemä, seinään kiinnitetty, laatikosto, jossa säilytämme vähän milloin mitäkin. Tällä hetkellä siellä on jotain lautapelejä ja pikku-ukkoja.

Pikku-ukkoja löytyy myös Jollyroomista tilatun pienen pöydän kahdesta pienemmästä laatikosta ja isompaan pöytäsarjan laatikkoon on päätynyt palapelit.

Nurkan Ikean Kallax -hylly laatikoineen piilottelee Duploja, vesivärejä ja kyniä sekä kirjoja. 

Kirjoille on varattu pari alinta laatikkoa, niin taapero yltää ne ottamaan itsekin. Ja niitähän kyllä sitten rassataan päivästä toiseen!

Duploja meillä on vielä suht vähän, joten vielä ne mahtuvat helposti yhteen tällaiseen laatikkoon. Tulevaisuudessa pitää ehkä keksiä jotain muuta?

Viimeisenä - mutta ei vähäisimpänä - minun serkuilta peritty Brion junarata oheistuotteineen. Se on turvassa rahin sisällä, josta se on helppo ottaa leikkeihin mukaan.

Uuden sohvamme sisältä paljastui myös pieni säilytystila, jonne mahtui kivasti kaikki pehmolelut, jotka tähän asti ovat pyörineet milloin missäkin! Lisäksi yläkerrassa, lasten huoneessa, on joitakin leluja komerossa. Yritän vähän vaihdella aina näitä keskenään, koska hetken piilossa olleet lelut tuntuvatkin yhtäkkiä ihan uusille! 

Miltä näyttää? Olisiko lisävinkkejä lelujen säilytystiloja ajatellen? Uskon, että leikkikalujen määrä ei tästä ainakaan vähene!

Alla ig-tv koko kotiesittelystämme!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by S A R I A N N A S A L O (@shittyisthenewblack) on

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon ja vauvan äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. 

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

Sarianna Salo: sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram