Kirjoitukset avainsanalla taaperoarki

Kyselin instagramissa postaustoiveita ja yksi ehdotus oli niin hyvä, että päätin toteuttaa sen samantien. Ajattelin myös, että ei tarvi nähdä paljoa vaivaa, koska vastaus on hyvin yksinkertainen.

Kysymys: Mitkä on taaperon lempilelut?
Vastaus: Kaikki kielletty.

Jos vanhemmalla ei oo sydämentykytystä ja verenpaineen nousua, lelu on surkea floppi. 

Sehän on siis totuus. Parhaat lelut ovat esimerkiksi johdot (varsinkin jos ne on pistorasioissa), portaat, kaikki heiveröiset tuolit ja niissä kiipeily/pelleily ja äidin meikit. Voit antaa näiden "korvaajaksi" hyppynarun, leikkimeikkejä tai turvallisemmat ja pehmustetut kiipeilymestat, mutta nehän ei taaperoa kiinnosta. Ne on ihan huijausta. Jos vanhemmalla ei oo sydämentykytystä ja verenpaineen nousua, lelu on surkea floppi.

Postausehdotuksen antajan vaatimukset ei onneksi ollut kovat: jokin millä taapero jaksaa leikkiä yli 2 sekuntia. Eli on mulla muutama oikeakin ehdotus.

Yli kaksi sekuntia meidän taapero jaksaa leikkiä muun muassa..

... Pahvilaatikolla

Luit oikein. Turvaistuimemme laatikosta tuli lapsen maja, johon leikkasimme vielä ikkunatkin. Sinne Kipinä menee piiloon, jos kiukuttaa ja löytyi sieltä kerran myös useamman sorttista evästä jota lapsi oli säilönyt pahan päivän varalle.

... Fisher & Pricen Little People -sarjalla

Vähän lähti käsistä jouluna, kun halusin näitä lapselleni ostaa. Nyt meiltä löytyy lentokone, lontokenttä, maatila, kuorma-auto, linja-auto, merirosvolaiva ja linna. Nämä ja kaikkiin ukkelit ja elukat.

... Leikkikeittiöllä

... Jonka uunista löytyy IHAN KAIKKEA kengistä unileluun ja riisikakuista äidin sukkiin. Hyvä ihme, että sinne eksyy ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä!

... Eväslaatikoilla, limsapulloilla, äidin laukuilla, isin hanskoilla ja perheen kengillä.. 

Uskon, että toisiinsa sopimattomat eväslaatikot ja niiden kannet saattaa muuttua ja lisääntyä isin vasemman käden nahkahanskoiksi, joita on noin 10 kappaletta ja oikean käden hanskoja ei löydy lainkaan. 

Sen verran noista eväslaatikoista vielä, että olis helppo syyttää taaperoa siitä, että kolmestakymmenestä laatikosta ja kannesta ykskään ei sovi toisiinsa. Harmi vaan, että ne on alkaneet katoilemaan jo ennen lasta. Uskon, että toisiinsa sopimattomat eväslaatikot ja niiden kannet saattaa muuttua ja lisääntyä isin vasemman käden nahkahanskoiksi, joita on noin 10 kappaletta ja oikean käden hanskoja ei löydy lainkaan.

Millä teidän taapero leikkii? Vai onko sielläkin lempparit kaikki kielletyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

jepatsu

Tosiaan ne kaikki kielletyt on parasta. Meillä tykätään leikkiä juoksevan veden alla, koirien vesikipolla ja nappuloilla, lattiakaivoilla 😣, telkkarin johdoilla ja nappuloilla, tyhjillä tölkeillä ja pulloilla, autolla (sylissä ajaen kotipihalla ja nappuloita painellen)... kiellettyjä löytyy paljon 😄 mutta ihan oikeista leluista tällä hetkellä on in ulkona plaston iso kuorma-auto auralla, sisällä varmaan myös autot ja niiden laskeminen alas pöydältä ja sitten Legot.

Satu K.

Autot. Isot autot, pienet autot, traktorit, työkoneet, junan veturit. Kaikki, missä on pyörät alla kelpaa. 😂 Autojen lisäksi hitti on tällä hetkellä semmonen ”laula mukana” -kirja, jossa on siis monta kymmentä lastenlaulun taustamelodiaa ja itse voit laulaa melodian mukana. Nyt kun kundi osaa painella nappeja, niin laulukirjasta etsitään vuoronperään ne noin 5 lempisivua ja äitiä tai isiä vaaditaan valitsemaan oikea kappale, jotta herra voi itse painaa play-nappia. Oon valehtelematta laulanu tai kuunnellu ”Metrolla mummolaan” kappaletta viimeisen kuukauden aikana satoja kertoja. 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oon huomannut meidän arjessamme uuden pienen haasteen: Mitä tehdä lapsen kanssa arki-iltaisin töiden jälkeen? Meillä taapero on joka ilta sängyssä ennen klo 20 ja itse oon kotona noin 16:30. Siihen jää siis noin kolme tuntia aikaa viettää yhdessä, mutta mitä tuona aikana tekisi? Mitä te muut työssäkäyvät vanhemmat teette?

Nyt talvella on helppo lykätä muksu pulkkaan ja tehdä sillä pieni lenkki, mutta kovin kauaa ei meidän Kipsu jaksa pulkassa istua. Viimeisin pulkkailu päättyi niin, että vyöstä huolimatta lapsi oli saanut spagettina pujahdettua valjaan ali ja lantioliikkeellä itsensä pois pulkasta. Ja mulla dorkalla meni pari metriä tajuta se ninjailu!

Ulkoiluhan on muutenkin aina hyvä vaihtoehto, mutta tähän vuodenaikaan klo 16:30 ulkona on jo pimeää kuin tontun takapuolessa. Meillä on pihassa leikkipaikka, mutta lunta on niin tuhottomasti, että lapsi humpsahtaa sekunnissa sen valkoisen lähmän peittoon.

Vaasan pääkirjastosta
Vaasan pääkirjastosta

Kirjasto on ollut aika kova sana, varsinkin kun tuo ihana tyttäremme rakastaa kirjoja ja lukemista. Tässä tosin päästään taas siihen aiheeseen, että pitäisi olla hiljaa (julkisella paikalla). Jo kaksi tekstiä suomalaisten kielteisestä suhtautumisesta äänekkäisiin lapsiin kirjoittaneena, voisin varmaan valita jonkin muunkin paikan pahoittaa mieleni kuin kirjaston? Siellä kun tapoihin kuuluu olla hiljaa. Vai pitäisikö itse kokeilla olla niin äänekäs, että kukaan ei huomaisi enää lapsen ilakointia?

Hoplopissa kun kaikki muksut nuolevat kilpaa samoja mattoja ja seiniä, niin eikö se yrjötaudin tarttuminen ole enemmän sääntö kuin poikkeus?

Hoploppiin meillä olisi jopa 10 kerran lahjakortti, mutta yhtäkään en ole käyttänyt oksutaudin pelossa. Siellä kun kaikki muksut nuolevat kilpaa samoja mattoja ja seiniä, niin eikö se yrjötaudin tarttuminen ole enemmän sääntö kuin poikkeus? Ja peseekö kaikki oikeasti kätensä ennen tuonne vanhempien painajaiseen astumista? Epäilen.

Jouluna me leivottiin pipareita. Se oli virhe. Annoin Kipinän maistaa piparkakkutaikinaa. Sekin oli virhe. Tuon pienen maistiaisen jälkeen kiihdyttiin nollasta sataan, jos ei taikinaa saanut lisää. Mukava ja rauhaisa leivontahetki muuttui raivopäiseksi kilpajuoksuksi pipareiden pellille iskemisen ja lapsen taikinan aiheuttaman vatsan räjähdyksen välillä. Ja koko yö meni hyssytellessä mahanpuruista kärsivää vauvaa… ja seuraavana päivänä tuli toisenlaista taikinaa triplamäärä vaippoihin.

Onneksi meillä asuu myös isovanhemmat lähellä ja voidaan kierrellä kirppareita. Näissäkin on ongelmansa. Ensimmäisenä mainitusta lasta ei saa lähtemään millään pois ja jälkimmäisestä hän haluaa häippästä jo viiden minuutin kuluttua.

Ehkä tätäkään aihetta ei tarvitse sitten miettiä, kun lapsi menee päiväkotiin. Sitten illat menevät tukka putkella juostessa, milloin missäkin ”hoitamassa asioita”. Kaupassa käyntikin on yksi ohjelmanumero, tällä hetkellähän se hoituu meillä koti-isin toimesta.

Mitä te muut työssäkäyvät teette lapsenne kanssa arki-iltoisin?

Kommentit (32)

Henna | Pölyä Pinnoilla

Nyt ollaan tehty lumitöitä 😂

Me ollaan kotona noin klo 16.30. Syödään ja sitten joko lähdetään ulos tai on Pikku Kakkosen aika (ja vanhemmille kahvihetki). Joskus mennään pyörähtää ulkona vasta Pikku Kakkosen jälkeen.

Perjantaisin on kauppareissu.

Joskus ollaan ihan vaan sisällä, vapaata leikkiä ja touhua. Kyläillä ei jakseta tai oikein mitään muutakaan erikoista.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

No joo, noi lumityöt on kyllä aika suosittu aktiviteetti vissiin juuri nyt ;) Ihana, kun niin moni on sanonut ettei tee "mitään erikoista". Ehkä vähä tuntuu, että otan stressiä siitä, että joka päivä tapahtuis jotain uutta ja ihmeellistä lapsen kanssa :D

Henna | Pölyä Pinnoilla

Ei meillä lapsetkaan jaksa :) Päiväkodissa 9 tuntia päivässä on heille riittävästi. Parasta on hoitopäivien jälkeen, jos saa vaan olla kotona, joko sisällä tai omalla pihalla :)

Jaksavat kyllä hyvin kauppareissut sekä mahdolliset muut extrajutut, mutta suurin osa arki-illoista pyritään rauhoittamaan.

Oon myös sitä mieltä, että jos lapsen totuttaa siihen, että aina tapahtuu kaikkea ihmeellistä ja mennään sinne ja tonne, hän myös oppii siihen sekä alkaa vaatimaan, että aina on tapahduttava jotain. Tämmöstä oon saanut seurata omien tuttujen suhteen.

Jjennim

Lumitöitä, kävely/pulkka leikkejä, ruuanlaitto yhdessä on tän hetken hitti. 😊 Sit siivotaan yhdessä. 😊 Kaupassa käydään. Sekä sukuloidaan välillä. 😊 Päivät menee niin nopeasti että välillä vaan ollaan ja hassutellaan.

Nipsu/perheunelmia

No meillä tää asia tulee syksyllä vasta eteen, mutta mitä ystävääni olen seurannut, niin hän on ollut samojen ajatusten äärellä kuin sinä, mutta tullut siihen tulokseen, et päiväkodissa on kuitenkin riehuttu ja ulkoiltu, voi kotona vaan välillä olla, tai joskus ulkoilla jos huvittaa. Oman fiiliksen mukaan. :)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Totta! Meillä ei vielä olla päiväkodissa, mutta sekin alkaa jo vajaa kuukauden päästä. Eli siihen asti varmaan voi hyvällä omallatunnolla vaan halailla ja hengailla iltaisin! <3

Vierailija

Meillä lapset leikkii keskenään, pelataan jotain, katsotaan pikku kakkosta, luetaan. Ei siinä paljoa ehdi kun ollaan noin klo 17 kotona ja klo 20 alan hoputella lapsia nukkumaan. 

Vierailija

Meillä lapset 5v. Tyttö ja 3 v. Poika ovat tammikuun alusta olleet 5 pv. viikossa hoidossa ja sen myötä olen huomannut, että kotona leikkiminen on se mitä he vain jaksavat tehdä päiväkodin jälkeen. Vaikka itse ajattelin, että hiihtoa, luistelua ja pulkkailua olisi kiva harrastaa. Mutta kun eivät jaksa niin ei sitten. 🙂

Vierailija

Ikinä ei ole tullut hoplopista oksu tautia😂 luulin että olen itse pöpö kammoinen🙈 lautapelejä, pyykin laittoa ja seuraavan aamun valmisteluja.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

hahah, tää ajatus on tartutettu muhun! :D Ollaan mekin oltu hoplopissa eikä sieltä ole onneksi mitään mukaan tarttunut, mutta tuntuu, että ympärillä olevat nappaa sieltä kaiken :D

Vierailija

Olen kotona ja leikin. Ei joka päivä tartte ohjelmaa. Lapsi arvostaa kiireetöntä yhdessäoloa.

AnneHanne

Parina päivänä viikossa on lapsilla tai lapsella harrastus. Ne tuntuvat kiireisiltä päiviltä, joten vapaa-iltoina ollaan vaan. Lapsetkin on mieluummin sisällä niinä iltoina. P. S. Hoplopissa sun muissa puistoissa ollaan juostu, eikä eskarilainen ole elämässään vielä yhtään vatsatautia sairastanut.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ei mekään olla sieltä onneksi mitään saatu! Nyt (ainakin) täällä Vaasassa jyllää noro, niin ehkä senkin takia vähän ekstravarovaisuutta yrittänyt :D

Vierailija

Lapsi päiväkodissa ja molemmat vanhemmat töissä. Yleensä ei tehdä sen kummempia: leikitään, luetaan kirjoja, puuhastellaan yhdessä kotitöitä, syödään ja joskus ulkoillaan. Siinä se muutama tunti hujahtaa :)

Katsumaria

Me ollaan töistä ja päiväkodista 2,5 vuotiaan kanssa kotona kolmen aikoihin. Useimmiten lähdetään samantien n. tunniksi pienelle kävelylle/puistoilemaan koiran kanssa. Niin pääsee helpommalla kun on jo lapsi valmiiksi puettuna. Ulkoa tultua ehditään vielä leikkiä, muovailla ym. muuta yhdessä touhailua. Välillä siivotaan ym. kotiaskareita, joissa muksu tykkää auttaa äitiä. Viideltä syödään, jonka jälkeen katsellaan pikku kakkonen. Siinä kohtaa meilläkin on se aikuisten kahvihetki ja hetken hengähdystauko. Pikku kakkosen jälkeen vielä pieni kävelylenkki rattailla ja koiran ulkoilutus.
Meillä lapsi herätetään jo puoli kuusi aamulla niin nukkumaan menee jo 19.30.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kuulostaa ihanalta <3 ja meillä lapsi herää noin klo 9 ja silti menee nukkumaan samoihin aikoihin :D mutta toki vasta vajaa 2v :)

ArkiYH

Tullaan taapertajan kanssa kotiin noin klo 17 (lähtö ollut jo 6:15..) käytämme koiran ulkona, vähän leikitään siinä. Syödään ja katotaan pikkukakkosta. Sen jälkeen lapsi ja koira saa roikkua kintussa kun yritän saada seuraavan päivän ruuat ja siivot ja kuteet järjestykseen välttävästi edes ja klo 19 lapsi on jo sängyssä. Ite hengitän omaa aikaa noin 30min, käytän koiran vielä pissalla takapihalla ja meen sit iteki jo nukkumaan et saa taas aamulla klo 4:10 herää 🙉 kyl mä vaan sanon että oon arkussa jos täs tarvis jotain harrastusshowta vielä.vetää tai muuta.
Joskus harvoin isovanhemmat pyörähtää arki-iltana joka on kuin luxusloma. :D

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

"Ite hengitän omaa aikaa noin 30min" :D reps :D herraisä 4.10!? no joo, kyllä tohon yhtälöön jos heittää vielä hoplopin nii alkaa varmaan kuppi olee aika täynnä :D

JendeJ

Silloin kun on päiväkodissa, ollaan puuhattu kotona/pihassa rauhallisesti, ja joskus (kerran viikossa) kyläilyä tms. Hoploppi hirvitti itseänikin, mutta ollaan käyty esikoisen kanssa noin 15 krt 1-vuotiaasta alkaen, eikä olla ikinä saatu mitään tautia 😊

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

kiva kuulla! mekin ollaan siellä kyllä silti käyty, nyt pitää ehkä vaan rohkaistua kauhukuvien jälkeen uudelleen :D

Maria88

Teen 6 tuntisia työpäiviä ja pääsen kahdelta töistä. Sen jälkeen esimerkiksi ulkoilemme; teemme lumitöitä, rakennamme lumiukkoja ja -lyhtyjä. Päivittäin teemme myös lenkin niin, että lapsi rattaissa ja äitikin pääsee liikkumaan.
Sisällä esimerkiksi rakentelemme legoja ja kokoamme palapelejä, luemme kirjoja, teemme ruokaa yhdessä ja syömme, käymme kylvyssä. Yhdessä myös laitamme esimerkiksi pyykkiä kuivumaan ja imuroimme tarvittaessa tai tyhjennämme astianpesukonetta. Lapsi on 2,5-vuotias.

Satu K.

Meillä yleensä ollaan päikystä kotiutumisen jälkeen ollaan vaan kotosalla, halitaan, leikitään tuttuja leikkejä ja katotaan pikku kakkosta (että äiti saa siivottua ruokailun jäljet 😂). Mulla ei itsellä arkena riittäisi energia enää mihinkään sen suurempaan toimintaan, mutta sit viikonloppuisin yritetään järkätä jotain spesiaalimpaa. 😊

Kaisa

Lapsi 2 v, tullaan kotiin päivästä riippuen 15-17 välillä. Käydään kaupassa, imuroidaan, pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa yhdessä, leikitään, luetaan kirjoja. Niinä päivinä kun päästään jo aiemmin kotiin käydään kirjastossa tai pyöritään takapihalla, harvemmin jaksaa edes lähipuistoon lähteä. Sellaista rentoa yhdessäoloa, kaikilla pitkä päivä takana. Ruoka on aina 17.30 ja Buu-klubben klo 18, sen jälkeen 18.30 iltapesulle, pari kirjaa ja nukkumaan klo 19. Rumba alkaa alusta taas aamulla klo 5 :D viikonloppuisin tehdään sit jotain "erikoista", käydään uimassa, pulkkamäessä, kahvilassa, isovanhemmilla yms. Ei arkena jaksa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tuli vastaan keskustelu, jossa aiheena olivat julkisissa kulkuvälineissä itkevät tai ylipäätään ääntä pitävät lapset ja se kuinka ärsyttävää se on. Keskusteluun oli tullut parissa minuutissa 400 kommenttia, joista vain muutama oli lapsia "puolustavia". En enää edes ärsyynny näistä keskusteluista, vaan tulen tosi surulliseksi. Miksi ne lapsien äänet ovat niin vastenmielisiä?

... jos siis kukaan olisi edes kehdannut motkottaa noin itsestäänselvästä ja luonnollisesta asiasta, kuin lapsen tunteiden näyttäminen.

Kirjoitin aiheesta jo aiemmin, kun olimme juuri palanneet Englannista. Siellä asenne lapsiin oli täysin päinvastainen kuin minkä yllä mainitusta keskustelusta helposti suomalaisten osalta näki. Varmaan samanlaisessa keskustelussa olisi asetelmat olleet juuri toisinpäin: puolustavia kommentteja olisi ollut se 390 ja negailijoita 10... jos siis kukaan olisi edes kehdannut motkottaa noin itsestäänselvästä ja luonnollisesta asiasta, kuin lapsen tunteiden näyttäminen.

Sain tuohon tekstiini paljon kommentteja siitäkin, kuinka monet vanhemmat olivat kokeneet lastansa huomioitavan oikein kivasti. Minä myös voin allekirjoittaa sen osaksi. Ennen lasta minulle ei puhunut kukaan, mutta lapsen kanssa liikkuessa joku saattaa joskus hymyillä tai jutellakin. Kontrasti Englantiin oli silti valtava enkä sitä olisi tajunnut, jos en siellä olisi sitä kolmea kuukautta pyörinyt.

Tuskin kukaan vanhempi nauttii lapsensa itkusta tai raivokohtauksesta – julkisilla paikoilla tai edes kotona!

Miksi ihmeessä lapset ja heidän äänet ovat niin vastenmielisiä suomalaisten mielestä? Kai ihmiset tajuavat, että ovat itsekin todennäköisesti pienenä saaneet tunteenpurkauksia – hyviä ja huonoja? Se on osa oppimista. Ei äidit (tai isit) voi jäädä kotiin vain sen pelossa, että lapsi alkaa itkemään julkisesti. Tai no, valitettavan iso osa jääkin tai vaihtoehtoisesti pelkää joka sekunti kahvilassa, että jälkeläistä alkaa jokin asia nyppiä ja koko kahvila saa sen kuulla. Olen varma, että ylivoimasesti suurin osa myös vanhemmista haluaa pitää lapsensa tyytyväisenä. Tuskin kukaan vanhempi nauttii lapsensa itkusta tai raivokohtauksesta – julkisilla paikoilla tai edes kotona!

Sen sijaan, että paheksuttaisiin lasten tunnemyrskyjä, voitaisiin vaan hyväksyä he aidosti osaksi dösämatkoja ja ravintolaillallisia.

Kerroin jo edellisessä aihetta käsittelevässä tekstissä, kuinka en itsekään ole ollut aiemmin mikään lapsien suurin fani. Tunne perustui varmasti lähinnä siihen, että en tiennyt noista pikkuihmisistä mitään. Koskaan ei tiennyt millä tuulella tuo vanhempien sydänkäpynen on tai mitä hän oikein suunnittelee (viimeiseen en muuten tiedä vastausta vieläkään!). Voisiko tuo olla syy muillakin? Vai jännittääkö, että lapsi pyyhkii takkiisi nenästä roikkuvan matonsa tai että lapsi ei ole oppinut vielä suomalaisten tyyliä istua bussissa: hiljaa katsomatta muihin? Haiseeko se pikkutirriäinen kummalta vai ahdistaako tuntemattoman (muksun) hymy?

Vaikka en lapsista itse olisi sen kummemmin edes pitänyt, en lähtisi silti levittämään asennettani julkisesti. Miksi pitäisi? Ketä se auttaa? Faktahan on se, että lapset ovat ja tulevat aina olemaan osa yhteiskuntaa. Mutta kun kyllähän mulla saa mielipide olla? Niin saa, mutta eikö tuo ole vähän sama kuin että et pitäisi sinisestä taivaasta? Silti se siellä on ja pysyy, miksi siis ei vaan hyväksyisi sitä? Sen sijaan, että paheksuttaisiin lasten tunnemyrskyjä, voitaisiin vaan hyväksyä he aidosti osaksi dösämatkoja ja ravintolaillallisia. Luonnolliseksi osaksi _meidän kaikkien_ elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, vai miten se meni?

Kommentit (8)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Lensimme eilen kotiin kuuden tunnin lennolla, ja positiivisena yllätyksenä huomasin, että lentokoneessa oli tosi paljon lapsia. Melkein joka toisella rivillä oli lapsi. Ja luonnollisesti siis melko paljon menoa ja meininkiä. <3 Aluksi pohdin ja analysoin, miten ihmiset reagoivat lasten itkuihin ja kiukkukohtauksiin. Kuten arvata sattaa, olihan niitä monenlaisia reaktioita! Huomasin myös, että lasten vanhemmat pyytelivät anteeksi lapsistaan tulevaa "melua". Pahoittelu vain jatkui, vaikka hymyilimme heille ja sanoimme useasti, että tämä on vain elämää eikä todellakaan haittaa. :) <3 Mielestäni me aikuiset voisimme hiukan enemmän antaa lasten touhuta heidän luonnollisella tavallaan! Heistä lähtee elämisen ääniä ja se jos mikä on ihanaa!

Mistä tällainen asenne on tullut että niin lapset kuin vanhuksetkin tulisi piilottaa? Lennolla oli myös paljon vanhuksia. Jonot eivät liikkuneet yhtä ripeästi ja sekaannuksia oli paljon. Mutta mitä sitten, tämähän on vain elämää! Jokaisella meistä on oikeus liikkua ja matkustaa, joten on kulkuneuvo lentokone, bussi tai juna, on se meitä kaikkia varten.

Jälleen yks ihan super hyvä teksti Shitty is the new black :) Kiitos!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Kiitos Susanna ❤️ mulle tuli instagramiin tosi hyvä kommentti aiheesta, että voisko se johtua siitä kun vuosikymmenet meidät on opetettu käyttäytymään "reippaasti". Pari sukupolvea sitten oli normaalia saada selkäänsä jos ei ollut reipas ja näin ollen kaikki muut tunteet kuin reippaus, on ihan punainen vaate? 🤔

Kissis

Juu, meillä on todella äänekäs 1,3 v tyttö ja kyllä oon bussissa saanut hikoilla että ois hiljaa. Ja tullut niitä ”eiks sillä oo tuttia?!” -kommentteja. Joo, ei oo ikinä kelvannu. Itkua pitää aina jonkun Suomessa kommentoida tai paheksuen katsoa, jos se tulee lapsesta.

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Ja etköhän sä olisi iteki tajunnu tutin antaa hiljentääksesi lapsen, jos se hälle kelpaisi.. voi jessus sentään. 

Vierailija

Kiitos! Osui kohdalle juuri tänään. Terveisin, bussissa huutava vauva ja sen äiti

Vierailija

Itse joudun kulkemaan julkisilla aika usein, nykyään hirvittää tosiaan mennä sinne bussiin. Kaikki ne vihaiset mulkoilut,tönimiset ja tiuskiminen jne. Vaikka lapseni ei itkenyt muuta kuin puhui normaalisti. Olen jo 30 vuotias naimisissa oleva ensikerta äiti :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mulla on kyllä välillä vaikeuksia pysyä mun uuden ajatusmaailman perässä. Instagramissa blogia seuraavat ovatkin jo lukeneet ja nähneet mun ääneen ihmettelyä, kun en vaan voi välillä käsittää päätöksiäni!? Kerronpa teille tämän uusimman aivopieruni, jonka kanssa kamppailen rehellisesti sanottuna vähintään viikottain.

Kuinka ihanaa, että joku kokee minut noin turvalliseksi, että nukahtaa syliini?

Eräänä iltana lapseni ei saanut unen päästä kiinni muualla kuin sylissäni ja siihen hänet nostinkin. Istuin pimeän huoneen nojatuolilla pienet, pehmeät kädet kaulani ympärillä ja nautin sylissä makaavan lapsen tuhinasta. Kuinka ihanaa, että joku kokee minut noin turvalliseksi, että nukahtaa syliini? Tämän tekstin jälkeen en oo näissä tilanteissa turhautunut, vaan olen jotenkin oppinut sisäistämään näiden hetkien olevan liian nopeasti ohi. Siksi siis nautin joka hetkestä tuon 45 minuutin ajan.

...tiesin myös, että koko päivän odotin sitä kuuluisaa ”omaa aikaa”, niin miksi ihmeessä en nyt sitten nauti siitä?!

Seuraavana iltana odotin samaa. Vein lapseni pinnasänkyyn, mutta… hän jäi nukkumaan sinne? Ei kitinää, ei itkua, ei käsien kurottelua syliini. Ei mitään! Mitä tämä nyt on?! Pettyneenä kävelin huoneesta pois, mutta pysyin valppaana, jos vaikka vauva kaipaisi minua. No, ei kaivannut. Nukkua posotti menemään ilman inahdustakaan. Tajusin kyllä olevani hullu, mutta silti harkitsin tytön viereen hakemista. Tiedänhän minä, että kukaan meidän perheestä ei nuku hyvin nukkuessamme kaikki vierekkäin. Tiedän myös, että siinä on riskinsä jos nukkuvaa lasta alkaa kantaa toiseen huoneeseen. Ja tiesin myös, että koko päivän odotin sitä kuuluisaa ”omaa aikaa”, niin miksi ihmeessä en nyt sitten nauti siitä?!

Kaikki yllä mainitut järjelliset syyt lensivät romukoppaan noin klo 23 ja kiikutin lapsen viereeni. No tottakai hän heräsi. Jotenkin hän kyllä nukahti uudelleen ja minä myös, mutta levolliseksi kummankaan unta ei voi kutsua. Tuli potkua nenään, leukaan, keuhkoihin ja yhdessä vaiheessa heräsin järkyttävään pissan hajuun, kun vauvan takalisto oli painautunut naamaani. Mieheni tuli yön pikkutunneilla myös sänkyyn ja varmaan huokaili, koska tiesi mistä taas on kyse: Äidiltä on taas päässyt aivopieru. No, siinä me kaikki pyörittiin ja nukuttiin vuorotellen raajat toistemme päällä kunnes noin klo 3-4 luovutin ja vein lapsen sänkyynsä. Ja kaikki nukkuivat yönsä loppuun asti. The end.

Pääseekö muilla äideillä tai isillä tällasia aivan mahdottomia aivopieruja?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi just sopivan (epä)täydellisestä taaperon äidistä, perhe-elämästä ja parisuhteesta. Huumorin kanssa palstatilan jakaa myös syvemmät pohdinnat hätäsektiostani, lapseni keskosuudesta sekä tahattomasta lapsettomuudesta, joka edelsi aiemmin mainittuja kolmen vuoden ajan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Kurkkaa myös meidän perheen backstagelle Instagramissa tai Facebookissa!

sh1ttyisthenewblack@gmail.com

Blogiarkisto

2018

Instagram